Sain kohtauksen, kumppani ei auttanut
Pakko purkaa tuntoja jonnekin. Olen jo melko pitkään ajatellut että avopuolisoni saattaa olla narsisti. Terapiassa se sanottiin ihan suoraan mutta minun oli alkuun vaikea käsitellä sitä, ehkä siksi että minä olin ollut se jota sanottiin milloin miksikin. Olen ajatellut että järkkään vaivihkaa omaa elämää.
Eilen olimme olohuoneessa syömässä. En tiedä mitä tapahtui, ehkä verensokeri tippui tms (en käytä alkoholia) ja pökräsin pöydässä josta hoipertelin sohvalle lepäämään puolitokkurassa.
Heräsin jonkin ajan päästä sohvalta. En tiedä mitä tapahtui, mutta poikani 8 v oli vieressäni. Kysyin missä isä on? Poika sanoi että se surffaa tuolla netissä.
Eli puolisoa ei kiinnostanut olenko hengissä vai en.
Menen nyt tänään lääkäriin mutta tietenkin olen tosi järkyttynyt. Sanoin pojalle että näin ei tule näissä tilanteissa menetellä.
Varokaa jos vaisto sanoo että kaikki ei ole suhteessa kunnossa!
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit syömässä ja verensokeri putosi? Huikea logiikka, syötävänä oli siis hirvenlihaa sellaisenaan?
Jos joku kävelee sohvalle istumaan, niin miksi ihmeessä puolison pitäisi olettaa, että nyt se kuoli?
Sinä et ymmärrä lukemaasi. On sinulla huikea logiikka!
Noinhan ap kirjoitti: he olivat syömässä, verensokeri putosi (?), hän pökräsi ja sen jälkeen käveli sohvalle. Miehen olisi pitänyt olettaa, että nyt se kuoli ja soittaa hautaustoimisto paikalle.
Toistaiseksi en ole hoitoalalla kertaakaan tavannut pyörtyilijää, joka samantien lähtee liikenteeseen.
Olipas ilkeää vääristelyä. Tietenkään miehen ei olisi kuulunut olettaa ap:n kuolleen vaan varmistaa mikä on ja hälyttää apua. Lapsi oli fiksumpi.
Millä tavalla lapsen fiksuus näkyy? Kyselee pökränneeltä missä isä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit syömässä ja verensokeri putosi? Huikea logiikka, syötävänä oli siis hirvenlihaa sellaisenaan?
Jos joku kävelee sohvalle istumaan, niin miksi ihmeessä puolison pitäisi olettaa, että nyt se kuoli?
Sinä et ymmärrä lukemaasi. On sinulla huikea logiikka!
Noinhan ap kirjoitti: he olivat syömässä, verensokeri putosi (?), hän pökräsi ja sen jälkeen käveli sohvalle. Miehen olisi pitänyt olettaa, että nyt se kuoli ja soittaa hautaustoimisto paikalle.
Toistaiseksi en ole hoitoalalla kertaakaan tavannut pyörtyilijää, joka samantien lähtee liikenteeseen.
Ei hän lähtenytkään liikenteeseen. Hän pysyi kotona!!! Onko sinun olohuoneessasi Liikennettä? EI!
Mielenkiintoista, neljä alapeukkua, ihmiset eivät näemmä tunne edes omaa kieltään. Se on :"Lähteä liikkeelle! LII-KEEL-LE! Ymmärrättekö nyt!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä joltain muulta kuin narsismilta. Narsisti on itsekeskeinen ja epävarma, muttei sentään välinpitämätön.
Narsisti on myös emptiakyvytön tai hänellä on huomattavan puutteellinen emptiakyky. Tämä on yksi keskeinen piirre tuossa häiriössä.
Usein tämä ilmenee ikävillä tavoilla siloin kun vaikka puoliso sairastuu. Narsisti todellakin on usein välinpitämätön kumppaninsa voinnista, mutta sen sijaan hän saattaa esimerkiksi suuttua tai ärsyynty ja valittaa, jos sairas puoliso ei pysty johonkin mitä narsisti haluaisi tms.
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan ap miten tämä pökräminen ilmeni? Pääsi lässähti lautaselle? Putosit tuolilta? Pikkuisen heilahdit mutta mitään ei pudonnut, kaatunut tai särkynyt?
Vai huimasiko vain?
Minä kerran sain jonkun kohtauksen aloitettuani uuden masennuslääkkeen. Se vaikutti paniikkikohtaukselta mutta kouristelin samalla ja käsistä lähti tunto. Huusin miestäni apuun,hän oli makuuhuoneessa silloin. Hän ei tullut apuun vaikka huusin tosi kovaan ääneen.
Luulin ettei hän herännyt mutta myöhemmin hän tunnusti että hän oli hereillä ja kuuli kaiken. Ei kuulemma siksi tullut apuun kun luuli että olin vetänyt jotain huumetta ja siksi sain jonkun kohtauksen. En ymmärrä mistä hän sellaista keksi koska en ole ikinä käyttänyt huumeita. Jätin hänet joitain viikkoja myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit syömässä ja verensokeri putosi? Huikea logiikka, syötävänä oli siis hirvenlihaa sellaisenaan?
Jos joku kävelee sohvalle istumaan, niin miksi ihmeessä puolison pitäisi olettaa, että nyt se kuoli?
Sinä et ymmärrä lukemaasi. On sinulla huikea logiikka!
Noinhan ap kirjoitti: he olivat syömässä, verensokeri putosi (?), hän pökräsi ja sen jälkeen käveli sohvalle. Miehen olisi pitänyt olettaa, että nyt se kuoli ja soittaa hautaustoimisto paikalle.
Toistaiseksi en ole hoitoalalla kertaakaan tavannut pyörtyilijää, joka samantien lähtee liikenteeseen.
On aika tavallista, että jos pyörtyy ja kun siitä herää, niin sen jälkeen kömpii johonkin lepäämään. Kuten aloittajakin teki. Eli usein pystyy kyllä siis jokseenkin jo liikkumaan, mutta voi olla huono ja hutera olo jonkin aikaa. Joskus tajunnan menetyksessä voi olla kyse jostain vakavammasta, ja siksi on tärkeää tarkastaa toisen vointi ja seurata sitä.
Kenen tahansa paikallaolijan, tässä tapauksessa ap:n miehen, olisi tietenkin siis pitänyt tarkistaa ap:n vointi heti pyörtymisen jälkeen, auttaa hänet mahdollisesti siihen sohvalle, kysyä mikä on olo, haluaako jotakin, kuunnella vastaus ja seurata tilannetta, arvioida tilanteen vakavuus ja tarvittaessa soittaa hätänumeroon. Ap:n mies ei tehnyt mitään näistä.
Mulla tapahtunut päinvastainen tilanne. Kuvittelin ettei mies enää välitä minua ja sitten jouduin tiukkaan paikkaan. En voi tunnistusuhan takia kuvailla tarkemmin. Mies vaaransi itsensä auttaakseen minua.
Hädässä rakkaus tutaan
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre.
Järkyttyminen, mistä aloittaja kertoi ja täysin aiheesta, on esimerkiksi kuitenkin eri asia kuin marttyyrius. Marttyyriutta voi olla joillakin ihmisellä myös ilman narsismia. Marttyyrikäytöstä ja -ajattelua voi liittyä myös narsistisuuteen.
Tuo nyt ei ole kuitenkaan tämän ketjun aihe millään tavalla, eikä siksi irrallisella kommentillasi ole nyt mitään varsinaista pointtia tähän keskusteluun, eikä ap.n miehen mahdollisesta marttyyrikäytöksestä meillä ei ole tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, kiitos kaikista kommenteista.
Niin, kysymyksessä ei todennäköisesti ollut mikään iso juttu sillä olen ollut nyt ihan ok. Verensokeri tms en tiedä.
Ja joo, en miellä itseäni miksikään prinsessaksi, mutta kyse oli juuri siitä että ei MINKÄÄNLAISTA elettä.
Ruokapöydässä meni taju hetkeksi niin että sotkin sormeni risottoon mikä kuullostaa hassulta mutta ei siinä oikeen naurattanut.
Mun mielestä aika paha. Poika on tuonut minulle karkkia että voisin hyvin, se on kyllä ihana :)
Ihana poika :)
Samaa ei voi valitettavasti sanoa miehestäsi...
Ja onnea uuteen elämään erossa tuosta kurjakkeesta miehestäsi. Suunnitelmasi järjestellä oma elämä valmiiksi pikuhiljaa eroa varten, kuulostaa oikein hyvältä.
Ole hyvä. Mitä ihmettä taas selität, ei tuossa ole mitään järkeä tai yhtymäkohtaa aloituksen tilanteeseen. Ei normaalin toisesta huolehtimisen pitäisi todellakaan olla noin h*lvetin vaikeaa akuutissa sairastilanteessa.