"Älä ota lemmikkiä jos ei ole varaa hoitaa" - onko sinusta näin?
Turun kaupunki on palkkaamassa eläinlääkäriä jotta köyhätkin lemmikin omistajat saisivat hoidettua lemmikkinsä. Ja minusta se on pelkästään hyvä juttu jos kaupunki tulee tässä vastaan niile, joilla ei ole enää varaa hoitaa lemmikkiään.
Mutta onpahan moni kommentoinut tätä vastaankin, "älä ota lemmikkiä jos ei ole varaa"
Jos ei ole ollut lemmikkiä, ei voi tietää näitä hintoja ja mistä ne muodostuu. Monia ensimmäistä koiraa miettiviä olen neuvonut, että yksi pienikin vamma leikkauksineen maksaa helposti 2000 euroa ja se on vain "alkaen" hinta, päälle tulee kontrollikäyntejä ym ym. Ja mikään ei takaa, etteikö lemmikki voisi joutua tapaturmaan vaikkapa kaksi kertaa puolen vuoden sisällä. Kenellä muka on oikeasti varaa jos jatkuvasti sattuu ja tapahtuu? Vakuutuksissakin on maksukatto. Kyllä sairaan eläimen hoito menee keskituloisenkin maksukyvyn yli, itsekin maksan rahoituksella isommat jutut.
En kerta kaikkiaan ilkeäisi sanoa kenellkään, että mitäs läksit ja hoida itse. Elämäntilanteet muuttuu. Jollekin se lemmikki voi olla ainoa syy nousta aamulla ylös.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse edes sairastua, lemmikin ihan perus terveydenhoitokin maksaa paljon. Hammastarkastus on vuosittainen ja jos pitää poistaa hampaita, hinta on nopeasti useita satoja tai jopa tonnin. Ei voi laiminlyödäEhdottomasti lemmikki otetaan vain jos se on varaa hoitaa asiallisesti.
Mulla on pieni terrieri ja sen hampaat ovat todella huonot vaikka pesen sen hampaita, mutta ei se riitä. Hampaita on poistettu ja kerran vuodessa ne putsataan. Toisella saman rodun koirallani ei ollut koskaan hamp
Jos koiralla on hyvin huonot hampaat niin se pärjää kyllä vaikka huonot poistettaisiin. Ruoka vain täytyy pehmittää hyvin lisäämä siihen vaikka vettä. Eikä ehkä pysty mitään kovia raksuja syömään hampaattomana.
&
Tottakai pärjää pehmeällä ruoalla, mutta se ei tainnut olla tuon kirjoittajan pointti.
Yhden hampaan poistaminen maksaa noin 500 euroa.
Kulmureiden poistaminen koiralta heikentää myös leuan luustoa. Ei se poistaminen ole pelkästään hyvä juttu. Maksaa tuhansia euroja, ja heikentää koiran terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä koira on toope? 🤔
Dobsu eli dobermanni.
Tiedättekö sanonnan, että suomalainen on niin kateellinen, että se vaikka maksaa 100 e kunhan naapuri ei saa ilmaiseksi 50 e?
Tämä ketju on täynnä sellaisia ihmisiä. Ihan kirjaimellisesti sellaisia ihmisiä. Osa ei asu Turun suunnallakaan, mutta periaatteesta vastustavat, että joku saisi lemmikin hoidon edullisemmin.
Turun kokoinen kaupunki voi jättää yhden julkisen taideteoksen tilaamatta (hinnat alkaen 100 000 euroa) tai liikenneympyrän rakentamatta (600 000 euroa - 1,2 milj euroa) ja sillä jo palkataan se eläinlääkäri. Helposti.
Selatkaapa huvikseen kaupunkien budjetteja. Mihin ne rahojaan käyttää, ja mihin ei käytä.
Haaveilimme pitkään koirasta ja teimme perusteellista työtä tutustumalla eri rotuihin, kasvattajiin yms. Luulimme ostavamme koiran hyvästä kennelistä, koska se oli rotunsa keskuudessa tunnettu ja kasvattaja oli eläinlääkäri. No, saimme rakkaan koiran, joka oli myös synnynnäisesti ja kroonisesti sairas. Kävi ilmi, että kasvattaja käytti tietoisesti autoimmuunisairautta kantavaa urosta pentueiden tekemiseen. Saimme selville, että 11 koiran pentueestamme ainakin neljällä koiralla oli vakavia autoimmuunisairauksia. Meillä meni neljässä vuodessa yli kymppitonni koiran lääkärikuluihin. Lisäksi määrättiin loppuelämän lääkitys, mikä olisi maksanut isolla koiralla siihen aikaan 2,5 €/pvä. Erikoisruoka sen ajan hinnoilla 120 €/kk. Lisäksi kaikki muut litkut ja tökötit, mitä koiraan upotettiin oireiden pitämiseksi kurissa. Lopulta koiran elämälaatu alkoi olemaan jatkuvan sairastelun vuoksi niin huono ja läpeensä ihmisrakas rotu muuttui ärtyisäksi kosketukselle yms. Oli aika päästää 4-vuotias, nuori koira pois laveammille kirmaamismaille. Elämäni vaikein ja surullisin päätös. Mutta kyllä siinä vain 50 %:sti painoi vaakakupissa raha.
Tiedän, että osa ihmisistä pitää meitä julmina ja sydämettöminä. Itse kuitenkin olen nykyään sinut tuon päätöksen kanssa ja koen, että teimme oikein. Näen jatkuvasti kävelyillä koiria, joilla on joku hoitamaton terveysvaiva. Myös lähipiirissä on koiria, joilla on nivelrikkoja yms. todella kivuliaita vaivoja. Väitän, että ihmisten tietämättömyys ja nuukuus vaikuttaa kyllä todella monen lemmikin elämänlaatuun. Tämä aihe on tabu ja eläinlääkärit kyllä hoitavat eläimiä niin kauan, kun joku suostuu maksamaan. Olen tavannut lukuisia eläinlääkäreitä elämäni aikana. Ainoastaan yksi, vanhempi eläinlääkäri katsoi koiraani surullisesti ja totesi koiran olevan kovissa kivuissa. Siitä tiesin, että on aika päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä äitini kuoleman jälkeen, joka oli äkillinen jouduin viemään äitini koiran piikille jota rakastin todella paljon. Mutta fakta oli ettei minulla pienituloisena yksiössä asuvana olisi ollut mitään mahdollisuutta pitää isoa koiraa. Koira oli elämän asunut maaseudulla ja viihtyi siellä. Kyllä lopettamis päätös oli hankala ja muutama ihminen jopa nimitteli minua koiran tappajaksi.
Ja sitäkö ei voinut antaa jollekin vaikka ilmaiseksi? Tsiisus teitä ääliöitä koirantappajia.
Eiköhän tässä ole ajateltu koiran parasta. En luottaisi hetkeäkään ihmisen järjenjuoksuun, joka on valmis ottamaan koiran vaikka ilmaiseksi, kunhan tämä ei vain kuolisi. Hyvän kodin löytäminen on vaikeaa. H
Jos suuri osa huolehtisi hyvin, harva käyttäisi fleksiä saati pitäisi koiraa metrien pituisessa hihnassa. Monet koirat vetävät, haukkuvat ohikulkujoille ja pahimmillaan hyvin kevyellä omistajalla on yhtä painava koira kuin itse on, joten koira ei voi olla hallinnassa. Liian monet koirat eivät tottele ollenkaan omistajan käskyjä. Joo, jos koirasta huolehtiminen on hemmottelua ja paapomista sivullisista välittämättä, niin silloin ymmärrän väitteesi. Suomessa koirien kokonaisvaltainen huolehtiminen ja vastuunkanto on todellakin ongelma.
Älä saivartele miten niitä lenkitetään. Vastasit kommenttiin, jossa puhuttiin eläinlääkärikäynneistä, ei lenkityksestä "sinun mielestä väärin" vaikka lainaustoiminto ei sitä toistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki ei ole mikään ihmisoikeus, vaan harrastus. Miksi yhteiskunta ei tue mun harrastuksia, jos jään työttömäksi? Harrastus on minulle henkisesti erittäin tärkeä, ja syy nousta ylös viikonloppuisin.
No sun muu harrastus ei ole elävä, tunteva olento, siinä ero. Onhan se ihan kestämätöntä viedä hyväkuntoinen eläin piikille, jos sitä ei saa annettua tai myytyä toiseen kotiin. Samaa mieltä olen, että ihmisoikeus lemmikin hankkiminen ei ole. Sitten kun lemmikki jo on, niin kyse on vastuusta.
Näin on. On ajateltava lemmikkiä eikä vaan omia haluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki ei ole mikään ihmisoikeus, vaan harrastus. Miksi yhteiskunta ei tue mun harrastuksia, jos jään työttömäksi? Harrastus on minulle henkisesti erittäin tärkeä, ja syy nousta ylös viikonloppuisin.
No sun muu harrastus ei ole elävä, tunteva olento, siinä ero. Onhan se ihan kestämätöntä viedä hyväkuntoinen eläin piikille, jos sitä ei saa annettua tai myytyä toiseen kotiin. Samaa mieltä olen, että ihmisoikeus lemmikin hankkiminen ei ole. Sitten kun lemmikki jo on, niin kyse on vastuusta.
Jos sun harrastus on vaikka lenkkeily, niin kyllä yhteiskunta sitäkin tukee, jos asut taajamassa. Mieti sekunti millä tavalla tukee, kyllä varmasti keksit.
Ja satoja muitakin harrastuksia tuetaan.
Kyllä jos koiran ottaa pitää olla varaa
- kunnon ruokaan
- välineisiin
- vakuutukseen tai säästää pahan päivän varalle edes koiralle. Rahoitus on viimeinen tsänssi. Muuten käytännössä mistään isommasta seuraa lopetus
- hammaskiven poistoihin, voivat maksaa useampia satasia.
- rokotuksiin
- koira tarvii myös älyllistä aktivointia. Muuten se on onneton. Älypelit, koirakurssit jne maksavat. Toki kekseliäs voi netin kauttakin löytää koulutusvinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki ei ole mikään ihmisoikeus, vaan harrastus. Miksi yhteiskunta ei tue mun harrastuksia, jos jään työttömäksi? Harrastus on minulle henkisesti erittäin tärkeä, ja syy nousta ylös viikonloppuisin.
No sun muu harrastus ei ole elävä, tunteva olento, siinä ero. Onhan se ihan kestämätöntä viedä hyväkuntoinen eläin piikille, jos sitä ei saa annettua tai myytyä toiseen kotiin. Samaa mieltä olen, että ihmisoikeus lemmikin hankkiminen ei ole. Sitten kun lemmikki jo on, niin kyse on vastuusta.
Jos sun harrastus on vaikka lenkkeily, niin kyllä yhteiskunta sitäkin tukee, jos asut taajamassa. Mieti sekunti millä tavalla tukee, kyllä varmasti keksit.
Ja satoja muitakin harrastuksia tuetaan.
Luettelepa pikaisesti ne sadat tuetut harrastukset
Vierailija kirjoitti:
Haaveilimme pitkään koirasta ja teimme perusteellista työtä tutustumalla eri rotuihin, kasvattajiin yms. Luulimme ostavamme koiran hyvästä kennelistä, koska se oli rotunsa keskuudessa tunnettu ja kasvattaja oli eläinlääkäri. No, saimme rakkaan koiran, joka oli myös synnynnäisesti ja kroonisesti sairas. Kävi ilmi, että kasvattaja käytti tietoisesti autoimmuunisairautta kantavaa urosta pentueiden tekemiseen. Saimme selville, että 11 koiran pentueestamme ainakin neljällä koiralla oli vakavia autoimmuunisairauksia. Meillä meni neljässä vuodessa yli kymppitonni koiran lääkärikuluihin. Lisäksi määrättiin loppuelämän lääkitys, mikä olisi maksanut isolla koiralla siihen aikaan 2,5 €/pvä. Erikoisruoka sen ajan hinnoilla 120 €/kk. Lisäksi kaikki muut litkut ja tökötit, mitä koiraan upotettiin oireiden pitämiseksi kurissa. Lopulta koiran elämälaatu alkoi olemaan jatkuvan sairastelun vuoksi niin huono ja läpeensä ihmisrakas rotu muuttui ärtyisäk
"Mutta kyllä siinä vain 50 %:sti painoi vaakakupissa raha."
Minua huolestuttaa, että tilanteessa vain 50% vaikutti koiran oma hyvinvointi. Koko elämän on ollut vaikeissa kivuissa ja neljä vuotta on tekohengityksellä pidennetty elämää. Tai ei se 50% tainnut olla koiran hyvinvointia, vaan sinut omaa hyvinvointiasi kun et raaskinut luopua koirasta.
Eläinlääkärimaksut ainakin yksityisellä kalliita, trimmaus ja ruoat maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä äitini kuoleman jälkeen, joka oli äkillinen jouduin viemään äitini koiran piikille jota rakastin todella paljon. Mutta fakta oli ettei minulla pienituloisena yksiössä asuvana olisi ollut mitään mahdollisuutta pitää isoa koiraa. Koira oli elämän asunut maaseudulla ja viihtyi siellä. Kyllä lopettamis päätös oli hankala ja muutama ihminen jopa nimitteli minua koiran tappajaksi.
Koiralle olisi löytynyt kyllä uusi koti. Oksettava olet. Myös maaseudulle otetaan koiria. Mullekkin olisi kelvannut.
Eipä löytynyt. Luuletko etten yrittänyt hankkia uutta kotia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä äitini kuoleman jälkeen, joka oli äkillinen jouduin viemään äitini koiran piikille jota rakastin todella paljon. Mutta fakta oli ettei minulla pienituloisena yksiössä asuvana olisi ollut mitään mahdollisuutta pitää isoa koiraa. Koira oli elämän asunut maaseudulla ja viihtyi siellä. Kyllä lopettamis päätös oli hankala ja muutama ihminen jopa nimitteli minua koiran tappajaksi.
Ja sitäkö ei voinut antaa jollekin vaikka ilmaiseksi? Tsiisus teitä ääliöitä koirantappajia.
Eikun rahaa olisin ollut vailla. No ei mikä hemmetti teitä riepoo!? Olin juuri menettänyt äitini ja koitin koiralle saada uutta kotia vaikka mistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki ei ole mikään ihmisoikeus, vaan harrastus. Miksi yhteiskunta ei tue mun harrastuksia, jos jään työttömäksi? Harrastus on minulle henkisesti erittäin tärkeä, ja syy nousta ylös viikonloppuisin.
No sun muu harrastus ei ole elävä, tunteva olento, siinä ero. Onhan se ihan kestämätöntä viedä hyväkuntoinen eläin piikille, jos sitä ei saa annettua tai myytyä toiseen kotiin. Samaa mieltä olen, että ihmisoikeus lemmikin hankkiminen ei ole. Sitten kun lemmikki jo on, niin kyse on vastuusta.
Jos sun harrastus on vaikka lenkkeily, niin kyllä yhteiskunta sitäkin tukee, jos asut taajamassa. Mieti sekunti millä tavalla tukee, kyllä varmasti keksit.
Ja satoja muitakin harrastuksia tuet
Luettelepa pikaisesti ne sadat tuetut harrastukset
Miksi et itse ajattele? En haluaisi olla töykeä, mutta nyt on pakko kysyä, oletko tyhmä vai laiska?
Yhteiskunta tukee: Kaikki harrastukset, jotka tarvivat liikuntapaikkoja: yleisurheilu (pelkästään niitä lajeja on kymmeniä), kaikki jäälajit (taito- muodostelma- luistelu, jääkiekko, ringette, höntsäilu-puulaakit), kaikki hallilajit (voimistelusta koripalloon ja lentopalloon, sählyyn, budolajeihin, käsipalloon, sulkikseen, ...jne) kaikki uintiin liittyvät lajit (uimahallit eivät ole yksityisiä) ...vieläkö pitää luetella? Kaikki ulkokenttälajit kuten jalkapallo, tenniskentät, skeittirampit, näitäkin ylläpidetään yhteiskunnan toimesta.
Ja tässä pelkästään liikuntapaikkojen tuki. Urheiluseurat saavat suoraakin tukea toimintaansa.
...helpompaa olisi luetella lajit, joita EI TUETA. Niitä ovat esim ratsastus, golf, purjehdus ja veneily. Tosin veneilijät voivat käyttää kaupungin satamapalveluja, kiinnittymispaikkoja ja retkeilypaikkoja saaristossa ylläpidetään yhteiskunnan toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilimme pitkään koirasta ja teimme perusteellista työtä tutustumalla eri rotuihin, kasvattajiin yms. Luulimme ostavamme koiran hyvästä kennelistä, koska se oli rotunsa keskuudessa tunnettu ja kasvattaja oli eläinlääkäri. No, saimme rakkaan koiran, joka oli myös synnynnäisesti ja kroonisesti sairas. Kävi ilmi, että kasvattaja käytti tietoisesti autoimmuunisairautta kantavaa urosta pentueiden tekemiseen. Saimme selville, että 11 koiran pentueestamme ainakin neljällä koiralla oli vakavia autoimmuunisairauksia. Meillä meni neljässä vuodessa yli kymppitonni koiran lääkärikuluihin. Lisäksi määrättiin loppuelämän lääkitys, mikä olisi maksanut isolla koiralla siihen aikaan 2,5 €/pvä. Erikoisruoka sen ajan hinnoilla 120 €/kk. Lisäksi kaikki muut litkut ja tökötit, mitä koiraan upotettiin oireiden pitämiseksi kurissa. Lopulta koiran elämälaatu alkoi olemaan jatkuvan sairastelun vuoksi niin hu
"Mutta kyllä siinä vain 50 %:sti painoi vaakakupissa raha."
Minua huolestuttaa, että tilanteessa vain 50% vaikutti koiran oma hyvinvointi. Koko elämän on ollut vaikeissa kivuissa ja neljä vuotta on tekohengityksellä pidennetty elämää. Tai ei se 50% tainnut olla koiran hyvinvointia, vaan sinut omaa hyvinvointiasi kun et raaskinut luopua koirasta.
Ymmärrät kun kasvat aikuiseksi ja olet itse siinä tilanteessa, että olet hankkinut lemmikin, ja sen tilanne on kiikun kaakun. Eläinlääkäri on valmis hoitamaan, mutta ei myöskään suoraan suosittele eutanasiaa, vaan sinun on tehtävä päätös.
Eläinlääkäri sanoo kyllä suoraan, jos tilanne on eläinsuojelulain vastaista. Sitten ne suosittelee eutanasiaa. Mutta vielä kun on hoidettavissa, se on vedenpiirretty viiva.
Kyllä sä sitten ymmärrät.
Eläinlääkärin hinnat on hiukan nousseet tässä 18 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikin pito parantaa terveyttä, tieteellisesti näyttöä siitä että alentaa verenpainetta, poistaa yksinäisyyttä, tekee hyvää mielelle ja lisää yhteisöllisyyttä ja lisää liikuntaa.
Totta, mutta ei silti niitä pidä yhteiskunnan varoilla rahoittaa.
Miksi ei pidä? Voisit perustella. Mitä moraalia tai etiikkaa se rikkoo, jos yhteiskunta tukee eläinten terveyttä?
Vai onko kyseessä se "suomalainen maksaa 100e ettei naapuri saisi 50e" moraali?
Mikä koira on toope? 🤔