Lapsiperheelliset: Miten toimitte lapsivihamielisten ystävienne kanssa? Onko välit menneet vai siedättekö?

Vierailija kirjoitti:

Joo siis tietysti peitin ajatukseni, mutta olisiko vielä pitänyt teeskennellä ihastusta?

Se on varmasti sinun oma päätöksesi.

Asetellaanpa vielä uudelleen..Onko teidän lapsiperheellisten sosiaalisten normien mukaista teeskennellä ihastusta?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi haluaisin viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta minun elämäni tärkein asia ollenkaan. Eli jos joku ehdottaa "lapsivapaata" poistan koko tyypin kaverilistoiltani saman tien. Etsiköön muuta seuraa.

Se lapsivapaa henkilö tuskin pakottaa sinua spontaanille Malediivien matkalle vastoin tahtoasi, mutta sinä katsoisit oikeudeksesi pakottaa hänet lastesi seuraan vastoin hänen tahtoaan.

Ei minulla ole lapsivihamielisiä ystäviä. Lapsettomia ystäviä on. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sanoisin että varovasti tämän sinun suhtautumisen kanssa. Minulla on kolme lasta, ja olin tosi paljon samassa mielentilassa kuin sinä ekan kanssa kun olin 26. Syyllistin kavereita, ettei miksi elämäni tärkein ihminen kiinnosta, no kiinnostihan niitä tiettyyn pisteeseen asti mutta jostain syystä vaadin, että poikani pitää olla aina mukana ja loukkaannuin siitä, ettei se ollut kaikille kovin kiinnostavaa. Ero tuli kun olin 35, oli kyllä yksinäistä, kun ne kaverit olivat kadonneet ja näin jälkikäteen en ihmettele, koska näkemykseni oli yhtä mustavalkoinen kuin sinun. Sanonpahan vaan, että exälläni ei ollut samaa ongelmaa, naiset me laitamme koko identiteettimme likoon siihen äitiyteen valitettavasti.

 

Sittemmin sain kaksi lisää, en tehnyt samaa virhettä toiste. Ei ne lapsetkaan hyödy siitä että olet vain äiti, niiden on hyvä nähdä sinut ihmisenä jolla on muutakin elämää kuin vain sinä.

Kommentoin näin suoraan ihan vaan koska kuulostaa niin tutulta ja hyvää tosta asenteesta ei tule sinulle eikä välttämättä edes lapsellesi.

Hei, tarkoitat varmasti hyvää mutta aloituksessa puhuin yleisestä ilmiöstä ja ymmärsit ehkä hieman väärin. Omassa arjessani näen ystäviä sekä lasten kanssa, että ilman. Samoin näkee mieheni. Meillä ei ole ollenkaan sellaista kuviota jossa minä olisin koko ajan lasten kanssa ja se olisi koko identiteettini samaan aikaan kun mies menee omissa menoissaan.

Mutta niskakarvat nousevat pystyyn siitä että joku erikseen ilmoittaa ettei halua nähdä ystäviään jos lapsi on mukana tai sanoo ettei pidä lapsista päin naamaa ihmiselle, joka on juuri saanut lapsen. Tämä on mielestäni aika kylmä asenne josta mielestäni on kiinnostava keskustella anonyymisti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo siis tietysti peitin ajatukseni, mutta olisiko vielä pitänyt teeskennellä ihastusta?

Se on varmasti sinun oma päätöksesi.

Asetellaanpa vielä uudelleen..Onko teidän lapsiperheellisten sosiaalisten normien mukaista teeskennellä ihastusta?

Sanoisin että on, mutta jos on huono näyttelemään niin ei ehkä silti kannata. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo siis tietysti peitin ajatukseni, mutta olisiko vielä pitänyt teeskennellä ihastusta?

Se on varmasti sinun oma päätöksesi.

Asetellaanpa vielä uudelleen..Onko teidän lapsiperheellisten sosiaalisten normien mukaista teeskennellä ihastusta?

Sanoisin että on, mutta jos on huono näyttelemään niin ei ehkä silti kannata. :D

Noo minua hymyilitti niin paljon se ajatus pienestä Mr..Beanista, että ehkä kaveri luuli mun olevan ihastuksissani.

Aika moneen kertaan täällä on selitetty ja kuvailtu, miksi jotkut eivät halua nähdä ystäviään niin että lapset ovat mukana. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran toin sylivauvan mukanani naapurissa asuvalle kaverille. Vauva oli hiljaa koko ajan, minulla oli viltti jolla suojasin sohvan kun laskin hänet hetkeksi alas. Kaveri vaan puhisi kärttyisen näköisenä, katsoin parhaaksi lähteä pian. 

Lapsiviha ei ole normaalia. Ei niistä pitää tarvitse, mutta aggression tunteet eivät ole biologiankaan kannalta normaaleja. 

Tavallaan lapsi on vähän kuin koira, et voi ottaa mukaan sopimatta .Sit kun.tunnet ihmisen paremmin ja tiedät, et lapsi/ koira on tervetullut, voit viedä kysymättä.

En haluaisi minäkään kotiini lasta tai eläintä ilman että asiasta on sovittu ja kyseessä jokin tosi tuttu. Kotini ei ole mitenkään lapsi- ja eläinturvallinen, on kor

"Hei naapuri, kiva nähdä sinua! Onneksi olkoon uudesta vauvasta. Tervetuloa käymään joku päivä kahvilla, jätäthän vauvan kotiin" :)))

Naapuria vauvoineen ei ole mikään pakko kutsua kotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sanoisin että varovasti tämän sinun suhtautumisen kanssa. Minulla on kolme lasta, ja olin tosi paljon samassa mielentilassa kuin sinä ekan kanssa kun olin 26. Syyllistin kavereita, ettei miksi elämäni tärkein ihminen kiinnosta, no kiinnostihan niitä tiettyyn pisteeseen asti mutta jostain syystä vaadin, että poikani pitää olla aina mukana ja loukkaannuin siitä, ettei se ollut kaikille kovin kiinnostavaa. Ero tuli kun olin 35, oli kyllä yksinäistä, kun ne kaverit olivat kadonneet ja näin jälkikäteen en ihmettele, koska näkemykseni oli yhtä mustavalkoinen kuin sinun. Sanonpahan vaan, että exälläni ei ollut samaa ongelmaa, naiset me laitamme koko identiteettimme likoon siihen äitiyteen valitettavasti.

 

Sittemmin sain kaksi lisää, en tehnyt samaa virhettä toiste. Ei ne lapsetkaan hyödy siitä että olet vain äiti, niiden on hyvä nähdä sinut ihmisenä jolla on muutakin eläm

Niin, näissä on nyansseja. Mutta toivoisin, että joku olisi sanonut minulle jokseenkin samaa kuin minä nyt sinulle. Lapsesi on sinulle tietenkin maailman tärkein, mutta ei tietenkään ole muille. Ei edes muille lapsellisille. Sinun lapsen saamisesi ei nouse ykkösasiaksi sinussa ystävillesi, he olettavat, että seurasi ja olemuksesi on yhä se ykkösasia, jota saavat kaivata. Ja sitä he kaipaavat, ilman häiriötä.

 

Riippuu toki sanooko joku sinulle ettei pidä sinun lapsestasi vai etteikö pidä lapsista. Ensimmäinen on suoraa aggressiivisuutta. Viimeisin voi olla myös sitä etteivät he koe oloaan mukavaksi lasten kanssa: eivät esimerkiksi tiedä miten olla ja haluavat kertoa sen tai heillä on muita syitä, mm lapsettomuus, joka ei ole kenenkään vastuulla jakaa sinulle. Koittavat kertoa että haluavat kyllä nähdä sinua, eivätkä vain vetäydy pois, joka voisi olla helpompaa. Yleisesti toivon, että olisin aina olettanut ystävistäni parasta - jos jokin minulle hyvänä ihmisenä toimineen tekeminen on yhdessä asiassa töykeää, sille on todennäköisesti jokin syy, joka ei välttämättä kuulu minulle.

 

Neuvon aina pitämään ystävistä kiinni niin pitkälle kuin se on mahdollista ja heidän näkökantojaan voi ymmärtää, kuten mielestäni sinun tilanteessa voi. Teillä on selvästi hyvä jako miehesi kanssa mutta lähes vannon, että hän ei kirjoita tätä samaa pohdintaa kuin sinä siitä, miten hänen kaverinsa ottavat lastanne mukaan ajanviettoon. Ja se voi pahimmassa tapauksessa näkyä sitten joskus.

Anyway, minä jaan vaan omaa kokemustani ja minustakin hyvä, että näistä asioista puhutaan, koska tein mielestäni kerran todella suuren virheen ja tunnistan samaa tekstissäsi.

Aina se kääntyy siihen että lapsettomilta/lapsivapailta vaaditaan sopeutumista lapsiperheiden arkeen, mutta jos ehdottaa päinvastaista, alkaa uhriutumiskilpailu, marttyyrien kilpajuoksu ja lapsivihan huutelu. Vaihtakaa jo levyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään. Se nähdään heti vihamielisyytenä, jos vaikka lapsiperheen ollessa kylässä halutaan siistiä ja hyvää käytöstä ja toisten tavaroiden kunnioittamista. Ruoka syödään ruokapöydän ääressä. Ei sormiruokailla juosten samalla ympäri kämppää ja tiputellen ruokaa ympäriinsä, toisten arvoesineitä ja muita tärkeitä asioita ei oteta kovakouraisiin leikkeihin. Vanhempien vastuu ei poistu, vaikka kylässä ollaan muidenkin aikuisten seurassa. Ja tämä on normaalia rajojen asettamista, jota on tehty aina, mutta nykyään se ei tunnu olevan oikein hyväksyttävää. Heti katsotaan herkästi olevan jokin lastenvihaaja. Jos olisin lastenvihaaja, niin en ottaisi kylään ollenkaan.

No tämä on tokia asia erikseen, jos lapsilla ei ole käytöstapoja. Minulla on omia lapsia mutten ole kutsunut uudestaan kylään lapsiperhettä, jonka lapset eivät tottele k

Tuokin on yksi ongelma: lapsettoman tai jo isojen lasten koti ei ole laitettu pikkulapsille turvalliseksi. Ei ole turvalukkoja, helposti särkyviä tavaroita on tasoilla joihin lapset yltää, saattaa olla jotain pikkutavaraa johon voisi tukehtua tsi myrkyllinen huonekasvi. Moni vanhempi on tunnollisesti tehnyt omasta kodistaan lapsille turvallisen, mutta ei ota huomioon että kaverin kodissa ei luultavasti ole tuollaista ja että siellä on lastaan vahdittava ihan koko ajan.

Siinä on sitten sydän sykkyrällä ettei lapsi telo itseään tai riko jotain sillävälin kun lapsen vanhemmat juttelevat iloisina tajuamatta vaaraa. Ei ole isäntäväelle kovin rentouttavaa ja kaverin jutut menevät ohi kun toisella silmällä ja korvalla seuraa taaperon iloista seikkailua ja juoksee hätiin. Kun ei halua vaikuttaa vihamieliseltä huomauttamalla vanhemmille kolmatta kertaa että taaperosi on taas kerran  kiipeämässä kirjahyllyyn. Menee mieluummin itse ja ohjaa lapsen muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joitain ystäviä, jotka katosivat kuin Pieru Saharaan, kun sanoin että saa tulla vauvaa katsomaan. Jos ei käy katsomassa ystävän vauvaa, ei ole ystävä. Piste. Emme ole enää ystäviä, toki tervehdin jos tulevat kadulla vastaan.

Jos ei koe vauvoja kiinnostaviksi? Voi kerran käväistä toki moikkaamassa, se on kohteliasta, mutta ei sen vauvan kanssa tarvitse sen enempää olla tekemisissä. 

Aika itsekäs ja kylmä tapa ajatella, jos kehtaa kuvitella itsensä toisen ystäväksi.

Jos hankin lemmikiksi ison hämähäkin, en oleta että muut ovat siitä kiinnostuneita, tulevat katsomaan ja pitävät sylissä. 

Lapsi on ihminen siinä missä ystävätkin, saman lauman jäseniä. Lemmikki taas on vieraan lajin edustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joitain ystäviä, jotka katosivat kuin Pieru Saharaan, kun sanoin että saa tulla vauvaa katsomaan. Jos ei käy katsomassa ystävän vauvaa, ei ole ystävä. Piste. Emme ole enää ystäviä, toki tervehdin jos tulevat kadulla vastaan.

Jos  ystäväsi ei voisi saada itse lapsia niin pakottaisit omaasi katsomaan?

Jos kyse on lapsettomuuden surusta niin toivoisin että ystävä kertoisi tilanteen eikä vain katoaisi

Yleensä, jos kertoo tahattomasta lapsettomuudestaan, saa osakseen naureskellen esitettyjä "hanki koira" -heittoja. Tai sitten muut ovat vihamielisiä ja syyttävät kateudesta. Ei se ole kateutta! En minä halunnut toisilta lapsia pois, vaan halusin unohtaa jatkuvan, kovan kipuni. Toisen lapsen katsominen oli kuin kiertäisi veistä haavassa.

Parin pilkkaavan tai vihamielisen kommentin jälkeen ei tee enää mieli kertoa lapsettomuuden tuskastaan ikinä kenellekään.

Eli se lapsen vanhempi saa sanoa ettei halua tavata lasten läsnäollessa, mutta lapseton ei saa toivoa samaa. :D Melkoista logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse lapsivihamielisiä ystäviä. Lapset menee joka tilanteessa ystävien edelle.

Kannattaa kuuluttaa tätä ystäville usein, jotta he varmasti ymmärtävät oman arvottomuutensa. 

Sinä puolestasi voit äitiyshörsöistä irtaannuttuasi ihmetellä mihin kummaan sun ystävät on kadonneet.

Ei sitä tarvitse kuuluttaa. Normaali ihminen tajuaa sen sanomattakin, että oma poikanen menee muiden edelle. En minä ainakaan loukkaannu verisesti, jos kaveri peruu tapaamisen siksi, että lapsensa on vaikkapa satuttanut itsensä. Sellaista sattuu. Lapsi tarvitsee äitiään/isäänsä enemmän kuin minä ystävääni.

Moni ei tätä myönnä, koska ajattelevat olevansa yksilöitä valintojensa kanssa. Mutta lapset näkyvät ja kuuluvat yhteiskunnassa paljon vähemmän kuin ennen. Sen lisäksi, että lapsia on vähemmän, heitä myös siedetään vähemmän. En usko, että on kestävää vältellä lapsia loputtomiin, koska lapsissa on se tulevaisuus. Heidän täytyy saada tuntea olevansa arvostettuja ja näkyviä, muuten tulevat sukupolvet ovat yhä vähemmän kiinnostuneita yhteisistä asioista. Yhteisön hinta on epämukavuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LOL. Nykyään lapsivihaksi määritellään mielivaltaisesti mitä sattuu.

Se että haluaa elää lapsivapaata elämää, ei liity lasten vihaamiseen. Siinä nautitaan omasta vapaudesta ja onnesta. Viha sen sijaan kuluttaa ihmistä ja se on haitallista.

Mikä kiikastaa kun et hyväksy muiden elämää - mutta oletat että muiden pitää hyväksyä sinun elämäsi kuten sinä tahdot? Miksi olet niin itsekäs? Vaadit muilta mutta et itseltäsi.

En nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa tällä kommentilla? Ap

Että hypitään sun pillisi mukaan.-eri

Minkä ihmeen pillin mukaan?

Sulla on lapsi, sinä määräät mitä tehdään ja milloin, toisella ei ole sananvaltaa.

Onhan sillä toisella sananvaltaa. Jos aikataulut eivät natsaa, niin sitten ei tavata. Onhan noita muitakin esteen syitä kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Aina se kääntyy siihen että lapsettomilta/lapsivapailta vaaditaan sopeutumista lapsiperheiden arkeen, mutta jos ehdottaa päinvastaista, alkaa uhriutumiskilpailu, marttyyrien kilpajuoksu ja lapsivihan huutelu. Vaihtakaa jo levyä.

Näin lapsivapaana ihmisenä kysyn, mitä se sopeutuminen voisi olla, jota minun pitäisi odottaa lapsiperheiltä? Siis sellaista, mitä en olettaisi kaikilta muiltakin (eli hyviä käytöstapoja vaikkapa julkisissa liikennevälineissä en tähän laske)? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joitain ystäviä, jotka katosivat kuin Pieru Saharaan, kun sanoin että saa tulla vauvaa katsomaan. Jos ei käy katsomassa ystävän vauvaa, ei ole ystävä. Piste. Emme ole enää ystäviä, toki tervehdin jos tulevat kadulla vastaan.

Jos ei koe vauvoja kiinnostaviksi? Voi kerran käväistä toki moikkaamassa, se on kohteliasta, mutta ei sen vauvan kanssa tarvitse sen enempää olla tekemisissä. 

Aika itsekäs ja kylmä tapa ajatella, jos kehtaa kuvitella itsensä toisen ystäväksi.

Jos hankin lemmikiksi ison hämähäkin, en oleta että muut ovat siitä kiinnostuneita, tulevat katsomaan ja pitävät sylissä. 

???

Niin, eli miksi ihmisten oletetaan olevan siitä vauvasta kiinnostuneita, mutta jonkun ( vaikka erikoisesta) lemmikistä taas ei. 

Koska vauva on ihminen, kuten sinäkin. En minäkään nuorena ollut erityisen kiinnostunut toisten vauvoista ja pienistä lapsista, mutta samaa porukkaa he olivat kuin minäkin. Kohtelin heitä niinkuin olisin itse halunnut aikuisten kohtelevan minua silloin, kun olin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse lapsivihamielisiä ystäviä. Lapset menee joka tilanteessa ystävien edelle.

Ja pian sinulla ei ystäviä juuri olekaan.