Miksi lopetit yhteydenpidon pitkäaikaisiin lapsuuden/nuoruuden ystäviin?

En jaksanut jatkuvaa arvostelua ja pilkkaamista. Lapsena hän halusi vahingoittaa minua fyysisesti ja kertoi millaisista kostotoimenpiteistä minua kohtaan hän fantasioi. Lopulta hän vuosien kuluttua toteuttikin fantasiansa kun lakkasin pitämästä häneen yhteyttä. Olin pitänyt häntä pitkään parhaana ystävänäni, vaikka minulla oli kavereita, jotka eivät koskaan olleet satuttaneet minua tahallaan fyysisesti tai kokeneet tarvetta alistaa minua henkisesti. Koimme kyllä jännittäviä asioita yhdessä tämän entisen kaverini kanssa, mutta emme olleet tunnetasolla läheisiä ystäviä. 

Heillä on elämä kunnossa, on miehet, työpaikat, lapset ja lapsenlapset. omakotitalo ja kesämökki.

Minä yksin yksiössäni työttömänä päivät vietän, ei ole oikein mitään yhteistä keskustelun aihetta enää, säälivät varmaan minua.

Hurahti johonkin lahkoon eikä siitä ole sen jälkeen kuulunut. Sai lapsiakin toodella nuorena samaan aikaan kun liittyi tuohon lahkoon.

1. Liian voimalliseksi ja tyrkyttäväksi käyneen uskonnollisen heräämisen vuoksi.

2. Ystävyys muuttui myrkylliseksi.

Muuttui epävakaaksi ja aggressiiviseksi hormonien käytön myötä.

te ,joiden kaveri yrittää iskeä teidän miehen,varokaa ei ole oikea ystävä.sosiopaattisia ja narsistisia piirteitä. sairaanloinen kateus teitä kohtaan, eli luulee olevansa kuin sinä jos saa sun miehen iskettyä.

monen välirikon syy on naisilla tämä. ystävien kans jutellut ja tämä monella kokemus.pitäkää ystävät poissa teidän miehen tieltä.ei kotibileita tms.

Rikastui perinnöllä. Nyt viisastelee vähän kaikesta ja jakaa neuvoja, joita vain rikas voi antaa. Kusi kiehahti päähän suoraan sanottuna. Ennen larppasi köyhää. Suku rikasta.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää, että on yrittänyt vokotella miesystävääni (joka on hänkin jo entinen). Näin on käynyt useamman kerran, usean eri "ystävän" ja miesystävän kohdalla. 

Tismalleen sama kokemus. Kellekään näistä en ole asiasta puhunut suoraan, vaan esittänyt kuin en olisi huomannut. Nykyään varmasti sanoisin heti, mutta silloin kai jotenkin alitajuisesti tiesin, että minusta väännettäisiin luulosairas tai jotain muuta p:aa, vaikken ole edes mustasukkainen. Eli jotenkin tunnistin näiden narsistiset piirteet ja taipumuksen manipuloida, mutta en kovin tietoisesti vielä silloin. Kaikkiin otin siinä kohtaa etäisyyttä ja häivytin mahdollisimman pian elämästäni. Yksi sai jäädä, mutta ei olla enää läheisiä ystäviä. 

Muut ovat lähinnä vain hiipuneet pois ja olisivat vielä elvytettävissä. 

Pitkäaikainen passiivis-aggressiivisuus minua kohtaan, palveluksien vaatiminen,  epävakaus ja syyllistäminen. Huh, miten helppo hengittää nyt! Ei enää munankuorilla kävelyä. 

Piikkipakotus, painostus ja syyllistäminen korona-aikana

Nehän loppuu itsestään vähitellen. 30 v niin niitä on muutama. 40 v ehkä yksi. 50 v ei ketään vaan työ ja harrastustyyppejä. 60 v ei tiedä eikä kiinnosta. Tulee oma perhe, asioita, uusia töitä, kiinnostuksia, ehkä muuttokin sivistyksen pariin. Uudet naapurit ja harrastukset. Niin se vain menee. Ei siinä mitään pahaa ole.

Mun pitkäaikainen, lapsuuden aikainen bestis feidas mut kun olimme 20- vuotiaita. En edelleen tiedä miksi. Se kirpaisi syvältä. Nyt 50+ en enää mieti asiaa. Olin ystäville "uskollinen" ja empaattinen. En tiedä, mitä tein väärin.

Olivat niin kovia auktoriteetteja elämässäni vertaispaine aikaan yläasteella, että tarvitsi ikään kuin itsenäistyä heistä. Heidän mielipiteensä vaikutti liikaa elämääni. 

Väsyin, masennuin ja unohdin yhden kanssa tärkeän tapaamisen. 

Joidenkin kanssa en jaksanut olla se, joka suunnittelee ja kyselee, ku niille ei ikinä sopinut mikään (paitsi omat juhlat).

Jotenkin välit vain kuihtuivat. Pitkään oli ollut hiljaisuutta, ja yritin kysellä sitten kuulumisia Facebookin kautta, niin ei tullut mitään vastausta, vaikka viesti oli luettu. Mielestäni tuollaisia ystävyyssuhteita ei vain ole enää mitään järkeä ylläpitää.

Minun on vaikea ajatella, että olisi jotain elämänmittaisia ystäviä. Ihminen muuttuu melkoisedti elämän aikana, ja pitää olla aika hyvä tuuri, jos se lapsuuden tai nuoruuden ystävä tuntuu sielunkumppanilta läpi elämän, etenkin jos nähdään vaan harvakseltaan. Ainakin itsellä on käynyt niin, että ollaan vaan menty liian eri suuntiin.

Käytännössä kaikki ovat hiipunevat vähitellen, kun elämät lähtivät erkanemaan. 

Muutimme toiselle paikkakunnalle. Menetin kaverit.

Varsinaisesti välit eivät edes menneet mitenkään sen kummemmin. Muutamista lapsuuden hyvistä ystävistä tuli aikuistumisen myötä vain käytännössä täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa ei enää edes moikata vastaantullessa.

Muutuin, enkä kokenut enää luontevaksi jakaa asioitani.