40-50v nainen, kriteerisi uudelle kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivapaa: Ei ole, ei ole ollut, eikä ole toiveissa tehdä lapsia. (minulla ei ole, enkä halua uusperhe-elämää missään muodossa) 

Ei tupakoi eikä juuri käytä alkoholia eikä muita päihteitä. (en käytä itsekään, enkä halua elämääni päihteitä)

Älykäs ja fiksu, eli ei esim hurahda erilaisiin aatteisiin, uskontoihin, mainoksiin... Ei tarvitse olla korkeastikoulutettu mutta pitää olla älykäs. (olen uskonnoton, huuhaaton, tieteellinen maailmankuva, en voisi kunnioittaa ihmistä joka uskoo johonkin tuubaan).

On kiinnostunut minusta ja minun persoonastani, ei vain siitä että olen "nainen". On aidosti kiinnostunut tuntemaan minut ja pitää löytämästään eikä vaan jää suhteeseen että olisi Joku.

Minun kanssani yhteensopiva huumorintaju ja "juttelevaisuus". Olen ollut suhteessa esim miehen kanssa joka ei ikinä nauranut kanssani, ja se tappaa ilon. Olen myös

Miksi? Aidosti kiinnostaa kuulla syysi. Eikö sulle saisi jutella, vai haluatko hömppänaisen jotta voit sitten naureskella miten naiset on vähän yksinkertaisia kun ne uskoo horoskooppeihin? Vai haluaisitko kumppanin jonka kanssa ei ikinä ole hauskaa ettekä naura samoille jutuille? En ymmärrä mikä listassani oli jotenkin kauheaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäkin lukiessa en ihmettele yhtään miten naiset ja miehet ei pahemmin kohtaa toisiaan molempia tyydyttävällä tavalla. On sen verran erilaiset vaatimukset. Esim toi että en ikinä välittäisi pätkääkään siitä kiinnostaako naista kulttuuri, saati että se olisi jokin vaatimus itselleni.

 

Lisään vielä sen tuohon, että monille naisille on tärkeää keskustelu. Minä taas olen tyypillinen "juro äijä", tärkeintä on se, että naisen kanssa on helppoa ja mukavaa ihan vain olla. Ei tarvitse kokoajan olla hölöttämässä.

 

Se kumppani jää ihan tuntemattomaksi tyypiksi, jos sen kanssa ei jaa säännöllisesti ajatuksiaan. Useimmat naiset eivät saa mitään siitä, että kotona jöröttää joku puolituttu ukko. 

Jos on hirveä lista vaatimuksia heti kättelyssä mielessä niin on todella vaikeaa löytää suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäkin lukiessa en ihmettele yhtään miten naiset ja miehet ei pahemmin kohtaa toisiaan molempia tyydyttävällä tavalla. On sen verran erilaiset vaatimukset. Esim toi että en ikinä välittäisi pätkääkään siitä kiinnostaako naista kulttuuri, saati että se olisi jokin vaatimus itselleni.

 

Lisään vielä sen tuohon, että monille naisille on tärkeää keskustelu. Minä taas olen tyypillinen "juro äijä", tärkeintä on se, että naisen kanssa on helppoa ja mukavaa ihan vain olla. Ei tarvitse kokoajan olla hölöttämässä.

 

 

Se kumppani jää ihan tuntemattomaksi tyypiksi, jos sen kanssa ei jaa säännöllisesti ajatuksiaan. Useimmat naiset eivät saa mitään siitä, että kotona jöröttää joku puolituttu ukko. 

En sanonut ettei ikinä puhuttaisi mistään. Mutta minä sain ainakin sellaisen kuvan tästä ketjusta, että pitäisi ihan jatkuvasti olla puhumassa ja miettimässä ja vatvomassa tunteista sun muusta. En usko, että kovin moni mies sellaista haluaa tai jaksaa, uuvuttavaa ja turhaa. Jos kerran rakastaa toista niin ei sitä kokoajan tarvi olla toitottamassa toiselle, pitäisi uskoa vähemmälläkin.

Ja  henkisesti terve!

Vierailija kirjoitti:

Jos on hirveä lista vaatimuksia heti kättelyssä mielessä niin on todella vaikeaa löytää suhdetta.

Jokaisella on pitkä lista vaatimuksia. On ihan aikuista tunnistaa se listansa ja tulla siitä tietoiseksi, ja ylipäätään tuntea itsensä niin että tietää mitä suhteelta tarvitsee. 

Et sinäkään ottaisi haisevaa, väkivaltaista puolisoa jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä ja joka kiduttaa eläimiä. Tadaa, sinulla on pitkä lista vaatimuksia kasassa (hygieeninen, väkivallaton, puhuu samaa kieltä, ei satuta eläimiä). Ja ihan varmasti on vielä pidempikin: et voita mitään pyhimyspisteitä välittämällä että sulle käy mikä vaan. Se on vaan valheellista. 

Kriteerini: hyvännäköinen, älykäs, kiltti, haluaa panostaa suhteeseen, hyvä sängyssä, luontoihminen, vakavarainen. Löytyi vuoden etsimisellä 46 v.

Plääh. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäkin lukiessa en ihmettele yhtään miten naiset ja miehet ei pahemmin kohtaa toisiaan molempia tyydyttävällä tavalla. On sen verran erilaiset vaatimukset. Esim toi että en ikinä välittäisi pätkääkään siitä kiinnostaako naista kulttuuri, saati että se olisi jokin vaatimus itselleni.

 

Lisään vielä sen tuohon, että monille naisille on tärkeää keskustelu. Minä taas olen tyypillinen "juro äijä", tärkeintä on se, että naisen kanssa on helppoa ja mukavaa ihan vain olla. Ei tarvitse kokoajan olla hölöttämässä.

 

 

Se kumppani jää ihan tuntemattomaksi tyypiksi, jos sen kanssa ei jaa säännöllisesti ajatuksiaan. Useimmat naiset eivät saa mitään siitä, että kotona jöröttää joku puolituttu ukko.&

Tämä on vaan sun oma misogynistinen tulkintasi jostakin rivien välistä, mitä kukaan ei oikeasti sanonut.

Lisään listaani: kuuntelee mitä nainen oikeasti sanoo, eikä väännä sanomisia siihen muotoon mitä naisista monoliittina luulee 

Jämänaiset luulee itsestään liikoja.

Te olette ilman miestä, koska miehet ei kelpuuta teitä.

Lapset jo poissa kotoa (kuten minulla)

Vuositulot yli 80k€/v (kuten minulla)

Omaisuutta jemmassa edes joku sata tuhatta euroa (kuten minulla)

Ei velkaa (kuten minulla)

Seksuaalisesti avoin, halukas ja kyvykäs (kuten minä)

Fyysisesti ja erityisesti henkisesti terve (kuten minä)

Ei päihdeongelmaa (kuten ei minullakaan)

Ei tatuointeja (kuten ei minullakaan)

N39

"Miksi? Aidosti kiinnostaa kuulla syysi. Eikö sulle saisi jutella, vai haluatko hömppänaisen jotta voit sitten naureskella miten naiset on vähän yksinkertaisia kun ne uskoo horoskooppeihin? Vai haluaisitko kumppanin jonka kanssa ei ikinä ole hauskaa ettekä naura samoille jutuille? En ymmärrä mikä listassani oli jotenkin kauheaa."

Lähinnä se että jo tavastasi kirjoittaa täällä huokuu sellainen hyökkäävä asenne. Vänkääminen. Niin mitenköhän sitten oikeassa elämässä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Erosin 42-vuotiaana ja 2v sitten tapasin nykyisen avopuolisoni. Mun toiveet oli rehellisyys, ei pelailla pelejä, normaali työssäkäyvä ihminen, huumorintaju ja se, että toisen kanssa on helppo ja hyvä olla. Sain enemmän kuin toivoin ja vielä Tinderistä. Edes ensimmäisessä 19v kestäneessä avioliitossa en kokenut olevani näin turvassa ja onnellinen

n48

Sama! Mulla ei mitään kriteerejä ollut sen pidemmälle kuin että olisi hyvä olla yhdessä. En kyllä löytänyt omaani Tinderistä vaan kaverien kaveri kyseessä. Jos olisin jotain ulkonäkö- tai muita kriteerejä laittanut, niin olisin ehkä kävellyt onneni ohitse, luultavasti kiinnittänyt huomiota ihan vääriin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hirveä lista vaatimuksia heti kättelyssä mielessä niin on todella vaikeaa löytää suhdetta.

Jokaisella on pitkä lista vaatimuksia. On ihan aikuista tunnistaa se listansa ja tulla siitä tietoiseksi, ja ylipäätään tuntea itsensä niin että tietää mitä suhteelta tarvitsee. 

 

Et sinäkään ottaisi haisevaa, väkivaltaista puolisoa jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä ja joka kiduttaa eläimiä. Tadaa, sinulla on pitkä lista vaatimuksia kasassa (hygieeninen, väkivallaton, puhuu samaa kieltä, ei satuta eläimiä). Ja ihan varmasti on vielä pidempikin: et voita mitään pyhimyspisteitä välittämällä että sulle käy mikä vaan. Se on vaan valheellista. 

Pointti oli lähinnä että kannattaisi pitää silmät ja korvat auki eikä heti tyrmätä jos joku tyyppi ei ole täydellinen ja täytä jokaista vaatimusta. itse aina ajattelin, että miehen on pakko olla ekstrovertti, muuten en voi olla suhteessa. Sittenpä tapasinkin nykyisen mieheni joka on todella ujo ja hiljainen. Onneksi annoin mahdollisuuden, enkä heti tyrmännyt häntä omien "vaatimusteni" takia.

Minulla oli kriteereinä kumppanille

- haluan olla hänen kanssaan

- hän haluaa olla minun kanssani

Sen verran marginaalikamaa olen enkä itsekään kenestä tahansa syty, että mitään tarkempaa en lähtenyt rajaamaan. 

 

Löysin <3

N46, viides vuosi menossa yhdessä

Luotettava, uskollinen, käyttää harvoin päihteitä, liikkuu, ei eläimiä, ei pieniä lapsia ja sellainen aikuinen mies, joka osaa olla omanikäisten naisen kanssa. 

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jämänaiset luulee itsestään liikoja.

 

Te olette ilman miestä, koska miehet ei kelpuuta teitä.

Tämä :D. Vanhat, rupsahtaneet lehmät asettavat vaatimuksia, vaikka ovat itse täysin arvottomia. Sitten voimaannutaan "olen mielummin yksin". Niin, se johtuu siitä, että olette alelaarikamaa.

Naisten vanheneminen on kyllä parasta elämässä :). Jos elän viisikymppiseksi, niin kerron kyllä kuinka avoimesti halveksin teitä. 

Ja niin alkoi incelin aamu taas loistavissa merkeissä 🥱

Ei mulla ole koskaan ollut mitään valmista vaatimuslistaa tai kriteereitä kumppanille. Kummallinen ajatuskin. Mulle on aina riittänyt vain se tunne, että tuossa on ihminen josta haluan ottaa kopin. Kyllä sen vaan tietää kun kohdalle osuu. Harvinaistahan se on, mutta sitäkin parempaa. Vuoden ehdin olla sinkkuna viisi vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen kun nyt vuoden vaihteessa tapasin nykyisen mieheni. Oltiin porukalla ystävien kanssa viettämässä uuttavuotta kun kyseinen mies käveli ovesta sisälle yhden ystäväni mukana. Mulla kesti noin 1,18 minuuttia tajuta, että kyllä, tuossa on sitä jotain.

Käytännössä seuraavana päivänä lähdettiin yhdessä käymään kaupassa hakemaan koko poppoolle ruokaa ja juomaa, juteltiin, naurettiin ja siitä se sitten lähti. Ja nyt olen umpirakastunut ja onnellinen 🙂

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäkin lukiessa en ihmettele yhtään miten naiset ja miehet ei pahemmin kohtaa toisiaan molempia tyydyttävällä tavalla. On sen verran erilaiset vaatimukset. Esim toi että en ikinä välittäisi pätkääkään siitä kiinnostaako naista kulttuuri, saati että se olisi jokin vaatimus itselleni.

 

Lisään vielä sen tuohon, että monille naisille on tärkeää keskustelu. Minä taas olen tyypillinen "juro äijä", tärkeintä on se, että naisen kanssa on helppoa ja mukavaa ihan vain olla. Ei tarvitse kokoajan olla hölöttämässä.

 

 

Se kumppani jää ihan tuntemattomaksi tyypiksi, jos sen kanssa ei jaa säännöllisesti ajatuksiaan. Useimmat naiset eivät saa mitään siitä, että kotona jöröttää joku puolituttu ukko.&

En sanonut ettei ikinä puhuttaisi mistään. Mutta minä sain ainakin sellaisen kuvan tästä ketjusta, että pitäisi ihan jatkuvasti olla puhumassa ja miettimässä ja vatvomassa tunteista sun muusta. En usko, että kovin moni mies sellaista haluaa tai jaksaa, uuvuttavaa ja turhaa. Jos kerran rakastaa toista niin ei sitä kokoajan tarvi olla toitottamassa toiselle, pitäisi uskoa vähemmälläkin.

Tämä on mielestäni outo tulkinta siitä mitä keskustelulla tarkoitetaan. 

Ei hyvä keskusteluyhteys tai keskustelukyky ylipäätään tarkoita mitään jatkuvaa puhumista saati "tunteiden vatvomista". Maailmassa on täynnä mielenkiintoisia asioita, niitä tapahtuu koko ajan ja on tapahtunut valtavasti ennen tätä hetkeä ja toisaalta se kumppani on se kaikista mielenkiintoisin ihminen omassa elämässä. Minusta on vaan luonnollista jakaa ajatuksia kaikesta siitä mitä ympärillämme ja mielessämme tapahtuu.

Ei varmasti ole sellaista asiaa mistä minä ja naisystäväni emme saisi hyvää keskustelua aikaiseksi. Kun illalla kysymme toisiltamme miten päivä on mennyt, haluamme oikeasti kuulla miten se päivä on mennyt, emmekä vain esitä muodollista kysymystä. Toki vietämme myös aikaa paljon omissa oloissamme, kuten ihan tavallisissa parisuhteissa tehdään, mutta silloin kun olemme vuorovaikutuksessa keskenämme olemme toisillemme oikeasti läsnä. Se on asia joka takaa sen hyvän keskusteluyhteyden. 

Kyllä se on niin, että mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän muodostuu myös niitä kriteerejä toiselle. Kun on päässyt oikeasti aikuiseen ikään, sitä tuntee itsensä ja rajansa hyvin ja tämän takia myös viihtyy oikein hyvin. Sitä omaa rauhallista ja viihtyisää elämää ei vaihda mihinkään, mikä ei toisi jotain lisäarvoa mukanaan.