35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.

Elämä on tuon 50v jälkeen ns luopumista ja raihnaisuutta.

Mitä hourailet? Ei 50v ole mikään kuolemaa odottava vanhus. Silloin ollaan vielä tukevasti työelämässä ja monilla on perhe-elämä vilkkaimmillaan. Vasta joskus 80-90v iässä voi pysähtyä odottelemaan kuolemaa. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

Alle 30-vuotiaat ovat nykyään lähinnä teiniin rinnastuvia (esim. nuorisotalojen ikäraja on 30v) ja vasta 30v täyttänyt on aikuinen oikeasti. 35v taas on vasta hetken aikaa aikuisena ollut.

Toisaalta 40v onkin sitten tukevasti keski-ikäinen.

Minä kun täytin 35 iski paniikki "apua, olen jo näin vanha, mihin nuoruus meni"

Suoraan sanottuna pidän jokseenkin jälkeenjääneenä ihmistä, joka vielä 35v iässä kuvittelee olevansa samaa kastia kuin parikymppisen nuoret aikuiset. 

Sitten ollaan pitkään nuori viisikymppinen.

Toivon itse olevani jo eläkeiässä ja olen vasta 35 v... Syynä se, että työelämä + välillä toistuvat työttömyysjaksot vievät kaikki musta kaikki mehut ja ilon elämästä.

Mummoni suorastaan heräsi puolikuolleista, kun pääsi eläkkeelle raskaasta esimiestyöstä. Kalenteri täyttyi monenlaisista harrastuksista, ja ystäviensä kanssa teki matkoja ympäri maailmaa. No oma eläkkeeni ei tule olemaan noin ruhtinaallinen, mutta kaipaan elämään vapautta ja rauhaa. Nykyaikainen tietoyhteiskunta rikkoo mun sukupolven ja sitä nuorempien aivot.

Toisaalta jos eläkkeelle nyt ikinä pääsenkään...

Vierailija kirjoitti:

Toivon itse olevani jo eläkeiässä ja olen vasta 35 v... Syynä se, että työelämä + välillä toistuvat työttömyysjaksot vievät kaikki musta kaikki mehut ja ilon elämästä.

Mummoni suorastaan heräsi puolikuolleista, kun pääsi eläkkeelle raskaasta esimiestyöstä. Kalenteri täyttyi monenlaisista harrastuksista, ja ystäviensä kanssa teki matkoja ympäri maailmaa. No oma eläkkeeni ei tule olemaan noin ruhtinaallinen, mutta kaipaan elämään vapautta ja rauhaa. Nykyaikainen tietoyhteiskunta rikkoo mun sukupolven ja sitä nuorempien aivot.

Toisaalta jos eläkkeelle nyt ikinä pääsenkään...

Säälittävää, jos aikuinen ihminen ei pysty keksimään itselleen muuta sisältöä kuin eläkkeen odottaminen. Itse olen pätkätyöläinen, mutta nautin silti elämästä, koska minulla on muutakin elämää kuin työt. Olisi hullua tuhlata ainut elämä siihen, että odottaa eläkeikää, joka on kuitenkin vain muutama vuosi elämän loppumetreillä. 

Tosiasia on, että aika kuluu nopeasti ja siksi pitää tehdä asioita, joista pitää, olivat sitten pieniä tai joskus isompia. Oma mieheni (53) on jo papparainen, mutta minä, hieman nuorempi, en ole mummeli. Tässä vaiheessa mietityttää eniten, mitä tuon paapan kanssa tekisi. Minä haluan vielä elää täysipainoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5kymppinenkään mitenkään vanha vielä ole. Varsinkaan nykyisin, kun keskimäärin eletään paljon pidempään kuin esim. 100v sitten.

Pidempään toki, mutta ei se elinvuosienkaan määrä korvaa laatua vaan aika monella se 5-10 viimeistä elinvuotta on melkoista kärsimystä eikä sitä enää ole kuin elossa. Ja kukaanhan ei tiedä kuuluuko itse siihen porukkaan joka elää 85-vuotiaaksi vaiko siihen jolle noutaja tulee jo ennen 70-vuotispäiviä. Lisäksi erilaiset sairaudet voi iskeä keneen vaan eli vaikka sinällään kuuluisikin heihin, joille niitä elinvuosia olisi (ollut) luvassa pitempään niin jokin syöpä voikin muuttaa tilannetta kummasti eikä sekään nyt varsinaista laatuaikaa ole, että kulkee syöpähoidoissa ja -kontrolleissa vuosikausia vaikka syöpä saataisiinkin kuriin. Tai että saa syödä loppuikänsä vahvoja lääkkeitä jotka tietenkin aiheuttaa myös haittoja.

Lisäksi ne vuodet voi loppua itseltäkin ainakin sellaisina millaisiksi ne oli aina suunnitellut, kun puoliso sairastuu. Aika harva on ainakaan heti valmis lykkäämään puolisoaan jonnekin hoivakotiin ja/tai yhteiskunnan armoille vaan yrittää itse mukautua ja pärjätä.

Sitä ei moni osaa ajatellakaan vielä 40-50-vuotiaana kuinka monella tapaa se oma elämä vielä muuttuukaan ja kuinka äkkiä / nuorena se voi tapahtua. Ei se menekään niin, että elää kuten tähänkin asti vielä sen toiset 40 vuotta ja vasta +80-vuotiaana alkaa tulla ekoja ikääntymisen merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että aika kuluu nopeasti ja siksi pitää tehdä asioita, joista pitää, olivat sitten pieniä tai joskus isompia. Oma mieheni (53) on jo papparainen, mutta minä, hieman nuorempi, en ole mummeli. Tässä vaiheessa mietityttää eniten, mitä tuon paapan kanssa tekisi. Minä haluan vielä elää täysipainoisesti.

Paappa luiskaan ja nuori rakastaja kehiin. Siitä sitä kummasti voimaantuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5kymppinenkään mitenkään vanha vielä ole. Varsinkaan nykyisin, kun keskimäärin eletään paljon pidempään kuin esim. 100v sitten.

Pidempään toki, mutta ei se elinvuosienkaan määrä korvaa laatua vaan aika monella se 5-10 viimeistä elinvuotta on melkoista kärsimystä eikä sitä enää ole kuin elossa. Ja kukaanhan ei tiedä kuuluuko itse siihen porukkaan joka elää 85-vuotiaaksi vaiko siihen jolle noutaja tulee jo ennen 70-vuotispäiviä. Lisäksi erilaiset sairaudet voi iskeä keneen vaan eli vaikka sinällään kuuluisikin heihin, joille niitä elinvuosia olisi (ollut) luvassa pitempään niin jokin syöpä voikin muuttaa tilannetta kummasti eikä sekään nyt varsinaista laatuaikaa ole, että kulkee syöpähoidoissa ja -kontrolleissa vuosikausia vaikka syöpä saataisiinkin kuriin. Tai että saa syödä loppuikänsä vahvoja lääkkeitä jotka tietenkin aiheuttaa myös haittoja.

Sehän on vain tervettä, ettei rupea vellomaan ajatuksessa "kohta se lähtö voi tulla", vaan elää täysillä ja pyrkii mahdollisimman paljon edistämään sitä, ettei viimeiset vuodet olisi raihnaisia. Kuolo voi korjata vaikka pikkulapsena, mutta ei sen takia kannata elämää jättää elämättä. 

Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä. 

Minusta on hullua, että moni ikäiseni (olen 52v) käyttäytyy kuin olisivat jotain 8kymppisiä vanhuksia. Valitetaan miten raihnaisia ollaan ja suurinpiirtein jo kaivetaan hautaa valmiiksi. Itse olen pitänyt kunnostani huolta ja aion elää täysillä niin kauan kuin elämää on annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä. 

Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu. Kyse on asenteesta, jonka voi omaksua riippumatta siitä roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.

N52, joka elää täyttä elämää 

Vierailija kirjoitti:

Oletkin viisikymppinen.... ja alat elää hienoa uutta elämänvaihetta. Ei ole yhtään ikävä niitä ruuhkavuosia.

Jos ruuhkavuosia ei ole ikävä, niin miksi ihmeessä alun perin valitsi ruuhkavuodet? Lapsettomuus on ihan normaali valinta nykypäivänä, eikä se mitään kovin kummallista ollut edes 20-30 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä. 

Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu. Kyse on asenteesta, jonka voi omaksua riippumatta siitä roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.

N52, joka elää täyttä elämää 

No kyllä se keskimäärin vaikuttaa, mutta hienoa, että sinullakin on tuo asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä ikääntyviä vanhoja naisia, joille elämä on ilmeisesti jo melkein ohi kolmekymppisenä. Hyi mikä kamalan fatalistinen asenne. Luojan kiitos minä olen mies! Elämäni on vasta alkamassa nyt kolmekymppisenä. 

Eipä se kikkeli vaikuta mitenkään siihen, miten elämään suhtautuu. Kyse on asenteesta, jonka voi omaksua riippumatta siitä roikkuuko jalkovälissä kikkeli vai ei.

N52, joka elää täyttä elämää 

Joo, täyttä viisikymppisen elämää, joka ei ole samanlaista kuin kaksikymppisen elämä.

Samanpituisia ne vuodet aina on. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että aika kuluu nopeasti ja siksi pitää tehdä asioita, joista pitää, olivat sitten pieniä tai joskus isompia. Oma mieheni (53) on jo papparainen, mutta minä, hieman nuorempi, en ole mummeli. Tässä vaiheessa mietityttää eniten, mitä tuon paapan kanssa tekisi. Minä haluan vielä elää täysipainoisesti.

Syö enemmän, niin paino nousee. Ehkä vielä joskus olet täysipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 5kymppinenkään mitenkään vanha vielä ole. Varsinkaan nykyisin, kun keskimäärin eletään paljon pidempään kuin esim. 100v sitten.

Pidempään toki, mutta ei se elinvuosienkaan määrä korvaa laatua vaan aika monella se 5-10 viimeistä elinvuotta on melkoista kärsimystä eikä sitä enää ole kuin elossa. Ja kukaanhan ei tiedä kuuluuko itse siihen porukkaan joka elää 85-vuotiaaksi vaiko siihen jolle noutaja tulee jo ennen 70-vuotispäiviä. Lisäksi erilaiset sairaudet voi iskeä keneen vaan eli vaikka sinällään kuuluisikin heihin, joille niitä elinvuosia olisi (ollut) luvassa pitempään niin jokin syöpä voikin muuttaa tilannetta kummasti eikä sekään nyt varsinaista laatuaikaa ole, että kulkee syöpähoidoissa ja -kontrolleissa vuosikausia vaikka syöpä saataisiinkin kuriin. Tai että saa syödä loppuikänsä vahvoja lääkkeitä jotka tietenkin aiheuttaa myös haittoja.

Tai sitten voi elää terveenä ja hyväkuntoisena teräsmummona/vaarina vaikka satavuotiaaksi asti. Turha sitä on ennakkoon päättää, että "minusta tulee raihnainen mummo, joka kituu vaipoissaan jo ennen kuin täyttää 80v". Sitä voi murehtia sitten, JOS niin sattuu käymään. Ennen sitä kannattaa elää elämäänsä niin, että minimoi todennäköisyyksiä joutua huonoon kuntoon. Oma mallini on 98v mummoni, joka käy edelleen päivittäin kaksi kertaa tunnin lenkillä säässä kuin säässä ja voimistelee joka aamu puolen tunnin ohjelman läpi.