Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltarukoukseni. Suo hyvä Voima etten ikinä tarvitse lapsiltani pyytää mitään apua. Anna heillekin ymmärrystä etten enää 80 v jo vanhuuden rapistama jaksa heitä auttaa. Etten jaksa laittaa viimeisen päälle jos pari kertaa vuodessa käyvät. Anna kuoleman tulla äkkiä ketään vaivaamatta. Lähetä puhelimeen häiriötila jos aikoisin lapsille soittaa.
Auta minua olemaan uhriutumatta 😌
Jos et ole boomeri, niin ei pelkoa. Jos olet niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
600 kommenttia valitettu apua pyytävistä vanhuksista jotka eivät suostu itse auttamaan. Jotka sairastelevat ja vaivaavat lapsiaan sairauksillaan. Ja vielä soittelemalla turhanpäiten.
Sitten kun joku ottaa opikseen, hyökkää lapseksi jäänyt lauma kimppuun lällättelemään kuin koulukiusaajat: marttyyri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmä. Aika on muuttunut aika paljon 50 vuodessa. Amerikkalainen viihdeteollisuus toi mitään merkitsemättömän rakkauspuheen.
Uskon hämäläisten jäyhien vanhempieni rakastaneen meitä lapsia vaikkeivat sitä taloudellisella hyvinvoinnilla ja lirkuttelulla osoittaneet. Se osoitettiin teoilla, peittelyllä illalla, hiljaisella kehumisella, kyllä pirkko taas jaksoi hyvin pellolla . ( joka tietysti on kehumalla yllyttämistä)
Niin. Sinä et tiedä tunnekylmästä mitään, kun et ole sellaista kokenut.
Puolison kotona lapsia ei kehuttu, vaan haukuttiin laiskoiksi. Huudolla kesäaamuina ylös pellolle ja syksyisin heti koulun jälkeen oli läksyjä tai ei. Sitten taas huudettiin, kun serkkupoika sai paremman yo-todistuksen. Tosin serkkupoika oli saanut myös lukurauhan ja kannustusta.
<
Tuossa vaiheessa olisin todennut äidilleni Minnan perintötekijöiden olevan hyvät, toisin kuin itsellä... että syytön minä vanhempiini olen 🧐
Vierailija kirjoitti:
No siis jos nyt ihan suoraan sanon niin yksi merkittävä syy vanhempien ihmisten yksin jäämiseen on alkoholi. Melkein kolmasosalla suomalaisista on ongelmaa alkoholin kanssa. Ei kukaan kestä yli 60-vuotiasta humalaista.
Lisäisin tähän hoitamattomat mielenterveysongelmat. Moni 60+ oikein ylpeilee, ettei ole koskaan käynyt terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien yksinäisyys on totisinta totta. Minä näen Helsingin kantakaupungissa päivittäin ihan selväjärkisiä, mukavia vanhuksia, jotka joka päivä tulevat lähikahvilaan aamukahville yksin. He näyttävät ihan hyvinvoivilta ja monet toimeentulevilta, mutta kaikissa on sellainen surumielinen aura.
Kun heidän kanssaan juttelee, kuulee pieniä vihjeitä. Koira kuoli, on vähän yksinäistä. Tytär asuu Ruotsissa, on tulossa viikonlopuksi lasten kanssa kylään, edellinen kerta oli viime jouluna. Pitäisköhän sitä liittyä Tinderiin jos vaikka saisi edes juhannusheilan, heh. Pitääkin kiiruhtaa kampaajalle kun huomenna on siskon hautajaiset.
Jos mietin omalle kohdalleni, niin kyllä yksinäistä olisi jos eläkkeellä asuisin yksin ja heräisin 4.30 ja sosiaalinen elämä olisi senioribaletti keskiviikkoisin ja perjantaisin italiantunnit.Miksihän nämä lukuisat vanhukset
Uskon, että heitä vaivaa elämänkumppanin puuttuminen
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinolossa?
Samaa olen ihmetellyt koko ketjun läpi.
Joku kirjoitti "olisi ihan kauheaa asua yksin", tai jotain sinnepäin. Miten niin? Iso osa ihmisistä asuu yksin, joko jossain vaiheessa tai aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono omatunto taitaa kolkuttaa monella, noista epätoivoisista puolustuspuheenvuoroista päätellen.
Ei ainakaan minua. Minulla ja vanhemmillani on aivan erilaiset elämäntyylit ja elämäntapa. Yhteisestä ajasta seuraa joko valitusta heidän puoleltaan tai hiljaisuutta joka keskeytyy vain latteuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien yksinäisyys on totisinta totta. Minä näen Helsingin kantakaupungissa päivittäin ihan selväjärkisiä, mukavia vanhuksia, jotka joka päivä tulevat lähikahvilaan aamukahville yksin. He näyttävät ihan hyvinvoivilta ja monet toimeentulevilta, mutta kaikissa on sellainen surumielinen aura.
Kun heidän kanssaan juttelee, kuulee pieniä vihjeitä. Koira kuoli, on vähän yksinäistä. Tytär asuu Ruotsissa, on tulossa viikonlopuksi lasten kanssa kylään, edellinen kerta oli viime jouluna. Pitäisköhän sitä liittyä Tinderiin jos vaikka saisi edes juhannusheilan, heh. Pitääkin kiiruhtaa kampaajalle kun huomenna on siskon hautajaiset.
Jos mietin omalle kohdalleni, niin kyllä yksinäistä olisi jos eläkkeellä asuisin yksin ja heräisin 4.30 ja sosiaalinen elämä olisi senioribaletti keskiviikkoisin ja perjantaisin italiantunnit.
Tottumiskysymys. Ja varmaan osittain luonnekysymyskin. Minusta on ihanaa asua yksin. Voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, missä huvittaa ja kotiinsa voi kutsua ihan ketä huvittaa. Eikä kenellekään toiselle tarvitse edes mainita asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy, miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Vastaus: vanhukset eivät halua eivätkä suostu.
Vanhukset haluavat, että heidän kotiinsa ja elämäänsä tullaan. Silloin kun heille sopii. Mukaudutaan heidän tapoihin ja rutiineihin. Katsomaan salkkarit ja pesemään ikkunat. He eivät halua lähteä mihinkään, eivätkä kykene sopeutumaan enää mihinkään, joten silloin ei voi olla enää "mukana" eikä "osana elämää", kun ei pysty joustamaan omista elämisen ja olemisen tavoista. Mutta eipä pysty joustamaan perheelliset, työssäkäyvät aikuiset lapsetkaan. Joten siinäpä sitä sitten ollaan.
Aamen
Vanhuksista on ulkopuolisten helppo olla näkevinään, miten ovat niiiiin ihania ja suloisia. Voivat ollakin, vieraalle ihmiselle tai hoitajille sairaalassa. Sitten jos on pitkä historia sen nykyisen vanhuksen kanssa, niin se ei olekaan yhtä ihanuutta. Ihminen voi mielistellä ja olla vieraskorea perheen ulkopuolisille, narsistit ovat jopa erittäin hurmaavia, mutta omille laosille näytetään sitten ihan eri kasvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset elävät omaa elämäänsä kun ovat muuttaneet pois ja vanhemmat omaansa. Eivät eläimetkään palaa huolehtimaan vanhemmistaan vaan he hoitavat omat poikasensa maailmaan ja poikaset aikanaan omat poikasensa.
👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos nyt ihan suoraan sanon niin yksi merkittävä syy vanhempien ihmisten yksin jäämiseen on alkoholi. Melkein kolmasosalla suomalaisista on ongelmaa alkoholin kanssa. Ei kukaan kestä yli 60-vuotiasta humalaista.
Lisäisin tähän hoitamattomat mielenterveysongelmat. Moni 60+ oikein ylpeilee, ettei ole koskaan käynyt terapiassa.
No on se kyllä vähän outoa, jos kokee, että kaikkien pitäisi käydä terapiassa. Olen viisikymppinen enkä ole käynyt. Riittävästi rahareikiä ilmankin. Aika monet ongelmat myös psykologisoidaan ihan turhaan. Yleensä on parempi vaan korjata ne olosuhteet, jotka haittaavat hyvinvointia tai aiheuttavat ahdistusta, sen sijaan että opettelisi terapiassa sietämään niitä haittoja ja sitä ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos nyt ihan suoraan sanon niin yksi merkittävä syy vanhempien ihmisten yksin jäämiseen on alkoholi. Melkein kolmasosalla suomalaisista on ongelmaa alkoholin kanssa. Ei kukaan kestä yli 60-vuotiasta humalaista.
Lisäisin tähän hoitamattomat mielenterveysongelmat. Moni 60+ oikein ylpeilee, ettei ole koskaan käynyt terapiassa.
No on se kyllä vähän outoa, jos kokee, että kaikkien pitäisi käydä terapiassa. Olen viisikymppinen enkä ole käynyt. Riittävästi rahareikiä ilmankin. Aika monet ongelmat myös psykologisoidaan ihan turhaan. Yleensä on parempi vaan korjata ne olosuhteet, jotka haittaavat hyvinvointia tai aiheuttavat ahdistusta, sen sijaan että opettelisi terapiassa sietämään niitä haittoja ja sitä ahdistusta.
Ei pidä sitten käyttää lapsiaan terapettinaan. Sitä loputonta vääntöä ei kestä kukaan.
Etenkin jos ko. henkilö on koko ikänsä syytellyt muita omista toilailuistaan. Sitten vielä lopuksi kateroidutaan ja uhriudutaan 😑
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa parissa sanassa "välttelin anopin seuraa" välittyy monen vanhuksen yksinäisyys, kaipuu nähdä lastensa perhettä. Kun miniä välttelee ei poikakaan voi pitää normaalia välitöntä yhteyttä äitiinsä.
Ja syyttely puolin tai toisin on aika turhaa. "Maailman sivu" perheet hajaantuneet eri puolille Suomea tai kauemmaskin. Se yksinäisyys kaukana asuvalle voi olla enemmän sitä ettei pidetä puhelinyhteyttäkään, ei kerrota kuulumisia (vaikka pintapuolisia) ei vuosiin "ehditä" pistäytyä. Silloin tuntee itsensä hyljätyksi.
Äitinä, mummona, anoppina en halua olla riippuvainen lapsistani, toivottavasti lähden saappaat jalassa. Mutta itsetuhoinen en ole, enhän nyt vauvapalstaa vapaaehtoisesti jätä.
Mä mietin, missä vaiheessa vanhuksen yksinäisyys alkaa? Alkaako se parisuhteessa olevilla puolison kuolemasta ja sinkuilla si
Minusta silloin, kun omat ikätoverit ei enää jaksa matkustella kauemmas tapaamisiin eikä itsekään jaksa. Ja kun itse ei jaksa matkustaa lasten ja lastenlasten luo eikä näillä oo viitseliäisyyttä matkustaa omien vanhempien, tätien, setien, enojen tai isovanhempien luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.
Minkä tilan varaisit suvun vanhuksille kaksiosta?
Mun äidin perhe otti äitini mummon vuodeksi vuorollaan 1940-luvulla. Lakihan määräsi huolehtimaan.
Heillä oli käytössä vain huone ja keittiö. Mummo asui sen vuoden keittiössä joka toki oli samalla myös keittiökäytössä.
"Uskon, että heitä vaivaa elämänkumppanin puuttuminen"
Tämä on totta. Puuttuu se, joka elää vierellä. (Ihmiskunnassa ei varmaan ole koskaan ollut näin paljon yksin asuvia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.
Minkä tilan varaisit suvun vanhuksille kaksiosta?
Mun äidin perhe otti äitini mummon vuodeksi vuorollaan 1940-luvulla. Lakihan määräsi huolehtimaan.
Heillä oli käytössä vain huone ja keittiö. Mummo asui sen vuoden keittiössä joka toki oli samalla myös keittiökäytössä.
Kysyttiin, mitä sinä tekisit ja miten hoitaisit.
Älä nyt mene sinne mummojes ja äitis aikaan pöljäke.
Vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset elävät omaa elämäänsä kun ovat muuttaneet pois ja vanhemmat omaansa. Eivät eläimetkään palaa huolehtimaan vanhemmistaan vaan he hoitavat omat poikasensa maailmaan ja poikaset aikanaan omat poikasensa.
👍
Eläinlajeja on erilaisia. Ihminen kuuluu lajiin, joka elää yhteisössä eli laumassa, joka huolehtii jäsenistään.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut uhkailee itsarilla, jos kaikki ei tanssi heidän pillin mukaan. Yrittävät kiristää. Voi jatkua vuosia. Täysin kyvyttömiä ottamaan muita huomioon. Vaatimuksia vaan satelee. Jos tällaisen ihmisen vie jonnekin juhannuksen tai joulun viettoon, kaikkien juhla menee pilalle. Kyllä ihmisellä itselläänkin pitää joku vastuu olla.