Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
Tämä asia jokaisen pitäisi muistaa,kaikki vanhenee samaan tahtiin,joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai runsaan 10 vuoden päästä nuori edellinen bilettäjäpääministeri täyttää 50. Kynis.mi
Ikää tulee, 60+ edelleen työelämässä. Kremppoja on hiukan, mutta mieli on reipas ja pirteä. Luulen, että jatkan töissä niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen 44-vuotias mies. Voin rehellisesti sanoa, että vanheneminen on pelottanut, vituttanut ja masentanut jo viimeiset kymmenen vuotta. En käytä päihteitä, urheilen säännöllisesti, syön terveellisesti ja olen fyysisesti edelleen suunnilleen 2025-vuotiaan urheilijan tasolla. Mutta ilman kipuja ja vaivoja ei kulu päivääkään. Kamppailu-urheilusta saadut murtumat ja pallopeleistä peräisin olevat selkävaivat vaivaavat jatkuvasti.
Kivun kanssa oppii toki elämään, mutta ihmettelen silti ihmisiä, jotka sanovat vanhenemisen olevan elämän parasta aikaa. Ehkä jos ei ole elänyt aktiivista tai hauskaa elämää nuorempana, voi kokea helpottavana sen, että vanhempana on ikään kuin lupa ottaa rennommin eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei ole koko ajan menossa. Mutta minä en kuulu tähän porukkaan.
Rakastan kamppailu-urheilua, kiipeilyä ja uusien asioiden kokeilemista. Silti tuntuu, että voimat alkavat pikkuhiljaa hiipua, ja keh
Tämä! Olen 55-vuotias nainen ja urheilu/kuntoilu ihan keskeinen osa elämää ollut lapsesta saakka, toimiva, vahva keho on oman identiteetin keskeinen osa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana keho on antanut nopeasti periksi. Keho ei jaksa ja kestä enää läheskään samaa kuin 20 vuotta sitten, rappeumat konkretisoituvat liikkeisiin ja lisäksi perinnölliset selkä ja nivelongelmat alkaneet. On ollut leikkauksia, lääkitystä. On joutunut luopumaan iloa tuovista lajeista: ei harrastaa mitä haluaa vaan mihin enää pystyy. Kipu on lopullista ja kasvavaa. Olen murheistani tulevista vuosikymmenistä, kun toimintakyky edelleen heikkenee ja kivut lisääntyy. En ole se joka nauttii lukemisesta tai tee käsitöistä. Joten voin melkein varmuudella sanoa ettei eläkevuoden ole elämäni parasta aikaa vaan merkittävää ja surullista elinpiirin ja elämän hiipumista. 10 vuotta ja olen virallisesti vanhus, kyllä tämä aika menee ihan hirveän nopeasti.
50 tuli täyteen. Pidin juhlat ja näin viikko juhlien jälkeen joka päivä käy vielä vieraita. Tästä se elämän alamäki alkaa.
Isä kuoli alle70/äitee ny 72 ja tosi huonossa kunnossa. Tämäkö on elämän tarkoitus. Töissä pitäis jaksaa 15 vuotta vielä. (jos ois töitä) sitten raajarikkona pieni mitätön eläke ja kuolema korjaa.
Paskat... Aloitan ryyppäämisen rellestyksen. Ei jää perikunnalle jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numero. Minun tapauksessani se vain sattuu olemaan h*lvetin iso numero.
Mies 58v
Ikä on kaikkea. Tuo on ihan itsepetosta jos ei tunnista oman fysiikan ja kognitio muutoksia. Vähän pelottavaa muutenkin jos elämässä ajatukset ei kehity vuosien mittaan ja luulee olevansa aina sama ja numero vaan vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
50 tuli täyteen. Pidin juhlat ja näin viikko juhlien jälkeen joka päivä käy vielä vieraita. Tästä se elämän alamäki alkaa.
Isä kuoli alle70/äitee ny 72 ja tosi huonossa kunnossa. Tämäkö on elämän tarkoitus. Töissä pitäis jaksaa 15 vuotta vielä. (jos ois töitä) sitten raajarikkona pieni mitätön eläke ja kuolema korjaa.
Paskat... Aloitan ryyppäämisen rellestyksen. Ei jää perikunnalle jaettavaa.
Juurikin näin. Sen verran tulee olla pankissa velkaa, että kun kuolen niin tosissaan surevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin 50 ei ole sen kummempi eikä vielä pelasta mitään. Vasta kun olet yli 60 alkaa olla suojassa ja huojentunut koska kovin moneen asiaan ei enää pystytä pakottamaan ja uhkailemaan.
No toisaalta joo... olen nyt 50. mutta siitä kun olin 35, tuntuu olevan ihmisikä. Vaikka kirjoitettuna se on vain 15 vuotta, se tuntuu kuitenkin hirveän pitkältä ajalta.
Ei tämä pätkä elämää mitenkään hujahtanut ohi, vaikka siihen on mahtunut vaikka mitä. Kaksi lasta, uusi ammatti, kaksi muuttoa. Ja vaikka mitä muutakin.
Ei tosiaankaan ollut "silmänräpäys ja ohi" :) joten eläkää vaan te nuoremmat täysillä, tähän on vielä pitkä aika ennen kuin olette näin vanhoja. :)
Itse mietin että vain 15 vuotta eläkeikään. Siinähän ehtii myös vaikka mitä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 44v mies. Aina välillä havahdun siihen, etten voi enää sanoa itseäni "nuoreksi" tai edes "nuorehkoksi" mieheksi tai että mitä kaikkea olisikaan (muka) pitänyt tehdä nuorempana. Tulikohan valittua se oikea elämänkumppani tai ammatti? Oliko pitänyt aloittaa joku kehittävä harrastus jo nuorena? Miksen tajunnut tehdä asiaa X silloin vuosia sitten?
Mutta aika nopeasti havahdun siihen tosiasiaan, että loppupeleissä millään näistä asioista ei ole mitään merkitystä suuressa mittakaakaavassa, kun aika itsestä jättää. Kosmisessa mittakaavassa on aivan sama miten minä tai kukaan tällä planeetalla eli tai oli elämättä. Luonnon/kosmoksen kannalta on aivan yhdentekevää onko koko ihmiskuntaa tai maapalloa edes olemassa. Kenenkään elämällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin sen, minkä sille itse haluaa asettaa. Ainakin minua tämä lohduttaa ja palauttaa takaisin realismiin. Aivan turha siis jossitella tai murehtia ikää.
Mitä enemmän vuosia tulee sen nopeammin aika tuntuu kuluvan koska avotoiminta hidastuu vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vuosia tulee sen nopeammin aika tuntuu kuluvan koska avotoiminta hidastuu vuosien varrella.
Sinulla se onkin jo edennyt aika pitkälle nähtävästi. Mikä ikä?
Vapaaehtoisesti lapseton on 50- veenä kuin pari-kolmekymppinen.
Nuorekkuus säilynyt hyvien unien ja stressivapaan elämän ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44v mies. Aina välillä havahdun siihen, etten voi enää sanoa itseäni "nuoreksi" tai edes "nuorehkoksi" mieheksi tai että mitä kaikkea olisikaan (muka) pitänyt tehdä nuorempana. Tulikohan valittua se oikea elämänkumppani tai ammatti? Oliko pitänyt aloittaa joku kehittävä harrastus jo nuorena? Miksen tajunnut tehdä asiaa X silloin vuosia sitten?
Mutta aika nopeasti havahdun siihen tosiasiaan, että loppupeleissä millään näistä asioista ei ole mitään merkitystä suuressa mittakaakaavassa, kun aika itsestä jättää. Kosmisessa mittakaavassa on aivan sama miten minä tai kukaan tällä planeetalla eli tai oli elämättä. Luonnon/kosmoksen kannalta on aivan yhdentekevää onko koko ihmiskuntaa tai maapalloa edes olemassa. Kenenkään elämällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin sen, minkä sille itse haluaa asettaa. Ainakin minua tämä lohduttaa ja palauttaa takaisin realismiin. Aivan turha siis jossitella tai murehtia ikää.
"Oliko pitänyt aloittaa joku kehittävä harrastus jo nuorena?"
Aloita sellainen nyt. Jos 44-vuotiaana aloitat vaikka, no, jonkun soittimen, niin mieti miten hyväksi voit oppia vaikka kymmenessä vuodessa. Tai harmittaako sitten yli viisikymppisenä, kun et tajunnut tehdä asiaa X nyt kun olivat vasta 44.
Kaikki tekeminen ja aktivointi on hyväksi. Siis jos yhtään käy mielessä tuollainen ajatus "olisiko pitänyt",... niin tee se päätös nyt. :)
Minä 50-v aloitan uuden kielen opiskelun nyt syksyllä.
(1/2) Tämä keskusteluketju oli ja on ajatuksia herättävä. 15 vuotta on vain 5475 päivää (15*365, karkauspäiviä ei huomioitu), ja nekin menevät tosiaan hujauksessa.
Näin kristittynä tämä muistutti siitä, miksi tähän aikaan ei ole hyvä laittaa toivoa, koska tämä syntiinlangennut maailma kestää hetken, kroppakin alkaa kovemmillakin atleetilla jossain vaiheessa falskaamaan ja ennen pitkää itse kukin lopulta rupsahtaa. Ja kun laittaa toiset 15 vuotta (5475 päivää) lisää, onkin 65 v ja siinä vaiheessa kuolemisenkin todennäköisyys kasvaa. Toiset 5475 päivää lisää, ja onkin jo 80-vuotias ja osa kavereista onkin jo kuollut, odottamassa joko iankaikkista elämää Uudessa Jerusalemissa (Ilmestyskirja 21:1-8) tai toista tuomiota (ilmestyskirja 20:11-15).
Ilmestyskirja 20:11-15:
"11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen."
(2/2) Ilmestyskirja 21:1-8:
"1Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.""
Tästä ajasta mitään omaisuutta ei saa mukaansa ja ainoa asia, millä on lopulta väliä, on että mikä oli suhteesi Jeesukseen Kristukseen. Tuolloin uskova saa uuden, pysyvän ruumiin jossa ei ole vaivoja ja joka on täydellinen.
Eli kun analogiaa jatkaa, niin piankos sitä itse kukin on vastaamassa teoistaan Jumalan edessä, jopa 80-vuotiaskin elää vain n. 29 200 päivää; ei siis kovin pitkään loppupeleissä. Ainoa toivo päästä Taivaaseen on Jeesuksen sovitustyö Golgatan ristillä. Ja tässä itse kukin itse kommunikoi Jumalalle. Vielä ehdit kääntyä Jeesuksen puoleen ja alkaa seuraamaan häntä koko sydämestäsi! Helppo reitti se ei tule olemaan ja harva sille reitille haluaa:
Matteus 7:13-14
"13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Mutta et tule katumaan valintaasi, vaikka kohtaat samat asiat mitä Jeesus kohtasi. Mutta todellinen palkinto odottaakin taivaassa. Ota Jeesus vastaan elämääsi jo tänään, sillä kuten viestiketjussa onkin hyvin käynyt ilmi, elämä on lyhyt ja on ohi nopeammin kuin luuletkaan tässä ajassa - iankaikkiseen elämään on hyvä tähdätä!
Vierailija kirjoitti:
50 tuli täyteen. Pidin juhlat ja näin viikko juhlien jälkeen joka päivä käy vielä vieraita. Tästä se elämän alamäki alkaa.
Isä kuoli alle70/äitee ny 72 ja tosi huonossa kunnossa. Tämäkö on elämän tarkoitus. Töissä pitäis jaksaa 15 vuotta vielä. (jos ois töitä) sitten raajarikkona pieni mitätön eläke ja kuolema korjaa.
Paskat... Aloitan ryyppäämisen rellestyksen. Ei jää perikunnalle jaettavaa.
Sun pitee löytää jotain omia kivoja juttuja jota tehdä. Itse opettelin juuri virkkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vuosia tulee sen nopeammin aika tuntuu kuluvan koska avotoiminta hidastuu vuosien varrella.
Aika tuntuu kuluvan nopeammin, koska se on pienempi aika suhteutettuna koko elettyyn elämään. Lapselle yksi vuosi on kymmeniä prosentteja, nyt enää noin 2.
Jaa. Jos elämäntavat on kunnossa niin viisikymmppinen on vielä nuori.
Höpö höpö, kuumaa ilmaa sulta enää tuhahtelee. Että semmonen latinki.