Mä tiedän, että mun pitäisi pudottaa painoa terveyssyistä, mutta motivaatio puuttuu
Tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta on niin helppoa syödä liikaa, vääränlaista ruokaa ja herkkuja. Nytkin olen viikonlopun aikana syönyt ihan liikaa suklaata.
Painavimmillaan olen ollut 125kg. Vaikea elämäntilanne vei ruokahalun ja lyhyessä ajassa paino tippui useamman kilon. Välillä paino oli 106kg ja vauhti pudotuksessa oli hyvä, mutta nyt motivaatio on ollut kadoksissa yli vuoden. Nyt painan 115kg eli painoa on tullut valitettavasti takaisin.
Mä haluaisin päästä edes normaalipainon puolelle joka tarkoittaisi mun pituiselle n.70kg. Se olisi jo paljon parempi kuin tämän nykyinen paino. Ja kun pääsisi alkuun edes kaksinumeroiseen lukuun.
Ikä ei varmaan helpota painonpudotus koska olen 46v ja vaihdevuosi-ikäinen vaikka en edes tiedä onko mulla vaihdevuodet jo päällä. Menkat kun tulee ihan normaalisti. Masentuneisuus ja univaikeudet voi liittyä vaihdevuosiin, mutta myös siihen mitä tapahtui aiemmin ja vei mun elämän ihan pohjamutiin. Edelleen yritän koota itseäni ja päästä normaaliin elämään. Työt yms. mennyt monesti automaatiolla ja sitten istun yksin kotona itkemässä. Varmaan tulisi masennusdiagnoosi, jos asiaa alettaisiin tutkimaan. En vain halua asiaa tutkittavan vaan koitan yksin selvitä.
Kommentit (67)
Motivoisiko ajatus extrasuuren arkun tarpeesta ja hinnasta lähiaikoina.
Paasto. Ei vaadi mitään motivaatiota, kunhan vaan lakkaa syömästä
Tsemppiä tilanteeseesi! Aikanaan lihavana, ruuhkavuosissa seilaavana nelikymppisenä havahduin rapakuntooni ja potentiaaliseen sairastumiseen, kun siskoni sai kaikki mahdolliset elintapasairaudet. Pelästytti, kun meillä ei ole montaa vuotta ikäeroa ja siskon elämänlaatu oli huono, hissittömässä kerrostalossa ei jaksanut kaksia portaita nousta kun hengästyi js polvet huusivat hoosiannaa.
Otin itselleni pieniä välitavoitteita, ja paino on nyt neljässä vuodessa pudonnut 25 kiloa. Ylipainoa on edelleen, mutta olen nyt terveempi ja jaksan paremmin. Jos sairauksia tulevaisuudess puhkeaa, niin ainakin olen lykännyt niitä.
Vierailija kirjoitti:
Motivoisiko ajatus extrasuuren arkun tarpeesta ja hinnasta lähiaikoina.
Ensimmäinen ilkeilijä jo heti alussa.
Mä sain motivaatiota painonpudotuskirjoista, erityisesti painonvartijoiden keittokirjat olivat hyviä. Tein vain niitä ohjeita ja laihduin. Oli kiva kokeilla kaikkea uutta, mitä ei olisi itse keksinyt. Katsoin vain niitä pisteitä ja jos jossain ruuassa oli paljon pisteitä, tein sitten seuraavaksi niitä jossa oli pienemmät pisteet. Kun alkoi urheiluvaatteet sopia päälle lähdin lenkille. Päätin että menen joka aamu, oli olo millainen hyvänsä. Kannatti.
kattokaa instassa/facessa jne niitä ylilihavia komesataa kiloisia ja vertailun vuoksi niitä kolmesataa kiloisia jotka aloittivat muodonmuutoksen!
Mä olen saanut inspistä niistä.
Ihan pikkuasioita muutan, en kaikkea kerralla.
Teen vain yhden annoksen, en ota lisää.
Teen kauppaan ostoslistan tai tilaan kotiin.
Paljon kasviksia, joista tykkään-ei väkisin ja ei mitään"syö raejuustoa"-inhoan sitä.
Muuta ajattelua suklaan suhteen. määrittele päivä-"tänään syön suklaata"...vaikka maanantaina, seuraava suklaa vaikka seuraavalla viikolla.
JOKA PÄIVÄ on aloitettava samalla lailla- mulla on ohjelma, pidän kii siitä.
Kyllä se siitä! Lue terveyskylän sivuilta vinkkejä! Siellä on painonhallintatalo, saat lisää juttuja!
Ihastu johonkuhun ja halua näyttää hänen silmissään mahdollisimman hyvältä.
Kokeiltu ja tepsii 👍
N44
Luulisi että omaa terveyttä parempaa motiivia ei ole?
surullista
Onko sinulla todettu jokin sairaus? Mitä lääkärisi sanoi vai oletko torjunut avun? Työterveydenhollosta kyllä löytyy vaikka mitä ravitsemusterapeuteista alkaen
Tarvitset suunnan elämällesi, ihminen kykenee ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan ja sama asia motivaation kanssa. Motivaatio on yhden asian paikallaan pitämistä ja toimimista sen ajatuksen mukaan. Jos ajattelet, että haluat laihduttaa mutta sitten ajatteletkin, että mokkapalat ovat hyviä, tulee kaksi motivaatiota taistelemaan keskenään ja motivaatio herkkuun yleensä voittaa koska aivot ovat nykypäivänä ihmistä vastaan koska näitä asioita ei opeteta missään julkisella tasolla.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin ja suuri vaikuttava hormoni on oksitosiini joka on tälläinen läheisyys/ylpeyden hormoni jota ei pysty rahalla ostamaan ja siksi tämä on niin tärkeä mielestäni. Tämän kun oppisi tajuamaan, että sitä kannattaa tavoitella (eikä dopamiinia) niin elämä mullistuisi kertaheitolla. Tämän varjopuoli tosin on se, että täytyisi tehdä jotain mutta minua ainakin motivoi se, että jos en tee mitään niin en oksitosiinia saa.
Ihminen rakentaa hyvän elämän selkeillä rakenteilla ja rutiineilla. Suosittelisin meditaatiota, että löydät parhaimman mahdollisen vastauksen kysymykseen miksi haluan laihtua, että sinulla olisi syytä taistellakin tämän asian puolesta. Tämä voi olla mitä tahansa, haluan näyttää esimerkkiä muille, haluan pystyä liikkumaan vielä 50vuotiaana, että voin viedä lapsenlapseni tai jonkun toisen ihmisen viettämään aikaa paikkaan x, mitä tahansa.
Sen jälkeen käytännöntasolla sanoisin, että aloitat mahdollisimman pienestä, sen sijaan, että uskottelet ettei 10min nopealla kävelyreissulla ole mitään merkitystä niin mene sille 10min kävelylle ja huomaa ero.
Jos ei ulkonäkö tai terveys motivoi, niin en tiedä, mikä auttaisi. Monen kohdalla ei ilmeisesti mikään. Syöminen on elämän sisältö, ja suurin nautinto saadaan mössöstä, joka pyörii hetken suussa. Onhan se oikeasti säälittävää ja surullista. Eikä se mässyttäminen ainakaan helpota oloa ja paranna masennusta, muutenhan lihavilla ei olisi mt-ongelmia, mutta lähes aina heillä niitä on.
Ehkä kannattaa miettiä, millainen ihminen haluaa olla ja mihin asioihin voi omassa elämässään vaikuttaa. Usein esim. työpaikan vaihto, muutto, välien katkominen kuormittaviin ihmisiin tai vastaavat, elämänlaatua pitkällä aikavälillä parantavat päätökset ovat tarpeen. Sitten alkaa se painonpudotuskin innostaa.
Hm... mä mietin, että kaipaisit jonkinlaista irtiottoa nykyiseen elämäntilanteeseesi. Onko sulla nyt kesällä esim. lomaa? Joku reissu ihan vaikka Suomessakin jonnekin toisaalle voisi tehdä hyvää. Sitä parempi, mitä enemmän luontoa ympärillä. Uskon, että vaikeissa elämäntilanteissa pitää ensin saada se oma pääkoppa kuntoon, jotta voi edes ajatella muita isompia muutoksia elämässä. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla 100% valmis muutoksiin vaan kuitenkin sellaisessa elämäntilanteessa että hyväksyy lähtötilanteen ja on valmis tekemään töitä tilanteen muuttamiseksi. Ja mitä painonpudotukseen tulee, niin uskon että parhaat tulokset tulevat sillä, että liikkuu oman hyvinvoinnin vuoksi, ei sen takia että pitäisi pudottaa x määrä kiloja. Ehkä olen aivan väärä neuvomaan, koska olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, mutta rehellisesti sanottuna mulla ei ikinä riittäisi itsekuri liikkua sen takia että mahtuisin vaatekokoon x. Kaikki se hyvä mikä tulee lisäksi on vain plussaa, mutta mulla liikkuminen yhdistyy omaan aikaan ja mielen hyvinvointiin. Tsemppiä sinulle! N33
"Sen jälkeen käytännöntasolla sanoisin, että aloitat mahdollisimman pienestä, sen sijaan, että uskottelet ettei 10min nopealla kävelyreissulla ole mitään merkitystä niin mene sille 10min kävelylle ja huomaa ero."
TÄMÄ!
Sitten kaikkia itse keksittyjä jumppaohjeita, tuolilla istuessa "kävelet" ihan kuin ne tuolijumpissa tekevät.
KAIKKI hyötyliikunta lasketaan.
Mulla tulee kauppareissullakin liki 4000 askelta kun kierran edestakaisin eri osastoilla ja eri kaupoissa ja apteekissa.
JOKA LIIKE LASKETAAN!
Ainiin: työväenopistojen ilmoittautumisaika on alkanut, etsi jokin verkkokurssi liikuntaan! https://ilmonet.fi/login tää on Espoo Hki Vantaa
Vierailija kirjoitti:
Motivoisiko ajatus extrasuuren arkun tarpeesta ja hinnasta lähiaikoina.
Ihan ensimmiseksi kerron sulle sellaisen tosiasian, että vittuilulla ja haukkumisella saat harvaa ylipainoista laihduttamaan. Et myöskään mua. Saa lähinnä ajattelemaan paskanvitut tästä ja ihan sama mitä syön.
Toisekseen mun kokoinen ihminen ei ole kuitenkaan niin iso, että pitäisi olla extrasuuri arkku. Teillä joillakin on melkoisen hämärtynyt käsitys ihmisten koosta.
Kolmanneksi mene hankkimaan apua omiin ongelmiisi. Fakta on se, että jos ihmisellä on oma korvienväli kunnossa, niin hän ei kirjoittele toisille tuollaisia mitä sä juuri kirjoitit mulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Sen jälkeen käytännöntasolla sanoisin, että aloitat mahdollisimman pienestä, sen sijaan, että uskottelet ettei 10min nopealla kävelyreissulla ole mitään merkitystä niin mene sille 10min kävelylle ja huomaa ero."
TÄMÄ!
Sitten kaikkia itse keksittyjä jumppaohjeita, tuolilla istuessa "kävelet" ihan kuin ne tuolijumpissa tekevät.
KAIKKI hyötyliikunta lasketaan.
Mulla tulee kauppareissullakin liki 4000 askelta kun kierran edestakaisin eri osastoilla ja eri kaupoissa ja apteekissa.
JOKA LIIKE LASKETAAN!
Ainiin: työväenopistojen ilmoittautumisaika on alkanut, etsi jokin verkkokurssi liikuntaan! https://ilmonet.fi/login tää on Espoo Hki Vantaa
Mene nyt oikeasti pois. Sä olet se sekopää joka kirjoittaa todella ihmeellisiä juttuja moneen ketjuun. Typerästi jakaat joka lauseen eri riville.
Typerästi myös oletit, että mä en liiku yhtään. Missään en kirjoittanut mitään mun liikkumisesta. Mä teen fyysisesti raskasta työtä vanhusten parissa. Käyn luonnossa kävelemässä, pyöräilen, uin ja käyn salilla. En ole mikään sohvaperuna joka ei jaksa kävellä kuin 10 minuuttia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Sen jälkeen käytännöntasolla sanoisin, että aloitat mahdollisimman pienestä, sen sijaan, että uskottelet ettei 10min nopealla kävelyreissulla ole mitään merkitystä niin mene sille 10min kävelylle ja huomaa ero."
TÄMÄ!
Sitten kaikkia itse keksittyjä jumppaohjeita, tuolilla istuessa "kävelet" ihan kuin ne tuolijumpissa tekevät.
KAIKKI hyötyliikunta lasketaan.
Mulla tulee kauppareissullakin liki 4000 askelta kun kierran edestakaisin eri osastoilla ja eri kaupoissa ja apteekissa.
JOKA LIIKE LASKETAAN!
Ainiin: työväenopistojen ilmoittautumisaika on alkanut, etsi jokin verkkokurssi liikuntaan! https://ilmonet.fi/login tää on Espoo Hki Vantaa
Aivoilla on ikävä kyky demonisoida oma elämä, mentaliteetti kaikki tai ei mitään, on meidän DNA:ssa ja aivot tietävät, että näistä kahdesta ihminen valitsee lähes aina ei mitään -vaihtoehdon, koska se tuottaa mielihyvää kun se on oma valinta. Tästä kun oppii pois ja hyväksyy sen, että lyhyellä aikavälillä se "ei mitään" ei näytä kirjaimellisesti miltään mutta pitkällä aikavälillä se ylimääräinen 50-100kcal mitä pienestäkin liikunnasta tai syömättömyydestä tulee, on hurjaa. Huonoin vaihtoehto on kirjaimellisesti olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hm... mä mietin, että kaipaisit jonkinlaista irtiottoa nykyiseen elämäntilanteeseesi. Onko sulla nyt kesällä esim. lomaa? Joku reissu ihan vaikka Suomessakin jonnekin toisaalle voisi tehdä hyvää. Sitä parempi, mitä enemmän luontoa ympärillä. Uskon, että vaikeissa elämäntilanteissa pitää ensin saada se oma pääkoppa kuntoon, jotta voi edes ajatella muita isompia muutoksia elämässä. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla 100% valmis muutoksiin vaan kuitenkin sellaisessa elämäntilanteessa että hyväksyy lähtötilanteen ja on valmis tekemään töitä tilanteen muuttamiseksi. Ja mitä painonpudotukseen tulee, niin uskon että parhaat tulokset tulevat sillä, että liikkuu oman hyvinvoinnin vuoksi, ei sen takia että pitäisi pudottaa x määrä kiloja. Ehkä olen aivan väärä neuvomaan, koska olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, mutta rehellisesti sanottuna mulla ei ikinä riittäisi itsekuri liikkua sen takia että mahtuisin vaatekokoon x. Kaikki
On lomaa, mutta ei ole nyt varaa lähteä mihikään reissuun. Ihan lähistön luontoreitit on se mitä pystyn toteuttamaan, ei muuta. Ja en todellakaan ole mikään sohvaperuna kuten tässä nyt näköjää oletetaan.
Painonpudotuksessahan suurin merkitys on ruokavaliolla ja liikunta on sitten tukena. Ei riitä liikunnan lisääminen, jos ei muuta ruokailutapojaan. Kyllä tässä todellakin on iso merkitys, että kiloja pitää saada pois ja päästä pienempään vaatekokoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla todettu jokin sairaus? Mitä lääkärisi sanoi vai oletko torjunut avun? Työterveydenhollosta kyllä löytyy vaikka mitä ravitsemusterapeuteista alkaen
Anteeksi mitä? Miten mikään sairaus tähän liittyy? Mä kirjoitin erittäin selkeästi henkisestä jaksamisesta ja miten se on ollut kovilla. Mä tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä eli en tarvitse mitään ohjeita, mutta motivaatio puuttuu ja mieliala vaihtelee todella paljon.
Ap
Mulla sama. Vuosia sitten hankin koiran ja sain siitä motivaatiota liikkua ja paino putosi, nykyisin koiraa ei enää ole enkä voi uutta hankkia ja motivaatio liikkua ulkona on tiessään joten en liiku ja syön ihan liikaa siihen nähden joten paino on tullut takaisin korkojen kera.