Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Lapseni höpisivät kun suvussa vanhus kuoli äkillisesti minulle turvarannekkeesta. He jopa luulivat että se on maksuton vanhuspalvelu.

No en vielä tarvitse, minulla on puhelun aina mukana, yleisterveys hyvä, ajan autoa, hoidan asiani.  Vakoilevat olenko olllut wh tai facessa, yleensä noin joka toinen päivä viestimme ryhmässä.  (80)

Miksi sinun lapset ovat noin huolissaan sinusta, kun olet todella hyväkuntoinen ikäiseksesi? Oli minunkin äiti tuon ikäisenä, nyt muutamaa vuotta myöhemmin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Moni vastustaa turvranneketta kuukausittaisen maksun takia, 40-50 euroa kuukausi.

Sitä rahamäärää ehtii ajatella niiden vuorokausien aikana, kun makaa lattialla odottamassa, että joku sattuisi paikalle. Turvarannekkeeseen saa kyllä yhteiskunnan apua, kannattaa kysyä oman paikkakunnan vanhuspalveluista.

Luotat noin vahvasti että kyllä maksutonta palvelua saa kun vain pyytää.  Se on hyvä jos saa maksullistakaan.

"Kyllä meidän lapset ja miniäkin ja lapset mukaan, jättivät työnsä kun viestin että isänsä vietiin lanssilla sairaalaan. Olivat sen pari päivää meillä kunnes letkut irroitettiin.   Kattilat unohtuivat."

Nestehukan vuoksi sairaalaan viety vanhus tokenee parin päivän nesteytyksen jälkeen. Kaatumisen vuoksi sairaalaan tutkittavaksi joutuminen on eri asia mitä paha sydänkohtaus tai aivoverenvuoto. Tai no irrotetaanhan ne nesteysletkutkin, mutta ei siihen tarvitse koko sukua paikalle.

Lopeta märinä, ap. Ota vanhuksesi perheesi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä tuo mukanaan väsymisen ja joustamattomuuden. Se voi olla aika raskasta läheisille, vaikka haluaisivatkin tukea vanhusta.

Tuo on totta. Minun sisarus tekee ihan hirveän paljon äitini eteen, että hän pystyy asumaan kotonaan. Nyt sisarukselta ruvettiin epäilemään vakavaa sairautta ja hän joutui tutkimuksiin. Äitini hätääntyi, että miten hän pärjää ja kuka häntä hoitaa, ei lapsensa vointi. Äiti on tähän asti kieltäytynyt kaikesta, joka parantaisi hänen turvallisuuttaan. Nyt hän saa turvarannekkeen, mutta suhtautuu siihen hyvin happamasti. Puhelinta ei kuljeta mukanaan vaikka olen hommannut hänelle kännykkäpussukan. Olen pari kertaa lähtenyt taksilla katsomaan mikä on tilanne, kun äiti ei vastaa puhelimeen. Siellähän äiti on voinut hyvin ja "puhelin unohtui". Kallita reissuja.

 

&n

Lapsilla menee moninkertaiset rahat siihen, että joku välttelee turvaranneketta. Toisaalta monet vanhukset ovat siinä kunnossa, että eivät enää osaa käyttää sitä ranneketta. Isänkin ranneke löytyi jostain ihan muualta kuin hänen ranteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni vastustaa turvranneketta kuukausittaisen maksun takia, 40-50 euroa kuukausi.

Sitä rahamäärää ehtii ajatella niiden vuorokausien aikana, kun makaa lattialla odottamassa, että joku sattuisi paikalle. Turvarannekkeeseen saa kyllä yhteiskunnan apua, kannattaa kysyä oman paikkakunnan vanhuspalveluista.

 

Luotat noin vahvasti että kyllä maksutonta palvelua saa kun vain pyytää.  Se on hyvä jos saa maksullistakaan.

Viime viikolla oli just palaveri vanhuspalvelujen kanssa. Siinä käytiin läpi tuen tarve, hinnat ja Kelan tuet.

Nro 706: "Voisitte ehkä sopia jonkun kellonajan, milloin soittaa. Tai sitten niin, että sun isä soittaa vuorotellen  itse sulle tai siskollesi. 

Ja kun sun isällä on se turvaranneke, niin voit komentaa siskosi soittamaan sinne turvarannekefirmaan, jos sun isä ei vastaa jonain päivänä ollenkaan. Ei sulle. "

Ajatustasolla ihan hyvä idea, mutta edellyttäisi sitten, että sekä isä että siskoni tekee just niinkuin minä käsken. Mun isä ottaa useammat päikkärit päivän aikana ja saataa valvoa tuntikausia öisin. Mun isä ei suostuisi siihen, että käskisin hänen soittaa mulle esimerkiksi joka ainoa päivä klo 11:30. Tai että käskisin hänen olla hereillä puhelimen ääressä joka päivä klo 11:30. Ja että se puhelu kestäisi maksimissaan minuutin. Eilen illalla soitti mulle kertoakseen, että olikin saanut tilattua talkkunajauhoja Cittarista. Puhui talkkunajauhoista 20 minuuttia. Siis pelkästään talkkunajauhoista :D Sen sijaan, että olisi vaan kertonut saaneensa talkkunajauhot eikä mun tarttekaan seuraavalla kauppareissulla tuoda hänelle niitä. Mun siskoa en voi myöskään komentaa tekemään yhtään mitään. Hän elää omaa elämäänsä ja tekee mitä haluaa ja milloin haluaa. Fakta on, että jos edes ehdottaisin jotain tuollaista heille, lopputulos olisi se, että kaikki kaatuu kuitenkin mun niskaan. Niin kaatui äidistä huolehtiminenkin, vaikka siskoni kymmenet kerrat lupasi tehdä oman osuutensa. 

Mulle riittää nyt se, että mä kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan käyn isän luona kahvilla. Joskus isä on päikkäreillä, kun menen sinne. Se on ihan ok. Joskus taas on keittänyt kahvin jo valmiiksi. Mä pistän aina iltaisin kännykänkin äänettömälle, jotta kukaan ei enää soita mulle keskellä yötä. Jos jollain on jokin oikea hätä, silloin ei soiteta mulle vaan 112:een. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä meidän lapset ja miniäkin ja lapset mukaan, jättivät työnsä kun viestin että isänsä vietiin lanssilla sairaalaan. Olivat sen pari päivää meillä kunnes letkut irroitettiin.   Kattilat unohtuivat."

Nestehukan vuoksi sairaalaan viety vanhus tokenee parin päivän nesteytyksen jälkeen. Kaatumisen vuoksi sairaalaan tutkittavaksi joutuminen on eri asia mitä paha sydänkohtaus tai aivoverenvuoto. Tai no irrotetaanhan ne nesteysletkutkin, mutta ei siihen tarvitse koko sukua paikalle.

Joo, mitä sitä suotta, lähimmälle omaiselle ilmoitetaan, hlö tuotiin sairaalaan.  Olankohautus. Kattilan ostoon ja verhoja opiskelukämppään ja kuntosalillekin mentävä.

Lapsilla menee moninkertaiset rahat siihen, että joku välttelee turvaranneketta. Toisaalta monet vanhukset ovat siinä kunnossa, että eivät enää osaa käyttää sitä ranneketta. Isänkin ranneke löytyi jostain ihan muualta kuin hänen ranteestaan.

Minä annoin äidille kaksi vaihtoehtoa: joko pitää ranneketta ranteessa tai itkee ja pitää. Oma valinta.

Rannekkeen nappia pitää painaa kolme sekuntia yhtäjaksoisesti, joten mitään vahinkohälytyksiä ei tule. Ja jos tulee, niin keskuksesta soitetaan, niin voi sanoa että vahinko eikä tarvitse lähettää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksista on ulkopuolisten helppo olla näkevinään, miten ovat niiiiin ihania ja suloisia. Voivat ollakin, vieraalle ihmiselle tai hoitajille sairaalassa. Sitten jos on pitkä historia sen nykyisen vanhuksen kanssa, niin se ei olekaan yhtä ihanuutta. Ihminen voi mielistellä ja olla vieraskorea perheen ulkopuolisille, narsistit ovat jopa erittäin hurmaavia, mutta omille laosille näytetään sitten ihan eri kasvot.

Äitini on väkivaltainen sosiopaatti. On uhkaillut kirveen kanssa ja iskenyt sen oveen, kun pyykit on laitettu kuivaustelineelle väärin. 

Uhkailee myös naapureita. Edelleen hyvässä vauhdissa vaikka 75.

Varha on ehdotellut että alkaisin omaishoitajaksi. Valittelee että lapsensa ovat hylänneet hänet ja ilmeisesti kotihoitajst eivät enää halua/uskalla käydä hänen luonaan.

Vastasin että ehdottomasti ei. En ole käynyt vuosiin, lapsuus hänen kanssaan riitti ja niiden takia käsin edelleen ahdistuksesta ja pts oireista, kun kuulen kovaa huutoa tai näen vaikka tv:stä vääränlaista ohjelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 80. Ei mun 50+ lapsilla mitään ruuhkavuosia enää ole.  Yhdellä on vielä ens talven abi kotona.

En silti tarkoita että heidän tarvitsee minua muistaa , saati "passata."

Tämä! Mä tiedän monia 50v , jotka priorisoi aikuisten lastensa muutot yms. normaaliin aikuiselämään liittyvät asiat ohitse menojen, jotka liittyvät heidän omien vanhempiensa henkeen ja terveyteen.

Mun ajatusmaailman mukaan pikkulapset ja heikot vanhukset menee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, aikuiset terveet ihmiset pääosin ei niin paljon apua tarvitse.

Niin, kaikkien muiden tarpeet ovat siis turhia ja vähäpätöisiä paitsi näiden vanhusten, joita saattaa olla jopa neljä kappaletta pommittamassa yhtä perhettä henkeen ja terveyteen liittyvillä tarpeillaan.

Puoliso sai soiton isältään kesken työpäivän 300 km päästä, että pitäisi päästä lääkäriin. Kotihoito oli käynyt ja käskenyt mennä.

Kotihoito ei ollut kuitenkaan tilannut ambulanssia tai taksia. Jostain syystä kotihoito kuvittelee lasten  asuvan muutaman metrin päässä vanhuksista, vaikka todellisuus on satoja kilometrejä. 

Appi meni sitten taksilla lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksista on ulkopuolisten helppo olla näkevinään, miten ovat niiiiin ihania ja suloisia. Voivat ollakin, vieraalle ihmiselle tai hoitajille sairaalassa. Sitten jos on pitkä historia sen nykyisen vanhuksen kanssa, niin se ei olekaan yhtä ihanuutta. Ihminen voi mielistellä ja olla vieraskorea perheen ulkopuolisille, narsistit ovat jopa erittäin hurmaavia, mutta omille laosille näytetään sitten ihan eri kasvot.

Äitini on väkivaltainen sosiopaatti. On uhkaillut kirveen kanssa ja iskenyt sen oveen, kun pyykit on laitettu kuivaustelineelle väärin. 

Uhkailee myös naapureita. Edelleen hyvässä vauhdissa vaikka 75.

Varha on ehdotellut että alkaisin omaishoitajaksi. Valittelee että lapsensa ovat hylänneet hänet ja ilmeisesti kotihoitajst eivät enää halua/uskalla käydä hänen luonaan.

Vastasin että ehdottomasti ei. En ole käynyt vuosiin, lapsuus hänen k

Lisään vielä että osaa olla mielinkielin kun saa siitä hyötyä. Todellinen luonne paljastuu yleensä kun tekee pienenkin virheen. 

Joo, mitä sitä suotta, lähimmälle omaiselle ilmoitetaan, hlö tuotiin sairaalaan.  Olankohautus. Kattilan ostoon ja verhoja opiskelukämppään ja kuntosalillekin mentävä.

Kyllähän ne siinä puhelussa kertoo, onko kyseessä luultavasti helteestä johtuva heikotus vai pahan sairauskohtaus, josta selviäminen on epätodennäköistä. Jos oma lapsi on järjestänyt minulle aikaa, niin tietenkin otan myös hänet huomioon. Päivystyksen puhelusta riippuu mennäänkö ostoksille vai sairaalaan.

Oman vanhuuteni osalta toivon, että teknologia kehittyy siten, että kun sydämenlyönnit lakkaa, siitä lähtisi välittömästi hälytys jonnekin. Vaikka sitten turvapalveluun. Voisivat lähettää Monosen pojat noutamaan eikä tulisi ainakaan asuntoon mitään isoja vaurioita sen takia, että mun ruumiini mätänisi täällä. Vielä hienompaa olisi, jos se laite pystyisi mittaamaan myös kipua. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Oman vanhuuteni osalta toivon, että teknologia kehittyy siten, että kun sydämenlyönnit lakkaa, siitä lähtisi välittömästi hälytys jonnekin. Vaikka sitten turvapalveluun. Voisivat lähettää Monosen pojat noutamaan eikä tulisi ainakaan asuntoon mitään isoja vaurioita sen takia, että mun ruumiini mätänisi täällä. Vielä hienompaa olisi, jos se laite pystyisi mittaamaan myös kipua. 

Nytpäs kehittelen tätä vielä lisää. Itseasiassa mähän osaan jo nyt tehdä softan, joka säännöllisin väliajoin lähettää teksitiviestin annettuun numeroon. Eiköhän onnistuisi myös se, että softa soittaisi annettuun numeroon. Ja jos ei tule vastauskuittausta, lähettäisi viestin johonkin muuhun numeroon. Tässähän voisikin olla mulle eläkepäivien projekti. Eihän niihin tarkistussoittoihin ihmistä tarvita. 

Omin itse muutama vuosi sitten yön yli päivystyksessä tarkkailussa ja siinä samalla tuli nähtyä miten tyylikkäästi vanhus voi hyppyyttää samalla paikkakunnalla asuvia lapsiaan. 

Vanhus oli tuotu ambulanssilla sairaalaan sydänkohtausepäilyn vuoksi. Ambulanssin oli keskellä yötä soittanut tytär, jonka vanhus oli ensin herättänyt. Samainen tytär tuli hakemaan vanhusta aamuyöllä, kun mitään hätää ei ollutkaan. Vanhus soitteli myös muille lapsilleen aamuyöllä. 

Sydänkohtaus olikin närästys, johon oli lääkitys, mutta sitä vanhus ei ollut ottanut. Lapsilleen hän asian kommunikoi... Ei tälle täällä voida tehdä mitään, tulkaa hakemaan pois. Ei sanaakaan närästyksestä, eikä lääkkeen ottamatta jättämisestä.

Siinä valvoi moni lapsi keskellä työviikkoa.

Näillä keleillä ehtii aika pehmoseksi mennä, kun kuolee. Toinen lapsista soittaa tai käy parin viikon välein, toinen ehkä parin kuukauden välein. Ajatus, että soittaisin heille, on täysin mahdoton. Jos kun joudun jonkin asia takia soittamaan, niin aina ovat kiireisiä tai paha paikka. Siis vältän soittamista, koska tunnun häiriö soittajalta. Kalman hajun poistaminen voi olla vaikeaa, mutta eipä ole minun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta märinä, ap. Ota vanhuksesi perheesi elämään.

Vanhus ottaa koko perheen ihan omiin aikatauluihinsa. 

Vanhuksille on tarjolla eskaritason tapaamisia yhteiskunnan järjestämänä. Ei tee mieli mennä leikkimään dementikkoja kanssa. Mitään keskusteluja ei synny, koska tilaisuuksien vetäjä on tehnyt ohjelman, jonka vetää läpi. Useimmissa yhdistyksissä on joku poliittinen agenda tai seurakunta on mukana etsimässä kadonneita lampaita. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Oman vanhuuteni osalta toivon, että teknologia kehittyy siten, että kun sydämenlyönnit lakkaa, siitä lähtisi välittömästi hälytys jonnekin. Vaikka sitten turvapalveluun. Voisivat lähettää Monosen pojat noutamaan eikä tulisi ainakaan asuntoon mitään isoja vaurioita sen takia, että mun ruumiini mätänisi täällä. Vielä hienompaa olisi, jos se laite pystyisi mittaamaan myös kipua. 

Nytpäs kehittelen tätä vielä lisää. Itseasiassa mähän osaan jo nyt tehdä softan, joka säännöllisin väliajoin lähettää teksitiviestin annettuun numeroon. Eiköhän onnistuisi myös se, että softa soittaisi annettuun numeroon. Ja jos ei tule vastauskuittausta, lähettäisi viestin johonkin muuhun numeroon. Tässähän voisikin olla mulle eläkepäivien projekti. Eihän niihin tarkistussoittoihin ihmistä tarvita. 

Loistava idea. Tälle olisi kysyntää 😀