Lapset jäi tekemättä. Sitä sopivaa aikaa ei vaan koskaan tullut.
Asia on sinänsä ihan ok, sillä ei minulle lapsien saaminen ole ikinä ollut mikään elämän päätavoite. En tosin ole myöskään vela, vaan ajattelin aina, että ehkä sitten joskus. Sitten joskus kun ja jos on sopiva hetki.
No minulle sitä sopivaa hetkeä ei ikinä tullut. Löysin nykyisen puolisoni vasta liki kolmekymppisenä, eikä ennen häntä ollut ketään kenen kanssa olisi perhettä voinut edes ajatella perustaa.
Sitten oli työttömyyttä, uudelleen opiskelua, työn perässä muuttamista, oman vanhemman vakava sairastuminen yms. Paljon asioita jotka veivät niin paljon energiaa, ettei siinä perheen perustaminen ollut päällimmäisenä mielessä, kun piti omasta jaksamisestakin huolehtia.
Nyt olisin ensimmäistä kertaa elämässä siinä tilanteessa, että olisi oikeasti ne puitteet mihin perheen voisi hyvillä mielin perustaa. Minun osaltani se juna kuitenkin meni jo. Olen jo yli neljän kymmenen ja mieheni vielä minua viisi vuotta vanhempi. Meillä sopivaa hetkeä ei vain osunut kohdalle.
Tällä tekstillä haluan sanoa, mutta aina se ei todellakaan ole vain itsestä kiinni. Välillä elämä vain menee näin. En ole katkera. Elämäni on oikein hyvää ja olen onnellinen. Kaikilta meiltä jää jotain kokematta. Minulla se oli omat lapset. Lähipiirissä lapsia kuitenkaan on, joten eivät he toki minulle täysin vieraaksi konseptiksi jää.
Kommentit (155)
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
😂😂😂😂
Kuuden lapsenlapsen sydänmummi 💜 💚
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Ap, olet säästynyt monelta sellaiselta huolelta ja ahdistukselta, joita et olisi edes arvannut tuleviksi. Rauhallista jatkoa!
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
Ikinä ei ole sopivaa aikaa, aina tulee jotakin eteen. Tuo "sopiva aika" ajattelu on ansa.
No voithan nyt alkaa esim sijaisperheeksi, tukiperheeksi yms?
Oikeaa aikaa ei ole koskaan. Kuka sulle on ap niin opettanut. Itse asiassa koko elämäni järjestyi lapsen myötä.
Ei saa olla liian mukavuudenhaluinen. Lapsi voi olla esim. myös sairas. Silloin elämässä ei ole koskaan enää oikeaa hetkeä. Pitää sopeutua.
Ota mies jolla on jo lapsia ja ala piiaksi.
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Niin, omat vanhempani tekivät kolme lasta ja yksi meistä asuu 14 000 km:n päässä vanhemmista, toinen 6 500 km:n päässä ja minä vähän yli 3 000 kilometrin päässä. Olemme kyllä koko perhe läheisiä, muttemme osa toistemme arkea. Vanhempani joutuvat kyllä nyt eläkkeelläkin pitämään itse huolta siitä, että elävät merkityksellistä ja hyvää elämää ilman, että lapset ja lapsenlapset pyörivät nurkissa.
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Ehkä hyvä, että että saaneet lapsia. Lähipiirissä on yksi tuollainen perhe, adoptioperhe. Minusta heidän toiminnastaan paistaa se, että lapsen erityisyys on riesa.
Lapsen kanssa on aina epämukavuusalueella. Ja tosiaan, lapsi voi olla myös sairas. Niin vaikeasti, että tarvitsee koko elämän hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Panostit varmasti todella paljon itse tuohon miehen etsimiseen.
Ai odotit että Prinssi saapuu valkealla ratsulla hakemaan, ei vaan hurmaamaan sinut, eikä se koskaan saapunut?? Miehet ovat alhaisinta saastaa
Ihan vain jo otsikosta tuli sellainen ajatus mieleen, että "jäivät tekemättä" juuri siksi, että lasten saaminen koetaan tekemiseksi, jolle pitäisi löytyä sopiva aika.
Lapsia ei tehdä. Lapsia saadaan.
Aika ei ole oikea tai väärä. Muu elämä suunnitellaan lapsen tulon mukaan.
Eikö se nyt menekään niin että naiset tekee itsellisesti lapset ja miehet jää ilman vulvaa.
Vastuu omasta onnellisuudesta on itsellä. Jos asettaa sen vastuun tulevalle kuvitteelliselle lapselle, ei kannata alkaa vanhemmaksi.
Vela/lapseton elämä voi olla onnellista. Se riippuu itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Kaikille sitä sopivaa aikaa ei tule koskaan. Suomessa valtio tukee ja on maksuton varhaiskasvatus.
Ap ei vain oikeasti halunnut lapsia. Jos olisi ollut kova vauvakuume, kaikki hetket olisivat olleet sopivia.
Elämä on varmaan Ihan hyvää monilla ilman lapsiakin. Minulle taas lapsi oli ainoa, mitä halusin, vaikkei ollut miestäkään.
Jokainen eläköön oman näköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Noin siinä käy kun vaatii täydellistä miestä.
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..