Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Samanpituisia ne vuodet aina on.
Vuodet kyllä, ihmisen ajantaju ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kolmenkympin jälkeen alkaa vuodet lyhenemään kummasti ja aika kulumaan hurjaa vauhtia.
Niveletkin kuluu kiihtyvällä tahdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä.
Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu. Kyse on asenteesta, jonka voi omaksua riippumatta siitä roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.
N52, joka elää täyttä elämää
No kyllä se keskimäärin vaikuttaa, mutta hienoa, että sinullakin on tuo asenne.
No ei se kyllä vaikuta millään tasolla. Kokemukset muodostuvat aivoissa, ei genitaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.
Voi mutta kyllä jossain iässä voi tulla se ettei uskalla suunnitella mitään esim. seuraavalle päivälle kun ei tiedä milloin lähtö tulee ja on se lähteminen joka päivä mielessä. Alkaa jo miettii että haenpa kupin kahvia ellen kupsahda matkalla keittiöön.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hullua, että moni ikäiseni (olen 52v) käyttäytyy kuin olisivat jotain 8kymppisiä vanhuksia. Valitetaan miten raihnaisia ollaan ja suurinpiirtein jo kaivetaan hautaa valmiiksi. Itse olen pitänyt kunnostani huolta ja aion elää täysillä niin kauan kuin elämää on annettu.
Niin. Riippuu kai vaivoista. Ehkä on silti parempi ettei leiki liikaa 80-vuotiasta jos ei ole vielä viittäkymmentäkään, vaikka vaivoissa osa näyttää just siltä että joku vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna pidän jokseenkin jälkeenjääneenä ihmistä, joka vielä 35v iässä kuvittelee olevansa samaa kastia kuin parikymppisen nuoret aikuiset.
Onko se 29-vuotiaan ja 35-vuotiaan ero niin valtavan iso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä.
Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu. Kyse on asenteesta, jonka voi omaksua riippumatta siitä roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.
N52, joka elää täyttä elämää
Joo, täyttä viisikymppisen elämää, joka ei ole samanlaista kuin kaksikymppisen elämä.
Miksi sen pitäisi olla samanlaista? Itse koen, että elämässä kuuluu kehittyä ja mennä eteenpäin. Parikymppisenä elämä oli täysin erilaista kuin nykyisin, mutta ei se tarkoita, että nykyisin olen vanhus, jolla ei ole elämässä enää muuta kuin vaivojen valittelua ja kuoleman odottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29v enkä aio ottaa ap:n asennetta. Olen nuori ja nuori ajattelin olla 6v päästäkin ;)
olen huomattavasti paremmassa elämäntilanteessa kuin vaikka 20v. Ulkonäkökin parempi; olen hoikempi ja löytänyt oman tyylin. Tässä iässä varallisuuttakin on enemmän kuin 20v, samoin itsevarmuutta. Työelämässä löysin oman alani vasta nyt. Lapsia ei ole ja voi olla ettei tulekaan, joten ei tarvi sellaista miettiä.
ja sitten kun ei ole enää nuori niin ei ole, itsestään voi aina pitää huolta silti ja olla onnellinen. Urheilla, liikkua, esteettiset hoidot jos sellaisista tykkää ei mikään pakko nyt tietenkään. Pitää tietenkin aina toivoa, että pysyy mahdollisimman terveenä, mutta se nyt on se toive ihan kaiken ikäisenä oli nuori tai vanha tai jotain siltä väliltä.
Musta on hölmöä murehtia ikäänsä. Se on asia jolle kukaan ei mitään voi. Miksi käyttää aikaa elämästä oman iän märehtimiseen?
Olen viisikymppinen ja tämä on ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna pidän jokseenkin jälkeenjääneenä ihmistä, joka vielä 35v iässä kuvittelee olevansa samaa kastia kuin parikymppisen nuoret aikuiset.
Onko se 29-vuotiaan ja 35-vuotiaan ero niin valtavan iso?
Kyllä se on sen 6 vuotta, jonka aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos olet esimerkiksi 29-vuotiaana bilehilesinkku ja 35-vuotiaana kahden lapsen äiti, siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.
Naurahdin samaa. Harva 35-vuotias pitää itseään kovin nuorena, saatikka vielä pitkään kovin nuorena.
Oletan että te olette kaikki naisia. Miehenä olen samaa mieltä, ettei 35-vuotias nainen ole todellakaan nuori enää. Eri tilanne miesten kohdalla tosin. Itse olen suunnilleen tuon ikäinen ja selvästi vielä nuori aikuinen. En pysty edes ostamaan alkoholia kaupasta tai menemään baariin ilman, että paperit tarkistetaan. Ja joku kysyi äskettäin pidänkö parhaillani välivuotta lukiosta valmistumisen jälkeen.
Toisin sanoen et ole kovin miehekkään ja karismaattisen näköinen, vaan luonteeseesi sopivan epäkypsän pojanklopin näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D
on 35v nuori. Monella ton ikäisellä on nykyään ihan pienet lapset tai ei lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.
Voi mutta kyllä jossain iässä voi tulla se ettei uskalla suunnitella mitään esim. seuraavalle päivälle kun ei tiedä milloin lähtö tulee ja on se lähteminen joka päivä mielessä. Alkaa jo miettii että haenpa kupin kahvia ellen kupsahda matkalla keittiöön.
Missään iässä ei tiedä, koska lähtö tulee. Jokainen meistä voi olla kuollut vaikka jo tunnin päästä. Ei siihen ikä vaikuta. Jos asenne on tuo kuin sinulla, voi mennä suoraan haudan reunalle istumaan ja odottamaan, koska kuolo korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu.
Läpällä otettava
roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.
Roikkuu. Puolikovana joskus 3 minuuttia.
KIkkelimies 50+ 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna pidän jokseenkin jälkeenjääneenä ihmistä, joka vielä 35v iässä kuvittelee olevansa samaa kastia kuin parikymppisen nuoret aikuiset.
Onko se 29-vuotiaan ja 35-vuotiaan ero niin valtavan iso?
Kyllä se on sen 6 vuotta, jonka aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos olet esimerkiksi 29-vuotiaana bilehilesinkku ja 35-vuotiaana kahden lapsen äiti, siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Sellaiselta jonka ikä alkaa kakkosella odotetaan bilehilesinkkuutta ja 30 täyttäneeltä taas odotetaan vakiintumista ja lastentekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D
on 35v nuori. Monella ton ikäisellä on nykyään ihan pienet lapset tai ei lapsia ollenkaan.
Tuolla logiikalla 5kymppinenkin on nuori, koska monilla on siinäkin iässä pienet lapset tai ei lapsia ollenkaan. Jos lapsettomuus on nuoruuden synonyymi, osa on nuoria 100-vuotiaanakin vielä :D
Ap luulee, että kaikki elää samaa kaavaa ja kaikki elää perhe-elämää vuodet 30-50v? Ei elä.
Vierailija kirjoitti:
Ap luulee, että kaikki elää samaa kaavaa ja kaikki elää perhe-elämää vuodet 30-50v? Ei elä.
Suurin osa ei nykyään elä perhe-elämää ollenkaan. Lähinnä uskispiireissä perhe-elämä on normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän 5kymppinenkään mitenkään vanha vielä ole. Varsinkaan nykyisin, kun keskimäärin eletään paljon pidempään kuin esim. 100v sitten.
Pidempään toki, mutta ei se elinvuosienkaan määrä korvaa laatua vaan aika monella se 5-10 viimeistä elinvuotta on melkoista kärsimystä eikä sitä enää ole kuin elossa. Ja kukaanhan ei tiedä kuuluuko itse siihen porukkaan joka elää 85-vuotiaaksi vaiko siihen jolle noutaja tulee jo ennen 70-vuotispäiviä. Lisäksi erilaiset sairaudet voi iskeä keneen vaan eli vaikka sinällään kuuluisikin heihin, joille niitä elinvuosia olisi (ollut) luvassa pitempään niin jokin syöpä voikin muuttaa tilannetta kummasti eikä sekään nyt varsinaista laatuaikaa ole, että kulkee syöpähoidoissa ja -kontrolleissa vuosikausia vaikka syöpä saataisiinkin kuriin. Tai että saa syödä loppuikänsä vahvoja lää
Niin. Yksi täti sai reumaoireita vähän yli 50v. Nyt on rollaattori ja on 85+ ikäinen. Mutta helppoa se ei ollut ihan ja on lääke. Suvussa moni menee kohti 80, mutta yksilöllistä. Nuorillakin jo (yleensä) voi olla kummallisia vaivoja, paitsi diagnoosi voi helpottaa sen hahmottamista.
Entä jos ihmisen pää vaikuttaa ajan kokemukseen, tunteet, elämäntilanne, talous ja muut aika-avaruuden tekijät, joita emme tunne. Miten nuorennamme itseämme?