Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
Ainakaan meidän työpaikalla et ole raikas, reilu kolmekymppinen. No, miksikö et? No, kun meidän työpaikalla ei ole yli kolmikymppisiä töissä. Pomo on 24 vee. Sanoi tässä hiljattain palaverissa kun joku erehtyi ihmettelemään ääneen meidän työpaikan porukan (nuorta) ikärakennetta: "Yli kolmikymppiset ei kestä tässä duunissa!". Hiukan porukka kalpeni kun alkoivat pohtia asiaa tältä kantilta! Minulla on 7 vuotta aikaa kerätä tässä duunissa meriittiä. Ei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen olevani vielä melko nuori vaikka ikää on jo 34 vuotta. Lapsia ei ole ikä tule minulle koska en vaan niitä halua tälläiseen maahan, en ole koskaan niitä halunnut koska tämä maa on vaan huono.
Mutta siis 34 vuotiaana on vasta elämä alussa! Nykyään 60 vuotiaskin on melko nuori ja virkeä.
M34
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan meidän työpaikalla et ole raikas, reilu kolmekymppinen. No, miksikö et? No, kun meidän työpaikalla ei ole yli kolmikymppisiä töissä. Pomo on 24 vee. Sanoi tässä hiljattain palaverissa kun joku erehtyi ihmettelemään ääneen meidän työpaikan porukan (nuorta) ikärakennetta: "Yli kolmikymppiset ei kestä tässä duunissa!". Hiukan porukka kalpeni kun alkoivat pohtia asiaa tältä kantilta! Minulla on 7 vuotta aikaa kerätä tässä duunissa meriittiä. Ei pelota.
Sellainen sepitys tällä kertaa.
En nyt oikein ymmärrä tämän ketjun pointtia. Täällä ovat toisaalta kolmekymppiset itse sanomassa, etteivät tunne itseään vanhoiksi (mitä eivät olekaan), mutta sitten vähintään 50 v kirjoittelijat inttävät vastaan, että kyllä kolmekymppinen on jo vanha. Jotain outoa kateutta ja katkeruutta nuorempia kohtaan? Koska +50 v ihminen kokee olevansa vanha, niin sitten muutkin pitää laittaa samaan lokeroon? Häh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Mutta täsähhän oli puhe 50 vuotiaista jotka on nyt kamalan vanhoja eivätkä tunnista itseään peilistä??
Voi teitä lapsukaisia. Jos luulee että 50-vuotias on "kamalan vanha", niin olette aika hukass
En itse luule mutta aloittaja itse väitti niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pudota mua mun pilvilinnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan meidän työpaikalla et ole raikas, reilu kolmekymppinen. No, miksikö et? No, kun meidän työpaikalla ei ole yli kolmikymppisiä töissä. Pomo on 24 vee. Sanoi tässä hiljattain palaverissa kun joku erehtyi ihmettelemään ääneen meidän työpaikan porukan (nuorta) ikärakennetta: "Yli kolmikymppiset ei kestä tässä duunissa!". Hiukan porukka kalpeni kun alkoivat pohtia asiaa tältä kantilta! Minulla on 7 vuotta aikaa kerätä tässä duunissa meriittiä. Ei pelota.
Sellainen sepitys tällä kertaa.
Ei tämä mitään sepitystä ollut! Enkä vielä ilmaissut omaa kantaani tähän "ikäkysymykseen". Mielestäni yli kolmikymppiset ovat ikääntyneitä. Eikä heitä tulisi palkata sellaisiin tehtäviin joissa tarvitaan nuorta sähäkkyyttä ja intoa. Iän mukanaan tuomat rajoitukset täytyy hyväksyä ja hakeutua sellaisiin tehtäviin joista yli kolmikymppiset fossiilit selviytyvät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ikääntyminen niinkään, mutta nämä HELVETIN SAIRAUDET ... KUTEN
esim. reilu 30 v. puhjennut DIABETES MELLITUS !!!!!!!!!!!!!!!!!!!
m 63 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vuosien lukumäärä, vaan elinvuosien laatu. Yksinkertaisesti elinpiiri pienenee, muisti heikkenee, jaksaminen vähenee, kivut lisääntyy kyllä suurin osa 90+ vuotiaista toteaa että pääsisipä jo pois. Osa jo nuorempana. Kun läheiset ja vanhat ystävät alkaa tippua piiristä pois, etkä oikein pysty mihinkään lähtemään, ei ole ole varsinainen onni elää useita vuosia kuihtuen.
Oletko itse 90-vuotias?
En mutta pitkäikäinen suku ja nytkin kolme ysikympistä lähisukulaista. Takana hyvä elämä, mutta kun haurastuvalla ja heikolla ihmisellä on väistämätön kuolema edessä, niin ei siinä kohtaa enää elinvuosia toivo lisää ihan vaan periaatteesta. Ystäväni töissä kotisairaanhoidossa ja korona aikana kuulemma moni kotona ollut vanhus olisi halunnut mieluimmin olla eristäytymättä, vaikka koronaan kuolen, kuin ne viimeiset elinvuodet hillottuna yksin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan meidän työpaikalla et ole raikas, reilu kolmekymppinen. No, miksikö et? No, kun meidän työpaikalla ei ole yli kolmikymppisiä töissä. Pomo on 24 vee. Sanoi tässä hiljattain palaverissa kun joku erehtyi ihmettelemään ääneen meidän työpaikan porukan (nuorta) ikärakennetta: "Yli kolmikymppiset ei kestä tässä duunissa!". Hiukan porukka kalpeni kun alkoivat pohtia asiaa tältä kantilta! Minulla on 7 vuotta aikaa kerätä tässä duunissa meriittiä. Ei pelota.
Sellainen sepitys tällä kertaa.
Ei tämä mitään sepitystä ollut! Enkä vielä ilmaissut omaa kantaani tähän "ikäkysymykseen". Mielestäni yli kolmikymppiset ovat ikääntyneitä. Eikä heitä tulisi palkata sellaisiin tehtäviin joissa tarvitaan nuorta sähäkkyyttä ja intoa. Iän mukanaan tuomat rajoitukset täytyy hyväksyä ja hakeut
Huutonauru! Nää alle kolmekymppiset lumihiutaleet ei kestä pienintäkään painetta. Keski-ikäisiä tarvitaan työpaikoille tasoittamaan tunnelmaa ja tekemään hommat sillä aikaa kun sähäkät nuoret paniikissa ryntäilee tekemään tyhmyyksiä ja älyttömyyksiä huonolla laadulla. Mut kyllä tekin opitte. Ei hätää.
Vierailija kirjoitti:
(1/2) Tämä keskusteluketju oli ja on ajatuksia herättävä. 15 vuotta on vain 5475 päivää (15*365, karkauspäiviä ei huomioitu), ja nekin menevät tosiaan hujauksessa.
Näin kristittynä tämä muistutti siitä, miksi tähän aikaan ei ole hyvä laittaa toivoa, koska tämä syntiinlangennut maailma kestää hetken, kroppakin alkaa kovemmillakin atleetilla jossain vaiheessa falskaamaan ja ennen pitkää itse kukin lopulta rupsahtaa. Ja kun laittaa toiset 15 vuotta (5475 päivää) lisää, onkin 65 v ja siinä vaiheessa kuolemisenkin todennäköisyys kasvaa. Toiset 5475 päivää lisää, ja onkin jo 80-vuotias ja osa kavereista onkin jo kuollut, odottamassa joko iankaikkista elämää Uudessa Jerusalemissa (Ilmestyskirja 21:1-8) tai toista tuomiota (ilmestyskirja 20:11-15).
Ilmestyskirja 20:11-15:
"11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja m
Uskisten tapa "keskustella" copypasteamalla Raamattua keskustelupalstoille ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai seitsenkymppisenä väkisinkin mieleen tulee ajatus jäljellä olevan ajan vähyydestä. Elänkö vielä 10 vuotta? Kymmenen vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi. Miettikää itse, kolmikymppiset, miltä tuntuisi, jos tietäisitte, että teillä on noin 10 vuotta elinaikaa? Mutta se ei kuulu sen iän ajatusmaailmaan, paitsi vakavasti sairailla, joille myötätuntoni!
Oman kuoleman lähestymisen ymmärtäminen kuuluu vanhuuteen. Isäni sanoi ysikymppisenä kun aina kysyttiin, miltä tuntuu elää noin vanhaksi: "Suattaa ellee mutta suattaa kuollakkii." Eli siis molemmat vaihtoehdot oli ok. :)
Niinpä, kolmekymppisen ei kuulukaan tottua ajatukseen että vain 10 vuotta jäljellä. :) Ihmisen kehitysvaiheet menee tiettyä rataa. Ja jossain vaiheessa sitä hyväksyy elämän rajallisuuden, niin hullulta kuin se nuorempana olisi tuntunutkin. En olisi kolmekymppisenä uskonut, että joku päivä "hyväksyn" että jokainen kuolee. Nyt olen 50, ja niin vaan sitä alkaa hyväksymään että nyt on vähemmän edessä kuin takana. Siihen vaikuttaa myös omien sukulaisten vanheneminen, kun näkee miten 75-vuotias kulkee jo rollan kanssa jne.
Eikä se rajallisuus minua harmita. Päinvastoin, on tullut sellainen olo että "Nyt tai ei koskaan", jos on vain 20 vuotta jäljellä aktiivista elämää niin ei valiteta ja kärvistellä, vaan pyritään elämään niin ettei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tuo oivallus tuli jo 25 vuotiaana. Kuolema tosin tuli tutuksi jo lapsena ja nuorena, niin ihmisen kuolevaisuus on ollut aina läsnä elämässäni. 25 vuotiaana tajusin kuitenkin vasta, että kuinka nopeasti vuodet vierii ja miksi jokainen vuosi tuntuu edellistä lyhyemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuo oivallus tuli jo 25 vuotiaana. Kuolema tosin tuli tutuksi jo lapsena ja nuorena, niin ihmisen kuolevaisuus on ollut aina läsnä elämässäni. 25 vuotiaana tajusin kuitenkin vasta, että kuinka nopeasti vuodet vierii ja miksi jokainen vuosi tuntuu edellistä lyhyemmältä.
Siis tiedostaminen, vai hyväksyminen? Hyväksyitko jo tuossa iässä, että päiväsi ovat rajalliset? Olet ehkä sitten harvinaisen varhaiskypsä.
Vähän riippuu asuinpaikastakin miten ympäristö peilaa ikääsi. Pienellä kylällä täällä itä-Suomessa 59-vuotiasta todella usein tytötellään ja kutsutaan "noin nuoreksi".
En kuvittele olevani mitenkään erityisen nuorekas viiden lapsen mummona, mutta tämä on aivan arkipäivää paikkakunnalla, jonka katukuvassa on paljon yli yhdeksänkymppisiä virkeitä vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuo oivallus tuli jo 25 vuotiaana. Kuolema tosin tuli tutuksi jo lapsena ja nuorena, niin ihmisen kuolevaisuus on ollut aina läsnä elämässäni. 25 vuotiaana tajusin kuitenkin vasta, että kuinka nopeasti vuodet vierii ja miksi jokainen vuosi tuntuu edellistä lyhyemmältä.
Siis tiedostaminen, vai hyväksyminen? Hyväksyitko jo tuossa iässä, että päiväsi ovat rajalliset? Olet ehkä sitten harvinaisen varhaiskypsä.
Elämän rajallisuuden tiedostin jo alle 10v ja hyväksyin teini ikäisenä jatkuvien hautajaisten myötä. Vuosien nopean vierimisen huomasin sitten 25 vuotiaana.
Minä kyllä olin varhaiskypsä ja se auttoi nuoruuden vaikeuksien yli. Samoin keski-iän kriisi jäi tulematta, koska hyväksyin elämän rajallisuuden jo aikoja sitten. Olen nyt siis nelikymppinen.
35 VUOTIAS ON WANHA. 15 - 24v on nuori. suorisoa.
Sä bailaat coccelia nokassa ja laulat bom bom boomer, ota iisimmin 😎 kunnes heräät suonenvetoon.
Jokainen nuortukoot haluamallaan tavalla. Ei kaikki ehdi kuolemaan. Jos kuolee tulee uusi nuoruus.