Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyvällä työpaikalla on riittävän kattava sekoitus eri MBTI-tyyppejä. Sillä saadaan monipuolisesti ratkottua organisaation ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti kaiken siihen liittyvän mitä olen oppinut. Ei vain

 

Ihmisillä on erilaisia rajoitteita, eikä niiden perusteella voida päätellä mitään sen enempää. Joku voi olla lihava, se ei tarkoita että olisi laiska tai elämänhallintaongelmainen. Miksi sitten sairaalloisen ujoa pidettäisiin jonain sopeutumis- tai kehityshaluttomana?

Jos kykenee tekemään työnsä, ja vain sosiaalinen puoli on hankala, niin en tajua tätä pakkomiellettä sulkea ulos työpaikoilta. Onko sitten parempi, että tämä ujo istuu työttömänä kotona korvauksilla ja sen sijaan roudataan intiasta sellainen joka osaa työn yhtä hyvin mutta bonuksena myös tervehtii?

Eikö kannattaisi ennemmin miettiä, mitkä ovat ne oleelliset, ja vaatia sitten vain ne, että mahdollisimman moni sopii kuvaukseen. 

Ihminen, joka ei suostu tervehtimään, ei ole vain ihminen, jolle sosiaalinen puoli on hankala, vaan taustalla on joko vahingollinen asenne tai isompi psyykkinen ongelma. Sanon tämän ihmisenä, joka ei lapsena saanut luokassa ääntä kurkustaan ulos. 

Ylipäätään työpaikoilla nimenomaan kohdataan yllättäviä tilanteita, joissa on pystyttävä kommunikoimaan nopeasti. Joskus lainsäädäntö muuttuu yllättäen, joskus loisteputki syttyy tuleen. Tilanteen päällä ei voi vain jäädä peukku suussa hautomaan, pitäisikö tästä kertoa jollekulle vai ahdistaako liikaa. 

 

Tervehtimättömyys ja kieltäytyminen puhelimen käytöstä eivät juonnu ylitsepääsemättömästä fyysisestä tai psyykkisestä esteestä, vaan harjaantumattomuudesta tai haluttomuudesta. Tai jos se este on oikeasti psyykkinen, se estää kyllä myös monet muut useimmissa töissä välttämättömät asiat. 

 

Televisiosarjoista tuttu yksinäinen freelance-nero on mahdollinen urapolku antisosiaalisille huonokäytöksisille, ei palkkatyö työyhteisössä. 

Peruskäytöstavat, kuten tervehtiminen, ovat osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ja niitä pidetään yleensä itsestäänselvyyksinä. Aikuiselta odotetaan kykyä osallistua tällaiseen vuorovaikutukseen, koska se on osa päivittäistä toimimista työelämässä ja yhteisöissä. Jos joku ei kykene täyttämään näitä perusvaatimuksia, se voi se olla merkki siitä, ettei hän ole valmis aktiivisesti työskentelemään sosiaalisten haasteidensa kanssa. Tämä voi puolestaan antaa vaikutelman, että henkilö ei ole erityisen ongelmanratkaisukeskeinen tai valmis kehittämään itseään, ja tällainen asenne ei oikein ole soveliasta työelämässä.

Hyi että mitä scheisseä. Onneksi olen itse miesvaltaisella insinöörialalla, jolla ketään kiinnostaa vain niiden työhön liittyvien teknisten ongelmien ratkaisukyky, ei jotkut sosiaalisuudet ja itsensä kehittämisvalmius. Meillä on paljon aspergerejä ja autistejakin töissä, osa varsin erikoisia sosiaaliselta käytökseltään. Ei haittaa mitään, kunhan insinöörintyöt tekee. Ja sillä, ettei halua/pysty kehittämään sosiaalisia taitojaan, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä on ratkaisemaan insinöörityön ongelmia.

"Ihminen, joka ei suostu tervehtimään, ei ole vain ihminen, jolle sosiaalinen puoli on hankala, vaan taustalla on joko vahingollinen asenne tai isompi psyykkinen ongelma. Sanon tämän ihmisenä, joka ei lapsena saanut luokassa ääntä kurkustaan ulos. 

Ylipäätään työpaikoilla nimenomaan kohdataan yllättäviä tilanteita, joissa on pystyttävä kommunikoimaan nopeasti. Joskus lainsäädäntö muuttuu yllättäen, joskus loisteputki syttyy tuleen. Tilanteen päällä ei voi vain jäädä peukku suussa hautomaan, pitäisikö tästä kertoa jollekulle vai ahdistaako liikaa. 



 

Tervehtimättömyys ja kieltäytyminen puhelimen käytöstä eivät juonnu ylitsepääsemättömästä fyysisestä tai psyykkisestä esteestä, vaan harjaantumattomuudesta tai haluttomuudesta. Tai jos se este on oikeasti psyykkinen, se estää kyllä myös monet muut useimmissa töissä välttämättömät asiat. 



 

Televisiosarjoista tuttu yksinäinen freelance-nero on mahdollinen urapolku antisosiaalisille huonokäytöksisille, ei palkkatyö työyhteisössä. "

Monien teknisten alojen työpaikoissa voi olla tuollainen freelance-nerotyyppinen ihan palkkatyössäkin. Onneksi.

Itse esimerkiksi en ole ollenkaan ujo enkä arka. Saan kyllä hoidettua kaikki sosiaaliset tilanteet kun täytyy. Minä vaan vältän tarpeettomia sosiaalisia tilanteita. Joihin lasken kaikenmoiset tavan vuoksi tervehtimiset ja smalltalkit. Sitten on meillä sellaisiakin, joita varmaan jännittää sosiaaliset tilanteet kovasti. Ei sekään haittaa, ei pakoteta semmoisiin, esim. asiakaskontaktit voi hoitaa ne, joille se on luontevampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

En hakisi

Vierailija kirjoitti:

Ei mielipiteitä?

Eivät introverttius tai ujous tarkoita toisiaan eivätkä myöskään epäsosiaalisella tavalla käyttäytyvää ihmistä. Normaalisti sosiaalistuneella ihmisellä ovat normaalit sosiaaliset taidot hallinnassa, olipa intro- tai ekstrovertti. Suomessa on jokin omituinen väärinluulo, että suuna päänä höpöttäminen on jokin sosiaalinen taito. Ei ole. Se on sosiaalisten taitojen puutetta jos ei osaa antaa toiselle suunvuoroa eikä edes seuraa muiden reaktioita kun puhuu.

Monilla introverteilla ja ujolla ovat loistavat sosiaaliset taidot, jos he pystyvät ajatuksen kanssa kuuntelemaan toisen puhetta ja tekemään siitä havaintoja sekä olemaan huomaavaisia keskustelukumppaneita. Esimerkiksi myynnin alalla on tärkeää antaa asiakkaan avata suu ja kertoa toiveensa. Siitä voi sitten täsmentää ja kertoa, mitä vaihtoehtoja on tarjolla.

Ei niin, että ajattelee olevansa sosiaalinen ja menee puhumaan asiakkaalle silmät ja korvat täyteen niin, ettei asiakas voi muuta kuin paeta henkensä edestä jyräävää puhekonetta ja vaihtelun vuoksi vitsiä heittävää myyjää ensin ulos ja sitten kun syke on tasaantunut, kilpailevaan liikkeeseen.

"Vaikeuksien ja epämukavien tilanteiden kohtaaminen on osa henkilökohtaista kasvua. Kyllähän niitä joitakin töitä on, joita voi tehdä 100 % etänä, mutta ei sinun pidä olettaa, että työnantajat automaattisesti joustavat, jotta sinun ei tarvitse poistua omalta mukavuusalueeltasi. Jos haluat saavuttaa jotain, mikä on vaikea saavuttaa, sinun on poistuttava sieltä mukavuusalueeltasi tai sitten tyydyttävä johonkin vähempään. Ei suinkaan olettaa, että koko maailma ympärilläsi sopeutuu sinun rajoitteisiisi. Kyllä niille sokeille ja kuuroillekin on varsin rajoittuneet työmarkkinat ja kyllä toisaalta mielestäni ujon ihmisen on huomattavasti helpompi löytää töitä kun vaikkapa näkövammaisen."

Mulla ei henk koht ole mitään ujousongelmaa, oikeastaan päin vastoin. Musta se vaan on epäreilua, että ilman omaa syytä joutuu lähtemään takamatkalta työnhakuun, koska joskus on jossain päätetty, että puheliaat/sanavalmiit/ektrovertit tyypit (kuten minä) ovat se ensisijainen valinta.

Varmasti ujon on helpompi löytää työtä kuin vammaisen, mutta se ei nyt ratkaise mitään että muilla on vielä vaikeampaa. Pitäisi poistaa turhia vaatimuksia ja tehdä työelämästä taas saavutettavampaa kaikenlaisille ihmisille.

Nyt on burnout yleistä-> miksei jaeta työtä useamman kesken? Uupumisvaarassa olijat 60% työajalle ja paikkaamaan joku 40% työkykyinen, esim. Eikä niin että poltetaan kaikki vuorotellen loppuun 100% työssä ja sitten haetaan ulkomailta lisää, kun omat on vajaakuntoisena ikuisesti työttömänä, koska vain 100% teho kelpaa.

Harvassa paikassa sanotaan suoraan, että on oltava sosiaalinen, ellei tarkoituksella hae sellaista tehtävää. Kaikkien sen sijaan on tultava toimeen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa sekä omattavat normaalit sosiaaliset taidot. Introverttiys ei saa olla tekosyy näiden puuttumiselle, samoin kuin ekstroverttiys huolimattomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt kivempaa kun kaikki on samanlaisia.

Harvemmin tylyistä tölvijöistä ja epäkohteliaista mököttäjistä pidetään. Monesti he, jotka eivät tervehdi, kiitä eivätkä pyydä anteeksi, puolustelevat itseään jollain verttiydellä tai diagnoosilla. Käsittääkseni kettumainen luonne tai huono kotikasvatus ei ole vielä sairausdiagnoosi.

Kaikki persoonallisuudet eivät sovi kaikkiin töihin tai työpaikkoihin. Ei se ole syrjintää, vaan ihan järkiajattelua. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaisivat mieluummin "toivottavasti et puhu työkavereista pahaa selän takana". Ne kahvihuoneessa juttelijat nimittäin paljon tuota tekivät. Hiljaisemmat voivat olla fiksumpia. 

Tämä, ja esimiehistä puhutaan ekana. Seuraavaksi saat huomata, että myös sinusta on puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä? 

Miksi puolustelet (ikävä kyllä) suomalaisille ominaista, moukkamaista käytöstä? Niistä metsistä ihmisten ilmoille tulosta on ollut jo suurimmalla osalla aikaa jo useamman sukupolven ajan.

Hyper ekstrovertti, ehkä ADHD, täällä hei. Ei minuakaan kiinnosta jauhaa small talkia kahvikoneella, mutta ymmärrän, että se on käytöstä, joka kuuluu hyvään työympäristöön. Siispä rohkeimpana heitän ne pakolliset mitäkuuluut ja sääkommentit. Minimivaatimus kohteliaisuussyistä olisi, että siihen vastattaisiin jotain yhtä yhdentekevää. Minua ei kiinnosta, onko keskustelu ideaali juuri sinun luonteellesi, mutta jos et osaa esittää mukavaa kolmea minuuttia, et kuulu työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kyllä tuosta välittyy minusta ennen kaikkea se, että ongelmia on tullut puhelin- ja puhekyvyttömien työntekijöiden kanssa. Olennainen tieto jää välittymättä tai sa

No minä olen rauhallinen, ujo, mutta sosiaalinen persoona. En hirveän energinen tai ulospäinsuuntautunut, mutta todellakin moikkaan työkavereita, vastaan puhelimeen ja autan muita enkä lyttää jos toinen ei osaa jotain. Nykyisillä työmarkkinoilla olen kuitenkin vääränlainen.

Lainaus ei toimi, mutta loisteputki räjähtää eikä saa sanaa suustaan -tyypille: nuo esimerkkisi ovat aivan övereitä. Ei oikeassa elämässä tule tuollaisia tilanteita usein, miksei siis ujo ja puhumaton sovi työporukkaan 99,9999% ajasta?

Ja toisekseen, ei se ole valinta olla sairaalloisen ujo. Kuulostaa aivan kuin sinua ärsyttäisi ujot ihmiset, ehkä omasta lapsuudesta johtuen (jos olit kerran se joka ei saanut sanaa suustaan) ja koska olet itse kyennyt rohkaistumaan niin vaadit muilta samaa, vaikka jokaisen ihmisen tilanne on tietenkin erilainen. Vähän sama ilmiö kun jotkut raitistuneet on pahimpia alkoholistien ruoskijoita jostain sisäistetystä vihasta johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Tuossa tarkoitetaan aloitekykyistä ihmistä. Talo palaa. Hipsitkö yksin ulos? Kerrotko laisinkaan muille, että talo palaa? Hälyttäisitkö apua ensimmäisen, kertoen kaikille talon palavan? Ymmärrätkö, että tuossa on noilla henkilöillä 1,2 ja 3 erilainen vastuuntunto ja aloitekyky. Älä syytä työpaikkaa, jos sinne halutaan aloitekykyisiä ja vastuuntuntoisia ihmisiä töihin. Tuossa ei ole mitään tekemistä introversion ja ekstroversion kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Jep, eivät nämä extroverttilellikitkään kaikki mitään enkeleitä ole. Löytyy myös pahansuopia juoruajia ja tyrannisia toisten lyttääjiä. Kaikki hiljaisetkaan eivät ole kireitä, ylimielisiä, töykeitä tai liian lumihiutaleita vastaamaan puhelimeen. Keskitytään liikaa yhteen ominaisuuteen. 🙄

Olen työskennellyt paikassa, jossa kukaan ei jutellut kahvikoneella. Ymmärrän hyvin että jos on sellaisen juroluolan kokenut, ei koskaan enää uudestaan.

Ja olen itse introvertti. Minulla on kuitenkin käytöstavat ja huomioin työkavereideni olemassaolon. Kahvitauolla parin sanan vaihtaminen ei ole liikaa pyydetty, ei.

Se on oikeasti todella masentavaa olla työpaikassa jossa on vaan minäminäminä ja minun introverttiys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kyllä tuosta välittyy minusta ennen kaikkea se, että ongelmia on tullut puhelin- ja puhekyvyttömien työntekijöiden k

Ei se kai niinkään voi olla, että ujot menkööt it -alalle tai joihinkin muihin erakkomaisiin hommiin? Jos mielenkiinto/lahjat ei kohdistu oikein, että voisi tehdä itsekseen etänä, niin sitten pitää vain olla työttömänä?

Täysin väärä luulo, että it-ala olisi jotenkin erakkoala. Siellä juuri tarvitaan tiimityöskentelytaitoja ja jatkuvaa iterointia asiakkaiden ja muiden sidosryhmäläisten kanssa.

Yleensä projektit menevät pieleen kun tulee itsestään liikaa luuleva mörkö projektiin ja alkaa sooloilla. Asenteella teen tämän itse kun en jaksa kuunnella muita tai osaa delegoida hommia. Sitten ohjelma toimii väärällä tavalla ja/tai ratkaisua ei voida ylläpitää kun kaikki tieto on tämän yhden älypään käsissä, eikä hänestä pääse eroon kun kaikki pitäisi tehdä alusta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Tuo alkaa jo opiskelijamaailmassa. Niin sanotuissa statusalojen opiskelijamiehissä on noita möllöttäjiä, jotka eivät tervehdi takaisin, vaikka heitä tervehtisi. He voivat katsoa silmiin ja siitä huolimatta käyttäytyä kuin toinen olisi pelkkää ilmaa hänen seurassaan. En voi välttää ajatusta, että heitä on kotonaan palvottu lapsineroina, joille on annettu anteeksi käytöstapojen puute ja voi olla, ettei vanhempia ole kiinnostanutkaan antaa sen vertaa peruskotikasvatusta, että tervehtiminen jne sujuisivat myös niiden seurassa, jotka eivät ole lapsineroille mieluisinta seuraa.