Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Kuten tuossa jutussa sanottiin  vanhukset kaipaavat läheisiään. Heitä ei voi muut korvata. 

Tämä on surullista. En pysty edes kuvittelemaan yksinäisen vanhuksen olotilaa. 

Voisiko vanhus joskus suostua muuttamaan lähemmäksi tukiverkkojaan?

Kysyy lapsensa jo ilman tukiverkkoja kasvattanut, joka ei tahdo muuttaa ikääntyneiden vanhempiensa lähelle

Vanhusten pitäisi rohkeammin mennä irkkiin tai discordiin, sieltä löytyy seuraa.

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ylipäätään Suomessa on vallalla sellainen kulttuuri, että ikääntyvät halutaan jonnekin pois silmistä häiritsemästä heitä nuorempien ihmisten kaunista ja rohkeaa elämää. Omassa lähipiirissänikin on minua vain 10-15 vuotta nuorempia jotka pitivät ikääntyviä omia vanhempiaankin ällöttävinä vanhuksina eivätkä juuri osallistuneet heidän elämäänsä ja ovat siirtäneet tämän asenteen myös omalle jälkikasvulleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään Suomessa on vallalla sellainen kulttuuri, että ikääntyvät halutaan jonnekin pois silmistä häiritsemästä heitä nuorempien ihmisten kaunista ja rohkeaa elämää. Omassa lähipiirissänikin on minua vain 10-15 vuotta nuorempia jotka pitivät ikääntyviä omia vanhempiaankin ällöttävinä vanhuksina eivätkä juuri osallistuneet heidän elämäänsä ja ovat siirtäneet tämän asenteen myös omalle jälkikasvulleen. 

Mitäs nämä vanhukset ovat tehneet ansaitakseen tämän? Onko haukuttu ja pahoinpidelty lapsia? Niinpä. 

Vanhukset ovat raskasta seuraa, kaikki pitää tehdä heidän ehdoillaan ja silti narisevat ihan kaikesta ja pilaavat kaikkien tunnelman. 

Tuossahan ei kerrota minkälaisia riivinrautoja ovat omia läheisiään kohtaan. Mun isä ei pitänyt vuosiin mitään yhteyttä kun lähti uuden vaimonsa matkaan. Nyt kun on vanha ja sairauksia soittelee ja häntä pitäisi käydä auttelemassa. No enpä käy.

Itsemurha on itsekeskeisyyden seuraus, ei yksinäisyyden.

Vanhuksilla on itsemääräämisoikeus ja he itse saavat päättää missä asuvat. Jos siellä omassa kodissa haluaa jumittaa, niin sitten jumittaa. Lasten ei ole pakko muuttaa sinne.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko vanhus joskus suostua muuttamaan lähemmäksi tukiverkkojaan?

Kysyy lapsensa jo ilman tukiverkkoja kasvattanut, joka ei tahdo muuttaa ikääntyneiden vanhempiensa lähelle

Oletko pyytänyt heitä  muuttamaan ja tarjonnut siihen käytännön apua? Ovatko he yksinäisiä vai onko heillä asuinpaikkakunnallaan ystäviä ja muita läheisiä kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Usein se vanhuksen juttuseura tarkoittaa sitä, että vanhus pitää päättymätöntä monologia. Samalla he haukkuvat nykynuoret ja -aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään Suomessa on vallalla sellainen kulttuuri, että ikääntyvät halutaan jonnekin pois silmistä häiritsemästä heitä nuorempien ihmisten kaunista ja rohkeaa elämää. Omassa lähipiirissänikin on minua vain 10-15 vuotta nuorempia jotka pitivät ikääntyviä omia vanhempiaankin ällöttävinä vanhuksina eivätkä juuri osallistuneet heidän elämäänsä ja ovat siirtäneet tämän asenteen myös omalle jälkikasvulleen. 

Itsekin välttelen monien vanhusten seuraa ihan siitä syystä, että ovat aivan hemmetin raskaita. Puheenaiheet kulkevat kuolemassa ja muissa ikävissä aiheissa eikä löydy sellaista draivia tai intohimoa elämään. Möllötetään kotona telkkaria katsomassa eikä tehdä mitään. Miksi tuhlaisin aikaani ankeiden ihmisten seurassa?

No millaisia he ovat nuorempana olleet? Mun vanhempia ei ole omat lapset koskaan kiinnostaneet eikä ole ollut mitään ihania mummoloita. Ei kannata itkeä yksinäisyyttä vanhuuden loppuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksilla on itsemääräämisoikeus ja he itse saavat päättää missä asuvat. Jos siellä omassa kodissa haluaa jumittaa, niin sitten jumittaa. Lasten ei ole pakko muuttaa sinne.

Harva siihen pystyisikään, kun työt on muualla. 

Suomi on yksinäisten maa, syitä kylmä ilmanala (=masennus, itsetuhoisuus, "kylmä sydän" eli ei empatiaa), introvettiyteen taipuvainen kansanluonne, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen poissaolo. Lisäksi kuplaantuminen ja some lisäävät yksinäisyyttä. Etätyö ja -opskelu. Perhekoot pienet, ei varaa kodeissa ylimääräiselle huoneelle esim.vanhusta varten. Kaikki yhteiskunnan rakenteet vahvistavat yksinäisyyden lisääntymistä. Surullistahan se on. Mikä avuksi? Yhteisöllinen asuminen voisi olla ratkaisu (siis tyyliin Tyttökullat) ja vapautuvat asunnot kohtuuhinnalla nuorille. Asumisen hinnan kohtuullistaminen voisi lisätä syntyvyyttäkin. Vai meneekö rahan ahneus yhteisöllisyyden edelle Suomessa? Pelkään pahoin, että kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Entäpä sitten kun se vanhus onkin harhaluuloinen ja täynnä katkeruutta omista valinnoistaan? Tunti sitä likasangon tyhjennystä näännyttää kuulijansa jo puhelinkeslustelussa. Yöunet menee, tulee rytmihäiriöitä. Töissä pitää käydä ja lapset hoitaa. 

-ohis

Ärsyttää tuo alentuva sävy tyyliin voi kauheaa joutuu viettämään juhannuksen yksin yhyy

Vierailija kirjoitti:

No millaisia he ovat nuorempana olleet? Mun vanhempia ei ole omat lapset koskaan kiinnostaneet eikä ole ollut mitään ihania mummoloita. Ei kannata itkeä yksinäisyyttä vanhuuden loppuvaiheessa.

Tämä. Sitä niitetään, mitä on elämässä kylvetty.