Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?
23.07.2025 |
Täällä juuri tuli vastaan joku henkilö, joka ei kuulemma näe ystäviään kuin silloin kun he voivat liikkua ilman lapsia. Minusta tämä kuulosti ihan käsittämättömältä: joku vihaa lapsia niin paljon että ei haittaa vaikka ei pystyisi ystäviään näkemään. Ja ystävän pitäisi aina järjestää lapsivapaa tätä itsekästä varten. Millainen ihminen edes kutsuu itseään toisen ystäväksi jos ei siedä hänen lapsiaan?
Eri asia tietysti jos toive nähdä ilman lapsia lähtee lapsen vanhemmasta. Tai on toive joskus tehdä jotain (esim. käydä festareilla) ja lapsia ei voi ottaa mukaan.
Tuntuu jotenkin että taustalla on joku ajatus, että lapset/lapsettomuus on joku invidualistinen itsensäilmaisun tapa: Minä olen valinnt tämän elämäntyylin ja sinä tuon. Lapset eivät kuitenkaan ole mitään lemmikkejä, tai elämäntyyli. He ovat eläviä ja hengittäviä persoonia ja ystävällesi luultavasti elämän tärkeimmät ihmiset.
Jos vihaat ystäväsi lapsia, et ole tosiystävä.
Kommentit (238)
Ostin juuri uuden vaalean kangassohvan ja villamaton. Arvatkaa, haluanko etukäteen tietää tuoko kaverini kyläillessään mukaansa vauvan ja lemmikit? Jos tuo, minun täytyy vieraat pistää pieneen keittiöön, jossa sitten saattaa lattialla olla ruuanmuruja ja sähköjohtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten jotkut olettavat nyt, että lapsettomat vaativat lapsen heitteillejättöä, kun kutsuvat kaverin ilman lastaan jonnekkin. Siis ei, ei ja ei. Vaikka olen lapseton ja en halua lapsia tavata, uskon kyllä että se lapsivapaan ajan saaminen voi olla hyvin vaikeaa ja välttämättä ei vain onnistu. Joko ei ole hoitajaa, lapsi ei voi olla hoidossa jonkun asian takia tai vanhempi itse haluaa olla aina lapsensa kanssa. Itseasiassa tämä on yksi iso syy, miksi minulla ei olekaan lapsia. Haluan omaa aikaa, ilman lapsia. Samalla tavalla kuin haluan viikottain omaa aikaa ilman puolisoani tai vaikka koiraani, vaikka molemmat olen itse kotiini valinnut.
Off-topic: Jos sinulla on hyvä puoliso jolla asenteena tehdä 50% ja turvaverkot kunnossa niin kyllä saat myös omaa aikaa ilman lapsia (paitsi ehkä vauvavuonna). Varsinkin jos lapsia on vain yksi. Voit vielä varautua budjetoimalla jonkun lapsenvahtirahaston siltä varalta että turvaverkko pettää ja puoliso osoittautuu mulkvistiksi. Eli hyvin palkattu työ tai tarpeeksi pienet menot jotta tähän on varaa.
Se oma aika ei vain välttämättä ole juuri silloin kun ystävälläsi olisi aikaa. Paitsi ehkä sen palkatun vahdin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on jotkut pösilöt suoraan sanoneet että eivät oikein tykkää lapsista. Kuka sanoo noin pienen vauvan vanhemmalle? Välit meni jo ihan siitä syystä ettei ole mitään käytöstapoja.
No herranen aika. Kaikki ei tykkää lapsista. Tommoset asiat yleensä jutellaan kavereiden kanssa ilman mitään draamaa.
Kaikki ei tykkää kahvista, pallopeleistä, koirista, rapista... Ihmiset on erilaisia.
Äitien, (etenkin) mielestä heidän lapsiaan tulee ihastella ja palvoa.
Tottakai lapsia kuuluu huomioida ja hieman ihastellakin. Sinäkin olisit aika paljon mukavampi ihminen jos aikuiset olisivat sinulle höpötelleet mukavia ;)
Entä jos se lapsen näkeminen ei herätä mitään spontaania ihastusta? Kuuluuko teeskennellä?
Kerrankin kun näin yhden kauempana asuvan kaverin jo taaperoikäisen lapsen ensimmäistä kertaa ajattelin että apua, en koskaan ole nähnyt lasta, joka näyttää pieneltä Mr. Beanilta. Sen verran korrekti osasin olla, etten sanonut ensimmäistä spontaania ajatustani ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Ostin juuri uuden vaalean kangassohvan ja villamaton. Arvatkaa, haluanko etukäteen tietää tuoko kaverini kyläillessään mukaansa vauvan ja lemmikit? Jos tuo, minun täytyy vieraat pistää pieneen keittiöön, jossa sitten saattaa lattialla olla ruuanmuruja ja sähköjohtoja.
Veikkaan että sotket itse enemmän sitä sohvaasi ja mattoasi kuin sylivauva :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on jotkut pösilöt suoraan sanoneet että eivät oikein tykkää lapsista. Kuka sanoo noin pienen vauvan vanhemmalle? Välit meni jo ihan siitä syystä ettei ole mitään käytöstapoja.
No herranen aika. Kaikki ei tykkää lapsista. Tommoset asiat yleensä jutellaan kavereiden kanssa ilman mitään draamaa.
Kaikki ei tykkää kahvista, pallopeleistä, koirista, rapista... Ihmiset on erilaisia.
Äitien, (etenkin) mielestä heidän lapsiaan tulee ihastella ja palvoa.
Tottakai lapsia kuuluu huomioida ja hieman ihastellakin. Sinäkin olisit aika paljon mukavampi ihminen jos aikuiset olisivat sinulle höpötelleet mukavia ;)
Entä jos se lapsen näkeminen ei herätä mitään spontaania ihastusta? Kuuluuko teeskennellä?
Kerrankin kun näin yhden kauempana asuvan kaverin jo taaperoikäisen lapsen ensimmäistä kertaa ajattelin että apua, en koskaan ole nähnyt lasta, joka näyttää pieneltä Mr. Beanilta. Sen verran korrekti osasin olla, etten sanonut ensimmäistä spontaania ajatustani ääneen.
No itse ainakin olen vastaavassa tilanteessa teeskennellyt tai ainakin peitellyt asiaa. Mikä kysymys tämäkin oli? Ei nyt tietenkään mennä näyttämään ylipäätään kenenkään lapsen tai aikuisen nähden jos pitää heitä jotenkin kummallisen näköisinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee hyvää ottaa välillä omaa aikaa ilman lasta.
Niin tekee hyvää, mutta itse en ainakaan päässyt juuri koskaan yhtään mihinkään ilman lapsia kun lapset olivat pieniä. Meillä oli kaikki sukulaiset kaukana ja mies joutui tekemään pitkiä päiviä töissä. Se oli niin, että joko tekee niitä pitkiä päiviä tai ei tee töitä ollenkaan, kun oli yt:t ja irtisanomisia. Minä olin kolme vuotta kotona pitkiä päiviä lasten kanssa ja se oli kyllä raskasta. Pääsin onneksi töihin kun toinen lapsi oli vuoden.
En tiedä miten teidän piireissä toimitaan mutta kyllä meillä miehetkin tapaavat toisiaan lasten kanssa.
Meillä on esimerkiksi on tietty määrä iltoja kummallekin omiin juttuihin. Toinen meistä käyttää oman ajan enemmän harrastuksiin ja näkee ihmisiä niin että lapsi on mukana. Toisella on vähemmän harrastuksia joten käy enemmän näkemässä kavereita ilman lasta.
Tämäkin voi olla joskus syynä: sen oman ajan haluaa käyttää esimerkiksi tavoitteelliseen harrastukseen eikä tuhlata ystäviin. Ystäviä kun voi nähdä myös lapsen kanssa, urheilu tms taasen ei onnistu. Jos ystävä ei missään tapauksessa halua olla tekemisissä lasten kanssa niin ehkä hän ei ole oikea ihminen perheellisen ihmisen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään. Se nähdään heti vihamielisyytenä, jos vaikka lapsiperheen ollessa kylässä halutaan siistiä ja hyvää käytöstä ja toisten tavaroiden kunnioittamista. Ruoka syödään ruokapöydän ääressä. Ei sormiruokailla juosten samalla ympäri kämppää ja tiputellen ruokaa ympäriinsä, toisten arvoesineitä ja muita tärkeitä asioita ei oteta kovakouraisiin leikkeihin. Vanhempien vastuu ei poistu, vaikka kylässä ollaan muidenkin aikuisten seurassa. Ja tämä on normaalia rajojen asettamista, jota on tehty aina, mutta nykyään se ei tunnu olevan oikein hyväksyttävää. Heti katsotaan herkästi olevan jokin lastenvihaaja. Jos olisin lastenvihaaja, niin en ottaisi kylään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on jotkut pösilöt suoraan sanoneet että eivät oikein tykkää lapsista. Kuka sanoo noin pienen vauvan vanhemmalle? Välit meni jo ihan siitä syystä ettei ole mitään käytöstapoja.
No herranen aika. Kaikki ei tykkää lapsista. Tommoset asiat yleensä jutellaan kavereiden kanssa ilman mitään draamaa.
Kaikki ei tykkää kahvista, pallopeleistä, koirista, rapista... Ihmiset on erilaisia.
Äitien, (etenkin) mielestä heidän lapsiaan tulee ihastella ja palvoa.
Tottakai lapsia kuuluu huomioida ja hieman ihastellakin. Sinäkin olisit aika paljon mukavampi ihminen jos aikuiset olisivat sinulle höpö
Joo siis tietysti peitin ajatukseni, mutta olisiko vielä pitänyt teeskennellä ihastusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa.
Ne puolisot voi useimmiten jättää kotiin ilman että kyseessä on heitteillejättö.
Niin voi lapsenkin. Sillä on isäkin eli se puoliso.
No luultavasti jos isä olisi kyseisenä ajankohtana vapaana vahtimaan lasta, ei teillä olisi mitään ongelmaa
Sitten täytyy sopia vain sellainen ajankohta, että isä hoitaa omaa lastaan. Yksinkertaista.
Ei se ole aina noin yksinkertaista. Tuo sopiminen toimii jos puoliso on terve ja hänellä on voimia hoitaa lasta, ja omista menoista voi nauttia jos ei itse ole aivan puhki ja on voimia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua.
En ymmärrä, miksi haluaisin viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta minun elämäni tärkein asia ollenkaan. Eli jos joku ehdottaa "lapsivapaata" poistan koko tyypin kaverilistoiltani saman tien. Etsiköön muuta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään. Se nähdään heti vihamielisyytenä, jos vaikka lapsiperheen ollessa kylässä halutaan siistiä ja hyvää käytöstä ja toisten tavaroiden kunnioittamista. Ruoka syödään ruokapöydän ääressä. Ei sormiruokailla juosten samalla ympäri kämppää ja tiputellen ruokaa ympäriinsä, toisten arvoesineitä ja muita tärkeitä asioita ei oteta kovakouraisiin leikkeihin. Vanhempien vastuu ei poistu, vaikka kylässä ollaan muidenkin aikuisten seurassa. Ja tämä on normaalia rajojen asettamista, jota on tehty aina, mutta nykyään se ei tunnu olevan oikein hyväksyttävää. Heti katsotaan herkästi olevan jokin lastenvihaaja. Jos olisin lastenvihaaja, niin en ottaisi kylään ollenkaan.
No tämä on tokia asia erikseen, jos lapsilla ei ole käytöstapoja. Minulla on omia lapsia mutten ole kutsunut uudestaan kylään lapsiperhettä, jonka lapset eivät tottele kotini sääntöjä ellen itse paimenna heitä. Aikuiset hihittelevät vieressä ja lapset sotkevat ja rikkovat, menevät huoneisiin joihin on kielletty menemästä. Ymmärrän oikein hyvin jos tälläinen toiminta ei saa arvostusta, ei saa minultakaan.
Joo siis tietysti peitin ajatukseni, mutta olisiko vielä pitänyt teeskennellä ihastusta?
Se on varmasti sinun oma päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa.
Ne puolisot voi useimmiten jättää kotiin ilman että kyseessä on heitteillejättö.
Niin voi lapsenkin. Sillä on isäkin eli se puoliso.
No luultavasti jos isä olisi kyseisenä ajankohtana vapaana vahtimaan lasta, ei teillä olisi mitään ongelmaa
Sitten täytyy sopia vain sellainen ajankohta, että isä hoitaa omaa lastaan. Yksinkertaista.
Ei se ole aina noin yksinkertaista. Tuo sopiminen toimii jos puoliso on terve ja hänellä on voimia hoitaa lasta, ja omista menoista voi nauttia jos ei itse ole aivan puhki ja on voimia tehdä vapaa-ajalla muutakin
Ja tästä syystä vain nainen on jatkuvasti lapsen kanssa ilman lepoa ja omaa aikaa....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on koriste-esineitä, myrkyllisiä kasveja, keittiön kaapeissa ja laatikoissa ei mitään lukituksia jne. Sen
Tämä. Kenenkään kotiin ei viedä mitään, mitä toinen ei sinne halua. Ei eläimiä, ei lapsia, ei polkupyöriä, ei mitään.
Ja tästä syystä vain nainen on jatkuvasti lapsen kanssa ilman lepoa ja omaa aikaa....?
On paljon naisia, joiden lapsirakas mies paljastuu synnytyksen jälkeen laiskimukseksi. Silloin on erityisen kurjaa jos ystävät jättävät. Mies voi myös sairastua, olla reissutyössä tms. On paljon tilanteita joissa äidillä ei ole lepoa ja omaa aikaa.
Minulla on henkilökohtaisesti lepoa ja omaa aikaa, mutta valitettavasti tuntuu välillä että olen poikkeus.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on koriste-esineitä, myrkyllisiä kasveja, keittiön kaap
Tämä. Kenenkään kotiin ei viedä mitään, mitä toinen ei sinne halua. Ei eläimiä, ei lapsia, ei polkupyöriä, ei mitään.
"Hei naapuri, kiva nähdä sinua! Onneksi olkoon uudesta vauvasta. Tervetuloa käymään joku päivä kahvilla, jätäthän vauvan kotiin" :)))
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten jotkut olettavat nyt, että lapsettomat vaativat lapsen heitteillejättöä, kun kutsuvat kaverin ilman lastaan jonnekkin. Siis ei, ei ja ei. Vaikka olen lapseton ja en halua lapsia tavata, uskon kyllä että se lapsivapaan ajan saaminen voi olla hyvin vaikeaa ja välttämättä ei vain onnistu. Joko ei ole hoitajaa, lapsi ei voi olla hoidossa jonkun asian takia tai vanhempi itse haluaa olla aina lapsensa kanssa. Itseasiassa tämä on yksi iso syy, miksi minulla ei olekaan lapsia. Haluan omaa aikaa, ilman lapsia. Samalla tavalla kuin haluan viikottain omaa aikaa ilman puolisoani tai vaikka koiraani, vaikka molemmat olen itse kotiini valinnut.
Haluavat jostain syystä heittäytyä hölmöiksi. Sama aina niissä keskusteluissa missä sanotaan ettei ole hyvien tapojen mukaista imettää rinnat levällään muiden nenän edessä vaan homman voisi hoitaa vähän hienotunteisemminkin. "Ai mun pitäisi pitää lasta nälässä vaan siksi että sulla on epämukava olo??!! Vessanpönttöönkö tässä pitäisi itsensä änkeä ettei kukaan vaan nää näin luonnollista asiaa????" Ei tarvitse ihan harso siinä päällä riittää.
Hei ap, sanoisin että varovasti tämän sinun suhtautumisen kanssa. Minulla on kolme lasta, ja olin tosi paljon samassa mielentilassa kuin sinä ekan kanssa kun olin 26. Syyllistin kavereita, ettei miksi elämäni tärkein ihminen kiinnosta, no kiinnostihan niitä tiettyyn pisteeseen asti mutta jostain syystä vaadin, että poikani pitää olla aina mukana ja loukkaannuin siitä, ettei se ollut kaikille kovin kiinnostavaa. Ero tuli kun olin 35, oli kyllä yksinäistä, kun ne kaverit olivat kadonneet ja näin jälkikäteen en ihmettele, koska näkemykseni oli yhtä mustavalkoinen kuin sinun. Sanonpahan vaan, että exälläni ei ollut samaa ongelmaa, naiset me laitamme koko identiteettimme likoon siihen äitiyteen valitettavasti.
Sittemmin sain kaksi lisää, en tehnyt samaa virhettä toiste. Ei ne lapsetkaan hyödy siitä että olet vain äiti, niiden on hyvä nähdä sinut ihmisenä jolla on muutakin elämää kuin vain sinä.
Kommentoin näin suoraan ihan vaan koska kuulostaa niin tutulta ja hyvää tosta asenteesta ei tule sinulle eikä välttämättä edes lapsellesi.
Alue: Aihe vapaa
Sitten täytyy sopia vain sellainen ajankohta, että isä hoitaa omaa lastaan. Yksinkertaista.