Lue keskustelun säännöt.
TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.
26.05.2025 |
Sanokaa mammat, miten tämä voi olla oikein? Turun Sanomien uutisen mukaan yhä useampi lapsi harrastaa enää vain lahjoitusrahalla ja silti apua ei enää riitä kaikille! Hope ry, Pelastakaa Lapset, Tukilinja, SOS Lapsikylä ja kirkko yrittävät paikkailla hallituksen s o s i a a l i t u r v a l e i k k a u k s i a, mutta nyt nekin joutuvat sulkemaan tukihakemukset kesken vuoden. Tämäkö on se hyvinvointivaltio, jota meille vielä kehdataan kehua?
Hallituksen leikkurit iskevät nyt kaikkein haavoittuvimpiin - apsiin, joiden vanhemmat eivät yksinkertaisesti pysty maksamaan enää harrastusmaksuja. Samalla kun hyvin toimeentulevien muksut pääsevät telinevoimistelusta sirkuskouluun ja yksityisopetukseen, vähävaraiset jäävät sohvalle selaamaan TikTokia, kun mitään muuta ei ole.
Mitä tämä kertoo Suomesta? Että elämänmittaisia ystävyyssuhteita, onnistumisen iloa ja taitojen oppimista saa vain, jos vanhemmilla on varaa? Ei ihme että syrjäytyminen alkaa jo ala-asteella - eikä ihme, että mammojen huoli kasvaa.
Mitä mieltä olette? Onko teidän lapsillanne mahdollisuus harrastaa? Pystyttekö maksamaan edes yhden lajin maksut vuodessa? Vai onko tämä maa nyt virallisesti vain hyväosaisten temmellyskenttä? Kertokaa suoraan - kuppi alkaa mennä nurin täälläkin!
Kommentit (447)
Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ihmisillä itsellään olisi vastuu siitä, kuinka monta lasta tehdään, oman taloudellisen tilanteen mukaan. JA myös huomioiden sen, että jompikumpi vanhempi saattaa jäädä työttömäksi/sairastua.
Teidän lastenne elättäminen ja harrastuskulut eivät ole muiden veronmaksajien asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka kasaan ja koulun kentälle pallon kanssa.Koulut,kunnat järjestää paljon ilmaisia harrastuksia.Kavereiden kanssa voi pelata ja puuhata vaikka mitä.Miksi on nykyinen oletus että köyhälle pitää kustantaa kallis harrastus?
Kentät on varattuja ihmisten aikoihin.
Me ratkaistiin asia pelaamalla kotikaupungin nurtsikentillä klo 10 jälkeen kun kenttämauri oli lähtenyt kotio. Pelit sai tosin pystyyn missä vain puiston nurmipläntillä ja lippalakit maalitolpiksi. Omat lapseni kävevit "ohjatuissa tavoitteellisissa kilpaurheilujoukkueissa" jonoissa seisoskelemassa. Nuoruudessani melkein joka jätkä oli taitavampi, voimakkaampi ja kovakuntoisrmpi kuin nämä yksipuolisesti riudutetut "tavoitteelliset joukkueurheilijat". Höntsä se on mikä kehittää, varsinkin aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Kiitän onneani siitä että koe paineita maksaa harrastuksesta johon rahat eivät riitä. Enkä halua viettää viikonloppuja hallilla myymässä ja kotona leipomassa tai arki-iltoja treenitaksina. Ja kyllä se nokkiminen jatkuu vähintään yhtä pahana siellä seuratoiminnassa. Miksi aikuiset eivät ota kantaa tähän, että liikkua voi ilman logoakin ja lihavaa lomapakkoa?
Jos tunnet omas ja tiedät että hän haluaa tunnustusta ja hänessä palaa tuli ja silmissä on kipinä.
Niin miksi et anna lapsen menestyä ja mennä kokeilemaan? Meillä on tolla asenteella vedetty kylmään veteen moni kipinä silmissä oleva nuori ja lapsi.
Kuha työtä tekkee ja elämässä pärjäillee. Tuolla keinolla ei tuoteta mestareita ja miljonäärejä. Tosi moni tuollaisen vanhemman kanssa kasvanut elää katkerana, koska olisi ollut mestari ja paras. Ei koskaan saanut tukea po
Jep. Viisainta tekstiä, mitä täällä on saanut lukea vähään aikaan. Itselläni tuo tausta, sain todella repiä ja puskea itseni omaan elämääni ja opiskeluissa lähdin aika takamatkalta. Mikäs siinä. Raskasta se kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.
Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus. Ei meillä ainakaan lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.
Nimenomaan. Oman lapsen harrastus maksoi 50€/kk aluksi. Kun ikää tuli se nousi 600€/kk + kaikki tarvikkeet yms. Yllätti, että siitä.tuli niin kallis. Monta maksullista asiaa siitä olisi voinut jättää pois. Kaupunki on lopettanut tuet eli ihan kaupallisilla spekseillä.mennään.
Lapseni on aikuinen ja kilpaharrastis on muuttunut höntsäski. Mutta mitä hänelle on jäänyt. Hyvät taidot kehonhuoltoln ja ravitsemukseen ja terveeseen elämään. Erittäin hyvät verkostot Suomessa ja jopa ulkomailla. Yhteisö, joka on auttanut esim työnsaannissa yms. Hän on myös oppinut pitämään aikatauluista kiinni tarkasti ja hän on hyvä tiimityöskentelijä. Kannatti maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä.
En tiedä onko tämä alituinen itkuvirsi jokin eteläsuomalainen ilmiö. Koska kyllä täällä näitä pelailevia kaveriporukoita on vaikka millä mitalla. Niin pihoilla kuin urheilukentillä. Toki on myös harkkatoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.
Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus. Ei meillä ainakaan lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.
Onhan sillä lapsella kavereita ilman että tarvitsee harrastuksesta maksaa. Jos ei ole, niin ei niitä osteta.
Ne kaverit on koulun jälkeen niissä omissa harrastuksissaan. Ja toisekseen, kyllä harrastusryhmä ja siinä syntyneet kaverisuhteet voi toimia korjaavana kokemuksena esimerkiksi koulukiusatulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.
Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus. Ei meillä ainakaan lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.
Miten eroamme mt-ongelmissa yltiösosiaaliseen Yhdysvaltoihin nähden? Joka toisella keskituloisella on siellä terapia ja vähintään ajoittain syö mielialalääkkeitä.
Ei Yhdysvalloista kannata ottaa esimerkkiä missään, karmea suorituskeskeinen kulttuuri.
Mieluummin katsoo niihin Euroopan maihin, joissa on yhteisöllisempi kulttuuri ja sosiaalisemmat ihmiset. Ei tarvitse katsoa Ruotsia kauemmas, ja toki eteläisessä Euroopassa vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Mä olin just tällainen. Taidekorkeaan pääsin, kun otin välivuoden ja menin kansanopistoon vuodeksi tekemään taideopintoja. Jouduin siis vuodessa ottamaan muut kiinni, jotka olivat 20 vuotta saaneet harrastaa taidejuttuja, käydä Ilmaisutaidon lukiossa (mun tavislukio oli surkea kuviksessa, yläasteellakin oli parempi kuvisopetus), joiden vanhemmat oli käyttäneet niitä taidenäyttelyissä jne jne. Olihan se vähän ohut pohja. Siis lahjoja oli rutkasti, mutta harjoittelu oli ollut sitä kotona yksin piirtämistä. Mummo onneksi kantoi mulle paperia ja tusseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä.
Hahaa, meillä oli sama. Kävin sit painamassa kankaita mummojen kanssa. Ratsastamaan pääsin vasta aikuisena, kun itse maksoin. Oli vähän myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä.
70-luvulla oli vielä niin paljon lapsia, että Siperia opetti leikkimään yhdessä. Nykyään niin moni kasvaa pikkukeisarina, että tosiaan jopa se valmentajan kehotus syöttää pallo on liikaa, saati että itse pystyisi kannattelemaan sellaista peliperukkaa, missä kaikilla on suht hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan että lapsi haluaa harrastaa kodin ulkopuolella tai joukkueessa. Osa haluaa harrastaa lähellä ja kotona, sitä mitä toivoo. Erilaisia lapsia.
Ongelma onkin siinä, että jos on lapsi joka haluaisi harrastaa kodin ulkopuolella tai joukkueessa, niin hänen harrastusmaksuihin ei ole varaa. Itse olin juuri tällainen lapsi: liikunta oli minulla kymppi, mutta perheessäni ei ollut varaa maksullisiin urheiluharrastuksiin tai muihinkaan harrastuksiin.
Äitini oli yksinhuoltaja, harrastin ratsastusta vuosikausia. Mutta lähes ilmaiseksi, sain hoitaa ja ratsastaa mieli määrin tallitöiden palkkana. Parin kuukauden välein kävin ratsastustunnilla. Oma poikani on harrastanut mm. miekkailua ja kuoroa, ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen työtön mutta isompi lapsi harrastanut jo 8 vuotta ratsastusta kerran viikkoon. Pienempi tanssia, joka nyt ei maksa paljoa.
Onneksi lasten isä on ihan hyvin toimeentuleva joten kustantaa harrastukset. Mutta jos ei olisi niin saisi kyllä miettiä tarkkaan voisiko tyttö enää vakkaritunneilla käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Vaikka en ollut köyhästä perheestä kävin yleisurheilu koulussa syksystä kevääseen, oli ilmainen. Sitten pelattiin kavereiden kanssa neliskaa ja oltiin kuka pelkää mustaa miestä, kymmentä tikkua laudalla jne. Ihan oli siis kaikki ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Mä olin just tällainen. Taidekorkeaan pääsin, kun otin välivuoden ja menin kansanopistoon vuodeksi tekemään taideopintoja. Jouduin siis vuodessa ottamaan muut kiinni, jotka olivat 20 vuotta saaneet harrastaa taidejuttuja, käydä Ilmaisutaidon lukiossa (mun tavislukio oli surkea kuviksessa, yläasteellakin oli parempi kuvisopetus), joiden vanhemmat oli käyttäneet niitä taidenäyttelyissä jne jne. Olihan se vähän ohut pohja. Siis lahjoja oli rutkasti, mutta harjoittelu oli ollut sitä kotona yksin piirtämistä. Mummo onneksi kantoi mulle paperia ja tusseja.
Mutta pääsit ja sait lahjat käyttöön siitä huolimatta! Monella paikkakunnalla ei edes ole mitään ilmaisutaidon lukiota, vaan pelkästään se yksi tavallinen lukio. Myöskään taidenäyttelyitä ei monilla paikkakunnilla juurikaan ole, ja harvassa perheessä saa juurikaan mitään taidekasvatusta vanhemmilta, vaikka olisi hyvin toimeentuleva perhe.
Ihan täällä Helsingissäkin näkee paljon oikein hyväosaisia perheitä, joilla ei ole mitään kulttuuriharrastuksia saati kulttuurintuntemusta. Vaikka olisi rahaakin, voi perheen arvot olla todella suorituskeskeiset ja epä-älylliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on outo maa. Täällä työttömän, siivoajan ja toimitusjohtajan pitäisi voida elää täysin samanlaista elämää ja kaikilla tuntuu olevan oikeus kaikkeen.
Pienessä maassa on hyödyllistä että lahjakkuus ratkaisee, ei raha.
Mitä hyötyä esimerkiksi tavattoman lahjakas seiväshyppääjä on tuonut pienelle maallemme?
Kerro?
Mainetta, tunnettavuutta ja sponsoreita. Sitä myöten kiinnostusta maallemme ja rahaa.
Eli aika lailla enemmän hyötyä kuin sinusta koskaan.
Tämä on HÄPEÄ maailman onnellisimmassa ja hyvinvointivaltiossa. Usein ne maksut koostuu paljolti tilavuokrista. Eli kaupunki ja valtio TIENAA lasten harrastamisesta. Joku pommisuoja tuottaa kaupungille rahaa, kun lapset ja nuoret käy urheilemassa siellä. Kun kys. lajia ei voi lumihangessa harrastaa. Vanhemmat ja isovanhemmat aikoinaan veroilla maksaneet kys. tilojen rakentamiset. Vttu tää on sairas maa!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työtön mutta isompi lapsi harrastanut jo 8 vuotta ratsastusta kerran viikkoon. Pienempi tanssia, joka nyt ei maksa paljoa.
Onneksi lasten isä on ihan hyvin toimeentuleva joten kustantaa harrastukset. Mutta jos ei olisi niin saisi kyllä miettiä tarkkaan voisiko tyttö enää vakkaritunneilla käydä.
Ratsastus juu kallis. Juttelin kerran Helsingissä asuvan opettajapariskunnan kanssa, jotka sanoivat, ettei ole varaa kustantaa lapselle ratsastusharrastusta vaikka haluaisi.
Tuo lapsi saa sitten muuta pääomaa kotoaan kyllä paljon, ja on harrastuksiakin - halvempia vain.
Lapsi haluaa kuulua porukkaan. Jos kaveria ei ole yksinkö pitää olla? Tytöllä ollut muutama kaveri muttei mitään läheisiä ystäviä. Harrastuksessa on kavereita joita tapaa.