Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?
23.07.2025 |
Täällä juuri tuli vastaan joku henkilö, joka ei kuulemma näe ystäviään kuin silloin kun he voivat liikkua ilman lapsia. Minusta tämä kuulosti ihan käsittämättömältä: joku vihaa lapsia niin paljon että ei haittaa vaikka ei pystyisi ystäviään näkemään. Ja ystävän pitäisi aina järjestää lapsivapaa tätä itsekästä varten. Millainen ihminen edes kutsuu itseään toisen ystäväksi jos ei siedä hänen lapsiaan?
Eri asia tietysti jos toive nähdä ilman lapsia lähtee lapsen vanhemmasta. Tai on toive joskus tehdä jotain (esim. käydä festareilla) ja lapsia ei voi ottaa mukaan.
Tuntuu jotenkin että taustalla on joku ajatus, että lapset/lapsettomuus on joku invidualistinen itsensäilmaisun tapa: Minä olen valinnt tämän elämäntyylin ja sinä tuon. Lapset eivät kuitenkaan ole mitään lemmikkejä, tai elämäntyyli. He ovat eläviä ja hengittäviä persoonia ja ystävällesi luultavasti elämän tärkeimmät ihmiset.
Jos vihaat ystäväsi lapsia, et ole tosiystävä.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että kaverisi puolisonsa kanssa on alkanut iäkkään ja muistisairaan vanhempansa omaishoitajaksi. Ja hän olettaa että tietysti tämä vanhus tulee olemaan aina paikalla kun tapaatte. Mutta ette voi tavata teidän vanhassa lempikahvilassa kun ei sinne pääse rollaattorin/pyörätuolin(/vaunujen) kanssa, itseasiassa hän rajoittaa vaihtoehtoja aika reilustikin, joten pääasiassa tapaatte vain heidän luonaan tai muussa _heille_ helpossa paikassa. Keskustelunne katkeaa vähän väliä kun vanhus alkaa ihmetellä missä hän on (vaikka olisi kotona) tai puhumaan jostain ihan täysin aiheeseen liittymättömästä. Kerrot jotain itsellesi tärkeää ja kaverisi huomio yhtäkkiä menee siihen että haisee paska. Hän alkaa siinä edessäsi tekemään mitä tilanteessa täytyy ja sanoo et "joo jatka vaan" mutta hän selkeästi ei kuuntele kertomasi.
Mutta tämähän ei sinua haittaisi pätkääkään, eikös n
Juuri samaa ajattelin kun tuota luin, totta kai kävisin kaverin luona vanhuksesta huolimatta ja ottaisin kaiken mahdollisen irti yhteisestä ajasta, tarjoaisin myötätuntoa ja huomioisin myös vanhuksen. Minusta se on aitoa ystävyyttä. Taas näkyy "minä minä" ajattelu, omat tarpeet edellä ja ystävyys ei saa sisältää mitään epämukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se kääntyy siihen että lapsettomilta/lapsivapailta vaaditaan sopeutumista lapsiperheiden arkeen, mutta jos ehdottaa päinvastaista, alkaa uhriutumiskilpailu, marttyyrien kilpajuoksu ja lapsivihan huutelu. Vaihtakaa jo levyä.
Tämän takia en enää oikeastaan kaveeraa sellaisten perheellisten ihmisten kanssa, joilla on pikkulapsia tai peruskouluikäisiä lapsia. Kyllästyin siihen, että kaikki tekeminen ja aikataulut piti aina sopia tasan heidän ehdoilla, aina oli joku ongelma.
Ymmärrän valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että kaverisi puolisonsa kanssa on alkanut iäkkään ja muistisairaan vanhempansa omaishoitajaksi. Ja hän olettaa että tietysti tämä vanhus tulee olemaan aina paikalla kun tapaatte. Mutta ette voi tavata teidän vanhassa lempikahvilassa kun ei sinne pääse rollaattorin/pyörätuolin(/vaunujen) kanssa, itseasiassa hän rajoittaa vaihtoehtoja aika reilustikin, joten pääasiassa tapaatte vain heidän luonaan tai muussa _heille_ helpossa paikassa. Keskustelunne katkeaa vähän väliä kun vanhus alkaa ihmetellä missä hän on (vaikka olisi kotona) tai puhumaan jostain ihan täysin aiheeseen liittymättömästä. Kerrot jotain itsellesi tärkeää ja kaverisi huomio yhtäkkiä menee siihen että haisee paska. Hän alkaa siinä edessäsi tekemään mitä tilanteessa täytyy ja sanoo et "joo jatka vaan" mutta hän selkeästi ei kuuntele kertomasi.
Mutta tä
Mutta jos teidän ystävyys olisi tästä lähtien vain tuota? Ja jos sinä kokisit sen raskaaksi ja ajattelisit, että olisi kiva nähdä edes joskus ilman tätä vanhusta, sinua olisi ok tästä syyllistää ja väittää itsekkääksi? Eikö sekin ole yhtä lailla minäminä- asennetta jos ei toisen näkemystä ja tunteita asiasta voi ollenkaan ymmärtää?
Mutta jos teidän ystävyys olisi tästä lähtien vain tuota? Ja jos sinä kokisit sen raskaaksi ja ajattelisit, että olisi kiva nähdä edes joskus ilman tätä vanhusta, sinua olisi ok tästä syyllistää ja väittää itsekkääksi? Eikö sekin ole yhtä lailla minäminä- asennetta jos ei toisen näkemystä ja tunteita asiasta voi ollenkaan ymmärtää?
Jos kaverilla ei onnistu näkeminen ilman vanhusta niin sitten ei onnistu. Jos joku henkilö on ystäväni, minulle on tärkeintä päästä viettämään aikaa yhdessä niillä korteilla mitä on. Pääasia ei ole että hän on minulle aina virkeä viihdyttäjä ilman velvoitteita.
Jos hän ei koskaan pääsisi mihinkään ilman vanhusta niin ensimmäiseksi varmaan tarjoutuisin antamaan hänelle lepohetken ja olisin hetken vanhuksen hoitaja kun hän kävisi ihan vaikka kävelyllä itsekseen... -Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian.
Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja.
Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.
Jos kutsuu vauvan äidin kotiinsa, niin oletuksena myös vauva tulee mukana, koska vauvoja ei saa jättää yksin. Koiran sen sijaan saa jättää yksin vierailun ajaksi. En minä ainakaan alkaisi mököttää ja mulkoilla, jos
Lapsille on olemassa lapsenvahdit. Niille pitäisi vaan maksaa palkkaa ja sehän ei käy.
Olet varmaan uskomattoman hyvää kahviseuraa, jos siitä ollaan valmiita maksamaan useita kymppejä per kerta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lapsivihamielinen, tykännyt kyllä olen nähdä kavereitani lastensa kanssa.
Mutta sitä en jaksa, jos ihan kaikki keskustelut kääntyy siihen hänen lapseen ja lapsen elatus-/tapaamissopimuskuvioiden puimiseen.
Sitten, kun se tehdään siinä lapsen kuullen (pieni lapsikin ymmärtää kyllä yllättävän paljon) , yritän vaan vaihtaa puheenaihetta korvat punaisena ja keksiä jonkun muun aiheen tai tekemistä lapsen kanssa, ettei tarvitsisi sitä kuunnella lapsen eikä minun.
Ymmärrän, että hankalaa on, mutta välillä mietin, että tarviiko se kaikki oma parisuhdevanhemmuuseropaska kaataa ensinäkin sen lapsen ja toisaalta sen kaverin niskaan. Tukea voi, mutta liika on liikaa.
Joskus toivoo todella, että voisi tavata kaveria ilman hänen lastaan. Ja joskus sen toiveen on sanonutkin, mutta ei sekään ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsivihamielinen, tykännyt kyllä olen nähdä kavereitani lastensa kanssa.
Mutta sitä en jaksa, jos ihan kaikki keskustelut kääntyy siihen hänen lapseen ja lapsen elatus-/tapaamissopimuskuvioiden puimiseen.
Sitten, kun se tehdään siinä lapsen kuullen (pieni lapsikin ymmärtää kyllä yllättävän paljon) , yritän vaan vaihtaa puheenaihetta korvat punaisena ja keksiä jonkun muun aiheen tai tekemistä lapsen kanssa, ettei tarvitsisi sitä kuunnella lapsen eikä minun.
Ymmärrän, että hankalaa on, mutta välillä mietin, että tarviiko se kaikki oma parisuhdevanhemmuuseropaska kaataa ensinäkin sen lapsen ja toisaalta sen kaverin niskaan. Tukea voi, mutta liika on liikaa.
Joskus toivoo todella, että voisi tavata kaveria ilman hänen lastaan. Ja joskus sen toiveen on sanonutkin, mutta ei sekään ole hyvä.
Voitko kuvitella että ystäväsi olisi vastavuoroisesti valmis kolmelta aamuyöstä kuuntelemaan sinun ongelmista? Vai vetoaisiko "väsymykseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsivihamielinen, tykännyt kyllä olen nähdä kavereitani lastensa kanssa.
Mutta sitä en jaksa, jos ihan kaikki keskustelut kääntyy siihen hänen lapseen ja lapsen elatus-/tapaamissopimuskuvioiden puimiseen.
Sitten, kun se tehdään siinä lapsen kuullen (pieni lapsikin ymmärtää kyllä yllättävän paljon) , yritän vaan vaihtaa puheenaihetta korvat punaisena ja keksiä jonkun muun aiheen tai tekemistä lapsen kanssa, ettei tarvitsisi sitä kuunnella lapsen eikä minun.
Ymmärrän, että hankalaa on, mutta välillä mietin, että tarviiko se kaikki oma parisuhdevanhemmuuseropaska kaataa ensinäkin sen lapsen ja toisaalta sen kaverin niskaan. Tukea voi, mutta liika on liikaa.
Joskus toivoo todella, että voisi tavata kaveria ilman hänen lastaan. Ja joskus sen toiveen on sanonutkin, mutta ei sekään ole hyvä.
Mulla ei kyllä valitettavasti ole tarvetta kaatamalla kaataa ongelmiani kavereiden niskaan, ei päivällä eikä yöllä.
""Olet varmaan uskomattoman hyvää kahviseuraa, jos siitä ollaan valmiita maksamaan useita kymppejä per kerta"
Nyt taisi kalikka kolahtaa.
Jos tekee valinnan lisääntymisestä, on hyvin arvelluttavaa, että ollaan vinkumassa ilmaista lapsenvahtia sukulaisista. Aivan kuin heillä ei olisi muuta elämää. Newsflash: on, mutta eivät kehtaa kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivihamielisyys = ei suostu hyppimään lapsiperheen pillin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nykylapset on vaativia tapauksia, ovat tottuneet siihen, että kaikki huomio on koko ajan heissä. Läheskään kaikki vanhemmat eivät myöskään opeta lapsilleen edes peruskäytöstapoja, joten onko ihmekään ettei muut ihmiset halua viettää aikaa sellaisten lasten seurassa.
Tismalleen samaa mieltä. Lapsen annetaan olla huomion keskipisteenä ja keskeyttää yms. Miksi haluaisin käyttää aikaani tällaiseen, jos itse nimenomaan olen päättänyt olla hankkimatta lapsia? Ongelmaa ei ole, jos lapsille on opetettu käytöstapoja ja miten muiden ihmisten kanssa ollaan. Valitettavasti vain usein lapsen omat vanhemmat katsovat vierestä ihaillen kun lapsi "toteuttaa itseään" mm. keskeyttämällä ja puhumalla jatkuvasti päälle
Me kaikki emme ole täysiä ääliöitä, jotka eivät kasvata lapsiaan. Meidän lapset osaavat odottaa puheenvuoroa ja jos eivät osaa, niin opetan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsivihamielisyys = ei suostu hyppimään lapsiperheen pillin mukaan?
Lapsiperheen kuitenkin pitäisi hyppiä sinun pillisi mukaan ja järjestää tapaaminen ajankohtaan, joka ei heille sovi? Ja maksaa monta kymppiä lapsenhoitajasta, koska sinä et kestä olla vauvan kanssa samassa tilassa?
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos teidän ystävyys olisi tästä lähtien vain tuota? Ja jos sinä kokisit sen raskaaksi ja ajattelisit, että olisi kiva nähdä edes joskus ilman tätä vanhusta, sinua olisi ok tästä syyllistää ja väittää itsekkääksi? Eikö sekin ole yhtä lailla minäminä- asennetta jos ei toisen näkemystä ja tunteita asiasta voi ollenkaan ymmärtää?
Jos kaverilla ei onnistu näkeminen ilman vanhusta niin sitten ei onnistu. Jos joku henkilö on ystäväni, minulle on tärkeintä päästä viettämään aikaa yhdessä niillä korteilla mitä on. Pääasia ei ole että hän on minulle aina virkeä viihdyttäjä ilman velvoitteita.
Jos hän ei koskaan pääsisi mihinkään ilman vanhusta niin ensimmäiseksi varmaan tarjoutuisin antamaan hänelle lepohetken ja olisin hetken vanhuksen hoitaja kun hän kävisi ihan vaikka kävelyllä itsekseen... -Eri
No sitten ei onnistu joo, mutta lähinnä tuo että pelkästään toiveko jo tekee itsekkääksi minäminä-ihmiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tämä vain joku naisten ongelma? En ole kertaakaan nähnyt/kuullut yhdenkään miehen puhisevan, kun hänen ystävät Jake ja Make ei ole juuri kiinnostuneita hänen jälkikasvustaan... Kavereita tavataan miesporukalla eikä sinne juurikaan vauvoja/lapsia raahata mukaan ja jos raahataan, niin ei kukaan asiasta näe vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsivihamielisyys = ei suostu hyppimään lapsiperheen pillin mukaan?
Lapsiperheen kuitenkin pitäisi hyppiä sinun pillisi mukaan ja järjestää tapaaminen ajankohtaan, joka ei heille sovi? Ja maksaa monta kymppiä lapsenhoitajasta, koska sinä et kestä olla vauvan kanssa samassa tilassa?
tai lapsetonta kiinostaa maksaa umahallireisusta jotta pääsee istuumaa lastenaltaan reunalle
Vierailija kirjoitti:
""Olet varmaan uskomattoman hyvää kahviseuraa, jos siitä ollaan valmiita maksamaan useita kymppejä per kerta"
Nyt taisi kalikka kolahtaa.
Jos tekee valinnan lisääntymisestä, on hyvin arvelluttavaa, että ollaan vinkumassa ilmaista lapsenvahtia sukulaisista. Aivan kuin heillä ei olisi muuta elämää. Newsflash: on, mutta eivät kehtaa kieltäytyä.
Ei tullut mieleen sellainen vaihtoehto että se lapsi on luonnollinen osa elämää ja tarvittaessa sen pikkukahvittelun ajan mukana :D
Kuulostat sen verran ikävältä ihmiseltä että toisaalta ei ehkä haittaa jos tämä ajatus on täysin käsittämätön
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä vain joku naisten ongelma? En ole kertaakaan nähnyt/kuullut yhdenkään miehen puhisevan, kun hänen ystävät Jake ja Make ei ole juuri kiinnostuneita hänen jälkikasvustaan... Kavereita tavataan miesporukalla eikä sinne juurikaan vauvoja/lapsia raahata mukaan ja jos raahataan, niin ei kukaan asiasta näe vaivaa.
Minun mies ottaa kyllä lapsen usein tapaamisiin mukaan. Ei hän valita kavereista joille tämä konsepti on toisesta ulottuvuudesta, mutta ne kaverit joille ainoa vaihtoehto näkemiselle on spontaaniperjantaikaljoittelu, ovat kuitenkin jääneet taakse
No jaa. Ei mua kiinnosta hengailla suurimman osan mun ystävien puolisoidenkaan kanssa samaan aikaan, vaikka tiedostan että kyseinen ihminen onkin ystävälleni erittäin tärkeä ja olen onnellisen hänen puolestaan. Ei se vain ole yhtään sama asia, kuin hengailla rauhassa keskenämme ja puhua meidän jutuista. Lähinnä tulee kolmas pyörä olo tuollaisesta. Aivan sama lasten kohdalla.