Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.
Voi toki, ellei sairastu vakavasti viiskymppisenä.
Tai kuusi-, tai seitsemän-, tai kahdeksan-, tai yhdeksänkymppisenä. Fakta nyt vaan on, että juuri kenelläkään 50-vuotiaalla ei ole enää 50 vuotta edessä. Itsepetos on jotenkin aika surullinen selviytymiskeino joillakin.
Näin 49-vuotiaana on jo nähnyt lähtöjä läheltä ja tiedostan kyllä, että ei tosiaan ole tässä iässä enää nuori, jos on yhtään omaa fysiikkaansa koskaan haastanut. En ole elänyt tylsää elämää, enkä aio elää jatkossakaan. Aika vähenee ja hyväksyn sen. Se on sikäli vaan hyvä, että ymmärtää elämän rajallisuuden konkreettisemmin kuin nuorempana, niin pyrkii sitten elämään enemmän täysillä. Ja pitämään huolta terveydestään, sen minkä nyt voi kohtuudel
miten voi elää nuorena täysillä jos ei ole edes rahaa??
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Ahdistushäiriöisenä ajattelen että kuolen aina johonkin enkä varmasti elä esim yli 50 vuotiaaksi. Ja olen nyt päälle 30 vuotias. Kun ei sitä koskaan tiedä milloin kuolee. Jotkut voi elää ihan hälläväliä mutta se on itselle ihan outo ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta onhan viiskymppisilläkin ainakin 20 vuotta jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta täsähhän oli puhe 50 vuotiaista jotka on nyt kamalan vanhoja eivätkä tunnista itseään peilistä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minun tulisi ajatella 30 vuotiaana että olen tosi vanha???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.
Voi toki, ellei sairastu vakavasti viiskymppisenä.
Tai kuusi-, tai seitsemän-, tai kahdeksan-, tai yhdeksänkymppisenä. Fakta nyt vaan on, että juuri kenelläkään 50-vuotiaalla ei ole enää 50 vuotta edessä. Itsepetos on jotenkin aika surullinen selviytymiskeino joillakin.
Näin 49-vuotiaana on jo nähnyt lähtöjä läheltä ja tiedostan kyllä, että ei tosiaan ole tässä iässä enää nuori, jos on yhtään omaa fysiikkaansa koskaan haastanut. En ole elänyt tylsää elämää, enkä aio elää jatkossakaan. Aika vähenee ja hyväksyn sen. Se on sikäli vaan hyvä, että ymmärtää elämän rajallisuuden konkreettisemmin kuin nuorempana, niin pyrkii sitten elämään enemmän täysillä. Ja pitämään huolta terveydestään, sen minkä nyt voi kohtuudel
Kyllä 49-vuotias on aika nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta täsähhän oli puhe 50 vuotiaista jotka on nyt kamalan vanhoja eivätkä tunnista itseään peilistä??
Sori, keskustelu aaltoili sen verran, että unohdin tuon ikärajan. :) Neljän lapsen äitinä voi todistaa, että aloin saada lapsia nuoressa olotilassa (34-vuotiaana) ja heräsin uuteen todellisuuteen keski-ikäisenä viisikymppisenä, kun lapset alkoi olla teinejä. Ne elämän keskipäivän vuodet vaativat paljon huomiota ja energiaa, siinä ollaan elämän ytimessä. Enää en jaksaisi lasta hoitaa, enkä haluaisikaan.
Ei se vuosien lukumäärä, vaan elinvuosien laatu. Yksinkertaisesti elinpiiri pienenee, muisti heikkenee, jaksaminen vähenee, kivut lisääntyy kyllä suurin osa 90+ vuotiaista toteaa että pääsisipä jo pois. Osa jo nuorempana. Kun läheiset ja vanhat ystävät alkaa tippua piiristä pois, etkä oikein pysty mihinkään lähtemään, ei ole ole varsinainen onni elää useita vuosia kuihtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun tulisi ajatella 30 vuotiaana että olen tosi vanha???
Aivan. Täällä nyt huudellaan ihan tyhmyyksiä.
Jotkut pykää ekan ja tai ainoan lapsen 40-vuotiaana.
Siitä noin 20 vuotta. Vaatii ja saa virkeyttä ja mielenkiintoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vuosien lukumäärä, vaan elinvuosien laatu. Yksinkertaisesti elinpiiri pienenee, muisti heikkenee, jaksaminen vähenee, kivut lisääntyy kyllä suurin osa 90+ vuotiaista toteaa että pääsisipä jo pois. Osa jo nuorempana. Kun läheiset ja vanhat ystävät alkaa tippua piiristä pois, etkä oikein pysty mihinkään lähtemään, ei ole ole varsinainen onni elää useita vuosia kuihtuen.
Mutta eikös täällä puhuttu nyt 50-vuotiaista...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Olen 35-vuotias mies, mutta opiskelen edelleen, ja tyttöystäväni on 18-vuotias lukiolainen, jonka kanssa eletään "nuoren pariskunnan" elämää. Näytän alle 25-vuotiaalta. En tiedä, ehkä olen outo tapaus, joka elää pitkittynyttä nuoruutta. Näillä spekseillä kuitenkin koen perustelluksi mieltää itseni verrattain nuoreksi. Ehkä keski-ikä sitten iskee kunnolla päälle 10-15 v sisällä.
Eiköhän keski-ikä ole iskenyt kun unelmoit eläväsi teinitytön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta onhan viiskymppisilläkin ainakin 20 vuotta jäljellä.
Elämässä kummaa on se, että nykyään jotkut elävät satavuotiaiksikin tai yli. Suomessa satavuotiaita on tällä hetkellä yli 1000 ihmistä, enimmäkseen tietysti naisia.
Ja toisaalta toiset kuolevat jo kohtuun, lapsina tai todella nuorina.
Jokainen päivä elämää on lahja. Se kannattaa käyttää hyvin. Ei ole tärkeää paahtaa "täysillä" jossain bileissä tai riennoissa, mutta löytää itsensä, kehittää itseään ja tehdä sellaisia asioita, joita voi sitten vanhempana muistella hyvällä mielin.
Pahinta varmaan on jos jättää omannäköisensä elämän elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta täsähhän oli puhe 50 vuotiaista jotka on nyt kamalan vanhoja eivätkä tunnista itseään peilistä??
Voi teitä lapsukaisia. Jos luulee että 50-vuotias on "kamalan vanha", niin olette aika hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vuosien lukumäärä, vaan elinvuosien laatu. Yksinkertaisesti elinpiiri pienenee, muisti heikkenee, jaksaminen vähenee, kivut lisääntyy kyllä suurin osa 90+ vuotiaista toteaa että pääsisipä jo pois. Osa jo nuorempana. Kun läheiset ja vanhat ystävät alkaa tippua piiristä pois, etkä oikein pysty mihinkään lähtemään, ei ole ole varsinainen onni elää useita vuosia kuihtuen.
Oletko itse 90-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.
23-vuotiaana alkaa naisihmisellä olla tehokas lisääntymisaika jo takana päin, varsinkin kun vanhempana on joutunut kokemaan useita seksisairauksia ja sitä kautta menetetty lissääntymiskyky.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä multa lähtee viisikymppisenä palleista sellainen latinki, että heikoimmat naiset pyörtyy! Loput sitten kiittelee.
joopa joo, sinulla on siis lakannut seisomasta.
No av-mammat rupsahtavat siinä kolmekymppisenä. Vanhat lehmän sijaan olet todella vanha lehmä, mitä eroa?
Kannattaa muistaa, ettei vanhentumisen vaihtoehto ole nuortuminen, vaan kuolema.
Enpä tiedä. Olen 35-vuotias mies, mutta opiskelen edelleen, ja tyttöystäväni on 18-vuotias lukiolainen, jonka kanssa eletään "nuoren pariskunnan" elämää. Näytän alle 25-vuotiaalta. En tiedä, ehkä olen outo tapaus, joka elää pitkittynyttä nuoruutta. Näillä spekseillä kuitenkin koen perustelluksi mieltää itseni verrattain nuoreksi. Ehkä keski-ikä sitten iskee kunnolla päälle 10-15 v sisällä.