Lue keskustelun säännöt.
Ero pyörii mielessä päivittäin
08.07.2025 |
En tiedä mitä enää tekisin. Eron pohtiminen on alkanut pyöriä ihan jatkuvasti päässä ja uuvuttaa tämä päättämättömyys.
Suhdetta takana 14 vuotta, josta naimisissa 10. Yksi alakouluikäinen lapsi. Enempää en halua.
Miehen "aiheuttama" pettämiskriisi, valehtelua, kun lapsi oli vuoden vanha. Hammasta purren on jatkettu, koska elämä erillään tuntui vaan sekin liian raskaalta. Ajattelin, että aika korjaa.
Myöhemmin petin myös minä. Sama lopputulos, mies ei halua keskustella asiasta, niinkuin ei halunnut omastaankaan. Työnnetään mappi ööhön, ja odotetaan, että aika korjaa.
Noh, aika on sikseen parantunut haavoja, ettei asia satuta enää enkä näe painajaisia. Mutta jotain puuttuu. Aika ei korjannut yhteyttä, eikä ehkä luottamustakaan.
Mulla on ollut tosta kriisistä asti rakennettuna enemmän ja vähemmän plan B. Hyvä ammatti, rahaa säästössä.. jotta voin tarvittaessa rahoittaa itse omat unelmani, jos suhde kariutuu.
En koe, että oltaisiin tiimi miehen kanssa. Toisaalta suhteessa ei tällä hetkellä ole isoja ongelmiakaan. Ei alkoholismia, väkivaltaa, riitelyä.. Ollaan vaan. Seksiäkin on, se onkin ehkä ainut asia, joka on aina toiminut meidän kahden välillä. Jopa kriisiaikoina, vaikka hiljaisempaakin on ollut.
Nyt en vaan pääse irti ajatuksesta, että vaikka mies on hyvä ja osallistuva isä, niin haluanko tätä lopun elämääni. Hoitaa kotia, siivoaa yms. Korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, joskin meillä on omat rahat ja kulut maksetaan 50/50. Mies aika pihi. Moni nainen ottais hänet kiljuen... Olenko kiittämätön?
Tuntuu, ettei meillä ole enää hauskaa yhdessä. Mietin, millaisia uusperhesotkuja sitten olisi tiedossa ja onko helpompi näin.
Näkemyksiä, kokemuksia, vertaistukea?
N33
Kommentit (253)
Hauskaa yhdessä mitäpä likka veikkaat, kuinka monella prosentilla pareista jotka on ollut yli muutaman vuoden yhdessä on jotain jatkuvaa hattarahauskaa yhdessä?
Ihme hauskanhaku-sukupolvi. Lapsikin on mutta mami haluaa vaan pitää hauskaa kyllä me kaikki tiedetään mitä se on se sun hauskasi mitä olet vailla. Onnea vaan loppumattoman uutuudenhuuman metsästykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mies ole masentunut? Minusta syntyi semmoinen vaikutelma. Voin olla väärässäkin. Sekin kannattaa muistaa, että romanttiseen rakkauteen perustuvat suhteet ovat melko uusi keksintö. Sopimusavioliitto voi sekin olla oikein hyvä järjestely.
33v-14v yhdessä. Olette menneet yhteen nuorena. Kaiken p#skan jälkeen haluaisit aikuisten oikeasti lämpöisen ja rakastavan suhteeen. Sulla on siihen mahdollisuus kun olet vasta 33v ja lapsikin jo 10v. Vai haluatko jatkaa tätä sun suhdetta vanhuuteen asti? Aika nostaa kytkintä nyt, jos et näe teidän yhdessä vanhenevan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa yhdessä mitäpä likka veikkaat, kuinka monella prosentilla pareista jotka on ollut yli muutaman vuoden yhdessä on jotain jatkuvaa hattarahauskaa yhdessä?
Ihme hauskanhaku-sukupolvi. Lapsikin on mutta mami haluaa vaan pitää hauskaa kyllä me kaikki tiedetään mitä se on se sun hauskasi mitä olet vailla. Onnea vaan loppumattoman uutuudenhuuman metsästykseen.
Kiva kun joku vielä tämänkin ikäistä tytöttelee. 😊
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa yhdessä mitäpä likka veikkaat, kuinka monella prosentilla pareista jotka on ollut yli muutaman vuoden yhdessä on jotain jatkuvaa hattarahauskaa yhdessä?
Ihme hauskanhaku-sukupolvi. Lapsikin on mutta mami haluaa vaan pitää hauskaa kyllä me kaikki tiedetään mitä se on se sun hauskasi mitä olet vailla. Onnea vaan loppumattoman uutuudenhuuman metsästykseen.
Ja saman katon alla ollaan, niin miksi? Kerro sinä. Mikä on parisuhde?
Kerroin aloituksessa, että seksi elämä on aina meillä toiminut eli sitä en ole vailla.
Olisin vailla sitä, että puhalletaan yhteen hiileen ja tavoitellaan yhdessä vaikka sitten pienempiäkin unelmia.
Ei näin, että molemmat elää ihan omaa elämää, molemmilla on omat rahat ja sitten kunastellaan miten toinen omiaan käyttää. Toinen haluaa säästää kaiken ja toinen haluaisi myös elää.
Miestä saa aina muistuttaa maksamaan osuutensa vaikkapa lapsen harrastuksesta. Pitkin hampain maksaa, jos maksaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Jos ihan totta puhutaan.. en itsekään jaksaisi mennä (enää) puimaan näitä asioita. Olen pyörittänyt niitä yksin päässäni jo yhdeksän vuotta.
Ap
Vaikka eroaisittekin, joudut asiat käsittelemään, jos haluat että mahdollinen uusi suhde on erilainen. Kerroit alussa että ette ole puhuneet, ja asia on traumatisoinut sinua. Ellei asiaa käsitellä, viet ongelmat uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Jos ihan totta puhutaan.. en itsekään jaksaisi mennä (enää) puimaan näitä asioita. Olen pyörittänyt niitä yksin päässäni jo yhdeksän vuotta.
Ap
Vaikka eroaisittekin, joudut asiat käsittelemään, jos haluat että mahdollinen uusi suhde on erilainen. Kerroit alussa että ette ole puhuneet, ja asia on traumatisoinut sinua. Ellei asiaa käsitellä, viet ongelmat uuteen suhteeseen.
Niin, asian käsitteleminen ei taida vaatia miehen osallistumista siihen. Tai eihän se voi siitä olla kiinni, muuten roikun lopun elämäni kiinni siinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten eroa suositellaan ennen kuin on käyty parisuhdeterapiassa. Kai se nyt ensin kannattaa kokeilla ennen kuin rikkoo lapsen perheen.
Jos ihan totta puhutaan.. en itsekään jaksaisi mennä (enää) puimaan näitä asioita. Olen pyörittänyt niitä yksin päässäni jo yhdeksän vuotta.
Ap
Vaikka eroaisittekin, joudut asiat käsittelemään, jos haluat että mahdollinen uusi suhde on erilainen. Kerroit alussa että ette ole puhuneet, ja asia on traumatisoinut sinua. Ellei asiaa käsitellä, viet ongelmat uuteen suhteeseen.
Olen pohtinut asioita itsekseni. Miettinyt miten mihinkin on päädytty ja mikä on minun osuuteni asioissa. Etäisyyden ottaminen (asumusero) voisi kirkastaa vielä jotain ajatuksia tai tuoda oivalluksia.
Ap
Yritin kysyä mieheltä, mitä tein väärin, että hän päätyi salasuhteeseen. En ole saanut tähän häneltä vastausta.
Ajattelen, että vauva-aika oli niin raskas, että työ ja toinen suhde olivat hänelle pakokeino uudesta raskaasta elämänvaiheesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa yhdessä mitäpä likka veikkaat, kuinka monella prosentilla pareista jotka on ollut yli muutaman vuoden yhdessä on jotain jatkuvaa hattarahauskaa yhdessä?
Ihme hauskanhaku-sukupolvi. Lapsikin on mutta mami haluaa vaan pitää hauskaa kyllä me kaikki tiedetään mitä se on se sun hauskasi mitä olet vailla. Onnea vaan loppumattoman uutuudenhuuman metsästykseen.
Meillä jokaisellahan on siis vaik yksi elämä. Tiesitkö?
Kuulostaa siltä että olet todellisuudessa päätöksesi tehnyt, haluat erota, ja haet täältä ennenkaikkea hyväksyntää asialle.
Et tarvitse sitä, jos haluat erota, voit niin tehdä.
Suosittelen kuitenkin edelleen sitä pariterapiaa, vaikka yksin. Myös siinätapauksessa että haluat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin todennäköisesti olisit onnellisempi eronneena. Nykyisen suhteen elvyttäminen paremmaksi voi olla melkoisen hankalaa, ellei jopa mahdotonta, varsinkin jos toista ei edes kiinnosta panostaa siihen. Tilanne tuskin ainakaan paranee itsestään. Todennäköisesti päädytte lopulta inhoamaan toisianne ja elätte vain kämppiksinä erillisiä elämiä saman katon alla. Aika surullista, mutta toki huonomminkin voisi mennä.
Olet vielä suhteellisen nuori, ja muutenkin edellytykset itsenäiseen elämään tuntuvat olevan olemassa (työ, rahaa). Siinä mielessä varsin hyvät lähtökohdat siirtyä eteenpäin. Ei ole tietenkään mitään takeita, että jotain parempaa löytyisi eron jälkeen. Mutta olet selvästi asiaa pohtinut aika paljon.
Itsekin olen hieman vastaavassa tilanteessa. Tosin miehenä. Suhteessa ei tunnu olevan enää mitään yhteistä. Ei tekemistä eikä puhuttavaa. Olen miettinyt, että ehkä tuli valittua alunperinkin epäsopiva kumppani. Kun ollaan liian erilaisia. Sitä ei vain alkuvuosina huomannut, kun oli aina jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt eroamisen vaakakupissa painaa muutamia asioita. Menettäisi puolet omaisuudesta, näkisi lapsia harvemmin, sekä menettäisi tutuksi tulleen elämänrytmin. Toisella puolella tietysti se vapaus ja helpotus. En kyllä usko, että löytäisin itselleni ketään uuttakaan kovin helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin todennäköisesti olisit onnellisempi eronneena. Nykyisen suhteen elvyttäminen paremmaksi voi olla melkoisen hankalaa, ellei jopa mahdotonta, varsinkin jos toista ei edes kiinnosta panostaa siihen. Tilanne tuskin ainakaan paranee itsestään. Todennäköisesti päädytte lopulta inhoamaan toisianne ja elätte vain kämppiksinä erillisiä elämiä saman katon alla. Aika surullista, mutta toki huonomminkin voisi mennä.
Olet vielä suhteellisen nuori, ja muutenkin edellytykset itsenäiseen elämään tuntuvat olevan olemassa (työ, rahaa). Siinä mielessä varsin hyvät lähtökohdat siirtyä eteenpäin. Ei ole tietenkään mitään takeita, että jotain parempaa löytyisi eron jälkeen. Mutta olet selvästi asiaa pohtinut aika paljon.
Itsekin olen hieman vastaavassa tilanteessa. Tosin miehenä. Suhteessa ei tunnu olevan enää mitään yhteistä. Ei tekemistä eikä puhuttavaa. Olen miettinyt, että ehkä t
Hei! Kiitos vastauksesta. Millä tavoin koet, että olette liian erilaisia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaiset arvot, kiinnostuksen kohteet, ja ylipäätänsä erilainen tapa ajatella asioista. Se näkyy siten, että ei ole oikein mitään mielekästä yhteistä tekemistä, eikä synny hyviä keskusteluja mistään oikeasti itseä kiinnostavista asioista. Sitten vaan ollaan hiljaa, tai puhutaan "arkijuttuja". Jälkiviisaana tämän olisi voinut varmaankin ennakoida jo kauan sitten. En usko, että kumpikaan on niin paljoa muuttunut vuosien myötä, joten ei päde "kasvettu erilleen" -sanonta.
Olette menneet yhteen hyvin nuorina, olette molemmat saavuttaneet hyvän elintason, ainakin mies on pitkä ja komea, on saatu lapsi, seksikin sujuu. Mutta silti yhteyden puute kalvaa.
Raha on selvästi teille molemmille tärkeää, ja olette kumpikin jo jonkin alkaa keränneet yhteistä varallisuutta eron varalle. Sinä kaipaat yhteisiä unelmia - vai kaipaatko yhteisiä investointeja? Vai haluatko, että sinä olisit se investointi? Jossain vaiheessa mietit, käyttäisikö mies enemmän rahaa toiseen naiseen - miksi ihmeessä tuollaista mietit? Raha on rakkauden köyhä korvike.
Tiedän, että tämä on tosi epämuodikkaasti sanottu nykypäivänä, kun raha on ainoa jumala, jota ei saa pilkata. Mutta ihan oikeasti; mikä on elämässä tärkeää? Teidän on vaikea löytää henkistä yhteyttä, jos teillä ei ole sen kummempia henkisiä arvoja kuin edellä mainitut. En kehota menemään kirkkoon, mutta filosofian lukeminen voisi auttaa. Ja tietenkin tarvitaan aivan hirveästi rohkeutta, jotta saa kerrottua puolisolle, että tarvitsee elämäänsä jotakin syvempää sisältöä ja että uskoo puolisonkin sitä tarvitsevan.
Tai sitten voit vaan erota.
Vierailija kirjoitti:
Olette menneet yhteen hyvin nuorina, olette molemmat saavuttaneet hyvän elintason, ainakin mies on pitkä ja komea, on saatu lapsi, seksikin sujuu. Mutta silti yhteyden puute kalvaa.
Raha on selvästi teille molemmille tärkeää, ja olette kumpikin jo jonkin alkaa keränneet yhteistä varallisuutta eron varalle. Sinä kaipaat yhteisiä unelmia - vai kaipaatko yhteisiä investointeja? Vai haluatko, että sinä olisit se investointi? Jossain vaiheessa mietit, käyttäisikö mies enemmän rahaa toiseen naiseen - miksi ihmeessä tuollaista mietit? Raha on rakkauden köyhä korvike.
Tiedän, että tämä on tosi epämuodikkaasti sanottu nykypäivänä, kun raha on ainoa jumala, jota ei saa pilkata. Mutta ihan oikeasti; mikä on elämässä tärkeää? Teidän on vaikea löytää henkistä yhteyttä, jos teillä ei ole sen kummempia henkisiä arvoja kuin edellä mainitut. En kehota menemään kirkkoon, mutta filosofian lukeminen voisi auttaa. Ja tietenkin tarvit
Niinno jotenkin ajattelen, etten ole miehelle niin spesiaali nainen, että hän haluaisi toteuttaa niitä investointeja kanssani.
Ap
Hei ap, tietenkin voit erota, ja koska molemmat vaikutatte , sori nyt vaan, olevan melko materialistisia, myös mies, (koska pihiys viittaa siihen että raha on hänelle kaikkein tärkein arvo), niin siitä vaan lusikat jakoon. Jos olette yhdessä hankkineet nuo sinun arvostamasi huonekalut, niin tottakai te voitte jakaa ne puoliksi. Aikoinaan kun nuorena naisena erosin, ja olin itse se lähtijä, niin ajattelin myös että koska minä lähden niin jätän kaiken miehelle, mikä sinänsä oli jo melko hölmö ajatus, meillä kun oli melko arvokkaitakin hankintoja tehtynä. Toisaalta meillä oli erilainen maku niin siksikin päädyin sitten hankkimaan kuitenkin kaiken uusiksi ja nautin vielä nykyäänkin omasta kauniista kodistani, mutta tietysti se jotain maksoikin. Ex-mieheni kuului myös noihin vähän saamattomaan ihmistyyppiin ja luulen että hänellä on tänä päivänäkin ne iankaikkiset nuorena hankitut mööpelit.
Mutta pointtina on että vaikka itse olisitkin eron alulle panija, kyllä sinun ihan kuuluukin saada puolet teidän yhteisistä hankinnoista eikä vain ns säälistä jättää kaikkea toiselle. Se on vain yksinkertaisesti hölmöä anteliaisuutta.
Toinen pointti on tuo että jos mies on luonteeltaan niin pihi, ettei lapsenkaan menoihin oikein "tykkää" osallistua, niin sellaiset ihmiset ovat myös tunne elämässään saitoja ja vain ilmaiset huvit (kuten seksi) antavat iloa, tämäkin niin nähty ja koettu. Summa summarum, itse lähtisin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset arvot, kiinnostuksen kohteet, ja ylipäätänsä erilainen tapa ajatella asioista. Se näkyy siten, että ei ole oikein mitään mielekästä yhteistä tekemistä, eikä synny hyviä keskusteluja mistään oikeasti itseä kiinnostavista asioista. Sitten vaan ollaan hiljaa, tai puhutaan "arkijuttuja". Jälkiviisaana tämän olisi voinut varmaankin ennakoida jo kauan sitten. En usko, että kumpikaan on niin paljoa muuttunut vuosien myötä, joten ei päde "kasvettu erilleen" -sanonta.
Meillä sitten taas niin, että kriisien myötä olen alkanut pohtia paljon "miksi?" kysymyksiä ja syitä sille, miksi asiat ovat, miten ovat. Sellaisia syvällisiä, eksistentiaalisia juttuja. Mies taas ei tykkää pohtia sellaisia, niin henkeviä keskusteluja ei synny. Hän pitää ajatuksenjuoksuani lähinnä kummallisena.
Minä olen siis muuttunut. Jos ennen vaan menin eteenpäin miettimättä sen enempää, niin nykyään pohdin tosi paljon syitä ja seurauksia. Pohdin paljon arvomaailman asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, tietenkin voit erota, ja koska molemmat vaikutatte , sori nyt vaan, olevan melko materialistisia, myös mies, (koska pihiys viittaa siihen että raha on hänelle kaikkein tärkein arvo), niin siitä vaan lusikat jakoon. Jos olette yhdessä hankkineet nuo sinun arvostamasi huonekalut, niin tottakai te voitte jakaa ne puoliksi. Aikoinaan kun nuorena naisena erosin, ja olin itse se lähtijä, niin ajattelin myös että koska minä lähden niin jätän kaiken miehelle, mikä sinänsä oli jo melko hölmö ajatus, meillä kun oli melko arvokkaitakin hankintoja tehtynä. Toisaalta meillä oli erilainen maku niin siksikin päädyin sitten hankkimaan kuitenkin kaiken uusiksi ja nautin vielä nykyäänkin omasta kauniista kodistani, mutta tietysti se jotain maksoikin. Ex-mieheni kuului myös noihin vähän saamattomaan ihmistyyppiin ja luulen että hänellä on tänä päivänäkin ne iankaikkiset nuorena hankitut mööpelit.
Mutta pointtina on että
Joo ei niinkään niiden huonekalujen arvo vaan se, että olen käyttänyt paljon aikaa niiden valintaan. Että on löytynyt sopivan tyylinen ja hintainen. Mies on vaan sitten maksanut puolet hinnasta. Paitsi petivaatteet olen maksanut yksin, koska hän sanoo, että voi hyvin nukkua niissä vanhoissakin (jotain 20 vuotta vanhoja..).
Ap
Ja onko sillä edes enää merkitystä, mikä totuus on? Aikaa on kulunut niin paljon.