Lue keskustelun säännöt.
Ero pyörii mielessä päivittäin
08.07.2025 |
En tiedä mitä enää tekisin. Eron pohtiminen on alkanut pyöriä ihan jatkuvasti päässä ja uuvuttaa tämä päättämättömyys.
Suhdetta takana 14 vuotta, josta naimisissa 10. Yksi alakouluikäinen lapsi. Enempää en halua.
Miehen "aiheuttama" pettämiskriisi, valehtelua, kun lapsi oli vuoden vanha. Hammasta purren on jatkettu, koska elämä erillään tuntui vaan sekin liian raskaalta. Ajattelin, että aika korjaa.
Myöhemmin petin myös minä. Sama lopputulos, mies ei halua keskustella asiasta, niinkuin ei halunnut omastaankaan. Työnnetään mappi ööhön, ja odotetaan, että aika korjaa.
Noh, aika on sikseen parantunut haavoja, ettei asia satuta enää enkä näe painajaisia. Mutta jotain puuttuu. Aika ei korjannut yhteyttä, eikä ehkä luottamustakaan.
Mulla on ollut tosta kriisistä asti rakennettuna enemmän ja vähemmän plan B. Hyvä ammatti, rahaa säästössä.. jotta voin tarvittaessa rahoittaa itse omat unelmani, jos suhde kariutuu.
En koe, että oltaisiin tiimi miehen kanssa. Toisaalta suhteessa ei tällä hetkellä ole isoja ongelmiakaan. Ei alkoholismia, väkivaltaa, riitelyä.. Ollaan vaan. Seksiäkin on, se onkin ehkä ainut asia, joka on aina toiminut meidän kahden välillä. Jopa kriisiaikoina, vaikka hiljaisempaakin on ollut.
Nyt en vaan pääse irti ajatuksesta, että vaikka mies on hyvä ja osallistuva isä, niin haluanko tätä lopun elämääni. Hoitaa kotia, siivoaa yms. Korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, joskin meillä on omat rahat ja kulut maksetaan 50/50. Mies aika pihi. Moni nainen ottais hänet kiljuen... Olenko kiittämätön?
Tuntuu, ettei meillä ole enää hauskaa yhdessä. Mietin, millaisia uusperhesotkuja sitten olisi tiedossa ja onko helpompi näin.
Näkemyksiä, kokemuksia, vertaistukea?
N33
Kommentit (253)
Lisäksi monet huonekalut on hankittu uudet muuton jälkeen, koska vanhoja täytyi hävittää (lapsi sai niistä silmäoireita).
Olen katsellut, vertaillut ja valinnut huolellisesti jokaisen, sitten tilannut tai hakenut ne kotiin. Mies on toki maksanut puolet sitten summasta. Nyt kaikki tarkasti valitsemani huonekalut jäävät miehelle ja joudun hankkimaan uusia..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, ei ne asiat ilman syytä päivittäin mieltä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi monet huonekalut on hankittu uudet muuton jälkeen, koska vanhoja täytyi hävittää (lapsi sai niistä silmäoireita).
Olen katsellut, vertaillut ja valinnut huolellisesti jokaisen, sitten tilannut tai hakenut ne kotiin. Mies on toki maksanut puolet sitten summasta. Nyt kaikki tarkasti valitsemani huonekalut jäävät miehelle ja joudun hankkimaan uusia..
Ap
Tuollaiseen ei kannata takertua. Ajattele että lähdet luomaan uutta elämää ja uutta kotia, huonekalut ja muut kyllä järjestyy, aluksi voi vaikka osataa käytettyjä, jos ei ole heti varaa sellaiseen mitä haluaa. Ajan kanssa voi rakentaa kodista itselleen mieleisen.
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Niinhän se pyörii jokaisen naisen mielessä jota vaaditaan panostamista ja vastuun kantamista suhteessa kun joka nainen haluaa vain vaatia ja käskyttää miestä toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ole hakeutuneet yksityiselle psykoterapeutille selvittämään tilannetta? Jos teillä on varaa, menkää sellaiselle, tulokset ovat useimmiten erinomaisia. Puhumattomia asioita on paljon, vasta terapian jälkeen voidaan miettiä kannattaako ero. Seksuaalisen kontaktin säilyminen on hyvä merkki. Mene yksin, jos mies ei tule mukaan.
Suoraan sanottuna seuraava suhde ei ole sen kummempi, jos ette molemmat opi keskustelemaan vaikeista asioista kumppanin kanssa. Niitä tulee jokaisessa suhteessa. Eroaminen pienten lasten kanssa ja uusien suhteiden luominen ei läheskään aina suju ongelmitta. Lapset altistuvat monenlaiselle, joka vahingoittaa kehitystä. Mutta riitainenkaan tai puhumaton suhde ei anna hyvää mallia lapsille.
Suosittelen siis vahvasti ammattiapua. Ei mitään seksuaaliterapeutteja (heillä ei ole nykyään mitään terapia-alan koulutusta välttämättä, ei pohjakoulutusvaatimuksia, vain parin vuoden kurssimuotoinen koululus), vaan pitk
Kiitos kun kirjoitit tämän! Luin ketjua ja tuskastuin siihen ettei kukaan edes kysynyt onko pariskunta yrittänyt saada apua suhteeseensa. Vaikka päädyttäisiinkin eroon, pariterapia kannattaa silti.
Yt lasten isästä nuorena eronnut pariterapian kautta, ja isään aina säilynyy hyvät välit sen ansiosta
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Eli et lukenut ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mies ei halua lähteä terapiaan, koska kokee sen "humpuukiksi" tai "syyttelemiseksi". Empä ole sitä aikoihin enää ehdottanutkaan. En jaksa."
Asiantuntevassa terapiassa käydään läpi kiintymyssuhteisiin liittyviä asioita ja lapsuudenperheen vaikutuksia mm. sukupuutyöskentelyn avulla. Terapian avulla on mahdollista hahmottaa miksi on muodostanut tietynlaisen suhteen ja mitä kaikkea siihen liittyy. Mm. siinä yksi syistä, jonka vuoksi terapia kannattaa ennen avioeroa, jos se on tulossa. Ilman tuollaista hahmotusta samat mallit jatkuvat seuraavaan ja sitä seuraavaan suhteeseen.
Jos suhde jatkuu, on mahdollista päästä pintapuolisen tuntemisen tasosta syvemmälle, oikeaan kontaktiin, pois luuloista ja oletuksista. Itse olen sitä mieltä, ettei suhdetta oikeastaan edes ole, jos liikutaaan pintatasolla luulojen ja oletusten maailmassa. Elämä on arkisten riitojen ja velvollisuuksien tasolla, seksuaalinen kohtaaminenkin on genitaalien kohtaamista.
Tämä oli loistava vastaus.
Pariterapiaan voi myös mennä yksin, jos mies ei suostu mukaan. Terapiassa voi myös saada uusia lähestymistapoja miehen kanssa kommunikoimiseen joka saattaa muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Mies ei ole halukas lähtemään mihinkään terapiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi monet huonekalut on hankittu uudet muuton jälkeen, koska vanhoja täytyi hävittää (lapsi sai niistä silmäoireita).
Olen katsellut, vertaillut ja valinnut huolellisesti jokaisen, sitten tilannut tai hakenut ne kotiin. Mies on toki maksanut puolet sitten summasta. Nyt kaikki tarkasti valitsemani huonekalut jäävät miehelle ja joudun hankkimaan uusia..
Ap
Tuollaiseen ei kannata takertua. Ajattele että lähdet luomaan uutta elämää ja uutta kotia, huonekalut ja muut kyllä järjestyy, aluksi voi vaikka osataa käytettyjä, jos ei ole heti varaa sellaiseen mitä haluaa. Ajan kanssa voi rakentaa kodista itselleen mieleisen.
Olen valinnut huolella aiemmin hankkimani huonekalut, joten en haluaisi kaikista luopua kun luovun jo kodistakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se pyörii jokaisen naisen mielessä jota vaaditaan panostamista ja vastuun kantamista suhteessa kun joka nainen haluaa vain vaatia ja käskyttää miestä toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa
Miten mielestäsi olen käskyttänyt miestä aloitukseni perusteella?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
(1/2)
Hei Ap, kiitos vastauksesta, kokonaistilanne alkoi valottua paremmin.
Pettämiskriisin päälle olet elänyt pitkäaikaisessa stressitilanteessa myös kodin sisäilmaongelmien vuoksi. Et ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä. Asioiden ratkettua nk.selviytymistila on lauennut. Yhä on silti tunne että jokin ei ole hyvin, katse on kääntynyt uudelleen parisuhteeseen.
Kaikenkaikkiaan tarinastasi tulee hyvin surullinen olo. Olette kovasti yrittäneet saada suhteen kasaan uudelleen, lapsen vuoksi. Sellainen tuntuma jää, ettet koe miehesi olevan tukena ja turvana, samalla puolella, yhtenä tiiminä. Lapsen syntymä on todella herkkä ja tärkeä aika elämässä. Mies kuitenkin päätyi "ei minkään takia" juuri tuolloin aloittamaan salasuhteen. Jäin miettimään, oliko vakavissaan haluamassa elämää mihin ryhtyi, perheen perustamista, kun niin äkkiä mieli muuttui, halusikin jo muuta. Toki nuoria olitte, silti enite
Olen miettinyt, olisinko halunnut vielä lisää lapsia, jos mies olisi ollut paremmin tukena tai jos ei ainakaan olisi pettänyt. Tai toisen miehen kanssa. Toisaalta vauvavuosi oli todella raskas, suorastaan traumaattinen univajeen vuoksi, niin voi olla etten haluaisi lapsia kenenkään kanssa enää. Pian se ei kyllä ole mahdollistakaan.
Lapsi ei ole tekemällä tehty ja suunniteltu. Tuskin meistä kaksikymppisinä siihen kumpikaan yleisillä mittareilla valmis oli, mutta pakko siitä vastuu oli kantaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Jos ihan totta puhutaan.. en itsekään jaksaisi mennä (enää) puimaan näitä asioita. Olen pyörittänyt niitä yksin päässäni jo yhdeksän vuotta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se pyörii jokaisen naisen mielessä jota vaaditaan panostamista ja vastuun kantamista suhteessa kun joka nainen haluaa vain vaatia ja käskyttää miestä toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa
Millä tavoin en ole mielestäsi kantanut vastuuta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se pyörii jokaisen naisen mielessä jota vaaditaan panostamista ja vastuun kantamista suhteessa kun joka nainen haluaa vain vaatia ja käskyttää miestä toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa
Millä tavoin en ole mielestäsi kantanut vastuuta?
Ap
Olen niin kyllästynyt tuohon, että oli kyse sitten talon hankinnasta, huonekalujen hankinnasta tai matkan varaamisesta... minä hoidan ja järjestän kaiken ja sitten muistuttelen miestä maksamaan osuutensa menoista. Kai minä olen sitten se vastuuton osapuoli.
Ap
Koet selvästi suhteessasi epäkohtia ja ongelmia. Sinuna pakottaisin miehesi kohtaamaan ne ja keskustelemaan niistä kanssasi. Sinuna ottaisin asian puheeksi suoraan ja ennenkaikkea painokkaasti tyyliin "Tajuatko meidän täytyy käydä nämä ja nämä asiat läpi, jotta voimme suunnitella yhteistä tulevaisuuttaamme. En voi jatkaa kanssasi muuten enää kauaa." Jos mies tästä kategorisesti kieltäytyy, sinuna ottaisin eron. Vähintään asumuseron.
Kiitos rehellisyydestä, selvästi olette molemmat töpeksineet suhteessanne. Voi olla, että miehelläkin on jotain muitakin asioita hampaankolossa eli selvästi avoin ja rehellinen keskuteleminen tulee tarpeeseen. Jos tähän pystytte, laittaisin ero-ajatukset taka-alalle, varsinkin kun teillä on lapsi. Uskollisuus ja lojaaliuus kunniaan, sanoisin. Sikäli kun kykenette yhdessä olemaan toisillenne avoimia ja rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Koet selvästi suhteessasi epäkohtia ja ongelmia. Sinuna pakottaisin miehesi kohtaamaan ne ja keskustelemaan niistä kanssasi. Sinuna ottaisin asian puheeksi suoraan ja ennenkaikkea painokkaasti tyyliin "Tajuatko meidän täytyy käydä nämä ja nämä asiat läpi, jotta voimme suunnitella yhteistä tulevaisuuttaamme. En voi jatkaa kanssasi muuten enää kauaa." Jos mies tästä kategorisesti kieltäytyy, sinuna ottaisin eron. Vähintään asumuseron.
Kiitos rehellisyydestä, selvästi olette molemmat töpeksineet suhteessanne. Voi olla, että miehelläkin on jotain muitakin asioita hampaankolossa eli selvästi avoin ja rehellinen keskuteleminen tulee tarpeeseen. Jos tähän pystytte, laittaisin ero-ajatukset taka-alalle, varsinkin kun teillä on lapsi. Uskollisuus ja lojaaliuus kunniaan, sanoisin. Sikäli kun kykenette yhdessä olemaan toisillenne avoimia ja rehellisiä.
Mistä tiedän, milloin mies on rehellinen ja on kertonut kaiken, kun on valehdellut niin paljon?
Ap
Hei! Kiitos todella paljon vaivannäöstä ja ajastasi, jota olet käyttänyt vastaukseesi. Harmi, että luen tämän vasta nyt. Saat todella hyvin kiinni sielunmaisemastani..
Olen löytänyt kivan vuokra-asunnon, mietin vuokrasopimuksen tekemistä siihen väliaikaisesti. Mies ei talosta suostu muuttamaan, joten minun on muutettava.
Aloin pohtia, että meneekö oikein, että kun minun pitää muuttaa pois niin asumiskuluni nousevat 800€/kk --> 1600€/kk. Tuossa siis lainanlyhennys plus vuokra, ei sähköä ja vettä (kummastakaan asunnosta). Mietin, että onko reilua, että minä maksan melkein 2000€/kk asumiskuluja ja asun pienessä rivitalokaksiossa ja mies asuu samalla OK-talossa puolikkaalla tuosta? Kaikenlisäksi mies on meistä parempituloinen (n. 2000€/kk/brutto).
Mitä ajattelette?