Mä tiedän, että mun pitäisi pudottaa painoa terveyssyistä, mutta motivaatio puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Mä sain motivaatiota painonpudotuskirjoista, erityisesti painonvartijoiden keittokirjat olivat hyviä. Tein vain niitä ohjeita ja laihduin. Oli kiva kokeilla kaikkea uutta, mitä ei olisi itse keksinyt. Katsoin vain niitä pisteitä ja jos jossain ruuassa oli paljon pisteitä, tein sitten seuraavaksi niitä jossa oli pienemmät pisteet. Kun alkoi urheiluvaatteet sopia päälle lähdin lenkille. Päätin että menen joka aamu, oli olo millainen hyvänsä. Kannatti. 

En mä tarvitse keittokirjoja. Osaan kyllä tehdä oikeanlaista ruokaa, mutta kun ei huvita. Siitä tässä on kyse. 

Sitä aloin miettiä, että onkohan olemassa kirjaa jossa on jonkun oma kokemus pitkästä painonpudotusprosessista. Kun katsoo esim. hengenvaarallisesti lihavat-sarjaa niin onhan se aika pintaraapaisu kun yhdessä jaksossa käydään läpi se vuosi. Kokonainen kirja yhden ihmisen kokemuksista olisi ihan eri asia. Yhden kirjan löysin kirjaston sivuilta joka on uupumukseen liittyvä. Laitoin sen varaukseen ja voin huomenna sen hakea josko siellä olisi jotakin mikä auttaisi omaan ajatteluun.

Ap

Taitaa aika moneen  ns. motivaation puutte-selityksee olla todellinen selitys laiskuu, kun ei viitsi ja tarvi. 

 

tullut nykypäivän muotisano jokaiseen asiaan motivaation puute

Osta kuntopyörä kotiin. Sitten poljet sitä joka päivä tunnin. Niin minä laihduin 30kg.

Vierailija kirjoitti:

Osta kuntopyörä kotiin. Sitten poljet sitä joka päivä tunnin. Niin minä laihduin 30kg.

Miksi jotkut ei ymmärrä, että suurin merkitys painonpudotuksessa on ruokavaliolla? Liikunta tukee painonpudotusta. Mitä ihmeen hyötyä on polkea kuntopyörällä, jos syön samaan aikaan väärin?

Eikä mulla ole nyt varaa ostaa kuntopyörää. Mitään käytettyä ilman kotiinkuljetusta ja ilman takuuta en huoli. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm... mä mietin, että kaipaisit jonkinlaista irtiottoa nykyiseen elämäntilanteeseesi. Onko sulla nyt kesällä esim. lomaa? Joku reissu ihan vaikka Suomessakin jonnekin toisaalle voisi tehdä hyvää. Sitä parempi, mitä enemmän luontoa ympärillä. Uskon, että vaikeissa elämäntilanteissa pitää ensin saada se oma pääkoppa kuntoon, jotta voi edes ajatella muita isompia muutoksia elämässä. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla 100% valmis muutoksiin vaan kuitenkin sellaisessa elämäntilanteessa että hyväksyy lähtötilanteen ja on valmis tekemään töitä tilanteen muuttamiseksi. Ja mitä painonpudotukseen tulee, niin uskon että parhaat tulokset tulevat sillä, että liikkuu oman hyvinvoinnin vuoksi, ei sen takia että pitäisi pudottaa x määrä kiloja. Ehkä olen aivan väärä neuvomaan, koska olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, mutta rehellisesti sanottuna mulla ei ikinä riittäisi itsekuri lii

Selvä sitten. N33

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aika moneen  ns. motivaation puutte-selityksee olla todellinen selitys laiskuu, kun ei viitsi ja tarvi. 

 

tullut nykypäivän muotisano jokaiseen asiaan motivaation puute

Vai niin. Mä kerron kamppailevani mahdollisen masennuksen kanssa ja on ollut todella rankkaa elämässä. Sitten sä tulet siihen naukumaan laiskuudesta. Et kyllä ole täysillä matkassa.

Ap

Miksi ap olet vastahankaan kaikkia ohjeita mitä täällä annetaan? Ei ne välttämättä oo sun juttu, mutta miksi edes kysyit neuvoa jos on tuollainen asenne/vastaustyyli?

Vierailija kirjoitti:

Ihastu johonkuhun ja halua näyttää hänen silmissään mahdollisimman hyvältä. 

Kokeiltu ja tepsii 👍

N44

 

Tämä toimii!

Vierailija kirjoitti:

Eikö terveyden menetys motivoi?

No siinäpä se kun ei motivoi. Mitä tekee terveydellä tai ylipäätään edes elämällä kun sitä todellakin on vain elossa, mutta ei elä? Mun elämästä puuttuu ihan kaikki ne elementit jotka tekisi siitä itselleni elämisen arvoista enkä mä niitä tule koskaan myöskään enää saamaan. Osa on pysyvästi menetettyjä ihan jo ikäni vuoksi ja osa sitten taas sellaisia, että ei niitä ole ennenkään onnistunut elämäänsä saamaan enkä niiden eteen olisi enää enempää edes voinut tehdä. Siinä mielessä siis ei harmita, koska ns kiveäkään ei jäänyt kääntämättä mutta tietenkin harmittaa tai oikeastaan suomeksi sanottuna vituttaaa että elämä meni näin. Etenkin kun mitään kuuta taivaalta en edes tavoitellut vaan hyvinkin tavanomaista elämää. Nykyään olisin onnellinen ihan vain siitäkin, että olisi vakityö ja edes joku tuttu jonka kanssa voisi joskus jutella ja tehdäkin jotain yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olet vastahankaan kaikkia ohjeita mitä täällä annetaan? Ei ne välttämättä oo sun juttu, mutta miksi edes kysyit neuvoa jos on tuollainen asenne/vastaustyyli?

Niin ohjeet koskee lähinnä ruokavaliota ja liikuntaa. En mä niihin mitään neuvoja kysynyt. Motivaatio multa puuttuu eikä tieto ruokavalioista ja liikunnasta. 

Mä voin henkisesti todella pahoin ja mua ottaa päähän kun tullaan tähän olettamaan, että mä vain makaan sohvalla enkä liiku lainkaan. Mä en kaipaa teidän suun soittamisia ja oletuksia. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastu johonkuhun ja halua näyttää hänen silmissään mahdollisimman hyvältä. 

Kokeiltu ja tepsii 👍

N44

 

Tämä toimii!

Ei kiitos. Mä en uhraa itseäni enää parisuhteelle ja tunteille. Sen verran paljon on satutettu. Pelkkä seksisuhde riittää mulle.

Ap

Onhan noita ruokaterapeutteja ja personal trainereitakin. Aloittaisin jostain sellaisesta.

Kävelyä jollei pysty juoksemaan. Vesijumppaa

Vierailija kirjoitti:

Ihastu johonkuhun ja halua näyttää hänen silmissään mahdollisimman hyvältä. 

Kokeiltu ja tepsii 👍

N44

 

Sitä pitäisi näyttää mahdollisimman hyvältä ja etenkin itseltään jo siinä hetkessä eikä vasta vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö terveyden menetys motivoi?

Rehellisesti ei. Peilikuvalla enemmän merkitystä. Välillä peilikuva on armollinen vaikka kiloja on melkein 90 ja ikää 55

Mä ymmärrän motivaation puutteen, jos elämäntilanne on syystä tai toisesta vaikea. Jos voimat menee johonkin muuhun, ei vaan kertakaikkiaan jaksa keskittyä vielä ruokavalioonsakin. Kamala sanoa, mutta mun voimani palautuivat, kun muistisairas lähes 100-vuotias äitini vihdoin pääsi haudan lepoon. Sen jälkeen oli taas aikaa  ja voimia alkaa hoitaa omaa terveyttäni. Varasin ajan lääkäriin ja pistettiin kaikki asiat kuntoon. Aloitettiin taas reumalääkityskin uudelleen. Lääkäri ei sanonut mitään mun painostani, mutta lääkäri oli vaan jotenkin niin innokas, että se oli potku mun persuksille. En alkanut varsinaisesti laihduttaa vaan aloin syömään vain sen verran,  mitä sitten tavoitepainossanikin voin syödä lihomatta ja enempää laihtumatta. En ole luopunut mistään, syön vain pienempia annoskokoja. Ensimmäinen kuukausi oli haastavin, mutta kun vaihdoin lautaskoon pienempään, niin ei näyttänyt annoskootkaan enää miltään kituannoksilta. Viime syyskuussa siis aloitin ja nyt olen jo normaalipainossani. Painonpudotus tietenkin hidastuu, mitä lähemmäksi tavoitetta tulen, mutta asetin itselleni tavoitteeksi olla tavoitepainossani elokuussa 2026, kun jään eläkkeelle. Punnitsen itseni kuukauden tai kahden välein ja ihan riittää, että suunta on oikea. 

Mitä jos jättäisit kokonaan pois tavoitteen painon pudottamisesta ja veisit vaa'an vaikka varaston perimmäiseen nurkkaan. Tämän tilalle lähtisit tavoittelemaa terveellisempää elämää. 

Jos suurin ongelmasi on vääränlainen syöminen, niin aloita siitä esimerkiksi vähentämällä  napostelu/roskaruokien annoksia . Syöt edelleen samoin kuin ennen, mutta nyt vain syötä vähemmän. Tee muutos pikkuhiljaa. Lisää myös liikuntaa edelliseen verrattuna. Päätä vaikka, että käyt joka päivä ulkona. Jos ei lenkillä, niin sitten vaikka viet roskat, kierrät talon tai vastaavaa. Jos kuljet bussilla, niin kävele yksi ylimääräinen pysäkinväli. 

tuollaisia pieniä muutoksia kun alat tehdä, niin pikkuhiljaa muutoksista tulee uusi normaali ja sitten taas seuraavalle askelemalle. Painon vahtimsta et tarvitse: huomaat hoikistumisesti lopulta siitä, että vaatteet käy väljiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta kuntopyörä kotiin. Sitten poljet sitä joka päivä tunnin. Niin minä laihduin 30kg.

Miksi jotkut ei ymmärrä, että suurin merkitys painonpudotuksessa on ruokavaliolla? Liikunta tukee painonpudotusta. Mitä ihmeen hyötyä on polkea kuntopyörällä, jos syön samaan aikaan väärin?

Eikä mulla ole nyt varaa ostaa kuntopyörää. Mitään käytettyä ilman kotiinkuljetusta ja ilman takuuta en huoli. 

Ap

Sellaisen voi ostaa osamaksulla vaikka 30 euroa kk. Minäkin ostin ja olin työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olet vastahankaan kaikkia ohjeita mitä täällä annetaan? Ei ne välttämättä oo sun juttu, mutta miksi edes kysyit neuvoa jos on tuollainen asenne/vastaustyyli?

Niin ohjeet koskee lähinnä ruokavaliota ja liikuntaa. En mä niihin mitään neuvoja kysynyt. Motivaatio multa puuttuu eikä tieto ruokavalioista ja liikunnasta. 

Mä voin henkisesti todella pahoin ja mua ottaa päähän kun tullaan tähän olettamaan, että mä vain makaan sohvalla enkä liiku lainkaan. Mä en kaipaa teidän suun soittamisia ja oletuksia. 

Ap

Ja minähän neuvoin kiinnittämään huomiota ensiksi henkiseen hyvinvointiin, sitten vasta tulee muut. Alat vaikuttamaan trollilta.

N33

Miksi haluat näyttää vanhalta mummolta ennen aikojasi? tuommoinen paino vanhentaa. Lisäksi terveys ei voi olla hyvä mitenkään.

Etsi liikuntaharrastus, jossa tapaa ihmisiä, jos ei ihmisiä ole tällä hetkellä pahemmin ympärillä. Liikunta saa paremmalle tuulelle, tapaat niitä ihmisiä, ja sitten on helpompi motivoida itseään syömään terveellisesti. Sitä liikuntaa tarvitset joka tapauksessa kropan kiinteyttämiseksi.

Täytyy kyllä silti myöntää, että minun on vaikea samaistua ihmiseen, joka ei välitä terveydestään. Jos elämä on kurjaa nyt, mieti miten kurjaa se on kohta kun elintapasairaudet iskevät päälle (ja niiden mukana tulevat lääkkeiden laskut)? Keski- ikäisenä elät silti sitä kurjaa elämää vielä vuosikaudet, kun se elämä voisi olla hyvääkin.