Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?
Täällä juuri tuli vastaan joku henkilö, joka ei kuulemma näe ystäviään kuin silloin kun he voivat liikkua ilman lapsia. Minusta tämä kuulosti ihan käsittämättömältä: joku vihaa lapsia niin paljon että ei haittaa vaikka ei pystyisi ystäviään näkemään. Ja ystävän pitäisi aina järjestää lapsivapaa tätä itsekästä varten. Millainen ihminen edes kutsuu itseään toisen ystäväksi jos ei siedä hänen lapsiaan?
Eri asia tietysti jos toive nähdä ilman lapsia lähtee lapsen vanhemmasta. Tai on toive joskus tehdä jotain (esim. käydä festareilla) ja lapsia ei voi ottaa mukaan.
Tuntuu jotenkin että taustalla on joku ajatus, että lapset/lapsettomuus on joku invidualistinen itsensäilmaisun tapa: Minä olen valinnt tämän elämäntyylin ja sinä tuon. Lapset eivät kuitenkaan ole mitään lemmikkejä, tai elämäntyyli. He ovat eläviä ja hengittäviä persoonia ja ystävällesi luultavasti elämän tärkeimmät ihmiset.
Jos vihaat ystäväsi lapsia, et ole tosiystävä.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.
Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.
Ap
Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle vaihtoehto on silloin siirtää tapaaminen sellaiseen ajankohtaan, että pääset ilman heitä tapaamisee
En tiedä onko tuo nyt ilkeää vai vain realistista. Kun toisella pyörivät pienet lapset koko ajan ympärillä vaatien huomiota niin ei hän tietenkään pysty keskittymään vieraaseensa. On valittava joko huomioida lapset tai se kaveri ja tietysti valitaan lapsi koska aikuiselle voi asian selittää, pienelle lapselle ei. Lapsi ei odota.
Ei minusta ole lapsivihamielistä jos tunnustaa että seurustelu lapset ympärilla ei vaan tahdo onnistua kuin ihan pinnallisesti.
Ja luulen että tämä vaatimus lasten mukana olemisesta tapaamisissa koskee lähinnä naisia. Harvoin näkee miehiä istumassa iltaa lapsilauman kanssa. Miehet tapaavat silloin kun lapsille on hoitaja, harvoin he lapsia mukaansa kaveritapaamisiin ottavat. Eikä kukaan sitä kritisoi.
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
Olen kai jokseenkin lapsivihainen ihminen, tosiasiassa en vain ole ikinä ollut missään tekemisissä lapsien kanssa kun kellään läheisellä, edes sukulaisilla, ei ole pieniä lapsia ollut. En tiedä siis yhtään miten pitää olla, jos joku tuo mukanaan lapsen kun olen pyytänyt kaveria kahville. Pitääkö lasta huomioida, jos lapsi itkee, pitääkö minun olla kuin en huomaisi asiaa, vaikka minua häiritsee muutenkin kovat äänet? En toivo kenenkään tutun ottavan vaikkapa kissaansa mukaan, mikäli en ole niin erikseen pyytänyt. Haluan tavata kaveriani, en välttämättä hänen äänekästä/sotkuisaa/huomionkipeää lasta, puolisoa tai muuta hoidettavaa. Olen tehnyt valinnan olla lapseton, joten en toivo elämääni lapsia. Toivoisin että vanhemmat huomioi tämänkin aspektin, kun ottavat lapsensa mukaan aivan joka paikkaan. Toki sitten jos on niin ettei lapsella ole edes kahvihetken ajaksi hoitajaa, miettisin että onko niin paha jos lapsi tulisi kaverin mukana. Saattaisin tosin ajatella silloinkin, että kaverilla on varmaan niin kova kiire lapsen takia että parempi jättää kahvit väliin. Mielestäni on luonnollista, jos kaveruus loppuu siihen ettei kumpikaan voi olla oma itsensä seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.
Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.
Ap
Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle vaihtoehto on silloin siirtää tapaaminen sellaiseen ajankohtaan, että pääset ilman heitä tapaamisee
Miksi ihmeessä haluaisin tavata ihmistä joka ajattelee lapsistani noin ilkeästi?
Tuo on vaan totuudenmukainen kuvaus siitä, miksi se tapaaminen menee jos lapsia mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se että puolet vanhemmista kuvittelee lastensa olevan maailman kiinnostavimpia ja hauskimpia ja fiksuimpia ja viihdyttävimpiä superstaroja ikinä ja sitä ei kauaa muut jaksa kuunnella.
Tuon on kyllä raskasta kuunneltavaa. Loputtomasti pitäisi kuunnella ja jaksaa naureskella jollekin lapsen sanomiselle missä ei edes ole mitään huvittavaa. "Voih mihin mä vielä joudunkaan tuon tytön kanssa! Kaupassa heleällä äänellään kailotti edessä jonottavan hiuksia että ovat hienon väriset!! Hihi tirsk on se sellainen höpösuu!" Juu tosi hauska juttu....
Vierailija kirjoitti:
Olen kai jokseenkin lapsivihainen ihminen, tosiasiassa en vain ole ikinä ollut missään tekemisissä lapsien kanssa kun kellään läheisellä, edes sukulaisilla, ei ole pieniä lapsia ollut. En tiedä siis yhtään miten pitää olla, jos joku tuo mukanaan lapsen kun olen pyytänyt kaveria kahville. Pitääkö lasta huomioida, jos lapsi itkee, pitääkö minun olla kuin en huomaisi asiaa, vaikka minua häiritsee muutenkin kovat äänet? En toivo kenenkään tutun ottavan vaikkapa kissaansa mukaan, mikäli en ole niin erikseen pyytänyt. Haluan tavata kaveriani, en välttämättä hänen äänekästä/sotkuisaa/huomionkipeää lasta, puolisoa tai muuta hoidettavaa. Olen tehnyt valinnan olla lapseton, joten en toivo elämääni lapsia. Toivoisin että vanhemmat huomioi tämänkin aspektin, kun ottavat lapsensa mukaan aivan joka paikkaan. Toki sitten jos on niin ettei lapsella ole edes kahvihetken ajaksi hoitajaa, miettisin että onko niin paha jos lapsi tulisi kaverin mukana. Saatt
Ymmärrän että jos et ole ollut missään tekemisissä lasten kanssa että ei välttämättä ymmärrä ihan millaista lapsiperheen elämä on. Aika harvalla lapsiperheellä asuu vaikkapa isovanhemmat naapurissa, on aika harvinaista saada lapselle hoitaja. "Edes kahvihetken ajaksi"-sanavalinnasta huomaan ettet ehkä ymmärrä että esimerkiksi lapsenvahvin palkkaaminen kahvihetken ajaksi tekisi kahvittelusta jo aika kallista touhua.
Sen sijaan ei ole mitenkään outoa kertoa ettei ole ollut lasten kanssa juuri tekemisissä ja ei tiedä miten pitäisi toimia. Luultavasti se kaveri sanoo ettei haittaa ja että lasta voi huomioida niin kuin muitakin ihmisiä: tervehtiä ja hymyillä jne. Tietyisti muistaen että hän on vielä lapsi joka opettelee monia asioita.
Jos lapsi itkee niin se on valitettavasti vain kestettävä. Kyllähän itkevät lapset muutenkin liikkuvat julkisilla paikoilla.
Onko sinun kavereillasi paljonkin hoitoa tarvitsevia puolisoita? ;)
Jos menet ihan niin äärimmäisyyksiin ettet toivo elämääsi lapsia niin toivoisin että ymmärrät että voi hyvinkin tarkoittaa että sinun kannattaa valita ystäviksesi lapsettomia ihmisiä, ellei lapselliset ystäväsi ole aivan poikkeuksellisen ymmärtäväisiä.
Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa.
Ne puolisot voi useimmiten jättää kotiin ilman että kyseessä on heitteillejättö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
Ai oletat että kun kutsut sylivauvan äidin kylään, hän jättää vauvan pärjäilemään itsekseen? Mitä helvettiä täällä aikuisten ihmisten päässä oikein tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.
Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.
Ap
Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle vaihtoehto on silloin siirtää tapaaminen sellaiseen
Ja luulen että tämä vaatimus lasten mukana olemisesta tapaamisissa koskee lähinnä naisia. Harvoin näkee miehiä istumassa iltaa lapsilauman kanssa. Miehet tapaavat silloin kun lapsille on hoitaja, harvoin he lapsia mukaansa kaveritapaamisiin ottavat. Eikä kukaan sitä kritisoi.
Totta. Miksi isä ei hoida lapsia silloin, kun äiti tapaa ystäviään? Miksi isät eivät mene frisbeegolfaamaan kavereiden kanssa niin, että taaperoikäinen mukana?
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa.
Ne puolisot voi useimmiten jättää kotiin ilman että kyseessä on heitteillejättö.
Niin voi lapsenkin. Sillä on isäkin eli se puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.
Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.
Ap
Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle v
Totta. Miksi isä ei hoida lapsia silloin, kun äiti tapaa ystäviään? Miksi isät eivät mene frisbeegolfaamaan kavereiden kanssa niin, että taaperoikäinen mukana
En tiedä miten teidän piireissä toimitaan mutta kyllä meillä miehetkin tapaavat toisiaan lasten kanssa.
Meillä on esimerkiksi on tietty määrä iltoja kummallekin omiin juttuihin. Toinen meistä käyttää oman ajan enemmän harrastuksiin ja näkee ihmisiä niin että lapsi on mukana. Toisella on vähemmän harrastuksia joten käy enemmän näkemässä kavereita ilman lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on koriste-esineitä, myrkyllisiä kasveja, keittiön kaapeissa ja laatikoissa ei mitään lukituksia jne. Sen vieraan tulisi siis vahtia hyvin tarkkaan. En halua että omaisuuttani rikotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa.
Ne puolisot voi useimmiten jättää kotiin ilman että kyseessä on heitteillejättö.
Niin voi lapsenkin. Sillä on isäkin eli se puoliso.
No luultavasti jos isä olisi kyseisenä ajankohtana vapaana vahtimaan lasta, ei teillä olisi mitään ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on koriste-esineitä, myrkyllisiä kasveja, keittiön kaapeissa ja laatikoissa ei mitään lukituksia jne. Sen
Miten se sylivauva onnistuu kotonasi riehumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kai jokseenkin lapsivihainen ihminen, tosiasiassa en vain ole ikinä ollut missään tekemisissä lapsien kanssa kun kellään läheisellä, edes sukulaisilla, ei ole pieniä lapsia ollut. En tiedä siis yhtään miten pitää olla, jos joku tuo mukanaan lapsen kun olen pyytänyt kaveria kahville. Pitääkö lasta huomioida, jos lapsi itkee, pitääkö minun olla kuin en huomaisi asiaa, vaikka minua häiritsee muutenkin kovat äänet? En toivo kenenkään tutun ottavan vaikkapa kissaansa mukaan, mikäli en ole niin erikseen pyytänyt. Haluan tavata kaveriani, en välttämättä hänen äänekästä/sotkuisaa/huomionkipeää lasta, puolisoa tai muuta hoidettavaa. Olen tehnyt valinnan olla lapseton, joten en toivo elämääni lapsia. Toivoisin että vanhemmat huomioi tämänkin aspektin, kun ottavat lapsensa mukaan aivan joka paikkaan. Toki sitten jos on niin ettei lapsella ole edes kahvihetken ajaksi hoitajaa, miettisin että o
Ymmärrän kyllä tosi hyvin ettei lapselle ole hoitajaa kuin ehkä päiväkodissa työpäivän ajan. En siis oleta, että lapsen voisi vain pistää johonkin hoitoon kahvin ajaksi, siksi sanoinkin viestini lopussa että minusta on aivan ok ettei sitten kahvitella, Voi sitten sen kallisarvoisen hoitajan säästää esim aviopuolisonsa kanssa treffeihin tms johonkin järkevämpään.
Lapset liikkuu julkisilla paikoilla. No juu, minä valitsen kyllä ravintolassa pöydän aina siten ettei lapsiperheitä tai äänekästä seuruetta ole ihan vieressä. Julkisilla paikoilla voin valita missä kuljen, jos kaveri ottaa lapsen mukaan niin en pysty samalla tavalla välttelemään lapsia.
En ole kaikkien ystävieni puolisojen kanssa kaveri, vaikka toki toimeen tullaan. Vaikka puolisot ym tulevatkin samassa paketissa, en välttämättä kaipaa juuri sitä puolison seuraa joten miksi kaipaisin sitten sitä heidän jälkikasvunkaan seuraa automaattisesti? Tiedän kavereiden puolisoja, jotka ovat esim hyvin kärkkäitä mielipiteissään ja siksi ovat toisinaan raskaita vieraita. Paras ystäväni on melko hiljainen tapaus ja hänen kanssaan on hienoa keskustella rauhallisesti asiasta kuin asiasta. Puolisonsa taas puhua pälpättää meidän molempien päälle, joten siksi mieluiten tapaan juuri tätä ystävää ilman hänen puolison läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole ihmiset suoraan sanoneet että vihaavat lapsia, mutta joskus vihjailua on tullut ja kun eivät ole käyneet vauvaa tai isompaakaan lasta katsomassa en ole enää ottanut yhteyttä.
Jotkut kaverit taas tosi kummallisia pienen lapsen käytöksen suhteen. Meillä on tosi, tosi kiltti pieni poika ja hän on oikeasti tosi rauhallinen ja sosiaalisesti fiksu tapaus. Ei ole sellaista tyyppiä, joka paasaisi omia juttujaan muiden päälle jatkuvalla syötöllä vaan juttelee rauhallisesti ja suhteellisen vähänkin, on hieman ujo.
Yksi kaveri jotenkin ei yhtään kestä sitä jos tämä kiltti ja rauhallinen poika saa hetken kertoa omaa juttuaan vaan alkaa tosi törkeästi puhua päälle. Outoa kun pieni poika käyttäytyy paremmin kuin aikuinen ihminen.
Ehkä sinun mielestä poikasi on kiltti, rauhallinen ja fiksu. Monet nykyvanhemmat elävät kuplassa ja luulevat lastensa olevan täydellisiä ja virheettömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on koriste-esineitä, myrkyllisiä kasveja, keittiön kaap
Miten se sylivauva onnistuu kotonasi riehumaan?
Oksentaa tai vääntää niskakakat sohvalle.
Ihmettelen miten jotkut olettavat nyt, että lapsettomat vaativat lapsen heitteillejättöä, kun kutsuvat kaverin ilman lastaan jonnekkin. Siis ei, ei ja ei. Vaikka olen lapseton ja en halua lapsia tavata, uskon kyllä että se lapsivapaan ajan saaminen voi olla hyvin vaikeaa ja välttämättä ei vain onnistu. Joko ei ole hoitajaa, lapsi ei voi olla hoidossa jonkun asian takia tai vanhempi itse haluaa olla aina lapsensa kanssa. Itseasiassa tämä on yksi iso syy, miksi minulla ei olekaan lapsia. Haluan omaa aikaa, ilman lapsia. Samalla tavalla kuin haluan viikottain omaa aikaa ilman puolisoani tai vaikka koiraani, vaikka molemmat olen itse kotiini valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole ihmiset suoraan sanoneet että vihaavat lapsia, mutta joskus vihjailua on tullut ja kun eivät ole käyneet vauvaa tai isompaakaan lasta katsomassa en ole enää ottanut yhteyttä.
Jotkut kaverit taas tosi kummallisia pienen lapsen käytöksen suhteen. Meillä on tosi, tosi kiltti pieni poika ja hän on oikeasti tosi rauhallinen ja sosiaalisesti fiksu tapaus. Ei ole sellaista tyyppiä, joka paasaisi omia juttujaan muiden päälle jatkuvalla syötöllä vaan juttelee rauhallisesti ja suhteellisen vähänkin, on hieman ujo.
Yksi kaveri jotenkin ei yhtään kestä sitä jos tämä kiltti ja rauhallinen poika saa hetken kertoa omaa juttuaan vaan alkaa tosi törkeästi puhua päälle. Outoa kun pieni poika käyttäytyy paremmin kuin aikuinen ihminen.
Ehkä sinun mielestä poikasi on kiltti, rauhallinen ja fiksu. Monet nykyvanhemmat elävät kuplassa ja luulevat lastensa ole
Tässä keskustelussa on aika monta aikuista, joita ei voi kuvailla kyseisillä sanoilla. Valitettavasti taitaa olla niin että sinä kuulut heihin.
Ongelma on se että puolet vanhemmista kuvittelee lastensa olevan maailman kiinnostavimpia ja hauskimpia ja fiksuimpia ja viihdyttävimpiä superstaroja ikinä ja sitä ei kauaa muut jaksa kuunnella.