Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LOL. Nykyään lapsivihaksi määritellään mielivaltaisesti mitä sattuu.Se että haluaa elää lapsivapaata elämää, ei liity lasten vihaamiseen. Siinä nautitaan omasta vapaudesta ja onnesta. Viha sen sijaan kuluttaa ihmistä ja se on haitallista.

Mikä kiikastaa kun et hyväksy muiden elämää - mutta oletat että muiden pitää hyväksyä sinun elämäsi kuten sinä tahdot? Miksi olet niin itsekäs? Vaadit muilta mutta et itseltäsi.

En nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa tällä kommentilla? Ap

Sitä, että jos haluaa nähdä ystäviään aikuisten kesken ilman näiden lapsia, ei tarkoita, että vihaisi lapsia, vaan että on kivempaa viettää aikaa ystävien

Eli toisin sanoen sinulle on tärkeintä saada terassiseuraa? Ei ole niin väliä jos et näe tätä ihmistä, jota nimität ystäväksesi.

Terassilla on oikein mukavaa. On myös mukavaa olla puistopiknikillä, lounaalla, kuuntelemassa livemusiikkia, merenrantakävelyllä, uimarannalla jne ilman, että lapset keskeyttävät jutustelua tai aktiviteettia, tai ettei kenenkään tarvitse vahtia ettei lapsille tapahdu mitään. 

Ne lapset eivät ole ystäviäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LOL. Nykyään lapsivihaksi määritellään mielivaltaisesti mitä sattuu.Se että haluaa elää lapsivapaata elämää, ei liity lasten vihaamiseen. Siinä nautitaan omasta vapaudesta ja onnesta. Viha sen sijaan kuluttaa ihmistä ja se on haitallista.

Mikä kiikastaa kun et hyväksy muiden elämää - mutta oletat että muiden pitää hyväksyä sinun elämäsi kuten sinä tahdot? Miksi olet niin itsekäs? Vaadit muilta mutta et itseltäsi.

En nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa tällä kommentilla? Ap

Sitä, että jos haluaa nähdä ystäviään aikuisten kesken ilman näiden lapsia, ei tarkoita, että vihaisi laps

Terassilla on oikein mukavaa. On myös mukavaa olla puistopiknikillä, lounaalla, kuuntelemassa livemusiikkia, merenrantakävelyllä, uimarannalla jne ilman, että lapset keskeyttävät jutustelua tai aktiviteettia, tai ettei kenenkään tarvitse vahtia ettei lapsille tapahdu mitään. 

Ne lapset eivät ole ystäviäni. 

Ne lapset ovat ystäväsi lapsia. Aika itsekästä vaatia itsellesi jotain kuvitteellista lapsetonta versiota. Et kuulosta ystävältä vaan kuulostat siltä että etsit sopivia ihmisiä viihdykkeeksesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit menneet. 

Sanoivatko suoraan että eivät siedä lapsia?

Ei, vaan lapsiviha paistaa kyllä läpi. Ei suostuta tapaamisiin, jos lapset ovat läsnä edes samassa paikassa, kommentit lapsille ovat ikäviä, suhtautuminen on ikävää, maailmankatsomukset eroavat liikaa. Ymmärrystä ei moneenkaan asiaan riitä. Tietynlainen sählinki, joka lasten mukana kulkee, on lapsettomille usein kestämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Käytännön haasteet on aika iso tekijä pienten lasten vanhempien kohdalla. Asuvat yleensä aika kaukana keskustasta, ja haluaisivat että joku tulee heidän luokseen sen sijaan että tulisivat lapsineen vaikka keskustaan kahville ja silloinkin päiväuniajat yms huomioiden. Tapaamiset peruuntuu herkästi kun lapset sairastelee, ja mikään spontaani näkeminen ei tietenkään onnistu. Lisäksi usein puhuvat vain lapsistaan.

Käytännön ongelmat ovat toki toinen juttu. Sille ei voi oikein mitään että lapset sairastelevat paljon ja lapsilla on tietyt rytmit. Lasten kanssa spontaani tekeminen on toki mahdollista mutta silloin on lapset mukana ja mennään spontaanisti mutta lasten ehdoilla. Esimerkiksi jos pikkulapsi on sitä sorttia, joka nukahtaa päiväunille myös vaunuihin, hänet voi ottaa helpommin mukaan erilaisiin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit menneet. 

Sanoivatko suoraan että eivät siedä lapsia?

Ei, vaan lapsiviha paistaa kyllä läpi. Ei suostuta tapaamisiin, jos lapset ovat läsnä edes samassa paikassa, kommentit lapsille ovat ikäviä, suhtautuminen on ikävää, maailmankatsomukset eroavat liikaa. Ymmärrystä ei moneenkaan asiaan riitä. Tietynlainen sählinki, joka lasten mukana kulkee, on lapsettomille usein kestämätöntä. 

Hehän kuulostavat suorastaan ilkeitä ja todella huonotapaisilta.

Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.

Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.

Ap

 

Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle vaihtoehto on silloin siirtää tapaaminen sellaiseen ajankohtaan, että pääset ilman heitä tapaamiseen. Niin kuin joku jo aiemmin sanoi, ne lapset ovat häiriöksi aikuisten tapaamisessa. Puheenaiheet on rajattava sellaisiksi, joista voi lasten kuullen puhua ja paikka valittava sen mukaan, mikä lapsille sopii. Ja toisekseen, ne lapset ovat koko ajan kärkkymässä äidin huomiota. Mulla on tylsää, toi teki sitä ja tätä, kato kato kun mä hyppään/teen kuperkeikan/juoksen ympyrää, mulla on pissahätä ja äidin huomio herpaantuu jatkuvasti, kääntyy pois ystävästä kesken kaiken, ja keskittyy lasten tekemisiin/heistä huolehtimiseen ja alkuperäinen puheenaihe unohtuu näiden katkojen takia. Ei kiitos.

En ole törmännyt suoranaisiin lapsivihamielisiin ihmisiin ystäväpiirissäni. Kaupungilla kyllä huomaa välillä outoa suhtautumista tuntemattomilta. Ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat vaikuttavat tässä suhteessa lämpimämmiltä ja heillä on ymmärrystä lapsista, ja toki on myös monilla suomalaisillakin

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhuttiin tilanteesta, jossa vaaditaan että lapset eivät saa olla koskaan mukana koska ei pidä lapsista. Ymmärrän kyllä sen jos ehdottaa että voisi järjestää lapsivapaan, jotta päästään terassille. Mutta sitä en ymmärrä että jos lapsivapaa ei onnistu, ei ole vaihtoehtona nähdä niin että lapset ovat mukana. Ihan kuin ystävän lapsilla olisi joku rutto.

Minulle ainakin ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura, ja yhteinen aika järjestetään tavalla tai toisella realiteettien puitteissa.

Ap

 

Sinähän juuri sanoit sen itse ystävyydessä tärkeintä on se toisen seura. Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vaihtoehto, että järjestetään jotain sellaista tekemistä, jossa lapsesi voivat olla mukana, jollet pääse tapaamiseen ilman lapsiasi? Minulle vaihtoehto on silloin siirtää tapaaminen sellaiseen ajankohtaan, että pääset ilman heitä tapaamiseen. Niin kuin joku jo aiemmin sanoi, ne lapset ovat häiriöksi aikuisten tapaamisessa. Puheenaiheet on rajattava sellaisiksi, joista voi lasten kuullen puhua ja paikka valittava sen mukaan, mikä lapsille sopii. Ja toisekseen, ne lapset ovat koko ajan kärkkymässä äidin huomiota. Mulla on tylsää, toi teki sitä ja tätä, kato kato kun mä hyppään/teen kuperkeikan/juoksen ympyrää, mulla on pissahätä ja äidin huomio herpaantuu jatkuvasti, kääntyy pois ystävästä kesken kaiken, ja keskittyy lasten tekemisiin/heistä huolehtimiseen ja alkuperäinen puheenaihe unohtuu näiden katkojen takia. Ei kiitos.

Miksi ihmeessä haluaisin tavata ihmistä joka ajattelee lapsistani noin ilkeästi?

"Ne lapset ovat ystäväsi lapsia. Aika itsekästä vaatia itsellesi jotain kuvitteellista lapsetonta versiota. Et kuulosta ystävältä vaan kuulostat siltä että etsit sopivia ihmisiä viihdykkeeksesi"

Vedät nyt mutkia tahallasi suoriksi ja ymmärrät tahallasi väärin. Minulle kävisi kyllä tavata ystävääni lasten kanssakin, mutta hän itse haluaa lapsivapaata ja tavata ystäviään ilman lapsia. Hän itse haluaa terassille, ravintolaan tai mihin vain, että pääsee viettämään aikaa aikuisten kesken ilman lapsiaan tai kenenkään muunkaan lapsia. Ja se sopii minulle oikein hyvin. Eli oikeastaan sinun ajatusmaailmallasi, HÄN haluaa MINUSTA viihdykettä, että saa aikaa aikuisten kesken 💁

Lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä, koska ovat aina eläneet itsekeskeistä elämää. 

 

Ihan kuin kaikilla olisi valtava tukiverkosto ja hoitajia lapsille jonossa ja he tottakai haluavat tämän hoitomahdollisuuden tuhlata juuri sinuun, rakas ystävä (ei esimerkiksi omaan parisuhdeaikaan). 

 

Koska minäminäminä. 

 

Kun niitä lapsia ei vain voi jättää vain pois menoista. Surkea ystävä ei edes yritä ymmärtää tätä. 

No eihän siitä juttelusta mitään tule jos siinä pyörii joku neljävuotias kyselemässä ja jankkaamassa äiskä äiskä tai iskä iskä kato ja muutenkin pitää sensuroida omia sanomisia. Ei se tarkoita että vihaa lapsia jos tapaa kaverit mielummin sitten kun lapsia ei laahata perässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä, koska ovat aina eläneet itsekeskeistä elämää. 

 

Ihan kuin kaikilla olisi valtava tukiverkosto ja hoitajia lapsille jonossa ja he tottakai haluavat tämän hoitomahdollisuuden tuhlata juuri sinuun, rakas ystävä (ei esimerkiksi omaan parisuhdeaikaan). 

 

Koska minäminäminä. 

 

Kun niitä lapsia ei vain voi jättää vain pois menoista. Surkea ystävä ei edes yritä ymmärtää tätä. 

Joo :D Mulle yksi ystävä ehdotti että voisin viedä lapset mummolaan ja viettää viikonlopun hänen kanssaan. Tämä on minulle suurinpiirtein "kerran vuodessa" -mahdollisuus ja käyttäisin sen varmasti mieluummin vaikka kylpylälomaan miehen kanssa.

Erittäin paljon sen sijaan on lämmittänyt eräs todella ihana ystävä, joka on tarjoutunut auttamaan lasten kanssa jos apua tarvitsen. Esimerkiksi vahtimaan hetken tms. Tämä ei tietenkään ole mikään odotus mutta todellinen ystävän ehdotus.

Jotkut ovat hyvin herkkänahkaisia tämän asian suhteen. Kun joku sanoo ettei oikein viihdy lasten kanssa se otetaan henkilökohtaisesti ja ajatellaan että se on just tämä minun lapsi jota "vihataan" ja vedetään herne nenään.

Tuossa kun oli puhetta noista eläimistä niin kyllähän niitä voi tähän verrata. En ihmettele yhtään jos joku ei halua tulla meille koska meillä on kaksi isoa koiraa joten vaatteet on äkkiä kuolassa ja karvassa. Vanhempi on hyväkäytöksinen mutta tuo vuoden ikäinen on vielä niin villi eikä jätä vieraita rauhaan että ihan ymmärrettävää etteivät kaikki jaksa sitä kohellusta. Sama se on lasten kanssa. Joitain sietää paremmin kuin toisia ja kaikki eivät vaan tykkää vaikka olisi miten hyväkäytöksinen.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ei ole kohteliasta sanoa ettei pidä lapsista"

Sanotko myös ettet pidä vanhuksista? Ettet pidä vaikka japanilaisista? Sanotko että et tykkää vaaleatukkaisista? Et pidä CP-vammaisista?

Niin.

No miten sellaiselle, joka ei tajua vihjailuista mitenkään, että niitä lapsia ei haluta tapaamiseen tai kokoontumiseen, saa perille ja jakeluun sen, että todella jättää lapsen tai lapset kotiin? Jotainhan on sanottava sitten suoraan, jos ei vihjeistä halua ymmärtää. Aika epäkohteliasta vaan ghostata tai kieltäytyä joka kerta. Suoraa puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joitain ystäviä, jotka katosivat kuin Pieru Saharaan, kun sanoin että saa tulla vauvaa katsomaan. Jos ei käy katsomassa ystävän vauvaa, ei ole ystävä. Piste. Emme ole enää ystäviä, toki tervehdin jos tulevat kadulla vastaan.

Oma ystäväporukkani on ollut kasassa lähes 20 vuotta, sieltä peruskouluikäisestä asti, osalla on jo lapsia mutta yhtäkään en ole livenä koskaan nähnyt, ja hyvin pyyhkii. 👍🏻 Kyselen perhearjen kuulumiset meidän aikuisten välisissä tapaamisissa ja se riittää.

Kuulostaa enemmän joltain etäisemmältä harrastusporukalta kuin ystäviltä.

Voi hyvä isä, että osaat olla kyllä tampio. On kyllä tullut selväksi, että sinulle lapset ovat henkireikä ja maailman tärkein asia etkä pidä sellaisia ihmisiä ystävinä, jotka ovat mieluummin kahdestaan sinun kanssasi kuin että otat lapset mukaan. Elät täydellisessä lapsikuplassa etkä näe sen ulkopuolelle ollenkaan. Muut osaavat kyllä jatkaa elämäänsä normaalisti ja pitää ystävyyssuhteita yllä lastensaannin jälkeenkin eivätkä elä elämäänsä ainoastaan lasten ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä ärsytti kun kaveri raahasi vielä reilusti teini-ikäistään mukaan vaikka lenkille tms. Mun ja hänen lapsilla ikäeroa melkein 10 vuotta ja olin jo oman ala-asteikäisenä jättänyt aikuisten tapaamisista pois, lähinnä siksi kun tuo samainen kaveri oli niin arvaamaton suustaan etten halunnut omaa lasta altistaa niille jutuille. Ymmärrän toki että jotain vaunuikäistä otetaankin mukaan mutta onhan näillä isäkin? Ja se juttujen taso tosiaankin, huh huh.

Mulle kävi vähän samoin. Toki halusin lasta nähdä mutta lopulta hän oli aina tapaamisissa mukana. Vaikka ei olisi todellakaan tarvinnut edes iän puolesta. Kutsuin meille kahville niin 12 v tuli aina mukaan, ja sitten koko kahvittelu meni lapsen juttuna ja lapsille sopivia juttuja puhuessa ja kuunnellessa. Sen ymmärrän että kun kävin heillä niin siellä asuvat ihmiset toki olivat kotona jos tahtoivat olla, mutta että luokseni tullessa myös!  Lapsellanihan ydinperhe ja vanhempi sisarus, eikä mitään ongelmaa olla hetki itsekseen tai kaverin kanssa tai muiden perheenjäsenten.

Lopulta ystävyys kuihtui kun koskaan ei ollut kahdenleskistä aikuisten kaveriaikaa vaan aina oli lapsi mukana, ja aina jutun aiheet koskivat lasta. Mitenpä muutenkaan? Eipä olisi ollut sopivaa puhua omista terveysasioista, parisuhteesta tai juhannusviikonlopun sattumuksista lapsen kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä ärsytti kun kaveri raahasi vielä reilusti teini-ikäistään mukaan vaikka lenkille tms. Mun ja hänen lapsilla ikäeroa melkein 10 vuotta ja olin jo oman ala-asteikäisenä jättänyt aikuisten tapaamisista pois, lähinnä siksi kun tuo samainen kaveri oli niin arvaamaton suustaan etten halunnut omaa lasta altistaa niille jutuille. Ymmärrän toki että jotain vaunuikäistä otetaankin mukaan mutta onhan näillä isäkin? Ja se juttujen taso tosiaankin, huh huh.

Mulle kävi vähän samoin. Toki halusin lasta nähdä mutta lopulta hän oli aina tapaamisissa mukana. Vaikka ei olisi todellakaan tarvinnut edes iän puolesta. Kutsuin meille kahville niin 12 v tuli aina mukaan, ja sitten koko kahvittelu meni lapsen juttuna ja lapsille sopivia juttuja puhuessa ja kuunnellessa. Sen ymmärrän että kun kävin heillä niin siellä asuvat ihmiset toki olivat kotona jos tahtoivat olla, mutta että lu

Jäi laittamatta että ITSELLÄNIKIN on lapsi. Tai siis oli tuolloin, nythän hän on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LOL. Nykyään lapsivihaksi määritellään mielivaltaisesti mitä sattuu.Se että haluaa elää lapsivapaata elämää, ei liity lasten vihaamiseen. Siinä nautitaan omasta vapaudesta ja onnesta. Viha sen sijaan kuluttaa ihmistä ja se on haitallista.

Mikä kiikastaa kun et hyväksy muiden elämää - mutta oletat että muiden pitää hyväksyä sinun elämäsi kuten sinä tahdot? Miksi olet niin itsekäs? Vaadit muilta mutta et itseltäsi.

En nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa tällä kommentilla? Ap

Sitä, että jos haluaa nähdä ystäviään aikuisten kesken i

Ne lapset ovat ystäväsi lapsia. Aika itsekästä vaatia itsellesi jotain kuvitteellista lapsetonta versiota. Et kuulosta ystävältä vaan kuulostat siltä että etsit sopivia ihmisiä viihdykkeeksesi. 

Aivan. Hänen lapsiaan, ei minun. Minulla ei ole mitään velvollisuutta olla heidän seurassaan eikä heidän minun.  

Aika itsekästä vaatia muita ihmisiä ottamaan sosiaalisiin ympyröihinsä uusia henkilöitä vain siksi, koska joku toinen niin haluaa pakottaa. Eihän kaikkien puolisoistakaan pidetä eikä heidän kanssaan haluta viettää aikaa. 

Mitä minun luonteestani kertoo se, että pidän aika lailla kaikista eläimistä, ystävilläni on niitä hevosista liskoihin, mutten lapsista? Hämähäkkiä ei kenelläkään ole, eikä käärmeitä, mutta niitäkin kohtaan olen utelias ja halukas tapaamaan, kunhan minun ei oleteta koskettavan niitä. Näille tavanomaisimmille höpöttelen vaikka tuntikausia, silittelen ym. Lapsista en sen sijaan erityisemmin pidä (kyllä, itsellänikin on yksi), heihin suhtaudun kohteliaasti. Voin ihastella jotain, mitä he minulle esittelevät, kysyäkin jotain, mutta lyhyesti.

Varmaan siitä että olet pettynyt ihmisiin ja samaistut enemmän eläimiin. Et pidä omasta lapsestasi?

 

Kiitos tästä analyysistä, joka oli hiukan hämmentävä. Mistä sait käsityksen, etten pidä ihmisistä tai tule heidän kanssaan toimeen? Se, etten pidä lapsista, ei tarkoita sitä, että olisin joku erakko, vaan minulla on laaja ystävä- ja kaveripiiri, joiden kanssa vietän paljon aikaa. Toisekseen, tässä oli kyse muiden lasten kohtaamisesta ja heidän raahaamisestaan mukaan aikuisten tapaamisiin. Joku aiempikin jo kommentoi, että pitää kyllä omasta lapsestaan, vaikkei muiden lapsista välitä. Sama koskee myös minua.

Olen kai sitten lapsivihamielinen, vaikka kolmen lapsen äiti itsekin. Tapaan mielellään ystäviäni ihan aikuisten kesken juurikin sen vuoksi että muuten lapset vievät kaiken huomion.

Joku vaunuissa kulkeva nyt menee vielä siinä lenkillä mukana mutta just tuollainen 2-5v joka kärkkyy jatkuvasti jotain ja roikkuu hihassa niin vaikeahan siinä on aiheessa pysyä. Toki jos tapaaminen ilman lapsia ei onnistu niin sitten ne otetaan mukaan mutta kivempi nähdä kavereita ilman lapsia. Poikkeuksena sitten ne kerrat, jossa tapaaminen järjestetään nimenomaan lasten vuoksi, esim kummien vierailut yms