Ero pyörii mielessä päivittäin

Taitaa tuo biologisen kellon tikittäminenkin olla osasyyllinen asiaan.

Ap

Up

Ei varmasti ole helpompi noin. Eiköhän kannata erota enemmin kuin myöhemmin jos jatkuvasti on olo ettei ole oikeessa suhteessa. Eipähän tuhlaannu enempää aikaa johonkin mikä ei tule paranemaan. Olet nuori. Sitä paremmalla syyllä kannattaa erota. Saat ainakin mahdollisuuden parempaan. Nythän mietit elämäsi hukkaan heittämistä suhteeseen jäämällä. Mitään parempaa ei voi tulla jos pidät kiinni vanhasta, jossa et halua olla enää.

Jos ja kun eroatte, kait teillä on avioehto tehty! 

Itse en eronnut ja kadun sitä.

Itse erosin ja oli paras päätös ikinä.

-M50

Yksi kommentoija ehti jo kertomaan ettei parempaa ole tulossa jos jäät. No, itse aikanaan pohdin paljonkin eroa mutta nyt olen onnellinen että ollaan yhä yhdessä. Toisaalta mitään noin suuria ongelmiakaan ei ole ollut. 

Mitään takeita paremmasta eron jälkeen ei ole, moni katuu eroakin. Kenelläkään ei ole kristallipalloa mistä katsoa kumpi vaihtoehto on lopulta parempi. Lasten kannalta jos suuria ongelmia ei ole niin perheen yhdessä pysyminen antaa paljon paremmat eväät elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en eronnut ja kadun sitä.

Minäkin kadu  etten eronnut aiemmin. 7 vuotta meni suhteessa joka ei tuntunut oikealta, mutta jäin koska ajattelin että niin kuuluu tehdä koska ei ollut kuitenkaan mitään muita ongelmia. Sittemmin olen tajunnut kuinka absurdi tuo syy jäädä oli. Ihan kuin kerran suhteeseen alettuaan olisi velvollisuus jäädä siihen toisen mieliksi vaikka itse ei tuntenut mitään enempää eikä oikeastaan kiinnostanut viettää aikaa kuin kavereina. Minä halusin parisuhteelta enemmän ja onneksi tajusin lähteä.

Ymmärrän tuntemuksiasi vaikkei itsellä avioliittoa tai lasta olekaan, mutta suhde joka on vähän mennyttä mutta yhdessä ollaan ja eletään silti. Joskus on ihan kivaakin, käydään reissuissa ja mökkeillään, vaikka aina jossain kohtaa mietin kyllä että tämä oli viimeinen yhteinen reissu tai ens kesänä mökkeilen vaikka sit yksinäni. Ongelma (minun mielestäni siis) on mies jota ei kiinnosta oikein mikään, ei näytä että minä olisin hänelle millään tapaa tärkeä ym. Kumpikaan ei vaan osaa ottaa sitä askelta eroamiseen koska kulkeehan tämä elämä näinkin, mappi öö vaan pullistelee ja matot kupruilla mutta silti suunnittelen lähitulevaisuuteen yhteistä tekemistä jne. Eikä suhdettakaan ole takana kuin viisi vuotta. Jotenkin vaan näin päälle kolmikymppisenä eroamisen kynnys on suuri, samalla kun katselet muiden perheellistymistä ja hääkuvia, ei kertakaikkiaan osaa kuvitella siihen omaan sinkkuelämääb mitään hyvää.

Yhteenvetona siis, kuten varmaan sinullakin ap, että suhde on kehno ja onneton mutta eroamisen jälkeinen elämä vaikuttaa vielä moninkertaisesti kehnommalta kaikkine ongelmineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en eronnut ja kadun sitä.

Minäkin kadu  etten eronnut aiemmin. 7 vuotta meni suhteessa joka ei tuntunut oikealta, mutta jäin koska ajattelin että niin kuuluu tehdä koska ei ollut kuitenkaan mitään muita ongelmia. Sittemmin olen tajunnut kuinka absurdi tuo syy jäädä oli. Ihan kuin kerran suhteeseen alettuaan olisi velvollisuus jäädä siihen toisen mieliksi vaikka itse ei tuntenut mitään enempää eikä oikeastaan kiinnostanut viettää aikaa kuin kavereina. Minä halusin parisuhteelta enemmän ja onneksi tajusin lähteä.

No näinpä, meni aikaa ja syntyi lapsia, joista yksi vaikeasti vammainen. Siinä tuli naulattua parisuhde pysymään kasassa vielä vuosiksi.

Pitäisikö odotella, että lapsi kasvaa isommaksi tai täysi-ikäiseksi ja erota sitten? Jos mies on kerran kuitenkin hyvä ja osallistuva isä ja makuuhuoneessakin pelittää. Tuskin mitään parempaa on tarjolla uusperhekuvioissa tai uusissa suhteissa. Ellei sitten itse tyydy pitämään aikuista suhdetta silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan ja keskittyy silloin parisuhteeseen. Teillä on kuitenkin talous ja ns. pään sisältö kunnossa, pystytte elämään sovussa. Näin ei välttämättä tulevissa suhteissa ole ja toisaalta eron jälkeen nyt seesteisen oloinen tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi välillänne.

Kummatkin olette käyneet reissuillanne, kumpikaan ole ole "parempi toistaan". Kuulostaa vähän sellaiselta ensimmäisen maailman ongelmalta. Toisaalta suhteenne myös tyhjältä, pinta on kunnossa, mutta onko suhde perustunutkin alunperin jo pinnallisille asioille? Mikä muuttuisi ero myötä? Ehkä olisi helpompi ymmärtää eron syitä, jos suhteessanne olisi isoja korjaamattomia ongelmia. Nyt syynä tuntuu olevan enemmän tylsistyminen kuin mikään oikea ongelma.

Saahan sitä erota. Mutta voit herätä myös joku päivä siihen, että tätä suhdetta tulee ikävä. Tuolla ulkopuolella kaikki ei ole sittenkään niin makeaa ja kivaa, kuin nyt voisi tuntua. Epätodennäköistä on, että haluaisit myöskään elää lopun elämääsi ilman parisuhdetta ikääsi perustuen. Realistisesti kannattaa miettiä myös sitä, että niin kauan kuin elämässä on mukana alaikäisiä lapsia, niin se määrittää elämää paljon. Ja ei välttämättä tule vastaan kumppania, joka täysin hyväksyy lapsesi ja yhteiselämä soljuisi ongelmitta uusperhekuvioissa. Inhorealismia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kommentoija ehti jo kertomaan ettei parempaa ole tulossa jos jäät. No, itse aikanaan pohdin paljonkin eroa mutta nyt olen onnellinen että ollaan yhä yhdessä. Toisaalta mitään noin suuria ongelmiakaan ei ole ollut. 

Mitään takeita paremmasta eron jälkeen ei ole, moni katuu eroakin. Kenelläkään ei ole kristallipalloa mistä katsoa kumpi vaihtoehto on lopulta parempi. Lasten kannalta jos suuria ongelmia ei ole niin perheen yhdessä pysyminen antaa paljon paremmat eväät elämään. 

Antaa kyllä erittäin huonon mallin lapsille heidän tulevia parisuhteitaan ja perheenperustamisia ajatellen. Pahimmillaan mennään naimisiin vaikkei edes rakastaisi ja tekee lapset, koska suhde on paperilla ok ja pitää omaa halua lähteä liian huonona syynä erota. Tuolla mallilla tehdään suhteissaan onnettomia aikuisia, jotka pysyvät suhteissa muiden vuoksi eivätkä siksi että itse haluavat.

Miksi aattelet, että moni nainen ottaisi pihin miehen ilosta kiljuen? Jos tuo on ainut plussa niin mappi ööhön menisi koko mies.

N35

Edellämainitut toimivat jutut, mykkäkoulut, seksi ovat selviytymiskeinoja, ei mitään muuta.

Se, että suhteessa ei ole enää kriisiä, ei tarkoita että kaikki olisi hyvin. Yhteyden puuttuminen voi tuntua vielä pahemmalta kuin konflikti.

Kiinnittyminen mihin tahansa tuottaa kaikille tuskaa, suosittelisin kirjoittamaan kaikki asiat selkeästi paperille nenän eteen koska ihminen ei pysty ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan ja tekemään sitten päätös. 

kannattaa erota ja sitten huomaa miten onnellinen on ilman yhtään kumppania, ei tarvitse tehdä koko ajan kompromisseja elämässä

ja lapset toipuvat kyllä erosta aina

Eli haluatko tilalle siis nyt uuden paremman suhteen? Vai elää kaksin lapsesi kanssa? Mieti tuo ensin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuntemuksiasi vaikkei itsellä avioliittoa tai lasta olekaan, mutta suhde joka on vähän mennyttä mutta yhdessä ollaan ja eletään silti. Joskus on ihan kivaakin, käydään reissuissa ja mökkeillään, vaikka aina jossain kohtaa mietin kyllä että tämä oli viimeinen yhteinen reissu tai ens kesänä mökkeilen vaikka sit yksinäni. Ongelma (minun mielestäni siis) on mies jota ei kiinnosta oikein mikään, ei näytä että minä olisin hänelle millään tapaa tärkeä ym. Kumpikaan ei vaan osaa ottaa sitä askelta eroamiseen koska kulkeehan tämä elämä näinkin, mappi öö vaan pullistelee ja matot kupruilla mutta silti suunnittelen lähitulevaisuuteen yhteistä tekemistä jne. Eikä suhdettakaan ole takana kuin viisi vuotta. Jotenkin vaan näin päälle kolmikymppisenä eroamisen kynnys on suuri, samalla kun katselet muiden perheellistymistä ja hääkuvia, ei kertakaikkiaan osaa kuvitella siihen omaan sinkkuelämääb mitään hyvää.

Yhteenvetona

Et mitään sinusta oikeasti hyväntuntuistakaan saa tilalle jollet uskalla ottaa riskiä, kestää yksinoloa ja jollet suostu seisomaan omilla jaloillasi. Parinkymmenen vuoden päästä todennäköisesti kiität itseäsi siitä että erosit etkä yhä ole 20 vuotta myöhemmim saman paskan suhteen vankina pelkän pelon ja tottumuksen takia. Nyt annat pelon ohjata elämääsi. Meneehän se tosiaan noinkin mutta tätä aikaa et tule koskaan takaisin saamaan. Se on pois siitä ajasta jonka voisit viettää paremminkin. Rakkauskin voi mennä ohi koska torjut sitä valitsemalla mieluummin pystyynkuolleen, mutta tutun ja turvallisen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö odotella, että lapsi kasvaa isommaksi tai täysi-ikäiseksi ja erota sitten? Jos mies on kerran kuitenkin hyvä ja osallistuva isä ja makuuhuoneessakin pelittää. Tuskin mitään parempaa on tarjolla uusperhekuvioissa tai uusissa suhteissa. Ellei sitten itse tyydy pitämään aikuista suhdetta silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan ja keskittyy silloin parisuhteeseen. Teillä on kuitenkin talous ja ns. pään sisältö kunnossa, pystytte elämään sovussa. Näin ei välttämättä tulevissa suhteissa ole ja toisaalta eron jälkeen nyt seesteisen oloinen tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi välillänne.

Kummatkin olette käyneet reissuillanne, kumpikaan ole ole "parempi toistaan". Kuulostaa vähän sellaiselta ensimmäisen maailman ongelmalta. Toisaalta suhteenne myös tyhjältä, pinta on kunnossa, mutta onko suhde perustunutkin alunperin jo pinnallisille asioille? Mikä muuttuisi ero myötä? Ehkä olisi helpompi ymmärtää eron syitä, jos suht

On niitä hyviäkin tarinoita uusperheistä. Valitsee vaan fiksusti ja hoitaa tutustumisen kunnolla. Parempia suhteita on tiedossa jos niitä uskaltaa etsiä. Vaikuttaa siltä että olet itse suhteessa vain jotta vaan olisi joku riittävän kiva, etkä rakkaudesta ja tunteista toiseen. Jos ei tunteikaan oikein ole niin miksi pelätä ettei parempaakaan löytyisi? Ei siinä silloin menetä. Mahdollisuudet löytää parempaa ovat tunnekuolleessa suhteessa aina paremmat kuin suhteessa pysymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö odotella, että lapsi kasvaa isommaksi tai täysi-ikäiseksi ja erota sitten? Jos mies on kerran kuitenkin hyvä ja osallistuva isä ja makuuhuoneessakin pelittää. Tuskin mitään parempaa on tarjolla uusperhekuvioissa tai uusissa suhteissa. Ellei sitten itse tyydy pitämään aikuista suhdetta silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan ja keskittyy silloin parisuhteeseen. Teillä on kuitenkin talous ja ns. pään sisältö kunnossa, pystytte elämään sovussa. Näin ei välttämättä tulevissa suhteissa ole ja toisaalta eron jälkeen nyt seesteisen oloinen tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi välillänne.

Kummatkin olette käyneet reissuillanne, kumpikaan ole ole "parempi toistaan". Kuulostaa vähän sellaiselta ensimmäisen maailman ongelmalta. Toisaalta suhteenne myös tyhjältä, pinta on kunnossa, mutta onko suhde perustunutkin alunperin jo pinnallisille asioille? Mikä muuttuisi ero myötä? Eh

On niitä hyviäkin tarinoita uusperheistä. Valitsee vaan fiksusti ja hoitaa tutustumisen kunnolla. Parempia suhteita on tiedossa jos niitä uskaltaa etsiä. Vaikuttaa siltä että olet itse suhteessa vain jotta vaan olisi joku riittävän kiva, etkä rakkaudesta ja tunteista toiseen. Jos ei tunteikaan oikein ole niin miksi pelätä ettei parempaakaan löytyisi? Ei siinä silloin menetä. Mahdollisuudet löytää parempaa ovat tunnekuolleessa suhteessa aina paremmat kuin suhteessa pysymällä.

*Mahdollisuudet löytää parempaa tunnekuolleesta suhteesta eroamalla ovat aina paremmat kuin suhteessa pysymällä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö odotella, että lapsi kasvaa isommaksi tai täysi-ikäiseksi ja erota sitten? Jos mies on kerran kuitenkin hyvä ja osallistuva isä ja makuuhuoneessakin pelittää. Tuskin mitään parempaa on tarjolla uusperhekuvioissa tai uusissa suhteissa. Ellei sitten itse tyydy pitämään aikuista suhdetta silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan ja keskittyy silloin parisuhteeseen. Teillä on kuitenkin talous ja ns. pään sisältö kunnossa, pystytte elämään sovussa. Näin ei välttämättä tulevissa suhteissa ole ja toisaalta eron jälkeen nyt seesteisen oloinen tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi välillänne.

Kummatkin olette käyneet reissuillanne, kumpikaan ole ole "parempi toistaan". Kuulostaa vähän sellaiselta ensimmäisen maailman ongelmalta. Toisaalta suhteenne myös tyhjältä, pinta on kunnossa, mutta onko suhde perustunutkin alunperin jo pinnallisille asioille? Mikä muuttuisi ero myötä? Ehkä olisi helpompi ymmärtää eron syitä, jos suht

Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin paljon että olisi jotenkin kannattavaa ja järkevää pysyä suhteessa, josta haluaa lähteä? Kai yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa. Kai se tsänssikin parempaan on parempi kuin varmuudella huono olo ja kaipuu muuhun jatkuvasti haalean suhteen takia. Ei vaan pysty käsittämään.