Äitini ei ymmärrä että hänellä ei ole oikeutta puhua minun lapsuusaikojeni sairauksista muille

Joo, tuttu juttu.

En esim koskaan kertonut äidille kuukautisteni alkaneen ja pidin asian salassa. Ei sille voinut kertoa sellaista.

Kaikista huvittavinta on hänessä se, että hän suuttuu kun MINÄ kerron omasta elämästäni. Hänen yksin pitäisi saada puhua. 

Tätä samaa pälpättämistä on monella sukulaisellakin ja olen nähnyt selkeästi kyseessä olevan tämä:

Tällaiset ihmiset kokevat että heidän täytyy erityisesti viihdyttää kaikkia kanssaihmisiä ansaitakseen seuraa. Mitä ikävystyneemmältä näytät, sitä kovempaa pälätetään. He eivät voi puhua omista asioistaan vaan täytyy puhua muista, tämä johtuu siitä että hakevat hyväksyntää todella kovaa mutta kokevat itsensä häpeällisiksi. Juttujen kertomisella on myös sellainen tarkoitus, että sillä pidetään keskustelu hallinnassa ja näennäisesti huomio poissa itsestä. Verrannollisesti kuvittele tilanne, jossa menet jonkun kotiin ja lattialla on sammunut aviomies, mutta tämä vaimo kovaäänisesti puhuu siitä että lasten huoneet ovatkn niin sotkuisia ovatpa ne törkyisiä. 

Kyse on siis samaan aikaan siitä, että nämä toisten asioiden höpöttelijät pelkäävät torjutuksi tulemista ja arvostelua mutta samaan aikaan janoavat huomiota. 

He eivät keskustelussa kuuntele toisia ollenkaan muuten kuin että voivat kertoa jutun eteenpäin. Jokainen heille puhuttu asia on "haaste". Jos ritvan kissa kuoli niin muistilokeroista kaivetaan kaikki kissaan liittyvät tarinat, omat ja muiden ja puhutaan ritva tainnuksiin. Ettei ritva huomaa että empatiakyky puuttuu, tai että sinulla ei ole kissaa ollutkaan. Luullaan että ritva hylkää kun et voi samaistua. Ei voi jättää hiljaista hetkeä ettei se ehdi arvostella tai reagoida tai ajatella. Täysin alitajuista.

Oma isäni oli alkoholisti, myös äitini isä oli alkoholisti. Äitini jäi kaksi kertaa kakkoseksi viinalle. Tästä kova huomionkaipuu mutta usko että itsessä on jotain vikaa joten ei kestä huomiota. Täysi narsisti on. Kertoilee siis MINUN asioitani kaikille kun ne omat ja isänkin ongelmat voi kertoa minun ongelminani ja minun vikana. MINÄ olen hankala ja vaikea ihminen jolle he eivät mahda mitään ja heidän elämänsä on tavattoman vaikeaa takiani kun minulla on heidän vikansa. Muuten kotiasiat ovat salaisuuksia. Kertoo kuitenkin minun oikeatkin asiat kaikille. Sitten vielä keksii juttuja päästään.

Ai niin, minulla on myös isoäiti joka on samanlainen.

Kyllä, minäkuvani ja mielenterveyteni tuhoutui teininä kokonaan ja yritin itsemurhaa kaksi kertaa. Ei mitään muuta kuin pälpätyksen aihe sekään. Eiks ookkin jännää!!! ARVATKAA MITÄ??

Täällähän kirjoittajat vatvovat jatkuvasti äitiensä terveysasioita ja luonnetta.  Eikö terveys enää ikääntyessä olekaan yksityisasia?  Jos täällä kirjoittavat mitä paasausta se sitten onkaan työåaikalla ja ystäville äidin vti, muisti , sydänvika, lonkat, diabetes?  Missä iässä yksityisyyden oikeus häviää?

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuttu juttu.

 

En esim koskaan kertonut äidille kuukautisteni alkaneen ja pidin asian salassa. Ei sille voinut kertoa sellaista.

Kaikista huvittavinta on hänessä se, että hän suuttuu kun MINÄ kerron omasta elämästäni. Hänen yksin pitäisi saada puhua. 

Tätä samaa pälpättämistä on monella sukulaisellakin ja olen nähnyt selkeästi kyseessä olevan tämä:

Tällaiset ihmiset kokevat että heidän täytyy erityisesti viihdyttää kaikkia kanssaihmisiä ansaitakseen seuraa. Mitä ikävystyneemmältä näytät, sitä kovempaa pälätetään. He eivät voi puhua omista asioistaan vaan täytyy puhua muista, tämä johtuu siitä että hakevat hyväksyntää todella kovaa mutta kokevat itsensä häpeällisiksi. Juttujen kertomisella on myös sellainen tarkoitus, että sillä pidetään keskustelu hallinnassa ja näennäisesti huomio poissa itsestä. Verrannollisesti kuvittele tilanne, jossa menet jonkun kotiin j

Miksi sinä vatvot äitisi asioita ja pitkästytät muita niillä?

Rajattomuutta äidillä. Kokee että lapsen lapsuus on hänen omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös rajaton äiti, nykyisin ei juurikaan nähdä eikä soitella. 

On aina kertonut mun asiat kaikille, lapsuuden sairaudet mukaan lukien. Nyt selittäisi kaikille kummin kaiman tutuille ja mökkinaapureiden satunnaisille vieraille mun avioliiton tilan ja meidän lasten lasten asiat. Lapsena tuo käytös tosiaan ajoi salailuun, koulukiusaaminen, sijoiltaan mennyt nivel, mikä tahansa asia oli parempi kestää itse kuin käydä läpi se mylly, jossa äiti jauhoi herkät ja vaikeatkin asiat tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Hulluinta oli kaiketi se, että mitään asiaa ei oikeastaan hoidettu, taivasteltiin vaan. 

Samalla äiti kertoi mulle ja kertoisi edelleenkin, kaikki omat asiansa. Ihan kaikki. Lapsi ei todellakaan halua kuulla vanhempiensa seksielämästä, äidin intiimivaivoista, työpaikan Kaisaliisan avioerosta tai Mirjamaijan syöpähoidoista. Ei nelikymppinenkään lapsi halua. 

Aikuisena olen sanonut, etten halua tiet

Kommenttisi vähän selittää miksi somessa on niin paljon ihmisiä jotka luulevat kaikkien tautien tulleen vasta neljä viimeisen vuoden aikana "siitä". Ettei sitä ennen niitä ollut eilä kuolemia.

Ei koskaan ole haluttu kuulla sukulaisten ja ystävien sairauksista ja että Eino-serkkukin kuoli infarktiin viiskymppisenä.   Pidetty pää pensaassa kuulematta ikäviä asioita.

Minä en ainakaan puhu livenä äitini asioista yhtään kenellekään. Nettiin voin kirjoittaa niin ettei häntä tunnista. Luotettujen ystävien kanssa tai terapiassa voi avautua yksityisesti. Mutta esimerkiksi työkavereille tai juhlissa tai missä nyt vaan, puhun ainoastaan hyvää. Haluaisin toki haukkua hänet sukulaisille ja kertoa kaikille hänen hirveästä käytöksestään, mutta näyttäisin itse ihan pelleltä. Ja jos jostain asiasta luo päivittäisen puheenaiheen, se on sama asia henkisesti kun sitä kävisi tosielämässä edelleen päivittäin läpi. Se ei palvele ketään. 

Menneiden vatvominen on myöskin nimittäin sitä samaa turhan paskan jauhantaa mitä monet äidit harrastavat.

Kun katsot äitiäsi näet itsesi.  Olen kuin äitini,  tyttäreni on kuin minä.   Tietysti ikä ja koulutus ja ajan muuttuminen, mutta pohjavire on sama.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsot äitiäsi näet itsesi.  Olen kuin äitini,  tyttäreni on kuin minä.   Tietysti ikä ja koulutus ja ajan muuttuminen, mutta pohjavire on sama.

mä olen ainakin tullut isän sukuun niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aika itserakas toive sinulla joka tapauksessa 

Kyllä niin moni jauhaa vanhusten asiat ja sairaudet  pahansuovasti vielä.  Mutta sehän on ihan eri asia, eihän vanha ole enää ihminenkään.

Joskus pahaa tekee lukee täältä jonkun omien ja puolisoiden vanhempien kaikki asiat ja sairaudet.  Ei se taatusti rajoitu vain nettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsot äitiäsi näet itsesi.  Olen kuin äitini,  tyttäreni on kuin minä.   Tietysti ikä ja koulutus ja ajan muuttuminen, mutta pohjavire on sama.

 

mä olen ainakin tullut isän sukuun niin ulkoisesti kuin sisäisesti, aika itserakas toive sinulla joka tapauksessa 

Realistinen.  Tunsin äitini, tytärkin jo 50.  Introvertti mutta kuitenkin voimakastahtoinen, tarkkoja mielipiteitä,  isän puolelta perinyt käden taitonsa. 

No hyvä kun oot tullut isääsi,  eikö isäsikään pitänyt äidistäsi?   

Vierailija kirjoitti:

Täällähän kirjoittajat vatvovat jatkuvasti äitiensä terveysasioita ja luonnetta.  Eikö terveys enää ikääntyessä olekaan yksityisasia?  Jos täällä kirjoittavat mitä paasausta se sitten onkaan työåaikalla ja ystäville äidin vti, muisti , sydänvika, lonkat, diabetes?  Missä iässä yksityisyyden oikeus häviää?

Kirjoittavatko ihmiset nimellä  tunnistettavasti äideistään täällä? Hiukan eri asia kirjoittaa anonyymisti johonkin palstalle kuin tosielämässä kertoa että MEIDÄN MINNALLA OLI TAAS HIIVATULEHDUS JA ARVATKAA SITTE MITÄ SATIAISIAKIN OLI JA

Ehkä palstalla puhutaan kun tosielämässä ei viitsi? 

Toki aivan varmasti osa tänne kirjoittajistakin kertoilee työpaikallaankin äitinsä virtsankarkailut ja muut. Mutta siinäkin tapauksessa jostain tuo rajattomuus on opittu ja joku on näyttänyt sen olevan normaalia. Kälättävillä äideillä kälättävät tyttäret. Aika usein näin. Se opitaan kotona se huomionhakuinen tarinointi.

Ihan vaan, itse sain aikuisena oppia että kaikkien asioista kaikille puhuminen ei olekaan normaalia ja ihmiset eivät pidä siitä. (Elämästä tuli jotenkin kauheasti helpompaa!) Keneltähän sain alunperin esimerkkiä siitä että tuo olisi jokin yleinen toimintatapa? 

Olet aikuinen. Miksi suutut ikivanhoista asioista? Jos ei tämän hetkisiä vaivoja kerro vaan lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän kirjoittajat vatvovat jatkuvasti äitiensä terveysasioita ja luonnetta.  Eikö terveys enää ikääntyessä olekaan yksityisasia?  Jos täällä kirjoittavat mitä paasausta se sitten onkaan työåaikalla ja ystäville äidin vti, muisti , sydänvika, lonkat, diabetes?  Missä iässä yksityisyyden oikeus häviää?

Kirjoittavatko ihmiset nimellä  tunnistettavasti äideistään täällä? Hiukan eri asia kirjoittaa anonyymisti johonkin palstalle kuin tosielämässä kertoa että MEIDÄN MINNALLA OLI TAAS HIIVATULEHDUS JA ARVATKAA SITTE MITÄ SATIAISIAKIN OLI JA

Ehkä palstalla puhutaan kun tosielämässä ei viitsi? 

Toki aivan varmasti osa tänne kirjoittajistakin kertoilee työpaikallaankin äitinsä virtsankarkailut ja muut. Mutta siinäkin tapauksessa jostain tuo rajattomuus on opittu ja joku on näyttänyt sen olevan normaalia. Kälättävil

Todistat että ihminen pystyy aikuisena oppimaan asioita.  Eli kumoat näiden äitivammaisten kirjoitukset että siks olen tämmönen kun lapsena oli niin ja äiti semmonen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuttu juttu.

 

En esim koskaan kertonut äidille kuukautisteni alkaneen ja pidin asian salassa. Ei sille voinut kertoa sellaista.

Kaikista huvittavinta on hänessä se, että hän suuttuu kun MINÄ kerron omasta elämästäni. Hänen yksin pitäisi saada puhua. 

Tätä samaa pälpättämistä on monella sukulaisellakin ja olen nähnyt selkeästi kyseessä olevan tämä:

Tällaiset ihmiset kokevat että heidän täytyy erityisesti viihdyttää kaikkia kanssaihmisiä ansaitakseen seuraa. Mitä ikävystyneemmältä näytät, sitä kovempaa pälätetään. He eivät voi puhua omista asioistaan vaan täytyy puhua muista, tämä johtuu siitä että hakevat hyväksyntää todella kovaa mutta kokevat itsensä häpeällisiksi. Juttujen kertomisella on myös sellainen tarkoitus, että sillä pidetään keskustelu hallinnassa ja näennäisesti huomio poissa itsestä. Verrannollisesti kuvittele tilanne, jossa menet jonkun kotiin j

Kuvailit tuossa osuvasti minunkin lapsuuden perhettäni. Siskoni jatkaa nyt nelikymppisenä tuota perinnettä, pälättää lastensa asiat, lastensa koulukavereiden asiat, työkavereidensa asiat, harrastusporukan asiat, kaikkien yksityiset asiat ovat vapaata riistaa kahvipöydässä. Varmaan sitten paasaa minun asiani toisessa seurassa. Juu, arkaluonteiset asiat päivitellään ja taivastellaan, mutta vaikeista asioista, jotka koskevat itseä ja joille ehkä voisi tehdäkin jotain, ei puhuta tai tehdä. 

Meidän lapsuuden kotona oli väkivaltaa ja hyväksikäyttöä molempien vanhempien tekemänä. Äiti oli ja on yhä rajaton hölösuu, mutta sulkeutuu kuin simpukka jos puheeksi tulee lapsuus h-vetistä. 

Etääntynyt olen koko lähtöperheestäni, asunkin satojen kilometrien päässä.

Hah, minun äiti kertoo sisarensa yksityiset terveyshuolet ja sairaudet eteenpäin. En tiedä, onko äidillä ikääntymisen mukana hävinnyt käsitys siitä, minkälaiset asiat ovat yksityisasioita ja mitä on sopiva tai ei ole sopiva puhua muille. Jotkut jutut voisi pitää ihan omana tietonaan ja sillä hyvä. 

Ai että, samanlainen äiti meillä. Kaikkien terveysasiat levittelee ihan kaikille.

Naapurin naisen miesystävä oli sanonut, ettei äitini ole tervetullut heille enää kahville, kun juoruilee terveysasioista kaikille. Äitini todella tuohtuneena tästä ettei ole todellakaan juoruillut ikinä kenestäkään. Vastasin vaan kertomalla mitä tuon naapurin miesystävän sairaushistoriasta tiesin (useita asioita), ja huomautin etten ollut miestä ikinä tavannut ja kaiken sanotun olin äidiltäni kuullut. Äiti loukkaantui sitten myös minulle, kun menin hänen omat juorut muistuttamaan. 😂

Vierailija kirjoitti:

Ai että, samanlainen äiti meillä. Kaikkien terveysasiat levittelee ihan kaikille.

Naapurin naisen miesystävä oli sanonut, ettei äitini ole tervetullut heille enää kahville, kun juoruilee terveysasioista kaikille. Äitini todella tuohtuneena tästä ettei ole todellakaan juoruillut ikinä kenestäkään. Vastasin vaan kertomalla mitä tuon naapurin miesystävän sairaushistoriasta tiesin (useita asioita), ja huomautin etten ollut miestä ikinä tavannut ja kaiken sanotun olin äidiltäni kuullut. Äiti loukkaantui sitten myös minulle, kun menin hänen omat juorut muistuttamaan. 😂

Joku sanoi että voi luotetulle ystävälle kertoa äitinsä asiat.

Kommenttisi todistaa ettei niin luotettua ystävää ole.  Ensimmäisen virheenhän on tehnyt kyseisen miehen naisystävä vai oliko vaimo.  Hän on kertonut äidillesi ja äitis tietysti ajatellut ettei se mikään salaisuus ole.

Kalkati kalkati.  

Vierailija kirjoitti:

Hah, minun äiti kertoo sisarensa yksityiset terveyshuolet ja sairaudet eteenpäin. En tiedä, onko äidillä ikääntymisen mukana hävinnyt käsitys siitä, minkälaiset asiat ovat yksityisasioita ja mitä on sopiva tai ei ole sopiva puhua muille. Jotkut jutut voisi pitää ihan omana tietonaan ja sillä hyvä. 

Erkö ole tätisi kanssa missään tekemisissä ,  koskaan ees kysy mitä Maijalle kuuluu?    

Sano äidillesi selkeästi, että hänen ei ole sopivaa puhua asioistasi muille. Hän ei ehkä ole tullut edes ymmärtäneeksi lapsensa yksityisyyden rajojen olemassaoloa. Hän saattaa jotenkin automaattisesti ajatella omien lastensa asioiden olevan hänenkin asioitaan siinä mielessä, että hän voi vapaasti päättää puhumisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ?

Ai miksi kertoo? Ei harmainta hajua, ehkä ei omassa elämässä ole riittävästi kerrottavaa. Jos joku kertoo vaikka oman lapsensa diabeteksesta niin äitini haluaa ilmeisesti osallistua keskusteluun kertomalla kaiken mitä minulla on joskus ollut. Ei tajua etten ole hänen jatkeensa, ja minun terveysasiani ovat vain ja ainoastaan minun asioitani.

Ap

Joo, ja pitää päästä pätemään, että tiedän tällaista. Olen sanonut etten pidä siitä eikä saisi kertoa kun asia on minun henkilökohtainen asiani. Ei ymmärrä alkuunkaan, kun nehän on niin pieniä asioita. Niin, hänen mielestään, eikä tajua kun sanon ettei hänellä ole oikeutta määritellä minun asioita mikä on pieni ja mikä iso. 

Kertoo toistenkin terveysasioita minulle eikä auta vaikka sanon etten halua kuulla. Minun pyyntö

Kuuluuko siihen myös vastavuoroisuuden puute? Tarkoitan, että olisi olemassa ihan asiallinen tarve tietää, onko omalla äidillä ollut vaikkapa veritulppa tai rintasyöpä, tai missä iässä hänen kuukautisensa alkoivat ja päättyivät. Oma äitini ei ainakaan todellakaan kerro minulle tämmöisiä asioita itsestään, vaikka ei toisaalta kunnioita minun yksityisyyttäni ollenkaan suhteessa vieraampiinkaan ihmisiin.