Lue keskustelun säännöt.
Miksi lopetit yhteydenpidon pitkäaikaisiin lapsuuden/nuoruuden ystäviin?
Kommentit (129)
Kasvettiin erilleen. Ollaan aivan erilaisia ihmisiä nyjyään. Lähetetään joulukortit ja mä laitan viestiä hyvissä ajoin, kun tulen paikkakunnalle. 2 vikaa kesää on sanonut katellaan ja on laittanut viesti
vasta, kun oon ollut kotona. On kommentoinut olisi ollut kiva nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa totesin yhteydenpidon olevan kovin yksipuolista. Päätin koittaa, kauanko kestää ennen kuin hän ottaa yhteyttä. Siitä on nyt lähemmäs 20 vuotta.
Toinen ryhtyi ilkeäksi, kun tapasin nykyisen puolisoni. Hän alkoi mm. vihjailemaan tuoreelle poikaystävälle, että harrastan vain yhden yön juttuja, ettei kannata odottaa muuta. No tuo juttu on kestänyt jo yli 30 vuotta. Ja yhtään yhden yön juttua mulla ei ole koskaan ollut.
Tuli ero ja koska ystävät olivat pitkälti samaa kaveripiiriä, rikkoutuivat myös monet välit. Jälkikäteen on todella helppo nähdä kuinka pienistä asioista välirikot johtuivat. Tämä oli erittäin raskas kokemus ja kärsin tästä todella pitkään. Nykyinen vaimoni sanoi aikanaan ettei tuollaisiin kavereihin kannata pitää yhteyttä. Hän oli väärässä. Sain vasta 20 vuotta myöhemmin rakennettua osaan näistä vanhoista ystävistä välit uudelleen. Olivat kuulemma itsekin halunneet ottaa yhteyttä mutta tuntui jotenkin kovin vaikealta. Tästä huolimatta osa taisi jäädä lopullisesti eivätkä hekään halua yhteyttä jostain syystä pitää. Siitä tulee aina sitä vaikeampaa mitä pidempään on toisesta erossa. Huvittavaa kyllä jutut uudelleen lämmitettyjen ystävyyssuhdeiden osalta jatkuivat pitkälti siitä mihin aikanaan jäätiin.
He oli edelleen kiinni nuoruudessaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs lapsuuden ystäväni alkoi kannattamaan voimakkaasti perussuomalaisia. Kirjoitin Facebookissa maahanmuutosta myönteisen mielipiteen, ei ole enää ko. kaveria näkynyt. Tuli kyllä tosi paha mieli jäädä hylätyksi. Nykyään en kirjoita sosiaaliseen mediaan koskaan mitään juuri tästä syystä koska ihmiset hyökkäävät ja hylkäävät ihan käsittämättömistä syistä. Miksi en saisi olla eri mieltä?
Osaan katkaisin yhteydet, kun kovasta yrityksestä huolimatta minusta ei ollut narkkariksi. Loppuihin lopetin yhteydenpidon, kun aloin olemaan liian syvällä omassa masennuksessani. He tosin itse roikkuivat väkisin elämässäni, eivätkä antaneet minun kadota. Onneksi antoivat minulle uuden mahdollisuuden ymmärtää kuinka tärkeitä ovat minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin työn perässä muille paikkakunnille, kun nämä jäivät kotiseudulle junnaamaan.
Tämä on kovin tavallinen tarina. Opiskelujen ja töiden takia kovin monet suhteet päättyvät. Yritin itse muuttaa kavereiden perässä kun sen aikainen puoliso ei kestänyt ajatusta jäädä tänne kotikylälle. Oltaisiin saatu jopa hänen kotitalonsa ostaa pilkkahinnalla mutta ei käynyt. Hän vain raivoistui ajatuksesta. 2 vuotta pystyin kaupungissa asumaan mutta se oli niin kovaa kärsimystä ettei siitä tullut mitään. Rakastin kotiseutuani ja vihasin isossa kaupungissa asumista joka päivä vain enemmän. Kotiseudustakin kuitenkin ehti vieraantua tässä välissä ja se ei tuntunut enää entiseltä kun ystäviä siellä ei enää juurikaan ollut. Onneksi tuli ero ja löysin monin verroin paremman vaimon ja pääsin melko lähelle kotiseutua asumaan pieneen kaupunkiin. Täällä sielu lepää ja aika moni lapsuuden ystävistä asuu n. 30 km säteellä, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin pitää yhteyttä, mutta ystävillä ei ollut ikinä aikaa, kun olivat niin kiireisiä työn ja lasten takia. Lopetin sitten yrittämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kaveri lopetti yhteydenpidon joskus 7-luokalla, kun mua kiinnosti jonkin verran vielä toi koulunkäyntikin, häntä lähinnä kiinnosti viina ja miehet (siis täysi-ikäiset, oltiin 12-13v ikäisiä itse). Joku 10v myöhemmin tämä "ystävä" yritti jotain paluuta, totesin, että eiköhän tämä ihmissuhde päättynyt jo ajat sitten. Veti herneen nenän ja jossain illanistujaisissa missä oltiin samaan aikaan, oikein itkupotkuraivarit. Ei ole sen jälkeen nähty tai kuultu, tästä on nyt n. 25v aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska en pitänyt heistä. siksi.
Miksi olivat sun pitkäaikaisia ystäviä kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He oli edelleen kiinni nuoruudessaan
Millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Muutin työn perässä muille paikkakunnille, kun nämä jäivät kotiseudulle junnaamaan.
Olisin menettä kaksi hyvää ystävää tuon takia. Muutin pois paikkakunnalta, mutta edelleen 30 vuoden jälkeen on kaksi hyvää ystävää kotipaikkakunnalla ja ollaan yhteydessä säännöllisesti. He ovat tyytyväisiä siellä ja heillä on hyvät työt ja ovat onnellisia. Ollaan edelleen samalla aaltopituudella ja onneksi välimatka ei ole vaikuttanut meidän ystävyyteen.
Teineinä ollessamme paras ystäväni alkoi kaiketi hävetä minua. Olin varmastikin liian maalainen ja nolo, hän taas muuttui tupakkaa polttavaksi ja juopottelevaksi kovikseksi. Tapasimme vielä kerran aikuistuttuamme, mutta siihen se sitten jäi.
En saanut tukea ja ymmärrystä sairastuttuani parantumattomaan syöpään. Ystäväni oli sitä mieltä, että hänen täysin terveen muut elämän ongelmat (idiootti miesystävä ym) olivat sitä luokkaa, että "vaihtaisi elämää minun kanssani koska vain".
Vierailija kirjoitti:
Eivät olleet lopulta ystäviä. Selvisi että olivat kanssani vain jotta voisivat kertoa asiani vihamiehilleni.
Tälläinen on valitettavan yleistä.
Eivät olleet lopulta ystäviä. Selvisi että olivat kanssani vain jotta voisivat kertoa asiani vihamiehilleni.