Seniori, miksi jätät jälkipolville riesaksi hirveät määrät tavaraa?

Kaikki kuvittelee et ne arabian pytyt jotenkin arvokkaita, EI ole enää, koska yllätys niitä on kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs  Temu roinan tilaaja huutaa.Mulla vain arvokkaita  arabiaa,iittalaa ja luksus nekin murskaan jalkojeni alta. Nykyinen paska sukupolvi ei mitään ansaitse.

Olet boomeri, se kävi selväksi. Mutta mikä on nykyinen paska sukupolvi? Eiköhän sun perijät ole 45-60 vuotiaita. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuvittelee et ne arabian pytyt jotenkin arvokkaita, EI ole enää, koska yllätys niitä on kaikilla.

Aikanaan kaikki keräsi Kalle Päätalon kirjoja. Nyt niitä harva ottaa vastaan edes ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuvittelee et ne arabian pytyt jotenkin arvokkaita, EI ole enää, koska yllätys niitä on kaikilla.

Aikanaan kaikki keräsi Kalle Päätalon kirjoja. Nyt niitä harva ottaa vastaan edes ilmaiseksi.

Tai ylipäätään isoa läjää kirjoja. Kirja luetaan kerran ja sitten pois. Harva kirja on niin hyvä, että sen lukisi useamman kerran ja sitä kannattaisi sen vuoksi säilöä kirjahyllyssä vuosikymmeniä. Lisäksi on kirjasto, josta lainata kirjoja, ja moni lukee kirjansa nykyisin e-kirjoina tai kuuntelee äänikirjoina. Mut kasvatettiin siihen, että pitää olla kirjahylly ja paljon kirjoja. Jotenkin sen koki myös eräänlaisena sisustuselementtinä, vaikka todellisuudessa kirjat oli lähinnä pölynkerääjiä. Nykyisin antikvariaatitkaan ei ota vastaan kuin jotain harvinaisempia kirjoja, ne tusinakirjat ei kelpaa edes niille. 

Jos perinnön vastaanottaminen on noin vaikeaa, niin ehkei sitä kannattaisi ottaa vastaankaan. Jos mun perilliset alkaisi tollasta urputtamaana eläessäni, niin voisihan heidät tehdä perinnöttömiksikin, ihan heidän itsensä takia. Eikö omia vanhempia kunnioiteta enää yhtään?

Olen itse vasta nelikymppinen eli vielä ei ole onneksi ajankohtaista.  Enkä todellakaan ala painostaa omia vanhempiani karsimaan tavaramääräänsä, vaikka omakotitalossa asuvatkin. Se on heidän omaa omaisuuttaan jonka ovat itse hankkineet ja mistä pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa. 

Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.

Usein tarvitsee, jotta saadaan talo/asunto myyntiin, että pystyy maksamaan perintöverot!! Ja jos asuu vuokralla, niin sitten vasta kiirus on.

 

Jokaisen perillisen painajainen: iso vuokra-asunto täynnä rompetta eikä kuolinpesän tilillä varoja.... Kikkelis kokkelis vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Miksi et tee sitä itse vaan jätät ison työn muille? Olet kuitenkin itse ne tavarat hankkinut.

Sinä voit vaikka jäädä auton alle ensi viikolla tai saat kohtalokkaan sairauskohtauksen. Eikö sinunkin olisi hyvä käydä läpi tavaroitasi ja perata pois kaikki turha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikö se olisi sen vastuulla, joka nuo tavarat on hankkinut, vähintään karsia niitä runsaasti ennen kuin tämän maailman jättää?"

 

Mun vanhemmilla on säästössä mun ja sisarusteni, lapsuudessa hankkimia, hankkimia. Ja lastenlasten tavaroita. Ja sitten lisäksi vielä heidän itse hankkimansa. Ja vielä siskoni miehen veljen mökiltä, mummoni asunnolta, vanhan perhetutun jättämiä, ja kummituttöni isomummun asunnolta tyhjättyjä tavaroita. Kun niitä kaikkia voi joskus tarvita.

Lisään tähän vielä että vaikka mun vanhemmilla on iso okt ja lisäksi iso mökki, piharakennuksineen, täynnä tavaraa, niin se ei kuulu mulle. Jos haluavat siivota elinaikanaan niin ok, jos taas eivät niin sitten me jälkeläiset siivoamme heidän jälkeensä. Mielestäni meillä ei ole mitään sananvaltaa, tai edes ajatuksen valtaa, asioihin tässä vaiheessa.

Joku palstalle kirjoittava voi olla huolestuntut siksi, että tavaran hävittämisestä on tullut yhä vaikeampaa ja kallimpaa. Näitä tavaroita saa viedä tuonne ja muita toiseen paikkaan. Maksua vastaan tietenkin. Jotakin tavaraa  ei saisi viedä oikein mihinkään. Ei ole enää kaatopaikkoja, joihin isosta autosta voi kipata kaiken parilla käyntikerralla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kotona muuta turhaa tavaraa kuin lasteni omilleen muuttaessaan jättämiään tavaroita.  Toinen muutti 11 vuotta sitten ja toinen 8 vuotta sitten.  Olen pyytänyt hakemaan tavaransa jo pois,  mutta ei kuulemma ehdi tai ei mahdu.  Poiskaan en kuulemma saa niitä heittää.  Vanhempieni irtaimistosta en ottanut yhtään mitään eli täällä ei pyöri mitään suvun perintötavaroitakaan. Aallot,  Iittalat,  Artekit yms annoin äidin kuoltua kaikki siskolleni. 

Asuin jossain elämänvaiheessa ulkomailla. Jotain tavaraa oli jäänyt äitini luokse. Kerran, kun tavattiin, äiti sanoi tiukasti, että nyt hän ei enää voi säilyttää minun tavaroitani. Niitä vietiin pihalle jäteastiaan, antikvariaattiin ja johonkin hyväntekeväisyyskirpparille.  Olin siinä vaiheessa ollut poissa kotoa kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perin isovanhempani vuosia sitten ja olen kyllä aina arvostanut niitä tavaroitakin. Eivät ne minulle ole mitään rojua. Toki meillä säilytystiloja tavanomaista enemmän.

Tottakai jos tavara on ns hyvää, astioita ja tekstiilejä ja huonekaluja, niin on helppo arvostaa. Jos ei ole jätesäkeittäin oikeaa roskaa.

Kukaan ei ole maininnut vielä vanhaa maatalouskalustoa. Vuosikymmenten varrelta. Osa myös ehjää. On myös muita työkoneita, työkaluja, sen seitsemät rensselit joista en ymmärrä mitään. Tämän lisäksi ne yllämainitut määrät. Todella iso tilat niin tavaraa mahtuu. Plus sukulaisten tuomat jätteet. 

Vaihtaisin osani koska vaan johonkin jonka suurin murhe on muutamat kasetit, arabiat ja lakanat. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te seniorit, joilla on paljon tavaraa, olleet ikinä tyhjentämässä tavaran täyttämää kotia? Se työn määrä voi olla aivan järjetön, mikäli asukas ei ole eläessään tehnyt mitään karsimista. 

Osa on joutunut. Pitkäaikainen tuttava joutui raivaamaan kaukaisen sukulaisensa tavaroita. Sen lisäksi, mitä asunnossa oli esillä, tavaraa oli myös kellarissa ja vintillä. Olin pahoillani hänen puolestaan. Minulla oli kiireitä toisaalla, mm lähiomainen oli sairaalassa eikä ollut aikaa auttaa tuttavaani siinä urakassa.

 

Mitä se turha tavara on? Minä neulon, löytyy 8 settiä erilaisia sukkapuikkoja. Sinä et neulo, sinusta minulle riittäisi 1 setti, silläkin saa sukat aikaan.

Turha tavara voi olla 80 paria reikäisiä sukkahousuja, vääntyneitä rautanauloja 60-luvulla puretusta ladosta, rikkinäisiä muovikippoja, mainospostia ja -krääsää 60 vuoden ajalta, tyhjiä pahvilaatikoita styrox-kehikoineen kaikista ikinä ostetuista laitteista, vuotaneita ikivanhoja paristoja, vanhentuneita lääkkeitä 30v ajalta, kolmen sukupolven kaikki piirrustukset ja kouluvihot, isotäti-vainaan kesken jääneet virkkuutyöt jne. vain esimerkkejä antaakseni.

Kukaan ei tosiaan tarkoita, että ei saisi pitää kaapeissaan käyttötavaraa kuten sukkapuikkoja ja useita lakanoita. Itse haluan ainakin säästää omat lapseni aikanaan raivaamasta laillani yli vuotta vanhempien taloa tyhjäksi myyntiä varten. Hoidin itse ennen raivaus- ja kierrätyspalveluiden kutsumista joka kasan läpikäymisen, koska joukossa oli myös paljon tietoturvallista hävittämistä vaatineita edesmenneen firman ym. papereita. Kun ei ihan lähellä asu ja on omatkin työt ja perhe hoidettavana, näissä kestää pahimmillaan uskomattoman kauan. Jaksamista kaikille kuolinpesän siivoajille!

Äitini kuoltua minä raijasin kotiini kaikki hänen jättämänsä paperit. Hänen "arkistointinsa" oli sitä, että kaikki vaan samaan kasaan. Jos paperit olisi kasannut päällekkäin, niistä olisi kertynyt varmaan kuusimetrinen torni. Siellä oli kaikki 60-luvulta lähtien. Maksetut laskut, tiliotteet mutta välissä myös perukirjoja, osituskirjoja, kirjeenvaihtoa... sen vuoksi jokainen paperi piti käydä läpi, ei voinut vain surruttaa suoraan silppuriin. Tavaroitakin oli niin paljon kuin nyt vain kolmioon sai mahtumaan. Oli siinä urakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te seniorit, joilla on paljon tavaraa, olleet ikinä tyhjentämässä tavaran täyttämää kotia? Se työn määrä voi olla aivan järjetön, mikäli asukas ei ole eläessään tehnyt mitään karsimista. 

Sata viestiä ketjussa, ja vieläkin jankutetaan hirveästä hommasta. Kerro nyt vihdoin, mikset voi antaa tyhjennystä ammattilaisen tehtäväksi. Rahat löytyy vainajan tililtä.

Joiltakin jää vain ne turhat tavarat. Ei ole mitään realisoitavaa.

Ei ole minun ongelmani.

Isovanhempien ja vanhempien kämpät tyhjentäneenä voin kertoa, että ei se niiiin kova duuni ole. Yhdessä päivässä kollaa arvokkaat: korut, astiat, taide, erikoisuudet. Sitten kestää alle viikon kun laittaa isommista kamoista facebook-ilmoitukset ja samalla roudaa loput kamat lavalle. Sit vaan loputkin lavalle, jos eivät ole kellekkään kelvanneet. 

Mielestäni vanhukset saa pitää rakkaat tavaransa lähellään niin pitkään kun haluaa, sen palveluksen voin heille tehdä, että tyhjennän heidän kämpän lopuksi.

87-vuotias äitini karsi omat romunsa muuttaessaan senioritaloon. Ei kyllä itse jaksanut tehdä likaista työtä vaan teetti saneerauksen lapsillaan ja lastenlapsillaan. Hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee mutta ei turhaa roinaa.

Siskoni 94-vuotias appiukko ei ollut aikonut kuolla. Hänen kuolinpesänsä tyhjentämiseen meni monta kuukautta ennen kuin asunto saatiin tyhjentää ja voitiin myydä. Tavaraa oli 1900-luvun alkupuolelta saakka ja kauempaakin.

Olen tyhjentänyt kuolleen lapseni asunnon. Arvatkaa oliko kivaa. Opetti tarkastelemaan kriittisesti omaakin irtaimistoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan aio istua tyhjässä asunnossa ja odottaa kuolemaa. Kaiken turhan karsin pois mutta paljon käyttö tavaraa jää vielä perikunnalle. Niistä saa kyllä rahaa jos viitsii mitään tehdä. Miniälle jo olen kertonut että kaikkea ei kannata kaatopaikalle laittaa. On keräilyjuttuja jotka oikeassa paikassa myyden tuottaa tuhansia euroja, ellei sitten lapsenlapset halua säilyttää niitä.

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Miksi miniällesi? Eikö olisi luontevampaa puhua näistä poikasi kanssa? Kuolinpesän hoito kaikkineen on kuitenkin perillisen vastuulla.

Nykyään yhä harvempi kuolee hoivakotiin, koska sinne ei pääse. Tuohan on se luonteva hetki suorittaa raivausta kun muutetaan pienempiin neliöhin. Nyt tuntuu olevan tavanomaista, että kun ikäihminen kuolee, hän kuolee kotiinsa, jossa on käynyt viimeisinä vuosina harvakseltaan kotihoito ja perilliset ovat käytännössä vastanneet vanhuksen asioista ja hoivasta jo ehkä hyvin pitkänkin aikaa. Kuoleman jälkeen he ovat tietysti surullisia ja täysin uupuneita pitkästä hoivavastuusta. Siinä tilassa sitten asuntoa tyhjäämään , ehkäpä jopa kokonaista omakotitaloa piharakennuksineen.

Itse olen 42-vuotias ja yritän tulevaisuudessa kaikkeni, että lapseni eivät tähän tilanteeseen joudu.