35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

MInusta viiskymppiset on vielä nuorehkoja. T.34v

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.

Voi toki, ellei sairastu vakavasti viiskymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 tuli täyteen. Pidin juhlat ja näin viikko juhlien jälkeen joka päivä käy vielä vieraita. Tästä se elämän alamäki alkaa. 

 

Isä kuoli alle70/äitee ny 72 ja tosi huonossa kunnossa. Tämäkö on elämän tarkoitus. Töissä pitäis jaksaa 15 vuotta vielä. (jos ois töitä) sitten raajarikkona pieni mitätön eläke ja kuolema korjaa. 

 

Paskat... Aloitan ryyppäämisen rellestyksen. Ei jää perikunnalle jaettavaa. 

Sun pitee löytää jotain omia kivoja juttuja jota tehdä. Itse opettelin juuri virkkaamaan.

Että mua riepoo ihmiset, joille ainoa "kiva tekeminen" on se ryyppääminen. Yhteiskunnan siivelle vaan. Muutama sairaalakeikka tulossa kun haima ei kestä ja sitten maksa. Yhteiskunta maksaa, kun yksi makaa koomassa. 

Että ihminen ei keksi mitään muuta tekemistä itselleen kuin joku v-n ryyppääminen! Länsimaissa, tässä maassa, kaikki mahdollisuudet olisi jos on edes jotenkin terve ja tolkuissaan. Mutta ei, valitsee käyttää elämänsä päätä turruttaen. 

Voi v-n v-u. Säälittävää kusipäisyyttä. ... varmaan arvaakin että tunnen läheltä tällaisen. Isoa eläkettä nostaa, ja oli ihan terve eläkkeelle päästessään, mutta mihinkä käyttää sen vapaa-ajan ja rahansa, niinpä. Jättäytyy muiden taakaksi. Helvetin pällit. 

Joo siltä se tuntuu kyllä. 35 tuntu että 40 on pitkän matkan päässä ja nyt olen jo 43 ja vuodet vaan hujahtaa ohi.. toisin kuin nuorena, aika meni hitaasti.

Miksi aika tuntuu kuluvan nopeammin vanhetessa?

Yleinen kokemus on, että aika tuntuu kuluvan nopeammin iän myötä. Tämä ilmiö on tutkittu ja siihen on useita mahdollisia selityksiä, jotka liittyvät aivojen toimintaan, muistijälkien määrään ja elämäntapaan. 

Miksi aika tuntuu kuluvan nopeammin vanhetessa?

Aivojen näkökulma:

Aivotutkijat viittaavat siihen, että aivojen kyky käsitellä tietoa ja muodostaa muistoja hidastuu iän myötä. Mitä vähemmän muistoja aivot tallentavat, sitä lyhyempänä aika tuntuu. 

Muistijälkien määrä:

Päivät, jotka ovat samanlaisia ja rutiininomaisia, tuottavat vähemmän muistoja. Tämä voi saada aikaa tuntumaan kuluneen nopeammin, kun taas tapahtumarikkaat jaksot, kuten loma, voivat tuntua pidemmiltä jälkikäteen, koska ne jättävät enemmän muistoja. 

Elämäntapa:

Nuoruudessa elämä on usein täynnä uusia kokemuksia ja tapahtumia, kun taas vanhemmiten elämä voi muuttua rutiininomaisemmaksi. Uusien ja erilaisten kokemusten puute voi vaikuttaa siihen, että aika tuntuu kuluvan nopeammin. 

Dopamiini:

Jotkut teoriat viittaavat siihen, että dopamiini, aivojen välittäjäaine, säätelee aikakokemusta. Dopamiinitasojen lasku iän myötä voisi selittää ajan kulumisen kiihtymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ikävuodet 35-50 olivat elämäni pisimmät. 

n59

Minusta taas nämä ikävuodet menevät nopeiten, lapsia kasvattaessa. Kun lapset syntyivät kun olin 30 ja 32 v. Eihän siinä ehdi oikein keskittyä muuhun kuin lastenhoitoon ja kasvatukseen ja hupsista, kun he ovat täysi-ikäisiä, olet itse yhtäkkiä viisikymppinen.

 

Kaikki eivät hanki lapsia ja 30-50v on parhaimmat vuodet nauttia elämästä, kun on enemmän rahaa ja vapautta ja itsevarmuutta tehdä mitä huvittaa.

Peilikuvasta kyllä tunnistaa naaman oikein hyvin ja kolmesta lapsesta vanhin on 12 v., joten eivät ole lentämässä pesästä.

Toimintakyky, terveys ja ulkonäkö eivät eroa merkittävästi kymmenen vuoden takaisesta paitsi ehkä parempaan suuntaan, kun vauvavuodet ovat takana. 

T. 50 v

Viiskymppisenä on varaa matkustaa muttei enää kunto kestä.

Onpa paljon huonokuntoisia viisikymppisiä. Minä olen tasan 50, eikä ole sen enempää kremppaa kuin joskus ennenkään. Eli ei ollenkaan.

En ole harrastanut kroppaa kuluttavia lajeja, siinäkö syy? 

Vierailija kirjoitti:

Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.

Niin, aattele. Kaksikymppisenä ei ole enää kuin 15 vuotta ja olet varhaisessa keski-iässä ja sitten onkin 15 vuotta enää ja olet viisikymppinen ja sitten ei enää olekaan jäljellä muuta kuin elämän ehtoopuoli ja kuolema.

Kaikkien kaksikymppisten on syytä masentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.

Niin, aattele. Kaksikymppisenä ei ole enää kuin 15 vuotta ja olet varhaisessa keski-iässä ja sitten onkin 15 vuotta enää ja olet viisikymppinen ja sitten ei enää olekaan jäljellä muuta kuin elämän ehtoopuoli ja kuolema.

Kaikkien kaksikymppisten on syytä masentua.

Juuri näin, elämästä ei kannata ainakaan nauttia mitenkään, pitää vaan murehtia hetken kuluttua alkavaa keski-ikää. Lisäksi vanhempi väki voi tulla kateelliseksi, kun jotkut on nuoria mutta oma nuoruus hävisi jonnekin.

Todellisuudessa elämä on pitkä ja vuodetkin, mutta ihmisten elämä kuluu samassa rutiinissa eikä tehdä paljon uusia asioita. Myönnän etten itsekään tee ja sitten saakin miettiä mihin ne edelliset 3 vuotta meni? nyt olen aloittanut tekemään enemmän ja pidän päiväkirjaa, mitä olen tehnyt tämän viikon aikana. opettelen uusia asioita ja käyn uusissa paikoissa. Sitten huomaakin, että on tehnyt vaikka mitä.

Aijaa, olen nainen ja olin tuolloin parhaassa lastentekoiässä. Ensimmäinen lapsi 36-vuotiaana, seuraava 39- ja kolmas 41-vuotiaana. 

Mutta joku voi tuntea itsensä ikälopuksi jo 35-vuotiaana. Se riippuu vähän siitä, miten on elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa elämä on pitkä ja vuodetkin, mutta ihmisten elämä kuluu samassa rutiinissa eikä tehdä paljon uusia asioita. Myönnän etten itsekään tee ja sitten saakin miettiä mihin ne edelliset 3 vuotta meni? nyt olen aloittanut tekemään enemmän ja pidän päiväkirjaa, mitä olen tehnyt tämän viikon aikana. opettelen uusia asioita ja käyn uusissa paikoissa. Sitten huomaakin, että on tehnyt vaikka mitä.

Joo. Luulen, että tämä kiteytyy näihin:

- rutiinit: vaan autopilotilla tehdään työt, sometetaan, kotihommat jne, ei aidosti olla läsnä 

- vanhemmiten kärsivällisyys lisääntyy, ei ole niin paha odottaa esim 30 min

- lapsuuden ja nuoruuden kokemukset painuvat tiiviisti muistiin ja siksi tuntuu, ettei sen jälkeen ole juuri mitään tapahtunut - sitä ei vaan niin aktiivisesti muista 

Ajan kiihtyminen on harha, jota me itse ylläpidämme. Pysähdy elämäsi äärelle, huomaat yhteen päiväänkin mahtuvan vaikka mitä!

kolmekymppisenä kauhistuu että aikaa on enää parikymmentä vuotta.

nelikymppisenä kauhistuu että aikaa on vielä parikymmentä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.

Niin, aattele. Kaksikymppisenä ei ole enää kuin 15 vuotta ja olet varhaisessa keski-iässä ja sitten onkin 15 vuotta enää ja olet viisikymppinen ja sitten ei enää olekaan jäljellä muuta kuin elämän ehtoopuoli ja kuolema.

Kaikkien kaksikymppisten on syytä masentua.

Hassu ajatus, että vain nuori elämä olisi elämisen arvoista.

Olen eläkkeellä, 68-vuotias, ja suhtaudun suurella kiinnostuksella siihen uuteen mielenmaisemaan, mitä oma kasvu, lasten aikuistuminen ja omien vanhempien kuolema on tuonut esiin. Olen vapaampi kuin koskaan! Vihdoinkin voin elää tavoitellen pelkästään omia intressejäni elämässä, en lasten, en työnantajan, en hoitoa tarvitsevien vanhusteni.

Minulla on useita keskittymistä ja aikaa vaativia harrastuksia kuten maalaaminen, jolle voin vihdoin antaa aikaa, kun työelämä ei vie kaikkia henkisiä resurssejani. Olin yläkoulun opettaja, joka ihmissuhdeammattina nykyään kyllä vie voimia, ja ihan liikaa tilaa aivoissa. 

Lasten ollessa pieniä olin kotiäitinä pitkään, joten ei ole jäänyt sellaista täyttymätöntä tarvetta äitiydessä, jota nyt haikailisi. Olen tyytyväinen tähän ikään ja elämääni. Elämässä on muutakin kuin timmit tissit ja seksin metsästäminen. Tai "panemisen", niin kuin nykynuoret sen niin masentavan ankeasti muotoilee. (Itse olin rakastelevaa sukupolvea.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

10-vuotiaasta 20-vuotias on vanha.

20-vuotiaasta 40-vuotias on vanha.

40-vuotiaasta 80-vuotias on vanha.

Omasta mielestään 80-vuotias on ikinuori.

 

Joo, ja nykyiset 6- kymppiset ovat kuin entiset 5-kymppiset.

Kirjotteleekohan tän tyylisiin keskusteluihin jotenkin masentuneet ihmiset? Kuinka onnekas on hän joka saa täyttää 35, 45, 55, 65 jne.  Tiedän valitettavasti liian monta jonka esimerkiksi syöpä on vienyt 30-vuotiaana. Se on surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.

Voi toki, ellei sairastu vakavasti viiskymppisenä.

Tai kuusi-, tai seitsemän-, tai kahdeksan-, tai yhdeksänkymppisenä. Fakta nyt vaan on, että juuri kenelläkään 50-vuotiaalla ei ole enää 50 vuotta edessä. Itsepetos on jotenkin aika surullinen selviytymiskeino joillakin.

Näin 49-vuotiaana on jo nähnyt lähtöjä läheltä ja tiedostan kyllä, että ei tosiaan ole tässä iässä enää nuori, jos on yhtään omaa fysiikkaansa koskaan haastanut. En ole elänyt tylsää elämää, enkä aio elää jatkossakaan. Aika vähenee ja hyväksyn sen. Se on sikäli vaan hyvä, että ymmärtää elämän rajallisuuden konkreettisemmin kuin nuorempana, niin pyrkii sitten elämään enemmän täysillä. Ja pitämään huolta terveydestään, sen minkä nyt voi kohtuudella yrittää vaikuttaa. Minä en määrää päivää, mutta siihen asti pyrin pitämään kivaa niin kauan, kuin pystyn.

Ja kyllä, aika tuntuu menevän vuosi vuodelta nopeammin, teitpä mitä tahansa. Nuorempien kannattaa se myös tiedostaa, niin saa pontta elää täysillä jo nuorena. Mitään muuta tästä ei oikein ole opittavaa, kun ajan kululle ei itse mitään mahda, niin sitä ei kannata pääsääntöisesti murehtia.