Ero pyörii mielessä päivittäin

Kuulostaa siltä että Ap ei pettäessään ollut löytänyt uutta puolisoa johon olisi halunnut vaihtaa. Ihan siitä kyse.

Mitä keskustelu olisi muuttanut? Kuitenkin yhä pohdit eroa, Ap.

Päättämättömyydessä vaikuttaa olevan samasta kyse. Uusperhekin mielessä mutta ei ole löytynyt sopivampaa.

Joko eroat ja riskeeraat että jäät yksin tai laitat ensin raskauden alulle ja sitten eroat.

Ap, jos haluaisit lapsen eronneena etkä löytäisi uutta puolisoa, yrittäisitkö yhden yön juttua, hedelmöityshoitoa vai mitä?

Mies ei ole koskaan hyvä jos pettää. Olen pettäjä miehiä jättänyt neljä ja minä jätän sitten heti enkä anna uutta mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ole hakeutuneet yksityiselle psykoterapeutille selvittämään tilannetta? Jos teillä on varaa, menkää sellaiselle, tulokset ovat useimmiten erinomaisia. Puhumattomia asioita on paljon, vasta terapian jälkeen voidaan miettiä kannattaako ero. Seksuaalisen kontaktin säilyminen on hyvä merkki. Mene yksin, jos mies ei tule mukaan.

Suoraan sanottuna seuraava suhde ei ole sen kummempi, jos ette molemmat opi keskustelemaan vaikeista asioista kumppanin kanssa. Niitä tulee jokaisessa suhteessa. Eroaminen pienten lasten kanssa ja uusien suhteiden luominen ei läheskään aina suju ongelmitta. Lapset altistuvat monenlaiselle, joka vahingoittaa kehitystä. Mutta riitainenkaan tai puhumaton suhde ei anna hyvää mallia lapsille.

Suosittelen siis vahvasti ammattiapua. Ei mitään seksuaaliterapeutteja (heillä ei ole nykyään mitään terapia-alan koulutusta välttämättä, ei pohjakoulutusvaatimuksia, vain parin vuoden kurssimuotoinen koululus), vaan pitk

Mies ei halua lähteä terapiaan, koska kokee sen "humpuukiksi" tai "syyttelemiseksi". Empä ole sitä aikoihin enää ehdottanutkaan. En jaksa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että Ap ei pettäessään ollut löytänyt uutta puolisoa johon olisi halunnut vaihtaa. Ihan siitä kyse.

Mitä keskustelu olisi muuttanut? Kuitenkin yhä pohdit eroa, Ap.

Päättämättömyydessä vaikuttaa olevan samasta kyse. Uusperhekin mielessä mutta ei ole löytynyt sopivampaa.

Joko eroat ja riskeeraat että jäät yksin tai laitat ensin raskauden alulle ja sitten eroat.

Ap, jos haluaisit lapsen eronneena etkä löytäisi uutta puolisoa, yrittäisitkö yhden yön juttua, hedelmöityshoitoa vai mitä?

Sanoin aloituksessa, että en halua enempää lapsia. Ainakaan nykyisen miehen kanssa ei enää toista kertaa sellaista fiilistä ole tullut, että haluaisin. Miehelle perheenlisäys ei varmaan olisi katastrofi, vauva-aikana hän pääsee helpommalla.

Tiedän, että erossa riskinä on, että jään yksin.

Ja mitä tuohon kumppaniin tulee, jonka kanssa itse petin, niin oikeastaan hänen jälkeen tämä eropohdinta on ottanut tosissaan tuulta alleen.. Varmaan siksi, että hänen kanssaan oli niin helppo puhua. Kaikesta.

Mutta tiedän ettei mitään kunnollisia uusia suhteita rakenneta lennosta, joten ennen uutta pitää jättää vanha taakse. Vääjäämättäkin se tarkoittaa sinkkuelämää, mikä olisi minulle kyllä ihan fine. En tarvitse ketään, pärjään kyllä omillaankin. 

Ap

Itse pyörittelin eroa mielessäni 7 vuotta. Sitten tajusin, ettei se lakkaa pyörimästä kuin eroamalla. Kyllä vielä 42-vuotiaanakin kannatti lopettaa väärässä suhteessa elo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että Ap ei pettäessään ollut löytänyt uutta puolisoa johon olisi halunnut vaihtaa. Ihan siitä kyse.

Mitä keskustelu olisi muuttanut? Kuitenkin yhä pohdit eroa, Ap.

Päättämättömyydessä vaikuttaa olevan samasta kyse. Uusperhekin mielessä mutta ei ole löytynyt sopivampaa.

Joko eroat ja riskeeraat että jäät yksin tai laitat ensin raskauden alulle ja sitten eroat.

Ap, jos haluaisit lapsen eronneena etkä löytäisi uutta puolisoa, yrittäisitkö yhden yön juttua, hedelmöityshoitoa vai mitä?

Sanoin aloituksessa, että en halua enempää lapsia. Ainakaan nykyisen miehen kanssa ei enää toista kertaa sellaista fiilistä ole tullut, että haluaisin. Miehelle perheenlisäys ei varmaan olisi katastrofi, vauva-aikana hän pääsee helpommalla.

Tiedän, että erossa riskinä on, että jään yksin.

Ja mitä tuohon kumppa

Siis lisään vielä, että olen havahtunut nyt siihen etten ole enää niin nuori ja kello vaan käy koko ajan. Niin jotenki tämä "30 kympin ylittäminen" on saanut aikaan sellaisen todella levottoman olon tämän päätöksen osalta. "Katsellaan auttaisko aika" ei enää tunnu hyvältä... 8 vuotta miehen salasuhteesta kulunut nyt ja joo, auttoihan se aika, mutta ei ehkä sillä tavalla, kuin odotin. Parisuhde ei koskaan palannut ennalleen. Eikä varmaan palaa koskaan, turha siitä on edes haaveilla. Tämän kanssa eletään tai sitten ei. Mitään takeita ei ole, etteikö uusikin kumppani voisi pettää tai jättää nuoremman takia. Jos sellaisen löytäisin.

Ap

Elin suhteessa, jossa tuntui samalta. Ei oikein yhteyttä mieheen, mutta ei toisaalta mitään isompaa valitettavaa.Sellaista haaleaa yhteiseloa. Kunnes alkoi tapahtua. Yllättäen selvisi, että miehelläni oli salarakas. Ollut jo pidemmän aikaa. Tieto tästä salasuhteesta romahdutti minut totaalisesti. Ero oli ainoa vaihtoehto, sillä kädenlämpöinen suhteemme ajautui niin syvään kriisiin, ettei mitään pelastettavaa enää ollut. 

Olen elänyt nyt yksin tämän parisuhteen päättymisen jälkeen ja täytyy sanoa, että nautin elämästäni aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Tuntuu, että saan elää omannäköistä elämää, ja vaikka olen yksin en ole yksinäinen. 

Näin jälkikäteen ihmettelenkin, että miten pystyin elämään tuossa haaleassa suhteessa monta vuotta. Tuntuu kuin olisin haaskannut kallisarvoista elämääni roikkuen kulississa. Jos exäni salasuhde ei olisi paljastanut minulle, niin varmaan vieläkin roikkuisin siinä puolikuolleessa elämässä. Onneksi joku kohtalon sormi päätti toisin ja sain voimaa ja rohkeutta jättää kaiken taakseni. 

"Mies ei halua lähteä terapiaan, koska kokee sen "humpuukiksi" tai "syyttelemiseksi". Empä ole sitä aikoihin enää ehdottanutkaan. En jaksa."

Asiantuntevassa terapiassa käydään läpi kiintymyssuhteisiin liittyviä asioita ja lapsuudenperheen vaikutuksia mm. sukupuutyöskentelyn avulla. Terapian avulla on mahdollista hahmottaa miksi on muodostanut tietynlaisen suhteen ja mitä kaikkea siihen liittyy. Mm. siinä yksi syistä, jonka vuoksi terapia kannattaa ennen avioeroa, jos se on tulossa. Ilman tuollaista hahmotusta samat mallit jatkuvat seuraavaan ja sitä seuraavaan suhteeseen.

Jos suhde jatkuu, on mahdollista päästä pintapuolisen tuntemisen tasosta syvemmälle, oikeaan kontaktiin, pois luuloista ja oletuksista. Itse olen sitä mieltä, ettei suhdetta oikeastaan edes ole, jos liikutaaan pintatasolla luulojen ja oletusten maailmassa. Elämä on arkisten riitojen ja velvollisuuksien tasolla, seksuaalinen kohtaaminenkin on genitaalien kohtaamista. Toki kaikki ihmiset eivät edes halua muuta, koska ovat niin turvattomia. On turvallista, ettei kumppania oikeastaan tunne eikä hän tunne minua, koska silloin hän ei voi satuttaa. Näin monet suhteet jatkuvat kulissina, molempien kuvitellessa olevansa ikään kuin niskan päällä kun eivät anna itsestään mitään oikeaa.

Sivusuhteissa sitten on mahdollista jakaa asioita, joita ei jaeta oikeassa suhteessa. Sivusuhde on turvallinen, munat ovat ikään kuin eri koreissa, kun yhdelle ihmiselle ei jaeta kaikkea. Monet elävät koko elämänsä näin, eri kumppanit ovat osaobjekteja, joilla käsitellään oman psyyken eri puolia. Pettämisessä on keskeistä valehteleminen, jolla suojataan turvatonta minuutta, mutta samalla estyy myös se, että joku ihminen näkisi kokonaisena ja pääsisi kontaktiin. Yksin olemisen turva liittyy samaan asiaan eli minuuden haurauteen. Kun muut vahingoittavat eikä ole sisäistä tunnetta turvallisuudesta ja siitä, että pärjäisi olemalla oma itsensä myös toisen kanssa, on parempi olla yksin. 

Käytännössä usein ihminen eron jälkeen hakeutuu jonkinlaisiin suhteisiin, joten olisi hyvä vahvistaa rajoja, jos aikoo erota. Sellainen työskentely on hyvä turva lapsen kannalta, että edes toisen vanhemman luona olisi lapsella turvapaikka. Erilaiset vaihtuvat suhdekuviot häiritsevät lapsen objektisuhteiden muodostumista. Ei ole muodikasta sanoa näin, mutta riskit ovat merkittävät. 

"Käytännössä usein ihminen eron jälkeen hakeutuu jonkinlaisiin suhteisiin, joten olisi hyvä vahvistaa rajoja, jos aikoo erota. Sellainen työskentely on hyvä turva lapsen kannalta, että edes toisen vanhemman luona olisi lapsella turvapaikka. Erilaiset vaihtuvat suhdekuviot häiritsevät lapsen objektisuhteiden muodostumista. Ei ole muodikasta sanoa näin, mutta riskit ovat merkittävät. "

Hývä analyysi.

"Sellainen työskentely on hyvä turva lapsen kannalta, että edes toisen vanhemman luona olisi lapsella turvapaikka. Erilaiset vaihtuvat suhdekuviot häiritsevät lapsen objektisuhteiden muodostumista. Ei ole muodikasta sanoa näin, mutta riskit ovat merkittävät. "

mitä tarkoitat tuolla kommentilla, että "erilaiset vaihtuvat suhdekuviot häiritsevät lapsen objektisuhteiden muodostumista"?

up

Mua vaivaa se, ettei meillä ole miehen kanssa hauskaa yhdessä juuri koskaan. Järjestetän kyllä toisinaan parisuhde aikaa, käydään ravintolassa tai matkalla. Mutta ei oikein puhuta mitään tai sitten lähinnä töistä tai sellaisesta. Mitään yhteisiä unelmia ei oikein ole. Joskus menee vaan riitelyksi, harvemmin tosin nykyään. 

Yritän asennoitua positiivisesti ja olla provisoimatta, keksiä kevyitä puheenaiheita yms, jotta voisi edes hetken olla mukavaa. 

Ap

Itse en ainakaan löytänyt (toistaiseksi) parempaa eron jälkeen. Päinvastoin tuli entistä kauheampia keissejä vastaan. Tinder on ihan kamala paikka ja baareissa en jaksa juosta. Tutuista muutama minua reilusti vanhempi nainen on jäänyt eron jälkeen yksin. Ei siitä prinssin löytymisestäkään ole takeita.

50 v miehelle ero avaa mahtavat markkinat pääkaupunkiseudulla.

Saman ikäiset naiset sen sijaan ovat vähemmän haluttuja

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan löytänyt (toistaiseksi) parempaa eron jälkeen. Päinvastoin tuli entistä kauheampia keissejä vastaan. Tinder on ihan kamala paikka ja baareissa en jaksa juosta. Tutuista muutama minua reilusti vanhempi nainen on jäänyt eron jälkeen yksin. Ei siitä prinssin löytymisestäkään ole takeita.

Tästä viestistä tulee olo, että henkilö kokee, että yksineläminen on jotenkin puolikasta. Ihan kuin yksin eläminen olisi huonompi vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan löytänyt (toistaiseksi) parempaa eron jälkeen. Päinvastoin tuli entistä kauheampia keissejä vastaan. Tinder on ihan kamala paikka ja baareissa en jaksa juosta. Tutuista muutama minua reilusti vanhempi nainen on jäänyt eron jälkeen yksin. Ei siitä prinssin löytymisestäkään ole takeita.

Ite ei oo käyny mielessäkään kokeilla Tinderiä. En tavallaan halua uutta suhdetta, mutta jos joku potentiaalinen sattuis tulemaan vastaan niin en tyrmäisikään. Näin ajattelen. En tosin tiedä, mitä se yksinolo sitten lopulta olisi. Tai olisihan lapsestakin seuraa aina välillä.

Ap

Mistä tiedät että moni nainen ottaisi riemusta kiljuen pettäjätaustaa omaavan miehesi?  Vakavaan suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että Ap ei pettäessään ollut löytänyt uutta puolisoa johon olisi halunnut vaihtaa. Ihan siitä kyse.

Mitä keskustelu olisi muuttanut? Kuitenkin yhä pohdit eroa, Ap.

Päättämättömyydessä vaikuttaa olevan samasta kyse. Uusperhekin mielessä mutta ei ole löytynyt sopivampaa.

Joko eroat ja riskeeraat että jäät yksin tai laitat ensin raskauden alulle ja sitten eroat.

Ap, jos haluaisit lapsen eronneena etkä löytäisi uutta puolisoa, yrittäisitkö yhden yön juttua, hedelmöityshoitoa vai mitä?

Sanoin aloituksessa, että en halua enempää lapsia. Ainakaan nykyisen miehen kanssa ei enää toista kertaa sellaista fiilistä ole tullut, että haluaisin. Miehelle perheenlisäys ei varmaan olisi katastrofi, vauva-aikana hän pääsee helpommalla.

Tiedän, että erossa riskinä on, että jään yksin.

Ja mitä tuohon kumppa

Mitä kauheaa siinä on, jos olisit hetken yksin? Eiköhän sitä uusi mies ajan kanssa löydy.

Luuletko että se äijä kertoo heti ekana että mä petin... eiköhän osaa hetken olla hurmaava.

Vierailija kirjoitti:

Mua vaivaa se, ettei meillä ole miehen kanssa hauskaa yhdessä juuri koskaan. Järjestetän kyllä toisinaan parisuhde aikaa, käydään ravintolassa tai matkalla. Mutta ei oikein puhuta mitään tai sitten lähinnä töistä tai sellaisesta. Mitään yhteisiä unelmia ei oikein ole. Joskus menee vaan riitelyksi, harvemmin tosin nykyään. 

Yritän asennoitua positiivisesti ja olla provisoimatta, keksiä kevyitä puheenaiheita yms, jotta voisi edes hetken olla mukavaa. 

Ap

Ei tuo nyt kovin hyvältä suhteelta kuulosta.