TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.

Taitaa olla perimmältään niin, että ihmiset eivät enää tiedä, mitä sana HARRASTUS  tarkoittaa. Moni luulee sen tarkoittavan vain valmennettuja urheilujuttuja ja kuntosaleja, jotka ovat oikeasti harrastuksista kalleimmat ja jossain mielessä pinnallisimmat.

Tässä ketjussa on kymmeniä hyviä esimerkkejä harrastuksista, jotka kiinnostavat lapsia ja jotka eivät liity vain fyysisen voiman tai taidon käyttöön ja jotka eivät maksa paljonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Piti lopettaa konservatorion soittotunnit vaikka lapsi olikin motivoitunut ja lahjakas 2000 €/vuosi on liikaa. 

Aika paljon juu kieltämättä. Sääli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun lapsena korostettu harrastuksia vaan sitten kaikki touhusi sitten kylän urheilukentällä niin köyhät kuin rikkaat?

Ei ole urheilukenttiä minne voisi mennä milloin vain 

Eikö? Täällä Helsingin lähiössäkin on kaksi kävelyetäisyydellä 

Miksi pienituloisen tai vähätuloisen perheellä pitää olla kaikki samat asiat, kuin hyvin tienaavilla? Jos vanhempi kokee syyllisyyttä siitä, ettei lapsi pääse harrastamaan sitä kalleinta vaihtoehtoa, niin töihin vaan tienaamaan. Ei keskituloisellakaan perheellä välttämättä ole varaa kalleimpiin asioihin, silti kukaan ei ulise, että jäädään osattomaksi jostain. Yhteiskunta ei voi toimia siten, että jokaiselle kustannetaan yhteiskunnan varoilla tasan samat asiat. Tukien tarkoitus on turvata perusasiat, koti, vaatteet, ruoka, terveydenhoito ja koulutus sen pitäisi riittää.

Harrastaa voi ilmaiseksikin monia asioita ja sanonpa senkin, että lapselle ja myös aikuiselle tekee ihan hyvää joskus tylsistyä tai toisaalta myös tehdä työtä sen eteen, että saa jotain mieleistä. Se kasvattaa sinnikkyyttä ja lisäksi se palkitsee, että ottaa itse vastuuta omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.

Pienessä maassa on hyödyllistä että lahjakkuus ratkaisee, ei raha. 

Mitä hyötyä esimerkiksi tavattoman lahjakas seiväshyppääjä on tuonut pienelle maallemme?

Kerro?

EI mitään. Enemmän näissä merkkaa oma päättäväisyys, koska eihän kenenkään kannata alkaa urheilijaksi tai taiteilijaksi. Tällaisia uravalintoja leimaa epävarmuus, heikko tulotaso ja pahimmillaan terveyskin menee. Puhumattakaan doping yms. haitoista.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta on selvinnyt kymmeniä tuhansia vuosia ilman, että jokaisella lapsella olisi huippukallis harrastus.

Asia on oikeasti ongelma vain niille, jotka haluaisivat helppoa rahaa tarjoamalla lapsille  ylikalliita harrastuksia, mutta asiakkaita ei oikein riitä.

Huippumalli? Siitähän tässä on kyse, miksi harrastuksista on tullut huippukalliita harvan huvia. Ehkä silläkin halutaan erotella lapsia. 

Lastensuojelun puolella suositaan harrastuksia, koska niillä on "parantava" vaikutus. Minun nuoruudessa harrastusmahdollisuuksia oli paljon ja ne oli kaikkien saatavilla. Eli edullisia. Liekö kaupunki tukenut vai miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on köyhälle kallista. 🤯 Ihme valitusta. Monet harrastukset on halpoja. Ei kaikkien tarvitse omistaa omaa hevosta, tai pelata kiekkoa. 🤔

Jopa lukemisharrastukseen tarvitaan nykyään lukuvalmentaja ja lukemislisenssi. Kustannukset alkaen 200e/kk.

Itse tunnen esim. kilpavoimistelijalapsia, jotka lukevat jatkuvasti kirjoja ja aina joku kirja kesken.

Ei nämä sulje toisiaan ollenkaan pois, ja lapsilla joilla on strukturoitu arki on helpommin paremmat rutiinit myös lukemiseen.

Toki on hyvä olla vapaata aikaa myös luovuudelle, mutta kaikki eivät ole sen tyyppisiä. Riippuu paljon lapsestakin mikä sopii, mutta päämäärätön lojuminen ei ole hyvä ja nykyään se on suorastaan paha, kun päämäärätön lojuminen harvemmin johtaa mihinkään luovuuteen, vaan pelkästään ruutujen äärelle pas

Minä taas olen nähnyt, että tuo, mitä kutsut strukturoiduksi arjeksi, ei kehitä lasten ja nuorten resilienssiä ja pahimmillaan johtaa loppuun palamiseen.

Maksa lapsellesi harrastus mielummin kuin älypuhelin niin ei tarvitse selata tiktokkia.

Nämä on ihan oikeita valintoja jotka kuka tahansa vanhempi voi tehdä tältä istumalta.

Mutta nämä samat tyypit ruikuttaisivat sitten siitä miten ei jaksa saattaa tai kuskata lapsia harrastuksiin, joten kyllä ne jäisi lapsilta kokematta jokatapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Omat lapset lähti hiihtämään ja potkimaan palloa tietysti kavereiden kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Miten eroamme mt-ongelmissa yltiösosiaaliseen Yhdysvaltoihin nähden? Joka toisella keskituloisella on siellä terapia ja vähintään ajoittain syö mielialalääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Onhan sillä lapsella kavereita ilman että tarvitsee harrastuksesta maksaa. Jos ei ole, niin ei niitä osteta.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä tutkia mitä tahansa. Matematiikassa pärjää sitli todennäköisimmin, jos on kiinnostunut matematiikasta, eikä pianosoneteista.

 

Ei se noin mene. Kaikki vaikuttaa lopussa kaikkeen.

Liian yksipuolinen treeni ei kehitä kuin tiettyyn pisteeseen. Sen lisäksi yksipuolinen treeni lisää loukkaantumisen riskejä ihan kauheasti.

Se monipuolisuus on kaiken avain. Liikkuminen on lopulta niin avaruudellista hommaa, että huipulla sun on parempi myös hallita se spagaatti ja permantotason voimistelun perusliikkeetkin, ihan jääkiekkoilijana tai jalkapalloilijanakin. Voltti yms. Niitä heitetään yleensä maalin päätteeksi tuuletuksena, mutta totuus on että mestari osaa perustasolla tosi laajasti asioita. Mestaritason jalispelaaja pärjäisi permantovoimistelun amatööritason kisoissa mitalisijojen tulosten tasolla.

Yksi esimerkki on kun Teemu Selänne veti spagaatin kesken tv-lähetyksen. Moni saattoi yllättyä raavaalta mieheltä moista, mutta kun oot liikkunut pienestä pitäen, niin se menee rutiinilla ja keho kehittyy avaruudellisesti monipuolisesti. Oletetaan että harrastat liikuntaa ja venyttely on yksi osa perus harjoittelua. Niin kyllä ne spagaatit lopulta pitäisi mennä, jos muistat venytellä ja harjoitella liikkuvuutta.

Moni äijä ei tajua harjoitella monipuolisesti, vaan nostelee painoja ja vetää koko treeniohjelmansa suppeaksi, koska kuvittelee että sillä tulee ne tulokset.

Totuus on kuitenkin että se maha vaan kasvaa ja tulee vammoja. Yksipuolinen treeni on myös eräänlaista laiskuutta.

Matematiikassa ihan sama.

Perusasioita tekemällä kehityt tiettyyn pisteeseen. Sen saavuttaa vuodessa parissa. Sitten tarvitset musiikkia ja shakkia mukaan.

Sibeliusta et edes voi opiskella soittamaan ilman että et osaa kahta suomen puhuttua kieltä.

Ruotsin kieltä pitää opiskella että voi sisäistää sen musiikin sydämen ja mistä todellinen suomalaisuus on veistetty.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla perimmältään niin, että ihmiset eivät enää tiedä, mitä sana HARRASTUS  tarkoittaa. Moni luulee sen tarkoittavan vain valmennettuja urheilujuttuja ja kuntosaleja, jotka ovat oikeasti harrastuksista kalleimmat ja jossain mielessä pinnallisimmat.

Tässä ketjussa on kymmeniä hyviä esimerkkejä harrastuksista, jotka kiinnostavat lapsia ja jotka eivät liity vain fyysisen voiman tai taidon käyttöön ja jotka eivät maksa paljonkaan.

Lapsen intohimon mukaan pitää mennä. Ei riitä, että lapsella on harrastus jonka vanhempi hänelle haluaa ja määrää. Tai se minkä koulu tarjoaa pienellä maksulla. Vaan se mistä lapsi on itse kiinnostunut oli se kilpailua tai ei. Nykyään kilpailu kuuluu kaikkeen läpi yhteiskunnan ja ikäluokkien. Jopa saattohoitopaikosita kilpaillaan. Siksi myös kilpaharrasti lapsena on erittäin hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pienituloisen tai vähätuloisen perheellä pitää olla kaikki samat asiat, kuin hyvin tienaavilla? Jos vanhempi kokee syyllisyyttä siitä, ettei lapsi pääse harrastamaan sitä kalleinta vaihtoehtoa, niin töihin vaan tienaamaan. Ei keskituloisellakaan perheellä välttämättä ole varaa kalleimpiin asioihin, silti kukaan ei ulise, että jäädään osattomaksi jostain. Yhteiskunta ei voi toimia siten, että jokaiselle kustannetaan yhteiskunnan varoilla tasan samat asiat. Tukien tarkoitus on turvata perusasiat, koti, vaatteet, ruoka, terveydenhoito ja koulutus sen pitäisi riittää.

Harrastaa voi ilmaiseksikin monia asioita ja sanonpa senkin, että lapselle ja myös aikuiselle tekee ihan hyvää joskus tylsistyä tai toisaalta myös tehdä työtä sen eteen, että saa jotain mieleistä. Se kasvattaa sinnikkyyttä ja lisäksi se palkitsee, että ottaa itse vastuuta omasta elämästä.

Erikoista että muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa ajatellaan toisin. Siellä ajatellaan että lapsen on hyvä kuulua porukkaan ja että harrastaminen kehittää lasta ja voi löytää omia vahvuiksia sitä kautta. Nyt puhumme eri asioista lasten ja aikuisten harrastamisen kohdalla,,lasten on hyvä viettää aikaa muiden lasten seurassa harrastaen aikuinen kaipaa omaa aikaa yksin työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.

Pienessä maassa on hyödyllistä että lahjakkuus ratkaisee, ei raha. 

Te samat urpot ajatte kuitenkin inklusiivisuutta ja tasoryhmien poistamista koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Omat lapset lähti hiihtämään ja potkimaan palloa tietysti kavereiden kanssa 

Meillä lapsi on yksinäinen eikä hiihtolatuja ole täällä Helsingissä joka puolella. Tyttöä ei jalkapallo kiinnosta

Minä harrastin lapsena lukemista, neulomista, mattojen ja poppanoiden kutomista, vaatteiden ompelua ja virkkaamista, ristipistoja ja muita kirjontatöitä, luistelua ja hiihtämistä, kesällä pihaleikkejä ja marjojen keräämistä, kokkailua ym muuta hauskaa. Siinä oli paljon tekemistä ja ei maksanut kuin lankojen ja kankaiden hinnat. kirjastosta sai lainata kirjoja mielin määrin, kutomiseen leikkasin kuteet puhkikuluneista vaatteista ja lakanoista, luistimet ja sukset oli isommilta sisaruksilta perittyjä. Hauskaa oli aina ja näin vanhemmiten todennut, kuinka kaikista noista harrastuksista on ollut paljon käytännön hyötyä elämän aikana ja kaikkia noita tykkään vieläkin puuhastella

Vierailija kirjoitti:

Mitähän olisin itse lapsena tehnyt, jos en olisi päässyt kokeilemaan kaikkia harrastuksia. Osassa kilpailin, osa oli yksilölajeja, esim musiikki. Toisaalta olin myös kuorossa ja kävin erilaisia musiikkileirejä ja festareita. Suomessa ja ulkomailla. Suoritin musiikissa tutkintoja ja kamppailulajeissa vyökokeita. Olin jalkapallossa jonkun aikaa ja vaikka mitä. 

Mihin olisin sen ajan käyttänyt muuten? Olin aika vilkas ja kokeilin haluinen. Siksi lapsena kokeilin kaikkia eteen tulevia harrastuksia. Osaa vain kokeilun verran osaa vuosia. Olisin varmaan etsinyt muuta kokeiltavaa. 

Minäkin olin tuollainen, että hommasin itse harrastukset ja halusin eri harrastuksiin, mutta en tiedä miten olisi jos olisin nyt lapsi, ja kädessäni olisi älypuhelin eli loputon viihdekeskus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä tutkia mitä tahansa. Matematiikassa pärjää sitli todennäköisimmin, jos on kiinnostunut matematiikasta, eikä pianosoneteista.

 

Ei se noin mene. Kaikki vaikuttaa lopussa kaikkeen.

Liian yksipuolinen treeni ei kehitä kuin tiettyyn pisteeseen. Sen lisäksi yksipuolinen treeni lisää loukkaantumisen riskejä ihan kauheasti.

Se monipuolisuus on kaiken avain. Liikkuminen on lopulta niin avaruudellista hommaa, että huipulla sun on parempi myös hallita se spagaatti ja permantotason voimistelun perusliikkeetkin, ihan jääkiekkoilijana tai jalkapalloilijanakin. Voltti yms. Niitä heitetään yleensä maalin päätteeksi tuuletuksena, mutta totuus on että mestari osaa perustasolla tosi laajasti asioita. Mestaritason jalispelaaja pärjäisi permantovoimistelun amatööritason kisoissa mitalisijojen tulosten tasolla.

Yksi esimerkki

Unohdat, että on promillen todennäköisyys yksittäisen lapsen kohdalla, että harrastus kiinnostaa kuvailemallasi tavalla. Häntä voidaan toki painostaa vanhempien tasolta panostamaan harrastukseen väkisin. Oman mielenkiinnon puuttuminen on suurempi este kuin kenenkään kohtuullisessa työssä käyvän tulotaso. Ja jos se promille toteutuu, sitten joutuu luopumaan monista muista asioista. Kuten on jouduttu tekemään myös kasarilla ja ysärillä. Kyse ei ole mistään perustarpieista tai -oikeuksista.