Ero pyörii mielessä päivittäin

Jos ei oo onnellinen niin kannattaa erota ihan itsensä vuoksi jotta saa mielialan paremmaksi ja uuden suunnan elämään. T: kiltti mies

Oletko ap pohtinut miehesi motiiveja pysyä liitossa?

Voisiko lapsi ja omaisuuteen liittyvät asiat pitää hänet vielä siinä?

Teillä ei ilmeisesti ole hyvää keskusteluyhteyttä etkä luota mieheen enää. 

Hänellähän voi olla ihan mitä vain meneillään/suunniteltuna. Tiedätkö esim. esim. mihin hän ihan oikeasti käyttää rahansa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap pohtinut miehesi motiiveja pysyä liitossa?

Voisiko lapsi ja omaisuuteen liittyvät asiat pitää hänet vielä siinä?

Teillä ei ilmeisesti ole hyvää keskusteluyhteyttä etkä luota mieheen enää. 

Hänellähän voi olla ihan mitä vain meneillään/suunniteltuna. Tiedätkö esim. esim. mihin hän ihan oikeasti käyttää rahansa?

Meillä on tosiaan aina ollut omat rahat niin en tiedä.

Talosta tykkään, harmittaa, että pitäisi muuttaa johonkin vuokraluukkuun takaisin. Juuri kun kauhealla vaivalla saatiin talo ostettua.. edellisessä vuokra-asunnossa oli sisäilmaongelmia, enkä halunnut asua siellä enää päivääkään. Mies ei taloa halunnut yhtä paljon, kuin minä. Pelkää lainan ottamista. Silti mun pitäis tästä lähteä, jos asumuseron haluan. Sekin harmittaa juurikin siksi, että minä tämän talon halusin ja hoidin kaikki paperiasiat yms kuntoon. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap pohtinut miehesi motiiveja pysyä liitossa?

Voisiko lapsi ja omaisuuteen liittyvät asiat pitää hänet vielä siinä?

Teillä ei ilmeisesti ole hyvää keskusteluyhteyttä etkä luota mieheen enää. 

Hänellähän voi olla ihan mitä vain meneillään/suunniteltuna. Tiedätkö esim. esim. mihin hän ihan oikeasti käyttää rahansa?

Meillä on tosiaan aina ollut omat rahat niin en tiedä.

Talosta tykkään, harmittaa, että pitäisi muuttaa johonkin vuokraluukkuun takaisin. Juuri kun kauhealla vaivalla saatiin talo ostettua.. edellisessä vuokra-asunnossa oli sisäilmaongelmia, enkä halunnut asua siellä enää päivääkään. Mies ei taloa halunnut yhtä paljon, kuin minä. Pelkää lainan ottamista. Silti mun pitäis tästä lähteä, jos asumuseron haluan. Sekin harmittaa juurikin siksi, että minä tämän talon halusin ja hoidin kaikki paperiasiat yms

Tarkoittaa myös sitä, että pitäisi lyhentää edelleen lainaa yhteisestä talosta, sekä maksaa vielä vuokraakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap pohtinut miehesi motiiveja pysyä liitossa?

Voisiko lapsi ja omaisuuteen liittyvät asiat pitää hänet vielä siinä?

Teillä ei ilmeisesti ole hyvää keskusteluyhteyttä etkä luota mieheen enää. 

Hänellähän voi olla ihan mitä vain meneillään/suunniteltuna. Tiedätkö esim. esim. mihin hän ihan oikeasti käyttää rahansa?

Meillä on tosiaan aina ollut omat rahat niin en tiedä.

Talosta tykkään, harmittaa, että pitäisi muuttaa johonkin vuokraluukkuun takaisin. Juuri kun kauhealla vaivalla saatiin talo ostettua.. edellisessä vuokra-asunnossa oli sisäilmaongelmia, enkä halunnut asua siellä enää päivääkään. Mies ei taloa halunnut yhtä paljon, kuin minä. Pelkää lainan ottamista. Silti mun pitäis tästä lähteä, jos asumuseron haluan. Sekin harmittaa juurikin siksi, että minä tä

Mies siis selviää pelkällä lainanlyhennyksellä ja normikuluilla, eivät ole paljon tuossa talossa. Koska jäisi asumaan yhteiseen kotiin. Huonekalut kaikki valmiina, ei tule niitäkään hankittavaksi. Pienempi vaiva. Minulle hirveä työmaa hankkia asunto ja kalusteet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap pohtinut miehesi motiiveja pysyä liitossa?

Voisiko lapsi ja omaisuuteen liittyvät asiat pitää hänet vielä siinä?

Teillä ei ilmeisesti ole hyvää keskusteluyhteyttä etkä luota mieheen enää. 

Hänellähän voi olla ihan mitä vain meneillään/suunniteltuna. Tiedätkö esim. esim. mihin hän ihan oikeasti käyttää rahansa?

Meillä on tosiaan aina ollut omat rahat niin en tiedä.

Talosta tykkään, harmittaa, että pitäisi muuttaa johonkin vuokraluukkuun takaisin. Juuri kun kauhealla vaivalla saatiin talo ostettua.. edellisessä vuokra-asunnossa oli sisäilmaongelmia, enkä halunnut asua siellä enää päivääkään. Mies ei taloa halunnut yhtä paljon, kuin minä. Pelkää lainan ottamista. Silti mun pitäis tästä lähteä, jos asumuseron hal

No Tämä! Pitäis miettiä tarkemmin kenen kanssa menee yhteen.

Ja miten nuo lapsen kulutkin jaetaan? Mies lienee oikeutettu vielä lisäksi kulujen tasaukseen, jos lapsi asuu hänen kanssaan. Ennen virallisia sopimuksia.

"No Tämä! Pitäis miettiä tarkemmin kenen kanssa menee yhteen."

Ah, aina niin ihana jälkiviisaus. <3

Miten ihmeessä siis eteenpäin, kun kaikki tuo asunnon hankkiminen, muutto, kalusteet, raha-asiat, lapsen asiat... pitäisi saada alkuun ja hoitaa, eikä energiaa siihen olis yhtään?

Ap

Aina kannattaa erota. 

Miehet on syvältä. 

Luin koko ketjun ajan kanssa ja ajatuksella. Moni asia jäi kyllä mietityttämään, pohdituttaa.

Miehesi on satuttanut sinua todella pahoin vauva-aikana. Kertomasi siitä oli sydäntäsärkevää, sai kyyneliin. Teidän tunneyhteys ja luottamus eivät ole selkeästi enää siitä lähtien olleet kunnossa. Asioita ei ole koskaan käsitelty. Tämän kaltaiset asiat eivät korjaannu itsestään, vaan nousevat elämässä myöhemmin esiin. Minusta tuntuu myös miehen tekoon nähden sitäkin rankemmalta, että hän täysin kieltäytyy puhumasta siitä, ei ikäänkuin ottanut vastuuta tapahtuneesta. Sama mykkyys toistui sinun petettyä. Surullisinta oli, että sinä sanoit ne samat sanat, mitä niin moni, että sen miehen kanssa oli niin helppoa puhua, kaikesta. Miksi ette ole hakeneet ammattiapua, yhdessä taikka erikseen? Miksi ette edelleenkään hae, vaikka toinen jo vakavissaan miettii eroa, on ehdottanut asumuseroa? Auttaisi vaikeista asioista keskustelun avaamista, käsittelyä, vaikka sitten ero tulisikin. Ihan yksinkin käytynä. Viette muutoin samat tunnelukot seuraaviin suhteisiinne, ja siirrätte lapseen. Aika yksistään ei korjaa. Eikä se erokaan. Kipu jää, jos ei käsittele. (Oma kokemus: kävin asiat kunnolla läpi [mies petti, jätti, muutti toisen luo] vasta 15 vuotta eron jälkeen, vasta kun pystyin puhumaan tapahtuneista jollekin, olivat niin rankkoja yksityiskohdiltaan, vaikeita tunteita herättäviä. Siitä syntyi oivalluksia, anteeksianto sekä miestä että itseä kohtaan. Se vapautti yksinkin tehtynä. Hänen kanssaan en pystynyt enää olemaan tekemisissä, en luota. Ei ollut yhteisiä lapsia, eikä yritetty jatkaa yhdessä, sillätavoin hyvin erilainen tilanne.)

Aloitusviestissä Ap kerrot, että sinulle muodostui plan B turvata taloutesi silloin ensimmäisestä pettämiskriisistä alkaen. Viimeisimmissä viesteissäsi kuitenkin kerrot, että olette hankkineet talon yhdessä, ja nyt siitä luopuminen, sekä lapsen asioiden järjestäminen hankaloittavat eroamista, sinulle eropäätöksen tekemistä. Teksteistäsi muutoin tulee ilmi, että hoidatte yhteistä kotia, yhteistä lasta, seksiä yhä on, mutta tunneyhteyttä ei ole, jokin tärkeä tuntuu kadonneen, hauskuus, ilo, välittömyys toisen seurassa, luonteva yhdessäolo, se että viihtyy hyvin. Olette kuin liikekumppanit, jotka hoitavat taloa ja lasta, mutta onko teillä vielä parisuhde, rakastatko miestäsi, entä rakastaako hän sinua? Oletteko te yhä toistenne parhaimmat ystävät?

Mikä muuttui talon hankinnan jälkeen, mikä saa sinut pohtimaan eroa juuri nyt? Sisäilmaongelmien pakottamana muuttaminen nopeasti on ymmärrettävää, mutta miksi hankitte talon yhdessä, se kun jotenkin kuvastaa aivan muuta kuin eroaikeita. Mikä muuttui? 

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun ajan kanssa ja ajatuksella. Moni asia jäi kyllä mietityttämään, pohdituttaa.

Miehesi on satuttanut sinua todella pahoin vauva-aikana. Kertomasi siitä oli sydäntäsärkevää, sai kyyneliin. Teidän tunneyhteys ja luottamus eivät ole selkeästi enää siitä lähtien olleet kunnossa. Asioita ei ole koskaan käsitelty. Tämän kaltaiset asiat eivät korjaannu itsestään, vaan nousevat elämässä myöhemmin esiin. Minusta tuntuu myös miehen tekoon nähden sitäkin rankemmalta, että hän täysin kieltäytyy puhumasta siitä, ei ikäänkuin ottanut vastuuta tapahtuneesta. Sama mykkyys toistui sinun petettyä. Surullisinta oli, että sinä sanoit ne samat sanat, mitä niin moni, että sen miehen kanssa oli niin helppoa puhua, kaikesta. Miksi ette ole hakeneet ammattiapua, yhdessä taikka erikseen? Miksi ette edelleenkään hae, vaikka toinen jo vakavissaan miettii eroa, on ehdottanut asumuseroa? Auttaisi vaikeista asioista keskustelun avaamista, käs

Talo on hankittu kolme vuotta sitten, silloin ajattelin senkin vaikuttavan omaan olotilaan, kun sisäilmaisessa kodissa oli niin ahdistavaa olla. Se ei ollut mikään koti ja sieltä paettiin aina, kun mahdollista. Viikonloppu poissa ja se pistävä kemikaalinhaju tuli ovella vastaan, kun palattiin. Mies ei olis taloa halunnut ja olin jo ostamassa sitä yksin. Mies olis saanut maksaa mulle vuokraa. En vaan yksin saanut niin isoa lainaa (silloin), että olisin voinut ostaa sellaisen talon, joka miehelle olis kelvannut. Suostui sitten lopulta hankkimaan tämän nykyisen.

Nyt tosiaan ollaan tässä tilanteessa, että melkein kaikki muu on vaihdettu, paitsi parisuhde. 

Kyllä, voisin itsekin jäädä tähän taloon, tulobi riittäisivät kyllä tämän ostamiseen yksinkin. Mutta mies ei halua lähteä, enkä jaksa tapella ja minähän sitä asumuseroa ehdotin, niin ajattelen, että minä maksan silloin erilleen muutosta aiheutuvat kulut. Ne ovat minun henkilökohtaisia kulujani... Kaikkein helpointa ja halvinta olisi, kun voisi jäädä nykyiseen taloon, mutta molemmat eivät tässä tietenkään voi asua.

Jos myyntiin tulee sopivan hintaisia taloja lähialueilta, voisin toki ostaa omankin, mutta tällä hetkellä sopivia ei ole kaupan. Siksi pitäisi muuttaa vuokralle (vuokrat asunnosta riippuen 700-1000€/kk). Sen 7 vuoden sisäilmaongelmaisen vuokrasunnossa asumisen jälkeen ahdistaa sekin. Mietin, että auttaako se mitään, jos joudun taas muuttamaan kotiin, jossa en viihdy? Tulisiko minun ikävä takaisin, koska pidän kodistani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun eroatte, kait teillä on avioehto tehty! 

Ei itseasiassa ole, koska mies ei sitä halunnut. Mä ehdotin avioehtoa kyllä. Mä olin naimisiin mennessä meistä varakkaampi ja hyväosaisesta perheestä. Mies taas on köyhästä perheestä lähtöisin. Mies on kuitenkin korkeakoulutettu ja hyvässä asemassa töissä, niin hän on hyvätuloinen ollut jo vuosia ja kerryttänyt itselleen paljon omaisuutta. Kuten kerroin, meillä on omat rahat ja kulut maksettu aina puoliksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana, mutta samassa tilanteessa olleena (ja edelleen olevana) tiedän, ettei nämä ole ihan yksinkertaisia asioita. Kun siinä ei ole kyse pelkästä parisuhteesta. Siinä on kyse perheestä, kodista, jossain määrin suvusta ja kaveripiiristä, raha-asioista, yhteisestä omaisuudesta, yhteisistä projekteista ja suunnitelmista ja käytännössä melkein koko elämästä. 

Tässä vaiheessa, kun suunnilleen kaikki romanttiset kuvitelmat on haihtuneet ja parasta elämässä on ne hetket, kun saa olla yksin, tiedän että jos eroaisin, niin en enää muuttaisi saman katon alle kenenkään kanssa. 

Käytännön asiat, yhteinen elämä ja kumppanuus saavat jäämään. Vapauden kaipuu ja halu olla omissa oloissa ja päättää itse kaikesta houkuttelevat lähtemään. Mutta olisiko elämä yksin sellaista, kun nyt kuvittelen? Jos olen rehellinen, n

Mitä ovat parisuhteesta irralliset kriisit?

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun ajan kanssa ja ajatuksella. Moni asia jäi kyllä mietityttämään, pohdituttaa.

Miehesi on satuttanut sinua todella pahoin vauva-aikana. Kertomasi siitä oli sydäntäsärkevää, sai kyyneliin. Teidän tunneyhteys ja luottamus eivät ole selkeästi enää siitä lähtien olleet kunnossa. Asioita ei ole koskaan käsitelty. Tämän kaltaiset asiat eivät korjaannu itsestään, vaan nousevat elämässä myöhemmin esiin. Minusta tuntuu myös miehen tekoon nähden sitäkin rankemmalta, että hän täysin kieltäytyy puhumasta siitä, ei ikäänkuin ottanut vastuuta tapahtuneesta. Sama mykkyys toistui sinun petettyä. Surullisinta oli, että sinä sanoit ne samat sanat, mitä niin moni, että sen miehen kanssa oli niin helppoa puhua, kaikesta. Miksi ette ole hakeneet ammattiapua, yhdessä taikka erikseen? Miksi ette edelleenkään hae, vaikka toinen jo vakavissaan miettii eroa, on ehdottanut asumuseroa? Auttaisi vaikeista asioista keskustelun avaamista, käs

Onko totuus vaan se, että aina ihmiset eivät tiedä, miksi tekivät, niinkuin tekivät? Jostain pettämiskriisiin liittyvästä artikkelista joskus luin, että aina vastauksia kysymykseen "miksi?" ei ole olemassa. Ja se on jäänyt minua vaivaamaan, että miehen vastaukset ovat koko ajan olleet "en tiedä" ja "ei minkään takia".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos ajattelet elämääsi tällaisena kuin nyt tästä 10 ja 20n vuoden päähän(lapsi toki kasvaa), niin millaisena näet itsesi? Oletko onnellinen, tasapainoinen, tyytyväinen? Oletko voinut toteuttaa haaveitasi?

Vai, näetkö itsesi katkeroituneena, koet tuhlanneesi elämääsi ihmiseen jota et syvällä sisimmässäsi rakasta, kykene hyväksymään häntä puutteineen, antamaan anteeksi virheitä, toipumaan, vaan olet vain sietänyt häntä syistä x ja z, mutta liiton aikana tulleet haavat eivät ole todellisuudessa parantuneet.

Luottamus, rakkaus ja tunneyhteys ovat suhteen kulmakivet. Joskus jokin niistä, tai ne kaikki voivat rikkoutua niin pahoin, ettei niitä saa enää rakennettua takaisin.

Kun ette ole myöskään pystyneet puhumaan tapahtuneista(tai miehesi ei), kytee jossain piilossa kohtaamattomia ja käsittelemättömiä tunteita. Ette enää luota toisiinne, kykene näyttämään aidosti toisillenne miltä oikeasti tuntuu, vaan pii

Mitä tuo tavoiteltava tylsyys siis on? Miten se näkyy parisuhteessa?

Nytkin haluaisin lähteä viettämään viikonloppua.. yksin. En halua miestä mukaan. Haluaisin kaikessa rauhassa mennä katsomaan ohikulkevia ihmisiä ja kuuntelemaan vaikka hyvää musiikkia. En jostain syystä halua vetää miestä perässäni. Tiedän, että hän suuttuu jos lähden yksin. Ei luota, senkin ymmärrän. 

Ap

(1/2)

Hei Ap, kiitos vastauksesta, kokonaistilanne alkoi valottua paremmin. 

Pettämiskriisin päälle olet elänyt pitkäaikaisessa stressitilanteessa myös kodin sisäilmaongelmien vuoksi. Et ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä. Asioiden ratkettua nk.selviytymistila on lauennut. Yhä on silti tunne että jokin ei ole hyvin, katse on kääntynyt uudelleen parisuhteeseen. 

Kaikenkaikkiaan tarinastasi tulee hyvin surullinen olo. Olette kovasti yrittäneet saada suhteen kasaan uudelleen, lapsen vuoksi. Sellainen tuntuma jää, ettet koe miehesi olevan tukena ja turvana, samalla puolella, yhtenä tiiminä. Lapsen syntymä on todella herkkä ja tärkeä aika elämässä. Mies kuitenkin päätyi "ei minkään takia" juuri tuolloin aloittamaan salasuhteen. Jäin miettimään, oliko vakavissaan haluamassa elämää mihin ryhtyi, perheen perustamista, kun niin äkkiä mieli muuttui, halusikin jo muuta. Toki nuoria olitte, silti eniten vaivaa tuo "en tiedä", "ei minkään takia". Että joku ei anna perheelleen arvoa, on valmis riskeeraamaan kaiken yhtäkkiä. Luonnollisesti halusit tämän jälkeen turvata selustasi, lapsesi tulevaisuuden, vaikka yksinkin, ja sinun on ollut vaikeaa täysin enää luottaa mieheen. Hyvin ymmärrettävää.

Jäi myös mietityttämään, kun kerroit ettet halunnut enää uudelleen raskautua tälle miehelle, mutta.. olisitko tehnyt mahdollisesti lisää lapsia, jos isäehdokas olisi ollut luotettavampi? Ja biologisesti heräät nyt siihen, että tuo aikaikkuna sulkeutuu pian. Se saattaa aiheuttaa katkeruuden tunteita, kun tajuat hänen tekonsa seurauksien laajuuden.

Kerroit myös tuolla aiemmin olleesi leikkauksissa, ja lähiomaisten olleen tukenasi miehesi sijaan, paitsi viimeisimmässä. Toki ymmärrän, että hänellä työmatkat tms on voinut olla tässä esteenä, mutta.. sinusta välittyy useassa tilanteessa tunne, että joudut emotionaalisesti pärjäämään todella omillasi, et koe miestä siinä rinnalla.

Taloudellisestikin sinun tuntuu olevan vaikea luottaa, tukeutua, suunnitella elämää yhdessä. Olit jo ostamassa taloa yksin, viime metreillä miehesi osallistui. Kerroit, että mies on liiton aikana kerryttänyt omaisuutta. Jäin tuossa kohden miettimään, miksei käyttänyt perheensä terveyden turvaamiseen ja poismuuttoon, kun oli sisäilmaongelmainen koti. Mitä niillä rahoilla, jos terveys menee... Poismuutto vei 7 vuotta, mikä viivytti? 

Ymmärrän nyt, miksi talosta muodostui sinulle niin tärkeä! Koet viimein olevasi puhtaassa sisäilmassa turvallisessa kodissa, et haluaisi enää luopua siitä kaiken jo kokemasi jälkeen. Ymmärrettävästi mies voi tosin olla ymmällään, kun 'kaiken piti olla nyt hyvin', mutta väläytteletkin ajatusta asumuserosta. Saattaa siksi kokea vaikeaksi luopumisen talosta hänkin.

#132

Jatkuu...

(2/2)

Jatkan...

Hän ei ilmeisesti käsitä, että olette ns.eri kirjan sivulla. Hänen syynsä pettämiseen oli "ei mikään". Mikä nyt on jo sinällään ihan valtavan satuttavaa, että joku repii susta henkisesti suolet ulos, ja toteaa sitten ettei sille ollut edes mitään syytä. Sinun pettämisen syy oli emotionaalisen yhteyden puute. Joka syntyi alunperin hänen luottamusrikkomuksen tuloksena. Luottamuspula näyttää nykyään olevan myös molemminpuolinen. Onhan miehesi toki yrittänyt korjata tapahtunutta olemalla nyt osallistuva isä sekä hoitamalla kotia. Mutta jokin tärkeä teidän välillänne tuntuu jääneen rikki. Arki pyörii, rutiinit sujuvat, mutta pinnan alla on tyhjyys? Ja hiipivä katkeruus, ehkä? Koet ilmeisesti syyllisyyttä, että voitko jättää 'muuten hyvän miehen', kun hän ei hakkaa tai juo, ette riitele, on hyvä isä. Mutta myös tunnepuolen turva ja tuki on tärkeää. Koetko sitä? Onko hän hyvä mies sinulle?

Eropohdinnalle tuo eri painoa, että kumpikaan ei vaikuta olevan lähdössä löytämäänsä uuteen suhteeseen, vaan sinä olisit jo mielummin yksin kuin tässä liitossa. Teidän elämä ei ilmeisesti tunnu enää yhteiseltä yhteisestä lapsesta huolimatta.

Tuntuu, että tarvitsisit aikalisän, etäisyyttä, voidaksesi järjestellä ajatuksesi ja tunteesi rauhassa. Siksi lie asumuseroakin ehdotit. Olisiko sinulla mahdollisuutta olla 2-4 viikkoa poissa jossakin yksin? (Pitkään, että varmasti ehdit käydä läpi kaiken) Ymmärrän että lapsi tekee tilanteesta haasteellisen. Onko niin iso, että pärjäisi yksin isän kanssa tai hoitopaikassa? Jotenkin tuntuu, että sinun pitäisi saada olla hetki yksin ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita, että edes pystyt kuulemaan miltä sinusta tuntuu. Nythän mietit lapsen, talon, ja miehen kautta, et itsesi....

#132