Lue keskustelun säännöt.
TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.
26.05.2025 |
Sanokaa mammat, miten tämä voi olla oikein? Turun Sanomien uutisen mukaan yhä useampi lapsi harrastaa enää vain lahjoitusrahalla ja silti apua ei enää riitä kaikille! Hope ry, Pelastakaa Lapset, Tukilinja, SOS Lapsikylä ja kirkko yrittävät paikkailla hallituksen s o s i a a l i t u r v a l e i k k a u k s i a, mutta nyt nekin joutuvat sulkemaan tukihakemukset kesken vuoden. Tämäkö on se hyvinvointivaltio, jota meille vielä kehdataan kehua?
Hallituksen leikkurit iskevät nyt kaikkein haavoittuvimpiin - apsiin, joiden vanhemmat eivät yksinkertaisesti pysty maksamaan enää harrastusmaksuja. Samalla kun hyvin toimeentulevien muksut pääsevät telinevoimistelusta sirkuskouluun ja yksityisopetukseen, vähävaraiset jäävät sohvalle selaamaan TikTokia, kun mitään muuta ei ole.
Mitä tämä kertoo Suomesta? Että elämänmittaisia ystävyyssuhteita, onnistumisen iloa ja taitojen oppimista saa vain, jos vanhemmilla on varaa? Ei ihme että syrjäytyminen alkaa jo ala-asteella - eikä ihme, että mammojen huoli kasvaa.
Mitä mieltä olette? Onko teidän lapsillanne mahdollisuus harrastaa? Pystyttekö maksamaan edes yhden lajin maksut vuodessa? Vai onko tämä maa nyt virallisesti vain hyväosaisten temmellyskenttä? Kertokaa suoraan - kuppi alkaa mennä nurin täälläkin!
Kommentit (447)
Miksi harrastaminen on Suomessa kallista? Esim. Ruotsissa se on halpaa,ja usein koulun jälkeen urheiluseuran treenejä ei vain koulun kerhoja. Sama Tanskassa ja Saksassa lapset jäävät koulun jälkeen sinne koululle treeneihin ja heidät haetaan 17-18 kotiin. Tällä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä ja ettei lasten tarvitse olla yksin kotona ja ollut jäävät perheen kanssa vietetylle ajalle.
Suomessa lapset tulevat kotiin ja vietävät siellä yksin iltapäivällä tuntikausia ja suuren vanhemmat vievät myöhemmin illalla harrastukseen.
Lisäisi kaikkien hyvinvointia tämä malli mikä on käytössä muualla. Helsingissä on kerhoja koulun jälkeen mutta hyvin rajoitetusti esim oman lapsen koululla sählykerho, ei muuta. Vrt Ruotsi jne malliin siellä on ihan urheiluseurat ja kunnon taideaineopetusta eikä mitään oman koulun kerhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni lapsena jotain instrumenttia soittanut soittaa vielä aikuisena?
Soitin niin pitkään kunnes nivelreumani äityi pahaksi. Nyt omat lapset soittaa, itsekseen ja orkestereissa, aikuisia ovat jo.
Mä soitan edelleen. Itse asiassa nykyään enemmän kuin vuosiin, kun omat muksut ovat siinä iässä että tarvitsevat säestäjää.
Joo, minäkin säestin lapsiani, tuota kaipaan kovin. Nyt ei vain nivelet taivu enää 😕
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunta on selvinnyt kymmeniä tuhansia vuosia ilman, että jokaisella lapsella olisi huippukallis harrastus.
Asia on oikeasti ongelma vain niille, jotka haluaisivat helppoa rahaa tarjoamalla lapsille ylikalliita harrastuksia, mutta asiakkaita ei oikein riitä.
Ei kai sitä nyt huippukallista harrastusta tarvikaan olla?
Vaan harrastuksia ylipäätään. Ja monipuolisesti, ei vain tuollaista henkisesti latteaa maailmaa mitä tuo yksi kirjoittaja tuputtaa, että harrastetaan VAIN sitä mistä on aikuisena suoraa hyötyä ja keskitytään VAIN siihen johonkin yhteen mahdollisesti tuottavaan asiaan. Harvemmin ihminen toimii niin. Meilläkin suvussa yksi matemaatikko, ja hän harrastaa urheilua, koodaamista, taiteen tekemistä ja pianon soittoa. On aina harrastanut.
Mitähän olisin itse lapsena tehnyt, jos en olisi päässyt kokeilemaan kaikkia harrastuksia. Osassa kilpailin, osa oli yksilölajeja, esim musiikki. Toisaalta olin myös kuorossa ja kävin erilaisia musiikkileirejä ja festareita. Suomessa ja ulkomailla. Suoritin musiikissa tutkintoja ja kamppailulajeissa vyökokeita. Olin jalkapallossa jonkun aikaa ja vaikka mitä.
Mihin olisin sen ajan käyttänyt muuten? Olin aika vilkas ja kokeilin haluinen. Siksi lapsena kokeilin kaikkia eteen tulevia harrastuksia. Osaa vain kokeilun verran osaa vuosia. Olisin varmaan etsinyt muuta kokeiltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Jos ei ole omaa hevosta, niin talleilla on käyty iät ajat muiden hevosia hoitamassa.
Mun kummityttö harrastaa ratsastusta ja mä olen käsittänyt, että ei se hevosen hoitokaan ole mahdollista kaikille. En ole itse ikinä harrastanut ratsastusta, mutta elän uskossa, että omassa lapsuudessani sai välillä ratsastaa ilmaiseksi, jos kävi hoitamassa hevosta tallilla. Kummitytön talleilla ei ole mitään tällaista ilmaisratsastusta, vaan se hevosenhoito on vaan osa harrastusta. Ratsastusihmiset ihmiset korjatkaa, jos olen väärässä, mutta toikin karsii ratsastuksesta ne viimeisetkin vähävaraiset osallistujat.
Hevosenhoito ja ponikerhot ovat maksullisia ei saa mennä kula vaan hevosia hoitamaan ainakaan pk seudun talleilla.
Vierailija kirjoitti:
Omassa kommentissa kerroin että lapseni viihtyi paremmin pihaleikeissä kuin ohjatussa harrastuksessa. Ei tämä ole kipinän sammuttamista tai ammattilaisuran estämistä. Lapsi voi loistaa itse valitsemallaan tavalla. Ja harrastaa myös ulkoilun ja muun ohella lukemista kuten ilahduttavasti jonkun muunkin lapsi. Meilläkin on kirjasto ahkerassa käytössä.
Pointtini oli osin se että on vain päätetty että urheileminen joukkueessa tai luisteluseurassa on sitä ainoaa oikeaa harrastamista, se millä saa ihailua ja kavereita. Kuten joku kirjoittikin, vanhemmat ovat tosi väsyneitä seuratoimintaan.
Jos lapsella olisi ollut erityislahjakkuutta jollekin lajille tai se palava intohimo niin varmasti olisimme miettineet vaihtoehtoja. Näin ei meidän kohdalla kuitenkaan ollut. Ja kyllä siellä kentällä ihan komennettiin syöttämään pallo valmentajan lellikille jotta tämä sai tehdä maaleja.
T: Aiemmin kommentoinut
Pisti silmään tuo kommenttisi viimeinen virke. Nykyään näyttää siltä, että lapset eivät tosiaankaan osaa jalkapallossa syöttää, ellei valmentaja komenna. Yritetään läpi yksin itse, kunnes menetetään pallo. Eräs valmentaja sanoi, että nykyajan lapsilla pitäisi kaikilla olla oma pallo, jotta pelit sujuisivat. Ja ilmeisesti tämä on joidenkin vanhempienkin asenne - jos kultanuppu saa pallon, siitähän ei luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lenkkarit, voit harrastaa juoksemista.
Ja kohta ne on entiset lenkkarit. Mistä uudet?
Kaupasta. On se silti halvempaa kuin kalliit joukkuelajit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.
Pienessä maassa on hyödyllistä että lahjakkuus ratkaisee, ei raha.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä miten muutaman euron tukileikkaukset ajavat lapset nälkään ja köyhyyteen, eikä pysty enää harrastamaankaan. Jospa tarkistaisitte niitä perheen säännöllisiä turhia kuluja. Lopettakaa vaikka Netflix-tilaus, niin jo se kuittaa kaikki leikkaukset sosiaaliturvassa.
Tuota, nyt ei ole ihan faktat hallussa. Esimerkiksi työttömyysturvasta on poistettu lapsikorotukset, ei ihan tämä kuittaannu noin kympin kuussa maksavalla Netflixin poistolla. Ja voi olla, että se työtön on jo siitäkin joutunut luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi harrastaminen on Suomessa kallista? Esim. Ruotsissa se on halpaa,ja usein koulun jälkeen urheiluseuran treenejä ei vain koulun kerhoja. Sama Tanskassa ja Saksassa lapset jäävät koulun jälkeen sinne koululle treeneihin ja heidät haetaan 17-18 kotiin. Tällä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä ja ettei lasten tarvitse olla yksin kotona ja ollut jäävät perheen kanssa vietetylle ajalle.
Suomessa lapset tulevat kotiin ja vietävät siellä yksin iltapäivällä tuntikausia ja suuren vanhemmat vievät myöhemmin illalla harrastukseen.
Lisäisi kaikkien hyvinvointia tämä malli mikä on käytössä muualla. Helsingissä on kerhoja koulun jälkeen mutta hyvin rajoitetusti esim oman lapsen koululla sählykerho, ei muuta. Vrt Ruotsi jne malliin siellä on ihan urheiluseurat ja kunnon taideaineopetusta eikä mitään oman koulun kerhoa.
Ruotsissa myös ratsastaminen puolet halvempaa ja maa täynnä hevosia vs. Suomi jossa hevosia tosi vähän.
Ruotsissa ylipäätään panostetaan paljon enemmän harrastuksiin ja vapaa-aikaan sekä kaikenlaiseen mukavuuteen ja nautintoon. Toki yhteisöllisempää myös.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.
No ei, mutta lapsilla on oikeus hyvinvointiin. Kyse ei ole omasta hevosesta tai jääkiekkomaalivahdista. Vaan siitä miksi harrastukset ovat vaikeastinsaavutettavia ja kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsista myös tulee moni menestynyt yritys, toisin kuin Suomesta................
Syy-seuraussuhteet ovat tekaistuja, koska tutkimuksellisesti muuttujia on tällaisessa tutkimuksessa aivan liikaa. Korrelaatiota voi löytää melkein mihin tahansa, mutta kausalisaation osoittaminen tahtoo monessa tilastollisessa tutkimuksessa jäädä sivurooliin. Sen vuoksi maailma on täynnä keskenään ristiriitaisia tutkimusartikkeleita.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun lapsena korostettu harrastuksia vaan sitten kaikki touhusi sitten kylän urheilukentällä niin köyhät kuin rikkaat?
Ei ole urheilukenttiä minne voisi mennä milloin vain
Vain Suomessa ihmetellään miksi lapset harrastavat maksullisia harrastuksia seuroissa tai taiteen perusopetuksessa.
Osa ihmisistä elää edelleen 1980 luvulla. Ei ole enää välttämättä mitään porukkaa jonka kanssa mennä palloa potkimaan oletteko kuolleet esim siitä että lasten määrä on vähentynyt? Ihan sekin vaikuttaa monilla ei ole mitään naapuriston lasten kaveriporukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa kommentissa kerroin että lapseni viihtyi paremmin pihaleikeissä kuin ohjatussa harrastuksessa. Ei tämä ole kipinän sammuttamista tai ammattilaisuran estämistä. Lapsi voi loistaa itse valitsemallaan tavalla. Ja harrastaa myös ulkoilun ja muun ohella lukemista kuten ilahduttavasti jonkun muunkin lapsi. Meilläkin on kirjasto ahkerassa käytössä.
Pointtini oli osin se että on vain päätetty että urheileminen joukkueessa tai luisteluseurassa on sitä ainoaa oikeaa harrastamista, se millä saa ihailua ja kavereita. Kuten joku kirjoittikin, vanhemmat ovat tosi väsyneitä seuratoimintaan.
Jos lapsella olisi ollut erityislahjakkuutta jollekin lajille tai se palava intohimo niin varmasti olisimme miettineet vaihtoehtoja. Näin ei meidän kohdalla kuitenkaan ollut. Ja kyllä siellä kentällä ihan komennettiin syöttämään pallo valmentajan lellikille jotta tämä sai tehdä maaleja.&nb
Pisti silmään tuo kommenttisi viimeinen virke. Nykyään näyttää siltä, että lapset eivät tosiaankaan osaa jalkapallossa syöttää, ellei valmentaja komenna. Yritetään läpi yksin itse, kunnes menetetään pallo. Eräs valmentaja sanoi, että nykyajan lapsilla pitäisi kaikilla olla oma pallo, jotta pelit sujuisivat. Ja ilmeisesti tämä on joidenkin vanhempienkin asenne - jos kultanuppu saa pallon, siitähän ei luovuta.
Yksilökeskeisen kulttuurin looginen seuraus. Suomessa on paljon perheitä joilla ei ole juuri mitään yhteisöllisyyttä elämässään, ja kökitään vain sen pienen ydinperheen kesken lapset keisarin asemassa jalustalla eivätkä opi pelaamaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.
Pienessä maassa on hyödyllistä että lahjakkuus ratkaisee, ei raha.
Mitä hyötyä esimerkiksi tavattoman lahjakas seiväshyppääjä on tuonut pienelle maallemme?
Kerro?
Ihmettelin autottomana vanhempana kun oma lapsi olisi ollut kiinnostunut kisaamisesta, niin nykyän seuraet ei järjestä kisabussejakaan. Eli homma on täysin nykyään autollisten vanhempien varassa...
Mun aikana mentiin kisabussilla voittamaan ne mitalit. Kisaajien määrä on myös vähentynyt. Monella ei tunnu löytyvän itsetuntoa lähteä ihan perus kisoihin mitä kasarina tehtiin joka viikonloppu ihan rutiinina. Mennään vähän heiluttelemaan käsiä ja se on siinä. Kilpailullisuus ja kilpakultuuri on kadonnut sen myötä.
Kisabussit takaisin.