Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.

Minkä tilan varaisit suvun vanhuksille kaksiosta?

Mun äidin perhe otti äitini mummon vuodeksi vuorollaan 1940-luvulla. Lakihan määräsi huolehtimaan. 

Heillä oli käytössä vain huone ja keittiö. Mummo asui sen vuoden keittiössä joka toki oli samalla myös keittiökäytössä. 

Missä äitisi hoidetaan? 

Minä omaishoidan häntä hänen kotonaan. 

Nro 699: "Puhelimella kun voi tsekata? Me on sisarusten ja äidin kanssa sovittu soittoajat, milloin kukin soittaa. Ei se estä mitään, mut ainakaan apua ei joudu odottamaan koko päivää, koska jos vastausta ei tulisi , siihen reagoitaisiin."

Hmm... no teoriassa toki noin. Tarkoittaisi meidän kohdalla sitä, että kun systerin vuoro olisi mökiltä soittaa eikä isä vastaisi puhelimeen, niin mun sisko soittaisi mulle ja käskisi mennä katsomaan. Ja sitten menisin, niin isä olisi vessassa, suihkussa tms. Kun äidin muistisairaus paheni, mä en yli kahteen vuoteen poistunut kotoani juuri minnekään. Koiran kanssakin kiersin vain tätä taloyhtiötä ympäri. Jouduin lopettamaan omien sairauksieni hoidon, koska en voinut käydä lääkärissä enkä kotrollilabroissa. Ostokseni tilasin kotiinkuljetuksella. Äidin kuoleman jälkeen mä olen voinut taas alkaa hoidattaa omia sairauksiani, käydä koiran kanssa muuallakin kuin vain kiertää taloyhtiötä, tavata ystäviäni ja kavereitani jne. Joten ei...en suostu olemaan taas kerran nalkissa kotonani :D 

"Tuo pitää varmasti paikkansa ja on jossain määrin ymmärrettävääkin. Tosiasia kuitenkin on, että vanhukselle voi sattua mitä tahansa 5 minuuttia sen jälkeen, kun siellä käyneet ovat lähteneet kotiinsa. Mä käyn isän luona joka tiistai pari tuntia, mutta jos sille sattuu jonain muuna aikana jotain eikä itse kykene hälyttämään apua, niin mikäli sille ei satu just sen viikon perjantaina tulemaan siivouspalvelu, mä löydän isän sitten taas seuraavana tiistaina. On vähän epärealististakin ajatella, että hänelle voisi sattua jotain vain ja ainoastaan tiistaisin klo 14-16. Onneksi isä sentään pitkän väännön jälkeen hyväksyi turvarannekkeen, joka kolahtaessaan johonkin hälyttää automaattisesti, mutta jos hän saa vaikka sohvalla maatessaan jonkun sairaskohtauksen eikä itse kykene sitä rannekkeen nappia painamaan, niin..."

Puhtaasti järjellä ajatelle tekniset turvalaitteet varmasti auttaakin enemmän kuin se yksi tai kaksi käyntiä, mutta tunne puolella ne ei välttämättä turvattomuuden tunnetta helpota ollenkaan. Turvallisuuden tunteen kannalta vaikka yksi puhelu voi olla tärkeämpi kuin se että turvaranneke tekee hälytyksen automaattisesti (nykyaikaisimmat jopa jos elintoiminnoissa tapahtuu odottamattomia muutoksia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jäikö lukematta henkeen ja terveyteen liittyvä meno."

Siihen nyt harvoin on edes niillä lapsilla paljoa tehtävissä. Jos kyse on taiolisi tuosta niin silloin soitetaan hätäkeskukseen.

Todellakin on.. Jokainen joka on nähnyt läheltä miten terveydenhuoltojärjestelmämme toimii (eli ei toimi) tietää, että kun omainen joutuu hoitoon, sitä pitää olla haukkans vahtimassa, että saa hoitoa..

Haluaako kaikki vanhukset hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole.  Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.

En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."

Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.

Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.

Jos vanhemmilla on henkeen liittyviä palveluntarpeita on syytä soittaa ambulanssi ja lisäksi tehdä huoli-ilmoitus ja pyytä hoitotarpeen määritys asap. Ei kukaan voi olla 24/7/365 jonkun hengenoelastaja. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 699: "Puhelimella kun voi tsekata? Me on sisarusten ja äidin kanssa sovittu soittoajat, milloin kukin soittaa. Ei se estä mitään, mut ainakaan apua ei joudu odottamaan koko päivää, koska jos vastausta ei tulisi , siihen reagoitaisiin."

Hmm... no teoriassa toki noin. Tarkoittaisi meidän kohdalla sitä, että kun systerin vuoro olisi mökiltä soittaa eikä isä vastaisi puhelimeen, niin mun sisko soittaisi mulle ja käskisi mennä katsomaan. Ja sitten menisin, niin isä olisi vessassa, suihkussa tms. Kun äidin muistisairaus paheni, mä en yli kahteen vuoteen poistunut kotoani juuri minnekään. Koiran kanssakin kiersin vain tätä taloyhtiötä ympäri. Jouduin lopettamaan omien sairauksieni hoidon, koska en voinut käydä lääkärissä enkä kotrollilabroissa. Ostokseni tilasin kotiinkuljetuksella. Äidin kuoleman jälkeen mä olen voinut taas alkaa hoidattaa omia sairauksiani, käydä koiran kanssa muuallakin kuin vain kiertää taloyhtiötä, tavata y

Voisitte ehkä sopia jonkun kellonajan, milloin soittaa. Tai sitten niin, että sun isä soittaa vuorotellen  itse sulle tai siskollesi. 

Ja kun sun isällä on se turvaranneke, niin voit komentaa siskosi soittamaan sinne turvarannekefirmaan, jos sun isä ei vastaa jonain päivänä ollenkaan. Ei sulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jotka 2000-luvun alussa olivat 80-vuotiaita eivät olleet boomereita.   Oletteko sen huomanneet aloituksessa?

Hyvä huomio. Miksihän tällainen haastattelu tehdään 25 vuotta sitten tapahtuneista asioista? 

Toimi alkusysäyksenä sille että vanhusten asioista tuli ko.. lääkärille sydämen asia.

Nro 705: "Jos vanhemmilla on henkeen liittyviä palveluntarpeita on syytä soittaa ambulanssi ja lisäksi tehdä huoli-ilmoitus ja pyytä hoitotarpeen määritys asap. Ei kukaan voi olla 24/7/365 jonkun hengenoelastaja. "

Samaa mieltä. Mä olin 51v, kun sain varhain lauantaiaamuna vakavan sairaskohtauksen. Jos mun silloin parikymppinen poikani ei olisi sattunut olemaan kotona, niin tonne keittiön lattiallehan mä olisin kuollut. En mä silti voinut edellyttää, että poikani ei saisi ikinä poistua kotoa, koska mulle voi sattua jotain.

Vanhenemiseen tosiaan liittyy paljon luopumista, mutta mun mielestä yksi, mistä joutuu luopumaan, on just se turvallisuudentunne. On aivan sattumaa, onko joku juuri silloin, kun välitöntä apua tarvitaan, missään niin lähietäisyydellä, että pystyisi tekemään yhtään mitään asialle. Siksi pitää olla just turvaranneekeet yms. 

Minusta on kamala ajatus, että joku joutuisi olemaan päiviä löytymättä kuolleena. 

Mun tuttu asui yksin ja kuoli kylpyhuoneeseensa. Kaikki luulivat hänen olevan sairaalassa edelleen, mutta oli ollut viikkoja kuolleena. 

Iäkkäällä on riski kuolla äkkiä kotiinsa. Esim. Mieheni täti, mieheni isä, mun isä. 

Ikä tuo mukanaan väsymisen ja joustamattomuuden. Se voi olla aika raskasta läheisille, vaikka haluaisivatkin tukea vanhusta.

Yksin ei ole kenenkään hyvä olla

Vierailija kirjoitti:

Yksin ei ole kenenkään hyvä olla

Ihmissuhteita kannattaisi vaalia ja pitää yllä elämää myös kodin ulkopuolella silloin, kun on vielä hyvässä kunnossa, niin ei ole niin suurta vaaraa jäädä ihan yksin ja omaan yksinäisyyteensä. Jos ei ole ystäviä ja muuta kodin ulkopuolista elämää kuin työikäisenä työ ja on eletty, oltu sekä tehty kaikki asiat aina puolison kanssa kaksin niin yksinäisyys on melko varma asia esimerkiksi puolison kuoltua jos ei ole jälkikasvuakaan tai he asuvat jossain kauempana tai heihinkään välit eivät ole olleet erityisen läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Ikä tuo mukanaan väsymisen ja joustamattomuuden. Se voi olla aika raskasta läheisille, vaikka haluaisivatkin tukea vanhusta.

Tuo on totta. Minun sisarus tekee ihan hirveän paljon äitini eteen, että hän pystyy asumaan kotonaan. Nyt sisarukselta ruvettiin epäilemään vakavaa sairautta ja hän joutui tutkimuksiin. Äitini hätääntyi, että miten hän pärjää ja kuka häntä hoitaa, ei lapsensa vointi. Äiti on tähän asti kieltäytynyt kaikesta, joka parantaisi hänen turvallisuuttaan. Nyt hän saa turvarannekkeen, mutta suhtautuu siihen hyvin happamasti. Puhelinta ei kuljeta mukanaan vaikka olen hommannut hänelle kännykkäpussukan. Olen pari kertaa lähtenyt taksilla katsomaan mikä on tilanne, kun äiti ei vastaa puhelimeen. Siellähän äiti on voinut hyvin ja "puhelin unohtui". Kallita reissuja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamala ajatus, että joku joutuisi olemaan päiviä löytymättä kuolleena. 

Mun tuttu asui yksin ja kuoli kylpyhuoneeseensa. Kaikki luulivat hänen olevan sairaalassa edelleen, mutta oli ollut viikkoja kuolleena. 

Iäkkäällä on riski kuolla äkkiä kotiinsa. Esim. Mieheni täti, mieheni isä, mun isä. 

Sillä tutulla ei sitten tullut mieleen ilmoittaa toisille, että hänet kotiutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamala ajatus, että joku joutuisi olemaan päiviä löytymättä kuolleena. 

Mun tuttu asui yksin ja kuoli kylpyhuoneeseensa. Kaikki luulivat hänen olevan sairaalassa edelleen, mutta oli ollut viikkoja kuolleena. 

Iäkkäällä on riski kuolla äkkiä kotiinsa. Esim. Mieheni täti, mieheni isä, mun isä. 

Mä pistän pääni pantiksi, että mua ei kuolleena kiinnosta tippaakaan, löydynkö tunnin vai kuukauden päästä :D Se toki ajatustasolla harmittaa, jos osa lasteni perinnöstä menisikin tän asunnon remontointiin, kun täällä olisi ollut mädäntynyt ruumis. Jo pelkästään otsonointi maksaa aika paljon ja siihen sitten kaikki muu remppa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tuo mukanaan väsymisen ja joustamattomuuden. Se voi olla aika raskasta läheisille, vaikka haluaisivatkin tukea vanhusta.

Tuo on totta. Minun sisarus tekee ihan hirveän paljon äitini eteen, että hän pystyy asumaan kotonaan. Nyt sisarukselta ruvettiin epäilemään vakavaa sairautta ja hän joutui tutkimuksiin. Äitini hätääntyi, että miten hän pärjää ja kuka häntä hoitaa, ei lapsensa vointi. Äiti on tähän asti kieltäytynyt kaikesta, joka parantaisi hänen turvallisuuttaan. Nyt hän saa turvarannekkeen, mutta suhtautuu siihen hyvin happamasti. Puhelinta ei kuljeta mukanaan vaikka olen hommannut hänelle kännykkäpussukan. Olen pari kertaa lähtenyt taksilla katsomaan mikä on tilanne, kun äiti ei vastaa puhelimeen. Siellähän äiti on voinut hyvin ja "puhelin unohtui". Kallita reissuja.

Moni vastustaa turvranneketta kuukausittaisen maksun takia, 40-50 euroa kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jäikö lukematta henkeen ja terveyteen liittyvä meno."

Siihen nyt harvoin on edes niillä lapsilla paljoa tehtävissä. Jos kyse on taiolisi tuosta niin silloin soitetaan hätäkeskukseen.

Todellakin on.. Jokainen joka on nähnyt läheltä miten terveydenhuoltojärjestelmämme toimii (eli ei toimi) tietää, että kun omainen joutuu hoitoon, sitä pitää olla haukkans vahtimassa, että saa hoitoa..

Ja lisäksi siinä tilanteessa oleva läheinen tarvitsee läsnäoloa enemmän kuin se aikuinen lapsi.

Tämä! En voi sanoin edes kuvata , millaista halveksuntaa koen ihmisiä kohtaan, jotka jättää hauraat läheisensä ilman läsnäoloa ja turvaa hädän hetkellä kun oma pikku ker m a p e r se Ville-Petteri 25v tarvii mamin apua kattiloiden osto

Jos ambulanssi vie läheisen sairaalaan, niin hänestä pidetään siellä huolta. Jos oman lapsen kanssa on sovittu jotain, niin sitä ei ole tarvis perua. Joku kattiloiden ostaminen kaikkineen vie korkeintaan pari tuntia. Kirjoitat hirveän rumasti omista lapsistasi, he ei taida sinulta toivoa yhtään mitään, ei edes paria tuntia ajastasi.

Lapseni höpisivät kun suvussa vanhus kuoli äkillisesti minulle turvarannekkeesta. He jopa luulivat että se on maksuton vanhuspalvelu.

No en vielä tarvitse, minulla on puhelun aina mukana, yleisterveys hyvä, ajan autoa, hoidan asiani.  Vakoilevat olenko olllut wh tai facessa, yleensä noin joka toinen päivä viestimme ryhmässä.  (80)

Moni vastustaa turvranneketta kuukausittaisen maksun takia, 40-50 euroa kuukausi.

Sitä rahamäärää ehtii ajatella niiden vuorokausien aikana, kun makaa lattialla odottamassa, että joku sattuisi paikalle. Turvarannekkeeseen saa kyllä yhteiskunnan apua, kannattaa kysyä oman paikkakunnan vanhuspalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jäikö lukematta henkeen ja terveyteen liittyvä meno."

Siihen nyt harvoin on edes niillä lapsilla paljoa tehtävissä. Jos kyse on taiolisi tuosta niin silloin soitetaan hätäkeskukseen.

Todellakin on.. Jokainen joka on nähnyt läheltä miten terveydenhuoltojärjestelmämme toimii (eli ei toimi) tietää, että kun omainen joutuu hoitoon, sitä pitää olla haukkans vahtimassa, että saa hoitoa..

Ja lisäksi siinä tilanteessa oleva läheinen tarvitsee läsnäoloa enemmän kuin se aikuinen lapsi.

Tämä! En voi sanoin edes kuvata , millaista halveksuntaa koen ihmisiä kohtaan, jotka jättää hauraat läheisensä ilman läsnäoloa ja turvaa hädän hetkellä kun oma pikku ker m a p e r se

Kyllä meidän lapset ja miniäkin ja lapset mukaan, jättivät työnsä kun viestin että isänsä vietiin lanssilla sairaalaan. Olivat sen pari päivää meillä kunnes letkut irroitettiin.   Kattilat unohtuivat.