Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa
Katselen työpaikkoja. Asiantuntijan hommia. Noin puolessa ilmoituksista odotetaan hakijalta sosiaalista luonnetta, eri sanoin ilmaistuna. Miksi tämä on ok, mutta ei voida sanoa vaikka että olethan vaaleahiuksinen tai pitkä? Eihän kukaan introverttiytään ole valinnut.
Eikä siis ole aina edes kyse sellaisesta työstä missä välttämättä pitäisi olla sosiaalisia taitoja (kuten vaikka myynti), vaan yhdessäkin ilmoituksessa toivottiin että "olet sellainen joka juttelee kollegan kanssa kahvikoneella". Eikö tämä syrji introverttejä aika paljon, vähennä heidän mahdollisuuksiaan?
Itse olen hyvinkin sosiaalinen ambivertti, eli siitä ei edes ole kyse, vaan ihmetyttää ujojen puolesta.
Kommentit (161)
Onhan se nyt kivempaa kun kaikki on samanlaisia.
No niinhän se on, että yhteiskunta suosii hölöttäviä ekstrovertteja eikä tunnista introverttien vahvuuksia, kuten tunnollisuus ja paneutuminen työhön, sen sijaan, että käyttää aikansa kahvikoneella kollegan kanssa jutusteluun.
No onhan se hullua. Itse olen koodari, ja työ on yksin puurtamista 98% ajasta. Vieläpä täysin etänä kotoa esim. itselläni. Ja sitten HR-ihmiset kun rekryää hakee jotain ekstroverttejä tiimipelaajia.
Mutta eipä se itselleni ole käytännössä iso ongelma ollut, osaan kyllä teeskennellä energistä ekstroverttiä työhaastattelujen ajan jos on tarve. Sen jälkeen palaan omaksi erakkomaiseksi introvertiksi itsekseni, eikä se ole koskaan töissä aiheuttanut ongelmia. Se on vaan niiden HR-ihmisten pakkomielle tuo sosiaalisuus, lähiesimiehet ei sellaista odota.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se hullua. Itse olen koodari, ja työ on yksin puurtamista 98% ajasta. Vieläpä täysin etänä kotoa esim. itselläni. Ja sitten HR-ihmiset kun rekryää hakee jotain ekstroverttejä tiimipelaajia.
Mutta eipä se itselleni ole käytännössä iso ongelma ollut, osaan kyllä teeskennellä energistä ekstroverttiä työhaastattelujen ajan jos on tarve. Sen jälkeen palaan omaksi erakkomaiseksi introvertiksi itsekseni, eikä se ole koskaan töissä aiheuttanut ongelmia. Se on vaan niiden HR-ihmisten pakkomielle tuo sosiaalisuus, lähiesimiehet ei sellaista odota.
Se oikeasti extrovertti kärsis kun joutuis yksin tekemää töitä kotoaan.
Teams kävis hällä kuumana.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on, että yhteiskunta suosii hölöttäviä ekstrovertteja eikä tunnista introverttien vahvuuksia, kuten tunnollisuus ja paneutuminen työhön, sen sijaan, että käyttää aikansa kahvikoneella kollegan kanssa jutusteluun.
Ei mun mielestä tarvitse aina mennä siihenkään, että ekstrovertit olisivat jotenkin huonompia kuin introvertit. Miksei voi vain ajatella, että kummallakin piirteellä on heikkoutensa ja vahvuutensa jotka vieläpä vaihtelee tilanteittain. Ja että tiimissä voi ja pitää olla molempia. Eli sitä ei edes pitäisi yrittää selvittää etukäteen, ettei vahingossakaan suosi yhdenlaista toisen kustannuksella, ja siten saataisiin moninaisempi joukko kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se on, että yhteiskunta suosii hölöttäviä ekstrovertteja eikä tunnista introverttien vahvuuksia, kuten tunnollisuus ja paneutuminen työhön, sen sijaan, että käyttää aikansa kahvikoneella kollegan kanssa jutusteluun.
Ei mun mielestä tarvitse aina mennä siihenkään, että ekstrovertit olisivat jotenkin huonompia kuin introvertit. Miksei voi vain ajatella, että kummallakin piirteellä on heikkoutensa ja vahvuutensa jotka vieläpä vaihtelee tilanteittain. Ja että tiimissä voi ja pitää olla molempia. Eli sitä ei edes pitäisi yrittää selvittää etukäteen, ettei vahingossakaan suosi yhdenlaista toisen kustannuksella, ja siten saataisiin moninaisempi joukko kokoon.
Juuri tuo. Erilaisia ihmisiä tarvitaan työyhteisöön ja jopa samaan tiimiin. Tuntuu kuin tuo olisi unohdettu ja vaadittaisiin ainoastaan yhden persoonallisuuspiirteen omaavia.
Onhan se vähän ristiriitaista, että haetaan erilaisista sukupuolista, taustoista ja kulttuurista tulevia, jotta saadaan laajempaa näkökulmaa yrityksen käyttöön, mitä siis ehdottomasti pidän järkevänä ja perusteltuna, mutta sitten tyyliin puolet väestöstä ei kelpaa koska ovat introvertteja..häh?
Ehkä sitä ei nähdä samalla tavalla moninaisuutena sitten, mikä on tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän ristiriitaista, että haetaan erilaisista sukupuolista, taustoista ja kulttuurista tulevia, jotta saadaan laajempaa näkökulmaa yrityksen käyttöön, mitä siis ehdottomasti pidän järkevänä ja perusteltuna, mutta sitten tyyliin puolet väestöstä ei kelpaa koska ovat introvertteja..häh?
Ehkä sitä ei nähdä samalla tavalla moninaisuutena sitten, mikä on tyhmää.
On ihmisissä muitakin persoonallisuuseroja kuin intro- / extrovertti. Osa on huolellisia, osa ei. Osa kykenee puurtamaan, osa visioimaan. Osa kestää paremmin painetta ja toiset kykenevät varautumaan paremmin. 80- ja 90-luvulla nuo olivat vielä asioita joita huomioitiin rekrytoinnissa. Nykyisin keskitytään pinnallisempiin asioihin.
Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.
Ei. Vaan HR henkilöt ovat usein kaukana itse tekemisestä, jolloin voivat kehitellä mitä hullumpia asioita omissa pilvilinnoissaan.
Yritysmaailma on mitä on.
Paremmissa firmoissa tuo on hoidettu hr-haastattelulla, josta ei saa palautetta.
Tuo lienee jonkun pikkufirman "hr-karsinta".
Mukavassa työympäristössä introverttikin vapautuu. Työnantajan vastuulla osittain.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.
Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tiedä yhtään mitään siitä millaista se on.
Sosiaaliseksi voi kyllä opetella jos haluaa
Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä?
Vierailija kirjoitti:
Mukavassa työympäristössä introverttikin vapautuu. Työnantajan vastuulla osittain.
Ei introvertti ole joku ujo tai estoinen, jonka täytyisi vapautua. Introvertti ei vaan halua tai kaipaa juurikaan kontaktia muihin ihmisiin, enempää kuin töiden hoitamiseksi on pakko. Se on ihan ookoo eikä meitä introja tarvi mitenkään yrittää vapauduttaa. Se on taas sitä ekstroverttipakotusta se.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseksi voi kyllä opetella jos haluaa
Niin miksi pitäisi? Itse olen 50 v ja ihan avoimesti introverttina erakkona elänyt ikäni, tyytyväisenä. Puolustan oikeuttani olla sellainen kuin olen, teeskentelemättä muuta. Olen tietysti valinnut ammatin, jossa en joudu paljoa olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, eli etätyönä tehtävä it-homma.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä?
Missä tuollaista on, jossain naisvaltaisilla julkisen puolen työpaikoillako? Itse it-frimassa, eikä täällä mistään turvallisista tiloista puhuta, eikä useimmat moikkaile eikä se ole kellekään ongelma.
Sosiaalisuus ei ole mikään luonteenpiirre vaan opittu taito.
Ei mielipiteitä?