40-50v nainen, kriteerisi uudelle kumppanille?

On niin korkeat kriteerit, että olen varautunut viettämään loppuelämäni yksin.

N43

Good luck.

Voisikin jollain listalla seulota kumppaneita. Itsellä ainoa kriteeri on, että rakastun, ja mies rakastuu minuun. Näin on käynyt vain kahdesti elämässäni, en ole kovin toiveikas että käy enää. Mihinkään kädenlämpöiseen "kumppani täyttää kriteerit"-suhteeseen olisi mahdotonta mennä, kun on kokenut suuren rakkauden. 

Sama juttu. Olen mieluummin yksin kuin jonkun ei mieluisan kanssa. Ihme pitäisi tapahtua, et sellanen hyvä osuisi kohdalle. N45

Usein jo tyssää siihen, että mies ei ole iästään huolimatta henkisesti kypsä tai kiinnostunut itsensä kehittämisestä.

Ala vaan totutella olemaan ilman. Hyvät miehet on parisuhteissa.

Haluaisin asua omissa asunnoissa, mutta tavata muutaman kerran viikossa romantiikan ja seksin merkeissä. Miehen pitäisi olla hoikka, hyväkuntoinen ja hyvännäköinen ja taitava sängyssä sekä älykäs ja luotettava, normaalipersoona.

N50+

En halua enää kumppania, joten ei mitään kriteereitäkään ole. N44

Vierailija kirjoitti:

Usein jo tyssää siihen, että mies ei ole iästään huolimatta henkisesti kypsä tai kiinnostunut itsensä kehittämisestä.

En kyllä ymmärrä mitä ns. Itsensä kehittäminen naisten mielestä tarkoittaa. Minua kiinnostaa miten saan arkeni rullaamaan mahdollisimman sujuvasti ilman poikkeuksia, kaikki muu sen lisäksi on jonnin joutavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisikin jollain listalla seulota kumppaneita. Itsellä ainoa kriteeri on, että rakastun, ja mies rakastuu minuun. Näin on käynyt vain kahdesti elämässäni, en ole kovin toiveikas että käy enää. Mihinkään kädenlämpöiseen "kumppani täyttää kriteerit"-suhteeseen olisi mahdotonta mennä, kun on kokenut suuren rakkauden. 

Mä olin tulossa sanomaan samaa, sillä erolla että itse en ollut koskaan rakastunut ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni melkein 50-vuotiaana. Olin ollut kahdessakin ihan kivassa, kädenlämpöisessä suhteessa. Siitä toisesta erottuani päätin että jos se on se mitä mulle on tarjolla, unohdetaan koko juttu. Olisin mieluummin ollut yksin kuin vielä uudessa kädenlämpöisessä. 

Jos nyt listaisin kaikki ne ominaisuudet mitä mun nykyisellä puolisolla on, en ikinä olisi uskaltanut lähteä sellaisen "kriteerilistan" kanssa etsimään miestä. Mieheni on mulle täydellinen - ja onnekseni minä olen sitä myös hänelle. 

Joskus olen harmitellut että miksi me ei tavattu aiemmin elämässä. Mutta olen myös todennut että toisaalta meidän aiemmat kokemukset on muokanneet meistä sellaiset millaisina me toisemme kohdattiin. Ehkä tämän piti mennä juuri näin. 

Vakaassa elämäntilanteessa, itsestään ja läheisistään huolta pitävä, huumorintajuinen ja leppoisa, hiukset päässä. 

Erosin 42-vuotiaana ja 2v sitten tapasin nykyisen avopuolisoni. Mun toiveet oli rehellisyys, ei pelailla pelejä, normaali työssäkäyvä ihminen, huumorintaju ja se, että toisen kanssa on helppo ja hyvä olla. Sain enemmän kuin toivoin ja vielä Tinderistä. Edes ensimmäisessä 19v kestäneessä avioliitossa en kokenut olevani näin turvassa ja onnellinen

n48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein jo tyssää siihen, että mies ei ole iästään huolimatta henkisesti kypsä tai kiinnostunut itsensä kehittämisestä.

En kyllä ymmärrä mitä ns. Itsensä kehittäminen naisten mielestä tarkoittaa. Minua kiinnostaa miten saan arkeni rullaamaan mahdollisimman sujuvasti ilman poikkeuksia, kaikki muu sen lisäksi on jonnin joutavaa.

Se tarkottaa sitä, että teet asioita naisen mielen mukaan etkä niinkun itse tahdot.

Olen vielä vähän alle 40v, mutta pian on sekin mittarissa.

Lähtökohtaisesti se, että kumpikin on tosissaan ihastunut toisiinsa, eikä suhde ala siksi että toinen nyt sattui olemaan saatavilla.

Tasapainoinen panostaminen suhteeseen. Jos ei kiinnosta tai jaksa, niin sitten eri teille. Parisuhde ei ole pakollinen osa elämää, niin jos siihen ei ole toisella energiaa panostaa niin sellaiseen en enää jää. 

Ja juu, olen valmis elämään loppuelämäni yksin jos tämä ei toteudu. Olen jo kokenut suhteet jotka alkoivat vain koska olin saatavilla. Niin sellaisiin ei enää ole tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin 42-vuotiaana ja 2v sitten tapasin nykyisen avopuolisoni. Mun toiveet oli rehellisyys, ei pelailla pelejä, normaali työssäkäyvä ihminen, huumorintaju ja se, että toisen kanssa on helppo ja hyvä olla. Sain enemmän kuin toivoin ja vielä Tinderistä. Edes ensimmäisessä 19v kestäneessä avioliitossa en kokenut olevani näin turvassa ja onnellinen

n48

Pelien pelaaminen on harrastus siinä missä jokin neulominenkin tai kirjan lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Voisikin jollain listalla seulota kumppaneita. Itsellä ainoa kriteeri on, että rakastun, ja mies rakastuu minuun. Näin on käynyt vain kahdesti elämässäni, en ole kovin toiveikas että käy enää. Mihinkään kädenlämpöiseen "kumppani täyttää kriteerit"-suhteeseen olisi mahdotonta mennä, kun on kokenut suuren rakkauden. 

Samoin. Kolmekymppisenä jaksoin käydä vielä satunnaisesti treffeilläkin, mutta kun tuli vastaan näitä "paperilla täydellinen, mukava ihminen ja ihan komeakin", mutta silti ei sytyttänyt, niin eihän siitä mitään suhdetta voi rakentaa. Miehille olisi kelvannut tuollainen "me näytetään molemmat hyvältä ja kaksi palkkaa on enemmän kuin yksi", mutta yäk, ei sovi minulle yhtään. Oman suuren rakkauden löysin vasta nelikymppisenä. 

Nuori, komea, hyvä sängyssä, ei halua muuttaa yhteen eikä nähdä ihan koko ajan, sivistynyt, keskustelutaitoinen, esittelykelpoinen, tykkää käydä tapahtumissa ja leffoissa yms, varallisuus sillä tasolla että pystytään mm. reissaamaan ja syömään ulkona (molemmat maksaa omansa). Positiivinen elämänasenne ja hyvä huumorintaju.

Mikään pesänrakennus ei enää tässä iässä kiinnosta. 

Mitä sulla on tarjota miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulla on tarjota miehelle?

Tämä siis viestiin 17.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein jo tyssää siihen, että mies ei ole iästään huolimatta henkisesti kypsä tai kiinnostunut itsensä kehittämisestä.

En kyllä ymmärrä mitä ns. Itsensä kehittäminen naisten mielestä tarkoittaa. Minua kiinnostaa miten saan arkeni rullaamaan mahdollisimman sujuvasti ilman poikkeuksia, kaikki muu sen lisäksi on jonnin joutavaa.

Itsensä kehittäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen pyrkii tulemaan paremmaksi versioksi itsestään. Se tarkoittaa omien tapojen, ajattelumallien ja arjen toimintatapojen tunnistamista ja pohtimista: voisiko jotain tehdä toisin tai paremmin, jotta elämä olisi helpompaa, selkeämpää tai mielekkäämpää.

Jos sinua esimerkiksi kiinnostaa saada arki rullaamaan sujuvasti ilman poikkeuksia, sekin on jo itsensä kehittämistä. Sen lisäksi se voi tarkoittaa itsensä ymmärtämistä paremmin, kuten omien tunteiden, reaktioiden ja valintojen tarkastelua. Se voi olla kykyä käsitellä stressiä rauhallisemmin, parantaa vuorovaikutustaitoja, opetella asettamaan rajoja tai oppia sanomaan ei silloin kun on tarpeen.

Itsensä kehittämiseen kuuluu usein myös tavoitteiden ja unelmien tunnistaminen sekä konkreettisten askelten ottaminen niitä kohti. Siinä ei jäädä jumittamaan elämässä paikalleen eikä vain valiteta, miten kurjaa tai ikävää kaikki on, vaan otetaan vastuu omasta elämästä ja muutetaan sitä, jos ollaan tyytymättömiä.