35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.

Tuntuu, että aika nopeutui jo peruskoulun jälkeen.

Töitä ei ole. Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. Omaisten kannattaa varauta maksamaan perintöasunnon kulut.

Olen nyt 67 v.Sairastuin,ja sain sydänkohtauksen.Vanhetessa voi tulla vakaviakin sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 67 v.Sairastuin,ja sain sydänkohtauksen.Vanhetessa voi tulla vakaviakin sairauksia.

Ja kaikki palvelut kotiin maksaa.

Tässä on Pirkanmaan hyvinvointialueen kotihoidon maksuja.

www.pirha.fi/asiakkaalle/asiakasmaksut/ikaantyneiden-palvelujen-maksut/…

Vierailija kirjoitti:

Aamulla peiliin katsoessani säikähdän 55-vuotiasta ihmistä, jonka päälaki on kaljuuntunut ja posket roikkuvat. Silti elämä muuten on aivan samanlaista kuin 25-vuotiaana. Pidän samoista asioista kuin silloinkin ja nyt minulla vain on paljon enemmän rahaa ja mahdollisuuksia tehdä niitä.

Mutta on ikävää tehdä asioita rumana ja pönäköityneenä. 

Olen 44-vuotias mies. Voin rehellisesti sanoa, että vanheneminen on pelottanut, vituttanut ja masentanut jo viimeiset kymmenen vuotta. En käytä päihteitä, urheilen säännöllisesti, syön terveellisesti ja olen fyysisesti edelleen suunnilleen 2025-vuotiaan urheilijan tasolla. Mutta ilman kipuja ja vaivoja ei kulu päivääkään. Kamppailu-urheilusta saadut murtumat ja pallopeleistä peräisin olevat selkävaivat vaivaavat jatkuvasti.

Kivun kanssa oppii toki elämään, mutta ihmettelen silti ihmisiä, jotka sanovat vanhenemisen olevan elämän parasta aikaa. Ehkä jos ei ole elänyt aktiivista tai hauskaa elämää nuorempana, voi kokea helpottavana sen, että vanhempana on ikään kuin lupa ottaa rennommin  eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei ole koko ajan menossa. Mutta minä en kuulu tähän porukkaan.

Rakastan kamppailu-urheilua, kiipeilyä ja uusien asioiden kokeilemista. Silti tuntuu, että voimat alkavat pikkuhiljaa hiipua, ja keho huutaa, ettei näissä touhuissa ole enää järkeä. Minulla ei ole lapsia, enkä ole koskaan halunnutkaan.

En yksinkertaisesti näe mitään hyvää vanhenemisessa, vaikka olenkin vilpittömästi iloinen niiden puolesta, jotka kokevat vanhuuden olevan elämän parasta aikaa. Minä en vain kuulu heihin, enkä pysty samaistumaan tuohon ajatukseen millään tavalla.

Ikä on vain numero. Minun tapauksessani se vain sattuu olemaan h*lvetin iso numero. 

Mies 58v 

Mieluummin vanha kuin aikuinen. 

50-vuotiaana luulee olevansa keski-ikäinen pitkään. 15 vuotta hujahtaa sukkelaan ja sitten ollaankin eläkeiässä.

Säälittäviä ovat nämä 50 on uusi 30 tms. jutut. 50 on 50, eikä siinä mikään itsepetos auta.

Nyt lähes 60-vuotiaana on aika paljon vaivoja ja sairauksia, mutta periaatteessa ihan jees. Käyn katsomassa rock-bändien keikkoja,  ja soitan ja laulan itsekin rock-bändissä. Sitä on tullut tehtyä jo lähes 40 vuotta. Mutta 15 vuoden kuluttua olen  75v.! Aivan järkyttävää. 

Käyn elämä on jatkuvaa ikäkriisiä, niin ei pääse mitkään viidenkympin kriisit yllättämään...

Kolmevitosena sitä tosiaan kuvitteli vielä olevansa nuori. Ei tarvittu kuin 5 vuotta lisää, kun lapsettomaksi jäämisen jälkeen tajusi elämän olevan pitkälti eletty. Merkittäviä vuosia. Valitkaa viisaasti.

up

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä ovat nämä 50 on uusi 30 tms. jutut. 50 on 50, eikä siinä mikään itsepetos auta.

ainahn ihmiset keksii näitä juttuja, mä en sitäkään ymmärrä että 30v on uusi 20v. 30 v on kuitenkin parempi kun 20v

Vierailija kirjoitti:

Ikä on vain numero. Minun tapauksessani se vain sattuu olemaan h*lvetin iso numero. 

Mies 58v 

Ikä on sellainen numero, joka tulee kasvavasti ongelmien kanssa mitä suurempi se on. Kaikki muu on toiveikasta lätinää.

Näin on. Itse olen 48 ja ilmeisimmin pudonnut työelämän ja kilpailuyhteiskunnan kelkasta. Tässä iässä täytyy hyväksyä se, ettei tällä saralla tule mitään ihmeellistä enää tapahtumaan enkä "saavuta" enää juuri mitään aineellisesti. Siksi keskitynkin enää hengellisiin ja henkisiin.

Elämän peli on lyhyt, ja onnistumisen paikkoja vähän, ja ne harvenevat mitä enemmän tulee vuosia. Käyttäkää se alkuvaihe hyvin.

Tiesitkö ap, mikä hidastaa tunnetta ajan kulumisesta? Se, että tekee uusia asioita, ei siis elä rutiininomaisesti päivä toisensa jälkeen samanlaista elämää vaan haastaa itseään päivittäin eri tavoin. Joskus isommin joskus vähän pienemmin.

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Itse olen 48 ja ilmeisimmin pudonnut työelämän ja kilpailuyhteiskunnan kelkasta. Tässä iässä täytyy hyväksyä se, ettei tällä saralla tule mitään ihmeellistä enää tapahtumaan enkä "saavuta" enää juuri mitään aineellisesti. Siksi keskitynkin enää hengellisiin ja henkisiin.

Elämän peli on lyhyt, ja onnistumisen paikkoja vähän, ja ne harvenevat mitä enemmän tulee vuosia. Käyttäkää se alkuvaihe hyvin.

Moni ihminen ei saavuta mitään sen kummallisempia asioita elämässään. Ihmisten täytyis vaan kohdata realiteetit ja tajuta että suurimman osan elämä on ihan tavallista tallausta.

Nyt yli viiskymppisenä miehenä olen edelleen sama ihminen kuin 35-vuotiaana. Minulla ei ole erilaisia "elämänvaiheita", jotka jotenkin vaikuttaisi omiin näkemyksiini itsestäni, enkä ole koskaan sisäistänyt ikälokerointia. Olet just niin nuori tai vanha kuin tunnet olevasi.