Äitini ei ymmärrä että hänellä ei ole oikeutta puhua minun lapsuusaikojeni sairauksista muille

Minun 70-vuotias äitini kuulostaa hiukan samanlaiselta. En tiedä, paljonko kertoo minun asioitani tutuilleen ja tuntemattomille, mutta aina kun käyn kotiseudulla joudun kuuntelemaan, kun hän puhuu hänen tuttujensa yksityisasioita, esim. kuinka jollakulla Marjatalla on taas syöpä ja miten Sirpa on nykyään halvaantuneena ja työkyvyttömänä. En edes tunne niitä kaikkia, joista puhuu ja yritän aina vaihtaa puheenaihetta. Hän toimii myös vapaaehtoistyössä ja puhuu minulle tuettaviensa asioista, nimet ja kaikki. Tästä olen toistuvasti huomauttanut hänelle suoraan, että hän on vaitiolovelvollinen, eikä voi puhua näiden ihmisten asioista minulle.

Olen jo melko nuorena ottanut sen linjan, että harkitsen todella tarkkaan, mitä asioitani kerron äidille, kun en halua hänen kertovan asioistani eteenpäin. On toki tilanteita, jolloin haluaisin kertoa äidille minun elämääni vaikuttavista asioista ja saada tukea, mutta ei ole sellaista luottamusta minulla häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet aikuinen. Miksi suutut ikivanhoista asioista? Jos ei tämän hetkisiä vaivoja kerro vaan lapsuuden.

Eikös hän suuttunut asiasta joka tapahtui nyt ja joka toistuu, eli siitä että hänen asioistaan puhutaan? Miksi niitä pitää puhua kenellekään jos ei aloittaja halua? Kun kyseessä on kerran sinusta pikkujuttu, niin luulisi että sen toiminnan lopettaminenkin olisi sitten pikkujuttu. 

Maltatkohan olla hiljaa vaikket juuri miehellesi puhunutkaan?  Jossain supatat kuitekin että Sarillakin...   niin luotettavaa ystävää ei ole ettäkö "älä nyt kerroo kenellekään, mutta kuulin "..    täälläkin oli heti mielen päällä

no, kieltämättä nyt täällä asiasta mainitsin. Miksi haluaisin kertoa asiaa sen yksityiskohtaisemmin eteenpäin kenellekään? Varsinkin ilman lupaa

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama täällä! Ottaa jopa ihan kahvipöytäkeskusteluna esiin vieraiden kuullen. 

Miten sinulla  ja siis niin monella muullakin   tällä palstalla kävijällä on todella typerät vanhemmat ja varsinkin typerät äidit. Ei mitään käytöstapoja tai minkäänlaista järkeä päässä. 

Höpistään esim jotain ikivanhoja sairauskertomuksia lasten lapsuusajoilta vieraille ihmisille? Kuten täällä on kerrottu.  Normijärkinen ihminen kyllä ymmärtää, että noin ei tehdä ja tuntuu oudolta, että edes tuollaisia vanhoja asioita jaksetaan jauhaa. Ketä edes kiinnostaa. 

Mikä tiedän kaikkien, tähänkin ketjuun osallistuneiden äitejä vaivaa???

Kyllä todellakin alkaisin siinä kahvipöydässä kertomaan heidän sairauskertomuksia. Jospa ne sitten ymmärtäisi. Tai sitten ei. 

Meillä ei ikinä äiti olisi tehnyt tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ?

Ai miksi kertoo? Ei harmainta hajua, ehkä ei omassa elämässä ole riittävästi kerrottavaa. Jos joku kertoo vaikka oman lapsensa diabeteksesta niin äitini haluaa ilmeisesti osallistua keskusteluun kertomalla kaiken mitä minulla on joskus ollut. Ei tajua etten ole hänen jatkeensa, ja minun terveysasiani ovat vain ja ainoastaan minun asioitani.

Ap

Joo, ja pitää päästä pätemään, että tiedän tällaista. Olen sanonut etten pidä siitä eikä saisi kertoa kun asia on minun henkilökohtainen asiani. Ei ymmärrä alkuunkaan, kun nehän on niin pieniä asioita. Niin, hänen mielestään, eikä tajua kun sanon ettei hänellä ole oikeutta määritellä minun asioita mikä on pieni ja mikä iso. 

Kertoo toistenkin terveysasioita minulle eikä

Kuuluuko siihen myös vastavuoroisuuden puute? Tarkoitan, että olisi olemassa ihan asiallinen tarve tietää, onko omalla äidillä ollut vaikkapa veritulppa tai rintasyöpä, tai missä iässä hänen kuukautisensa alkoivat ja päättyivät. Oma äitini ei ainakaan todellakaan kerro minulle tämmöisiä asioita itsestään, vaikka ei toisaalta kunnioita minun yksityisyyttäni ollenkaan suhteessa vieraampiinkaan ihmisiin.

 

Joo siis omia terveysasioitaan ei kerro, muut kyllä. Suvun naisten perinnölliset sairaudet tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Sitten kun siskollani puhkesi ne, muisti sanoa että joo kaikillahan meidän suvussa...

Vierailija kirjoitti:

Täällähän kirjoittajat vatvovat jatkuvasti äitiensä terveysasioita ja luonnetta.  Eikö terveys enää ikääntyessä olekaan yksityisasia?  Jos täällä kirjoittavat mitä paasausta se sitten onkaan työåaikalla ja ystäville äidin vti, muisti , sydänvika, lonkat, diabetes?  Missä iässä yksityisyyden oikeus häviää?

Sinä siis pystyt tunnistamaan kenen äideistä täällä nimettömät kirjoittavat?

Mun äiti kirjoittaa terveysasioistani kirjeitä ja sähköposteja. Viimeisimpänä hän kirjoitti jollekin poliitikolle, että hänen lapsellaan on kuppa ja lapsi on sitä paitsi kidnapattu toiselle paikkakunnalle ja perheemme tarvitsee kipeästi apua. (Ei ole kuppaa, olen 45v ja ihan itse muuttanut toiselle paikkakunnalle.)

Itselläni ihan sama ongelma. Äiti hölöttää kaikki tutut läpi kaikki lastensa ja lastenlastensa asiat, vaikka pitäisi olla itsestään selvää että ovat perheen sisäisiä asioita. Jos asiasta huomauttaa, ettei oikein tykätä hyvää kun itselle käytännössä tuntemattomat tutun tutut tuntuvat tietävän kaiken meidän yksityiselämästä, äiti uhriutuu että eikö hän saisi kehenkään olla koskaan yhteydessä.

Nykyisin kun ollaan sisarkatraasta kaikki aikuisia, ollaan yhdessä päädytty siihen ettei äidille kerrota kuin se mikä muutenkin on julkista. On esimerkiksi kaikki terapiakäynnit, lapsihaaveet, keskenmeno, rahatilanteet, yleiset huolet ja murheet yms. kuuluteltu koko tuttavapiiri jopa naapureita myöten. Ihan absurdi tilanne kun henkilö jota ei tunne ollenkaan, tulee kadulla kysymään että mihin meinaat ne XXXX,XX€ rahat (sentin tarkkuudella) jotka tulosbonuksena töistä sait meinaat käyttää. Sitten selviää että se on joku helvetin vanhempien mökkinaapuri jolle tällaisetkin on hölötetty.

Oma äitini ei onneksi koskaan juoruillut kenestäkään eikä mistään. Eikä puhunut kenenkään asioita eteenpäin, eikä kertoillut vieraille eikä tutuille meidän asioita tai sairauksia. 

Itekään en koskaan puhu ihmisten asioita eteenpäin, jos ne on minulle luotettu. Olen myös sellaiseessa työssä, missä on vaitiolovelvollisuus ja se eikä on tehnyt minusta vielä enemmän sellaisen, että en puhu työn ulkopuolellekaan kenenkään asioista. Jokainen saa itse kertoa asiansa eteenpäin, jos haluaa.

Täytty oikein kiitää äitiä siitä, että ei ollut koskaa juoruilevaa sorttia, eikä opettanut meitäkään siihen. 

Vihaan ihmisten asioiden levittelijöitä. Muutaman ihmisen olen karsinut ystävistä, kun heidän kanssaan oleminen oli sitä, että koko ajan olisi pitänyt ruotia jonkun poissa olevan asioita. Ei kiitos.

Onneksi oli fiksu äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kirjoittaa terveysasioistani kirjeitä ja sähköposteja. Viimeisimpänä hän kirjoitti jollekin poliitikolle, että hänen lapsellaan on kuppa ja lapsi on sitä paitsi kidnapattu toiselle paikkakunnalle ja perheemme tarvitsee kipeästi apua. (Ei ole kuppaa, olen 45v ja ihan itse muuttanut toiselle paikkakunnalle.)

Tuo kuulostaa mielenterveysongelmalta, ehkä jonkinasteinen psykoosi / paranoidi yhdistettynä rajattomaan persoonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kirjoittaa terveysasioistani kirjeitä ja sähköposteja. Viimeisimpänä hän kirjoitti jollekin poliitikolle, että hänen lapsellaan on kuppa ja lapsi on sitä paitsi kidnapattu toiselle paikkakunnalle ja perheemme tarvitsee kipeästi apua. (Ei ole kuppaa, olen 45v ja ihan itse muuttanut toiselle paikkakunnalle.)

Äitisi on sekopää ja pahasti mt-ongelmainen. Toivottavasti ei periydy.

Näissä vaan monesti käy niin, että tytär alkaan vanhemmiten muistuttamaan äitiään:(

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ihan sama ongelma. Äiti hölöttää kaikki tutut läpi kaikki lastensa ja lastenlastensa asiat, vaikka pitäisi olla itsestään selvää että ovat perheen sisäisiä asioita. Jos asiasta huomauttaa, ettei oikein tykätä hyvää kun itselle käytännössä tuntemattomat tutun tutut tuntuvat tietävän kaiken meidän yksityiselämästä, äiti uhriutuu että eikö hän saisi kehenkään olla koskaan yhteydessä.

Nykyisin kun ollaan sisarkatraasta kaikki aikuisia, ollaan yhdessä päädytty siihen ettei äidille kerrota kuin se mikä muutenkin on julkista. On esimerkiksi kaikki terapiakäynnit, lapsihaaveet, keskenmeno, rahatilanteet, yleiset huolet ja murheet yms. kuuluteltu koko tuttavapiiri jopa naapureita myöten. Ihan absurdi tilanne kun henkilö jota ei tunne ollenkaan, tulee kadulla kysymään että mihin meinaat ne XXXX,XX€ rahat (sentin tarkkuudella) jotka tulosbonuksena töistä sait meinaat käyttää. Sitten selviää että se on joku helvetin va

Itse sain tällaisen tilanteen rauhoittumaan niin, että äitini kertoassa yksityisasioita sukulaisille sanoin kovaan ääneen kertoneeni, ettei näistä saa puhua ja tämän takia kukaan ei luota häneen. Aluksi uhriutui, mutta sitten jatkoin kunnes huomasi äidin nöyryytyksen pelon toteutuneen niin sen jälkeen jatkoin kunnes suostui pyytämään anteeksi kaikkien edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ihan sama ongelma. Äiti hölöttää kaikki tutut läpi kaikki lastensa ja lastenlastensa asiat, vaikka pitäisi olla itsestään selvää että ovat perheen sisäisiä asioita. Jos asiasta huomauttaa, ettei oikein tykätä hyvää kun itselle käytännössä tuntemattomat tutun tutut tuntuvat tietävän kaiken meidän yksityiselämästä, äiti uhriutuu että eikö hän saisi kehenkään olla koskaan yhteydessä.

Nykyisin kun ollaan sisarkatraasta kaikki aikuisia, ollaan yhdessä päädytty siihen ettei äidille kerrota kuin se mikä muutenkin on julkista. On esimerkiksi kaikki terapiakäynnit, lapsihaaveet, keskenmeno, rahatilanteet, yleiset huolet ja murheet yms. kuuluteltu koko tuttavapiiri jopa naapureita myöten. Ihan absurdi tilanne kun henkilö jota ei tunne ollenkaan, tulee kadulla kysymään että mihin meinaat ne XXXX,XX€ rahat (sentin tarkkuudella) jotka tulosbonuksena töistä sait meinaat käyttää. Sitten selviää että se on joku helvetin va

Kyllä on ihmisillä herttaisia vanhempia. Not. Onneksi itsellesattui normaalit ja järkevät vanhemmat. 

Eipä sitä ole osannut tuostakaan asiasta aikaisemmin olla kiitollinen, mutta nytpä osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ?

Ai miksi kertoo? Ei harmainta hajua, ehkä ei omassa elämässä ole riittävästi kerrottavaa. Jos joku kertoo vaikka oman lapsensa diabeteksesta niin äitini haluaa ilmeisesti osallistua keskusteluun kertomalla kaiken mitä minulla on joskus ollut. Ei tajua etten ole hänen jatkeensa, ja minun terveysasiani ovat vain ja ainoastaan minun asioitani.

Ap

Joo, ja pitää päästä pätemään, että tiedän tällaista. Olen sanonut etten pidä siitä eikä saisi kertoa kun asia on minun henkilökohtainen asiani. Ei ymmärrä alkuunkaan, kun nehän on niin pieniä asioita. Niin, hänen mielestään, eikä tajua kun sanon ettei hänellä ole oikeutta määritellä minun asioita mikä on pieni ja mikä iso. 

"Suvun naisten perinnölliset sairaudet tarkoin varjeltuja salaisuuksia"...

No ensin syytetään, että kaikki kerrotaan ja levitellään ihmisten asioita ja sitten kun ei olekaan kerrottu ja levitelty kaikille niitä suvun sairauksia, niin sekään ei kelpaa :D

Tää kirjoittaja kyllä jo servasi itsensä. 

Eikös se, että äiti olisi revitellyt sukulaisten sairauksia teille, olisi ollut tuota samaa asioiden levittelyä, mistä täällä sitä äitiä just moititaan:D

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuttu juttu.

En esim koskaan kertonut äidille kuukautisteni alkaneen ja pidin asian salassa. Ei sille voinut kertoa sellaista.

Kaikista huvittavinta on hänessä se, että hän suuttuu kun MINÄ kerron omasta elämästäni. Hänen yksin pitäisi saada puhua. 

Tätä samaa pälpättämistä on monella sukulaisellakin ja olen nähnyt selkeästi kyseessä olevan tämä:

Tällaiset ihmiset kokevat että heidän täytyy erityisesti viihdyttää kaikkia kanssaihmisiä ansaitakseen seuraa. Mitä ikävystyneemmältä näytät, sitä kovempaa pälätetään. He eivät voi puhua omista asioistaan vaan täytyy puhua muista, tämä johtuu siitä että hakevat hyväksyntää todella kovaa mutta kokevat itsensä häpeällisiksi. Juttujen kertomisella on myös sellainen tarkoitus, että sillä pidetään keskustelu hallinnassa ja näennäisesti huomio poissa itsestä. Verrannollisesti kuvittele tilanne, jossa menet jonkun kotiin jja lattialla on sammunut aviomies, mutta tämä vaimo kovaäänisesti puhuu siitä että lasten huoneet ovatkn niin sotkuisia ovatpa ne törkyisiä. 

Kyse on siis samaan aikaan siitä, että nämä toisten asioiden höpöttelijät pelkäävät torjutuksi tulemista ja arvostelua mutta samaan aikaan janoavat huomiota. 

He eivät keskustelussa kuuntele toisia ollenkaan muuten kuin että voivat kertoa jutun eteenpäin. Jokainen heille puhuttu asia on "haaste". Jos ritvan kissa kuoli niin muistilokeroista kaivetaan kaikki kissaan liittyvät tarinat, omat ja muiden ja puhutaan ritva tainnuksiin. Ettei ritva huomaa että empatiakyky puuttuu, tai että sinulla ei ole kissaa ollutkaan. Luullaan että ritva hylkää kun et voi samaistua. Ei voi jättää hiljaista hetkeä ettei se ehdi arvostella tai reagoida tai ajatella. Täysin alitajuista.

Oma isäni oli alkoholisti, myös äitini isä oli alkoholisti. Äitini jäi kaksi kertaa kakkoseksi viinalle. Tästä kova huomionkaipuu mutta usko että itsessä on jotain vikaa joten ei kestä huomiota. Täysi narsisti on. Kertoilee siis MINUN asioitani kaikille kun ne omat ja isänkin ongelmat voi kertoa minun ongelminani ja minun vikana. MINÄ olen hankala ja vaikea ihminen jolle he eivät mahda mitään ja heidän elämänsä on tavattoman vaikeaa takiani kun minulla on heidän vikansa. Muuten kotiasiat ovat salaisuuksia. Kertoo kuitenkin minun oikeatkin asiat kaikille. Sitten vielä keksii juttuja päästään.

Ai niin, minulla on myös isoäiti joka on samanlainen.

Kyllä, minäkuvani ja mielenterveyteni tuhoutui teininä kokonaan ja yritin itsemurhaa kaksi kertaa. Ei mitään muuta kuin pälpätyksen aihe sekään. Eiks ookkin jännää!!! ARVATKAA MITÄ??

Olet kyllä todella hyvin jäljillä tässä asiassa.

Tsemppiä sulle ja toivottavasti elämäsi on valoisampaa tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös rajaton äiti, nykyisin ei juurikaan nähdä eikä soitella. 

On aina kertonut mun asiat kaikille, lapsuuden sairaudet mukaan lukien. Nyt selittäisi kaikille kummin kaiman tutuille ja mökkinaapureiden satunnaisille vieraille mun avioliiton tilan ja meidän lasten lasten asiat. Lapsena tuo käytös tosiaan ajoi salailuun, koulukiusaaminen, sijoiltaan mennyt nivel, mikä tahansa asia oli parempi kestää itse kuin käydä läpi se mylly, jossa äiti jauhoi herkät ja vaikeatkin asiat tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Hulluinta oli kaiketi se, että mitään asiaa ei oikeastaan hoidettu, taivasteltiin vaan. 

Samalla äiti kertoi mulle ja kertoisi edelleenkin, kaikki omat asiansa. Ihan kaikki. Lapsi ei todellakaan halua kuulla vanhempiensa seksielämästä, äidin intiimivaivoista, työpaikan Kaisaliisan avioerosta tai Mirjamaijan syöpähoidoista. Ei nelikymppinenkään lapsi halua.&nbsp

Äitisi ei ole henkisesti terve, eikä ole normaali. Oikeat /normaalit vanhemmat ei käyttäydy noin. 

Et kerro minkä ikäinen äitisi on, mutta jos on suurta ikäluokkaa, niin heillä on täysin eri käsitys yksityisyydestä. 

Huomaan tämän itse omien vanhempieni kohdalla, jotka ovat molemmat suurperheen lapsia. Silloin sota-aikojen jälkeen ei heillä ollut paljoakaan tekemistä omien vanhempiensa kanssa, mutta sisarusten kanssa sitäkin enemmän. Ei ollut yksilökulttuuria. Mitä muut ajattelivat oli tärkeää. 

Vuosikymmeniin en ole kertonut vanhemmilleni omista asioistani, koska tiedän, että he juoruilevat niistä omille sisaruksilleen. 

Se ei auta kuin sanoa, joka kerran, että tästä ei ole sopiva puhua ja suu kiinni. 

Esimerkiksi olen kuullut painostani "olit sellainen pullukka", "kyllä karkki maistui". Siihen olen sanonut, että itseppä olette kantaneet kaupasta limsaa ja karkkeja, vanhemman ei tule syöttää lapselleen niin paljoa sokeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama täällä! Ottaa jopa ihan kahvipöytäkeskusteluna esiin vieraiden kuullen. 

 

Sano että suu kiinni. Äitisi on tosin sitä typerää ihmislajia joka vatvoo näitä ikivanhoja juttuja, joilla nolaa yhdet ja kyllästyttää muut pöydässä istujat. Ei hän tajua mitään.

Siis kiitos tästä! Kiteytit asian täydellisesti.

Harvoin kukaan on kiitollinen siitä, että joku tuntematon ihminen "kehuu" hänen äitiään typeräksi.

Toki äitisi on todella typerä. Ikävää vain, että lasten älykkyys periytyy äidiltä. 

Minulla on tässä vielä sellainen twisti, että äiti kertoo juttuja joita ei ole koskaan tapahtunut, mutta syyttää minua kun ne eivät ole totta.

Saattaa kerskua oikein olan takaa jostain asiasta mikä kaikesta päätellen on jotain mitä häneltä itseltään jäi tekemättä tai jotain jossa hän on hyvä, mutta niin että minä olen tehnyt sen. 

Sitten ollaankin kusessa kun minä en ole ehdolla miss suomeksi tai jotain. Mitäs sitten? Minä olen hullu ja vaikea kun nyt valehtelen että en osaakaan soittaa poikkihuilua. Häh ainahan olet osannu? En ole ikinä edes kokeillut.

Jos sitten puhunkin omasta TODELLISESTA elämästäni, saan vastaukseksi outoja katseita ja puheenaiheen vaihtoa, kun joku on mennyt edeltä valehtelemaan. Vastaavasti saatetaan huutaa että en "olisi saanut paljastaa" että juon alkoholia joskus. Tai että kävin festareilla. Pitäis olla täydellinen puheenaihe.

Englanniksi löytyy juttua "hero child" roolista perheessä ja luulen että joillekin tähän keskusteluun vastanneille aiitä saattaa olla hyötyä. Kun on väkivaltainen tai muuten ongelmallinen perhe, yksi lapsista valikoidaan "sankariksi" jonka kaikkia asioita kerrotaan kaikiöle nimenomaan siinä tarkoituksessa että se harhauttaa kuulijaa olemaan huomaamatta perheen todellista meininkiä. 

Usein on "hero" tai "scapegoat", sankarista kerrotaan kaikki uskomattomat saavutukset ja hän on aina elämän uhri, MAHDOTTOMAN ÖAHJAKAS SE OSAA SITÄ JA TÄTÄ JA TUNTEE TÄN JULKKIKSEN JA VOI KUN SITÄ KIUSATAAN KATEELLISET, ja sitten syntipukkiin heijastetaan kaikki vanhempien omat ongelmat, on huono TAHALLAAN ARVATKAAPA MITÄ JONI TAAS TEKI !!! Koskaan ei vanhemmat halua paljastaa omaa väkivaltaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ?

Ai miksi kertoo? Ei harmainta hajua, ehkä ei omassa elämässä ole riittävästi kerrottavaa. Jos joku kertoo vaikka oman lapsensa diabeteksesta niin äitini haluaa ilmeisesti osallistua keskusteluun kertomalla kaiken mitä minulla on joskus ollut. Ei tajua etten ole hänen jatkeensa, ja minun terveysasiani ovat vain ja ainoastaan minun asioitani.

Ap

Chillaa!