35-vuotiaana kuvittelee olevansa nuori pitkään. Ei mene kuin 15 nopeasti kuluvaa vuotta, niin olet jo viisikymppinen
Näin se aika hujahtaa. Yhtenä hetkenä olet raikas, reilu kolmekymppinen ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi viisikymppinen, et tunnista itseäsi peilistä ja lapsetkin lentämässä pois pesästä.
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Ei mene kuin 15 nopeaa vuotta, niin se viiskymppinen on eläkeiässä.
Tämä en vielä tajunnutkaan kauhistella. olen just alle 50 vielä.
Multa kysytään edelleen paperit (35 v, kahden teinin äiti), mutta tunnen olevani 80-vuotias eron jälkeen, joka oli tosi rankka ja vei voimia ja kuvittelen, että tämä näkyisi naamasta. Ennen menkkoja yleensä tunnen olevani rupsahtanut ja sitten se elinvoima palaa taas menkkojen jälkeen 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus on yliarvostettua. Kannattaa ennemmin elämään mielekästä elämää, niin ei tarvitse laskea ikävuosia. Toki vanheneminen tuo fyysisiä rajoitteita, mutta kun pitää itsensä kunnossa niin voi elää aktiivista elämää vielä 70-vuotiaanakin.
Kaikista junteimpia ovat "aion elää 100-vuotiaaksi" -urpot. Ihan kuin sen itse voisi vaa päättää.
Tai sitten omaavat positiivisen elämänasenteen eivätkä kaiva hautakuoppaa 5-kymppisinä.
Se ei kyllä liity siihen yhtään mitenkään, juntti.
Ai? Juntti?
En koe vielä olevani rupsahtanut pahasti, mutta en toki enää ole 35-vuotiaankaan näköinen. Nyt olen tavannut monta n. 60-vuotiasta, ja he ovat selvästi vanhentuneita. Eli pian meikäläinenkin sitten.
N53
Vierailija kirjoitti:
En koe vielä olevani rupsahtanut pahasti, mutta en toki enää ole 35-vuotiaankaan näköinen. Nyt olen tavannut monta n. 60-vuotiasta, ja he ovat selvästi vanhentuneita. Eli pian meikäläinenkin sitten.
N53
Ainakin mun kasvoilla saa vuodet näkyä.
Juuri näinhän se menee, mutta ei elämä lopu 5-kymppisenä. Parhaita on tyypit, joilla on vahva elämän tehtävä, jota tekevät läpi elämän. Hyviä esimerkkejä artistit: Pate Mustajärvi, Katri Helena, Michael Monroe jne. Elämäntehtävä ja elämän nälkä ei sammu iän myötä.
Ajankulu on on nopeaa myös nuorilla. Sukulaisten vastasyntyneille lapsille koittaa ripille pääsy niin nopeasti, että elämässä ei ole ehtinyt tapahtua mitään merkittävää. Tuon ajanjakson aikana elämä on rullannut täysin paikoillaan.
Älä oleta ajan menevän nopeasti. Eikä se mene!! -Onneksi opin tämän tärkeän opin jo 25- vuotiaana, vanhemmalta työkaverilta.
Viime joulusta ikuisuus. Kesäkuun ekapäivästäkin jo ikuisuus. Näin se on mennyt jo vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus on yliarvostettua. Kannattaa ennemmin elämään mielekästä elämää, niin ei tarvitse laskea ikävuosia. Toki vanheneminen tuo fyysisiä rajoitteita, mutta kun pitää itsensä kunnossa niin voi elää aktiivista elämää vielä 70-vuotiaanakin.
Kaikista junteimpia ovat "aion elää 100-vuotiaaksi" -urpot. Ihan kuin sen itse voisi vaa päättää.
Ei voi päättää, kuten muidenkaan tavoitteiden toteutumista, mutta sitä kohti voi pyrkiä.
Totta, viimeiset 15 vuotta ovat vaan hävinneet jonnekin. Se pysäytti, kun tajusin seuraavan kerran pyöreitä täyttäessäni täyttäväni 50. Ja seuraavien 15 vuoden jälkeen olen jo oikeasti vanha. En haluu, gnää! Mihin se aika oikein meni?
M43
Se on vain ajatusharha. Kun alat muistella yksityiskohtaisemmin vaikka viimeisen vuoden tapahtumia niin alat päivitellä, että onko siitä vasta niin vähän aikaa.
Kannattaa keskittyä hetkeen. Näitä hetkiähän on elämässä aivan valtava määrä.
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana voi olla vielä toiset 50 vuotta edessä.
Niin, ehkä noin kymmenellä prosentilla ikäluokasta... ei mikään kovin todennäköinen juttu siis.
Elämä on kyllä tylsempää vanhempana. Kylläpikkulapset onnea tuo.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kyllä tylsempää vanhempana. Kylläpikkulapset onnea tuo.
Tylsyys johtuu näistä:
- luopuu uteliaisuudesta
- on liikaa yksin
- ei enää ihastele maailmaa, vaan ottaa kaiken itsestäänselvyytenä
15 vuotiaana 30 vee oli jo vanha.
Eniten tässä vähän päälle nelikymppisenä ahdistaa se, että mitään ei ole tullut koettua eikä elämää elettyä. En ole saavuttanut mitään, en ole tehnyt mitään. Kenellekään en ole kelvannut. Kohta tosiaan ne viiskymppiset kolkuttelee ja voikin sitten lopettaa ne vähäisetkin harrastukset sekä unohtua vielä syvemmin kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä vähän päälle nelikymppisenä ahdistaa se, että mitään ei ole tullut koettua eikä elämää elettyä. En ole saavuttanut mitään, en ole tehnyt mitään. Kenellekään en ole kelvannut. Kohta tosiaan ne viiskymppiset kolkuttelee ja voikin sitten lopettaa ne vähäisetkin harrastukset sekä unohtua vielä syvemmin kotiinsa.
Mitä haluaisit sitten tehdä?
50-vuotias ja edelleen identifioidun nuoreksi. Katselen joitain ikäisiäni, joista on tullut ukkoja ja akkoja. Osa on vielä nuorekkaita.
Olen lapseton +35v
minä nautin elämästä ja en murehdi vanhuutta.
en ikävöi nuoruuden biletystä ja krapula aamuja.
The only fears we have to fear is these fears itself.
Se ei kyllä liity siihen yhtään mitenkään, juntti.