35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen

Oot oikeassa. Lapsia ei ole tosin. Vanhempi vanhenee ja suku. 20v sitten olin 26v ja yhtäkkiä 46v. Äiti oli 56v ja nyt 76v. Ajan juoksu tiimalasissa ja kropan suunniteltu ikääntyminen on aivan hullua maanpäällä. Taivaan ajoista ei tietoa olisko siellä pitempi ja olisko ikinuori. Ei tässä järkeä ole ja pitää pysyä kärryillä jotenkin kaukaisesti. Nuorempana olisi voinut tajuta nämä asiat, mutta eihän sitä kaikkea tiedä. Saati hormonimuutokset voivat olla kummallisia ja kaikki mikä paljastuu yhteiskunnasta jota ennen ei tiedetty.

Jos 5-kymppisenä pysähtyy paikoilleen, niin siihen sitä jääkin.

Kannattaa pitää tuumaustauko, summata elämän plussat ja miinukset, miettiä raamit raha-asioihin ja pohtia missä ja miten tahtoo asua. Ja mitä aikoo tehdä eläkkeellä, kun työnantaja ja monet viranomaiset lakkaavat ahdistelemasta.

Ajattelinkin itse mm. yrittää maksaa asuntolainan etuajassa, opiskella animaatiota, tehdä vanhoja töitä osa-aikaisesti ja mennä viimeiseksi ylipistoon. Seuraavat kiinnostavat asuinpaikkakunnatkin olen valinnut. Perinnöt on mietitty. Yritän pitää kaikenlaiset verkostot yllä, etten muumioidu psyykkisesti tai fyysisesti johonkin yksinäiseen loukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mutta viisikymppisenäkään ei tajua kuinka äkkiä se seuraava 15 vuotta menee ja sitten onkin jo liki eläke-ikäinen seniorikansalainen vaikka just oli kolmikymppinen ja elämä edessä.

Niin, jos ei tee mitään uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta viisikymppisenäkään ei tajua kuinka äkkiä se seuraava 15 vuotta menee ja sitten onkin jo liki eläke-ikäinen seniorikansalainen vaikka just oli kolmikymppinen ja elämä edessä.

Aika pelottavaa. Vaikkei eläkkeelle ole pakko jäädä kokonaan jos ei halua, voi harrastella vaikka. Miksei tästä ilmiöstä ole ennen puhuttu tai käyty läpi. Joku videolla ulkomailla väitti että ajan kulku olisi nopeutettua, mutta silti elämä lyhyt ilmeisesti.

Eihän 5kymppinenkään mitenkään vanha vielä ole. Varsinkaan nykyisin, kun keskimäärin eletään paljon pidempään kuin esim. 100v sitten.

Kun minä täytän 50, lapseni ovat vasta alakouluikäisiä. Kaikilla ei elämä menee samaa rataa kuin ap:lla. Osahan on viisikymppisenä vielä leikki-ikäisten vanhempia. Osalla sitten lapset lentäneet pesästä jo kauan ennen äidin 50v päiviä. 

Aika menee nopeasti vain, jos et tee mitään järkevää ajallasi. Muuten aika voi mennä hyvinkin "hitaasti" ja yhdessäkin vuodessa voi saada paljon aikaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt näitä puheita ajan muka nopeasta kulumisesta. Esimerkiksi yksi ihmiselämä, sanotaan vaikka 80 vuotta, on PALJON aikaa tehdä vaikka mitä.

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Jotkut vain rupsahtavat toisia nopeammin. Itse olen 34-vuotias ja ehdottomasti nuori. En edes näytä erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

Naurahdin samaa. Harva 35-vuotias pitää itseään kovin nuorena, saatikka vielä pitkään kovin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Jotkut vain rupsahtavat toisia nopeammin. Itse olen 34-vuotias ja ehdottomasti nuori. En edes näytä erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. 

Missä kohtaa puhuin jotain rupsahtamisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Jotkut vain rupsahtavat toisia nopeammin. Itse olen 34-vuotias ja ehdottomasti nuori. En edes näytä erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. 

Tai sitten elämä teinien vanhempana antaa perspektiiviä. Kaikessa ei aina ole kyse ulkonäöstä. Ja ihminen sokeutuu helposti itsessä tapahtuviin muutoksiin, kun oman pärstän näkee päivittäin. Jos joku sinut viimeksi 10v sitten tavannut näkisi sinut nyt, varmasti huomaisi jos jonkin lasta "rupsahtamista". 

t. eri

Kierre vie kiihtyen mennessään. Aika menee yhä nopeammin ja itse hidastuu. 54-vuotiaaksi menee, mutta sitten alkaa 55+. Siihen asti on ihmetelty, jos "noin nuori" on sairastunut vakavasti.

Mutta 60 vuotiaana kun kuulee että yksi ikätoveri on kuollut syöpään ja toinen halvaantunut, muistatko Mikan tai Minnan, sekin on jo kuollut, se on hirveää. Miten aika kiitää!. Eläkää itsellenne siskot. Lapset täytyy kasvattaa rakkaudella itsenäisiksi ja pärjääviksi. Mutta minkään narsistimiehen sätkynukkena ei kannata ainutta elämäänsä tuhlata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

Naurahdin samaa. Harva 35-vuotias pitää itseään kovin nuorena, saatikka vielä pitkään kovin nuorena. 

Oletan että te olette kaikki naisia. Miehenä olen samaa mieltä, ettei 35-vuotias nainen ole todellakaan nuori enää. Eri tilanne miesten kohdalla tosin. Itse olen suunnilleen tuon ikäinen ja selvästi vielä nuori aikuinen. En pysty edes ostamaan alkoholia kaupasta tai menemään baariin ilman, että paperit tarkistetaan. Ja joku kysyi äskettäin pidänkö parhaillani välivuotta lukiosta valmistumisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Aika menee nopeasti vain, jos et tee mitään järkevää ajallasi. Muuten aika voi mennä hyvinkin "hitaasti" ja yhdessäkin vuodessa voi saada paljon aikaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt näitä puheita ajan muka nopeasta kulumisesta. Esimerkiksi yksi ihmiselämä, sanotaan vaikka 80 vuotta, on PALJON aikaa tehdä vaikka mitä.

Valitettavasti tämä ei ole silti kaikille totta. Ja eri mahdollisuudet tehdä asioita. Lepoakin pakko saada Suomen olosuhteissa. 80 vuotta on todella lyhyt aika ja osa ei elä sinne saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Jotkut vain rupsahtavat toisia nopeammin. Itse olen 34-vuotias ja ehdottomasti nuori. En edes näytä erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. 

Tai sitten elämä teinien vanhempana antaa perspektiiviä. Kaikessa ei aina ole kyse ulkonäöstä. Ja ihminen sokeutuu helposti itsessä tapahtuviin muutoksiin, kun oman pärstän näkee päivittäin. Jos joku sinut viimeksi 10v sitten tavannut näkisi sinut nyt, varmasti huomaisi jos jonkin lasta "rupsahtamista". 

t. eri

Aikuisuus, vanhemmuus yms. ei poissulje nuoruutta, ellei sitten pidä nuoruutena yksinomaan jotain teini-ikää, tai hädin tuskin kaksikymppisenä olemista. 

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.

Elämä on tuon 50v jälkeen ns luopumista ja raihnaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä? 35-vuotias ei ole enää lähelläkään nuorta, siinä kohtaa nuoruus on jo muisto vain, eikä sitä todellakaan ole edessäpäin enää luvassa. Pitää olla vakavat harhaluulot päällä, jos näin kuvittelee.

Naurahdin samaa. Harva 35-vuotias pitää itseään kovin nuorena, saatikka vielä pitkään kovin nuorena. 

Oletan että te olette kaikki naisia. Miehenä olen samaa mieltä, ettei 35-vuotias nainen ole todellakaan nuori enää. Eri tilanne miesten kohdalla tosin. Itse olen suunnilleen tuon ikäinen ja selvästi vielä nuori aikuinen. En pysty edes ostamaan alkoholia kaupasta tai menemään baariin ilman, että paperit tarkistetaan. Ja joku kysyi äskettäin pidänkö parhaillani välivuotta lukiosta valmistumisen jälkeen. 

Se, että sulla on vauvanaama, ei tarkoita, että olet nuori. 35v on jo hyvin lähellä keski-ikäistä riippumatta siitä, mitä haarovälistä löytyy. Joidenkin määritelmien mukaan keski-ikä alkaa jo 35v iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 35-vuotiaana kaksi teini-ikäistä lasta. En todellakaan kuvitellut olevani nuori :D 

Jotkut vain rupsahtavat toisia nopeammin. Itse olen 34-vuotias ja ehdottomasti nuori. En edes näytä erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. 

Tai sitten elämä teinien vanhempana antaa perspektiiviä. Kaikessa ei aina ole kyse ulkonäöstä. Ja ihminen sokeutuu helposti itsessä tapahtuviin muutoksiin, kun oman pärstän näkee päivittäin. Jos joku sinut viimeksi 10v sitten tavannut näkisi sinut nyt, varmasti huomaisi jos jonkin lasta "rupsahtamista". 

t. eri

Aikuisuus, vanhemmuus yms. ei poissulje nuoruutta, ellei sitten pidä nuoruutena yksinomaan jotain teini-ikää, tai hädin tuskin kaksikymppisenä olemista. 

Sä et tajunnut pointtia. Ei sitä tunne itseään samalla tavalla nuoreksi, kun omat lapset ovat teini-ikäisiä versus, jos olisi pikkulasten äiti tai vaikka lapseton. Kyse on perspektiivistä. Kun omat lapset ovat jo iässä, jossa heitä kutsutaan termillä "nuori" termin "lapsi" sijaan, ei osaa ajatella itseään enää kategoriaan "nuori". 

Olen 36-vuotias, enkä pidä päälle kuusikymppisiäkään vielä erityisen vanhoina. Ei se vanheneminen mikään rangaistus ole. Itse asiassa ihailen itsensä kanssa sinut olevia vanhempia ihmisiä, joilla on ollut mielenkiintoinen elämä iloineen ja suruineen.