Ero pyörii mielessä päivittäin

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten uliset jos kerran pitää puolustella? Hajoa liittoosi, hyvää matkaa katkeraan loppuelämään.

Puolustella mitä? Olen ymmärtänyt, että kaikki parisuhteet ovat jotain muuta, kuin Disney-satuja ensimmäisen parin vuoden jälkeen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko, että seksin ansiosta liittonne pysyy kasassa.

Ei se mennyt minulta ohi. 

 

Kai sitä niinkin voisi sanoa. Olen monesta erotarinasta lukenut, että "seksi loppui aikoja sitten". Seksiä ilmeisesti pidetään myös jonkinlaisena suhteen laadun mittarina. Jos seksi loppuu, silloin on varmasti henkinenkin puoli tien päässä.

Ap

Meidän seksi loppui eksän kanssa eropäätökseen. Eiku hei, meni vielä kerta kiellon päällekin. Että niin.

Seksi ei ole suhteen mittari. Ja eropäätös oli parhaita päätöksiäni, nyt vuorostaan onnellisessa suhteessa, ei uusperhesotkuja vaan omat kodit kunnes lapset isoja.

Eivät ne suhteet eron jälkeen välttämättä parempia ole kuin nykyinen. Aikuisten sinkkumarkkinat ovat täynnä eronneita, karanneita ja osa rikkinäisiä ihmisiä. Romanttista draamaa riittää ja seksiä tietenkin, mutta mites se lapsi siinä sivussa kun etsit itseäsi?

Jos minulta kysytään, niin ole liitossasi kunnes lapsi on jo 15-vuotias, sen jälkeen voit lähteä. Miksi et voi sopia miehen kanssa avoimesta liitosta? Jos kerran tunneyhteyttä ei ole, niin antakaa tahoillanne palaa, mutta kasvattakaa se lapsi isoksi. Itse ajattelen, että avioliitto on kuin perheyritys, siinä turvataan sekä jälkeläiselle että itselle vakaat olot. Erosta seuraa aina taloudellinen katastrofi, ellei nyt satu olemaan epänormaalin rikas. 

Ja tiedän mistä kirjoitan, olen itse eronnut kun lapsi oli pieni, parin seurustelukokeilun jälkeen päätin, että katson vakavissani suhdetta vasta sitten kun lapsi on lähes täysi-ikäinen, en halunnut, että hän joutuu kokemaan sitä seurustelu rumbaa kotonaan. Oli vain keveitä suhteita ja suunnaton yksinäisyys. Uuteen kumppaniin tutustuin kun lapsi oli muuttanut pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten uliset jos kerran pitää puolustella? Hajoa liittoosi, hyvää matkaa katkeraan loppuelämään.

Puolustella mitä? Olen ymmärtänyt, että kaikki parisuhteet ovat jotain muuta, kuin Disney-satuja ensimmäisen parin vuoden jälkeen. 

Ap

Minäkin luulin noin ja olin pitkään huonossa liitossa.

Tätä nykyä disney-sadussa seitsemättä vuotta. Ihan hetken päästä rytisee? Tai sitten hyvät suhteet vaan on hyviä, etenkin kun molemmat myös pitää niistä huolta. 

Teillä on taustalla pettämistä. Kerroit, ettei siitä ole edes keskusteltu. Miehesi on loukannut sinua lapsen ollessa pieni. Kyllä tämä on varmasti jättänyt jälkensä. En minäkään luottaisi enää mieheeni, mikäli hän olisi niin empatiakyvytön, ettei suostuisi käymään tapahtunutta kanssas läpi. Tossa kohtaa ammattiapu olisi ollut paikallaan, jotta teillä olisi ollut mahdollista jatkaa ns. normaalia parisuhdetta. 

Olisiko mahdollista hakeutua vielä tässä vaiheessa pariterapiaan? Vai onko myöhäistä?

Miten niin moni nainen ottaisi hänet kiljuen? Siis pettäjän, joka ei halua puhua tai selvittää tilanteita, puhumatta siitä, että hän olisi aikoinaan korjannut tekemänsä virheen?

Joo, kuulostaa siis todella halutulta mieheltä... not.

Miten niin moni nainen ottaisi hänet kiljuen? Siis pettäjän, joka ei halua puhua tai selvittää tilanteita, puhumatta siitä, että hän olisi aikoinaan korjannut tekemänsä virheen?

Joo, kuulostaa siis todella halutulta mieheltä... not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten uliset jos kerran pitää puolustella? Hajoa liittoosi, hyvää matkaa katkeraan loppuelämään.

Puolustella mitä? Olen ymmärtänyt, että kaikki parisuhteet ovat jotain muuta, kuin Disney-satuja ensimmäisen parin vuoden jälkeen. 

Ap

Minäkin luulin noin ja olin pitkään huonossa liitossa.

Tätä nykyä disney-sadussa seitsemättä vuotta. Ihan hetken päästä rytisee? Tai sitten hyvät suhteet vaan on hyviä, etenkin kun molemmat myös pitää niistä huolta. 

Samaa voin sanoa. Olin huonossa suhteessa, kun minulle oli lapseta asti näytetty ja pakotettu uskomaan, että parin vuoden päästä suhteiden alettua ne "lässähtää" ja ovat enemmän tai vähemmän negatiivisia.

Sitten löysin nykyisen kumppanin ja vielä viiden vuoden jälkeen olemme kuin olisimme tavanneet pari kuukautta sitten.

Mutta mitä tuo tarvitsi oli se, että kävelin pois huonoista suhteista ja opin ITSE kommunikoimaan ja keskusteleman rakentavasti, sekä puhumaan tunteistani ja ajatuksistani niin, etteivät ne ole kumppaniani kohtaan hyökkääviä

Itsellä oli hieman vastaavan kuuloinen tilanne, olin vain 10 vuotta vanhempi ja 2 lasta. Erosimme. Itse kävin muutaman kerran selvittelemässä omia ajatuksia terapeutin kanssa ennen eroa. Totesin siellä, että yhteyden kokemus on mulle tärkeintä parisuhteessa ja exän kanssa oli kertynyt niin paljon yhteyden esteitä, että niiden selvittely pelkästään omalla toiminnalla oli mahdotonta ja ex ei ollut motivoitunut osallistumaan, joten ero valikoitui ratkaisuksi siinä. Ero johti omalla kohdallani hyvään, olen ollut tyytyväisempi itsekseni lasten kanssa kuin huonoon liittoon. Mutta eipä kelleen muulle voi luvata samaa, jokaisen pitää ne pohdinnat tehdä itsekseen tai yhdessä puolison kanssa.

Miksi olet miehen kanssa, joka on pettänyt sua? Mä en vois ajatella olevani miehen kanssa jonka muna dipannu toiseen pilluun minun aikanani. Arvosta itseäsi. Et saa haudallesi mitalia jos kituutat hamaan tappiin

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne suhteet eron jälkeen välttämättä parempia ole kuin nykyinen. Aikuisten sinkkumarkkinat ovat täynnä eronneita, karanneita ja osa rikkinäisiä ihmisiä. Romanttista draamaa riittää ja seksiä tietenkin, mutta mites se lapsi siinä sivussa kun etsit itseäsi?

Jos minulta kysytään, niin ole liitossasi kunnes lapsi on jo 15-vuotias, sen jälkeen voit lähteä. Miksi et voi sopia miehen kanssa avoimesta liitosta? Jos kerran tunneyhteyttä ei ole, niin antakaa tahoillanne palaa, mutta kasvattakaa se lapsi isoksi. Itse ajattelen, että avioliitto on kuin perheyritys, siinä turvataan sekä jälkeläiselle että itselle vakaat olot. Erosta seuraa aina taloudellinen katastrofi, ellei nyt satu olemaan epänormaalin rikas. 

Ja tiedän mistä kirjoitan, olen itse eronnut kun lapsi oli pieni, parin seurustelukokeilun jälkeen päätin, että katson vakavissani suhdetta vasta sitten kun lapsi on lähes täysi-ikäinen, en halunnut, että hän joutuu k

Se B-suunnitelma.. Opiskelin itselleni hyväpalkkaisen ammatin edellisen varman työpaikan ammatin päälle. Pärjään kyllä taloudellisesti yksinkin. 

Ap

Vierailija kirjoitti: Miten niin moni nainen ottaisi hänet kiljuen? Siis pettäjän, joka ei halua puhua tai selvittää tilanteita, puhumatta siitä, että hän olisi aikoinaan korjannut tekemänsä virheen? Joo, kuulostaa siis todella halutulta mieheltä... not.

Mistäpä sen ulkopuolinen tietäisi, ennenkuin paremmin tutustuu. Ja saattaishan mieskin olla "parempi mies" jollekulle toiselle. 

Heitetään tähän nyt vaikka että mies on korkeassa asemassa, hyvätuloinen, pitkä ja lihaksikas, viimeisen päälle järjestelmällinen ja siisti ihminen. 

Meinaatko, ettei naisia riittäisi jonoksi asti? Niitä, joiden luottamusta hän ei ole ainakaan vielä pettänyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne suhteet eron jälkeen välttämättä parempia ole kuin nykyinen. Aikuisten sinkkumarkkinat ovat täynnä eronneita, karanneita ja osa rikkinäisiä ihmisiä. Romanttista draamaa riittää ja seksiä tietenkin, mutta mites se lapsi siinä sivussa kun etsit itseäsi?

Jos minulta kysytään, niin ole liitossasi kunnes lapsi on jo 15-vuotias, sen jälkeen voit lähteä. Miksi et voi sopia miehen kanssa avoimesta liitosta? Jos kerran tunneyhteyttä ei ole, niin antakaa tahoillanne palaa, mutta kasvattakaa se lapsi isoksi. Itse ajattelen, että avioliitto on kuin perheyritys, siinä turvataan sekä jälkeläiselle että itselle vakaat olot. Erosta seuraa aina taloudellinen katastrofi, ellei nyt satu olemaan epänormaalin rikas. 

Ja tiedän mistä kirjoitan, olen itse eronnut kun lapsi oli pieni, parin seurustelukokeilun jälkeen päätin, että katson vakavissani suhdetta vasta sitten kun lapsi on lähes täysi-ikäinen, en halunnut, että hän joutuu k

hyvä analyysi.

Se, kumpi hakee eroa maksaa viulut, mutta jos haette yhdessä menee puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Miten niin moni nainen ottaisi hänet kiljuen? Siis pettäjän, joka ei halua puhua tai selvittää tilanteita, puhumatta siitä, että hän olisi aikoinaan korjannut tekemänsä virheen? Joo, kuulostaa siis todella halutulta mieheltä... not.

Mistäpä sen ulkopuolinen tietäisi, ennenkuin paremmin tutustuu. Ja saattaishan mieskin olla "parempi mies" jollekulle toiselle. 

Heitetään tähän nyt vaikka että mies on korkeassa asemassa, hyvätuloinen, pitkä ja lihaksikas, viimeisen päälle järjestelmällinen ja siisti ihminen. 

Meinaatko, ettei naisia riittäisi jonoksi asti? Niitä, joiden luottamusta hän ei ole ainakaan vielä pettänyt.

Ap

On hyvin todennäköistä, että hän voi olla parempi mies jollekkin toiselle (jos eroaa ja käy pitkän terapian läpi), mutta sinulle hän ei sitä ole.

Miksi ajattelet sitä mitä hän voi olla muille, kun hän ei kuitenkaan koskaan tule sitä sinulle olemaan?

Pettäjät pettävät aina. Todennäköisesti pettää sinuakin, mutta osaa piilotella sen vain nyt paremmin.

Mitä väliä sillä on, että mies on korkeassa asemassa? ei hän silti osaa kohdella omaa puolisoansa kunnolla. Itseänsä arvostava nainen ei hänen kanssaan suhteeseen haluaisi, paitsi ehkä rahan perässä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne suhteet eron jälkeen välttämättä parempia ole kuin nykyinen. Aikuisten sinkkumarkkinat ovat täynnä eronneita, karanneita ja osa rikkinäisiä ihmisiä. Romanttista draamaa riittää ja seksiä tietenkin, mutta mites se lapsi siinä sivussa kun etsit itseäsi?

Jos minulta kysytään, niin ole liitossasi kunnes lapsi on jo 15-vuotias, sen jälkeen voit lähteä. Miksi et voi sopia miehen kanssa avoimesta liitosta? Jos kerran tunneyhteyttä ei ole, niin antakaa tahoillanne palaa, mutta kasvattakaa se lapsi isoksi. Itse ajattelen, että avioliitto on kuin perheyritys, siinä turvataan sekä jälkeläiselle että itselle vakaat olot. Erosta seuraa aina taloudellinen katastrofi, ellei nyt satu olemaan epänormaalin rikas. 

Ja tiedän mistä kirjoitan, olen itse eronnut kun lapsi oli pieni, parin seurustelukokeilun jälkeen päätin, että katson vakavissani suhdetta vasta sitten kun lapsi on lähes täysi-ikäinen, en halunnut, että hän joutuu k

Olipas suoranaisesti paska kirjoitus.

Kyllä eron jälkeiset parisuhteet ovat usein parempia, kunhan ei ole epätoivoinen ja heittäydy suhteeseen heti ekan miehen kanssa. Sekä jos on oppinut etsimään oikeanlaista kumppania, eikä lyöttäydy yhteen sen takia, koska vaan tarvitsee jonkun vierelleen.

Puhut myös lapsen hyvinvoinnista ja miten lapsesta pitäisi huolehtia, mutta samalla ehdotat, että eroa silloin, kun lapsi on todella herkässä iässä (teini-ikä), jolloin tuollainen eroaminen voi todellakin heikentää nuoren itseuntoa ja kehitystä?

Ja mitä tekee tuollainen suhde myös lapselle? Vanhempien suhde on eka suhde, josta lapsi ottaa esimerkkiä millaisia romanttiset suhteet on. Eli haluatte näyttää lapsellenne, että parisuhteet ovat tunnekylmiä, ja jossa käydään panemassa muita ihmisiä? Ja että kun yhteen mennään niin erota ei voida, koska....????

Erossa ei tarvitse olla epänormaalin rikas. Tarvitsee vain osata huolehtia omasta taloudesta.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne suhteet eron jälkeen välttämättä parempia ole kuin nykyinen. Aikuisten sinkkumarkkinat ovat täynnä eronneita, karanneita ja osa rikkinäisiä ihmisiä. Romanttista draamaa riittää ja seksiä tietenkin, mutta mites se lapsi siinä sivussa kun etsit itseäsi?Ja tiedän mistä kirjoitan, olen itse eronnut kun lapsi oli pieni, parin seurustelukokeilun jälkeen päätin, että katson vakavissani suhdetta vasta sitten kun lapsi on lähes täysi-ikäinen.

Minkä ikäinen sun lapsi oli, kun te erositte?

Miksi ette ole hakeutuneet yksityiselle psykoterapeutille selvittämään tilannetta? Jos teillä on varaa, menkää sellaiselle, tulokset ovat useimmiten erinomaisia. Puhumattomia asioita on paljon, vasta terapian jälkeen voidaan miettiä kannattaako ero. Seksuaalisen kontaktin säilyminen on hyvä merkki. Mene yksin, jos mies ei tule mukaan.

Suoraan sanottuna seuraava suhde ei ole sen kummempi, jos ette molemmat opi keskustelemaan vaikeista asioista kumppanin kanssa. Niitä tulee jokaisessa suhteessa. Eroaminen pienten lasten kanssa ja uusien suhteiden luominen ei läheskään aina suju ongelmitta. Lapset altistuvat monenlaiselle, joka vahingoittaa kehitystä. Mutta riitainenkaan tai puhumaton suhde ei anna hyvää mallia lapsille.

Suosittelen siis vahvasti ammattiapua. Ei mitään seksuaaliterapeutteja (heillä ei ole nykyään mitään terapia-alan koulutusta välttämättä, ei pohjakoulutusvaatimuksia, vain parin vuoden kurssimuotoinen koululus), vaan pitkän linjan vanhempi ammattilainen, perheterapeutti (RR, ET tai VET) tai paripsykoterapeutti, jolla on pitkä lista erilaisia koulutuksia. 

T. Parien kanssa yli 30 vuotta työskennellyt terapia-alan ammattilainen, eläkkeellä

Sehän se on mielessä, mut hypätään nyt ensin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ole hakeutuneet yksityiselle psykoterapeutille selvittämään tilannetta? Jos teillä on varaa, menkää sellaiselle, tulokset ovat useimmiten erinomaisia. Puhumattomia asioita on paljon, vasta terapian jälkeen voidaan miettiä kannattaako ero. Seksuaalisen kontaktin säilyminen on hyvä merkki. Mene yksin, jos mies ei tule mukaan.

Suoraan sanottuna seuraava suhde ei ole sen kummempi, jos ette molemmat opi keskustelemaan vaikeista asioista kumppanin kanssa. Niitä tulee jokaisessa suhteessa. Eroaminen pienten lasten kanssa ja uusien suhteiden luominen ei läheskään aina suju ongelmitta. Lapset altistuvat monenlaiselle, joka vahingoittaa kehitystä. Mutta riitainenkaan tai puhumaton suhde ei anna hyvää mallia lapsille.

Suosittelen siis vahvasti ammattiapua. Ei mitään seksuaaliterapeutteja (heillä ei ole nykyään mitään terapia-alan koulutusta välttämättä, ei pohjakoulutusvaatimuksia, vain parin vuoden kurssimuotoinen koululus), vaan pitk

PS. Teille suosittelen tunnekeskeisen paripsykoterapian menetelmää, valitkaa perhe- tai paripsykoterapeutti, joka hallitsee sen.