Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Mutta miksi pitäisi? Itse silloin kun vielä toimistolla työskentelin, jätin kahvikoneella keskustelut väliin. hain sieltä vaan välillä kupin kahvia, jonka nautin työpisteelläni. Siellä työyhteisössä sellainen hyväksyttiin täysin, miesvaltainen ala, ei ekstroverttipaineita.

No sitten voi jättää hakematta mieleiseensä duuniin, jos tuo on ongelma ja pelottaa niin rekrytiimin kysymykset. Jos aikuinen ihminen ei kykene vaihtamaan yhtään sanaa toisten kanssa, koska pitää vedota introverttiyteen, voi ihan yhtä hyvin kysyä "miksi?" Miksi pitäisi palkata juuri introvertti? Ihan kuin he olisivat kaikkein parhaita työntekijöitä eikä 200 muun hakijan joukosta löy

Miksi töihin pitäisi palkata huonompi, jotta sinulle saadaan kahvikoneelle seuraa? Etsi ystävät vapaa-ajalta!

Esimerkkitapaus ilmoittautui heti :D. Millä sinä todistat olevasi parempi, kun et edes suostu puhumaan kellekään? Jos olisit niin paljon parempi, sinun ei tarvitsisi vinkua rekryistä tai työpaikkailmoituksista, vaan saisit töitä helposti. 

Minä olen 100% etätöissä, ja olen muutenkin työpaikkani ainoa työntekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kuulostaa siltä, että työtehtävä vaatii ihmisen, joka tarttuu helposti puhelimeen. Eikö silloin ole oikein sanoa asia suoraan työpaikkailmoituksessa? Kovin moni nimitt

Nykyäänhän on paljon varsinkin nuoria jotka aidosti pelkäävät soittaa/vastata puhelimeen. Tarvitsevat aikaa valmistautumiseen ja sitten toipumiseen. Voisiko olla että sen vuoksi tuo pitää nykyään erikseen laittaa? Vaikka työ ei olisikaan varsinaisesti mitään puhelinmyyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Nimenomaan. Moni introvertti osaa tämän. Ei vaadita polveilevia keskusteluja tai yhteisiä huvipuistoreissuja, vaan vain aivan normaalia, asiallista kanssakäymistä. 

 

Murjotus ja kyräily ei sitä ole, silti osa ihmisistä oikeuttaa moisen itselleen muka persoonallisuustyypin perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vahvasti introvertti. Hyvä että en tule valituksi työhön, jossa kaikkien oletetaan olevan huikean sosiaalisia iloihmisiä, jotka höpöttävät koko päivän iloisesti. Minua saa tällaisissa työpaikoissa rekryssä syrjiä ihan vapaasti. Haluan tehdä työtä, jossa saan olla oma mölli itseni, onneksi tällaisiakin paikkoja on. Teen työni, en höpötä ylimääräisiä.

Hyvä, että löytyy vielä ihmisiä, jotka tykkäävät oravanpyörästä, niin me muut saadaan levätä.

Kirjoittaisivat mieluummin "toivottavasti et puhu työkavereista pahaa selän takana". Ne kahvihuoneessa juttelijat nimittäin paljon tuota tekivät. Hiljaisemmat voivat olla fiksumpia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kyllä tuosta välittyy minusta ennen kaikkea se, että ongelmia on tullut puhelin- ja puhekyvyttömien työntekijöiden kanssa. Olennainen tieto jää välittymättä tai saapuu viiveellä, kun nykyaikuinen pureksii kauhuissaan kynsiään puhelimen äärellä -pahimmillaan jättää jopa vastaamatta saapuviin puheluihin ja paikkaa myöhemmin viestillä. 

 

Tervehdyksiin ei vastata ja käytävillä lymyillään, kun pelkkä hyvän huomenen toivotus riittäisi. Ei sellaista kukaan toivo työpaikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kyllä tuosta välittyy minusta ennen kaikkea se, että ongelmia on tullut puhelin- ja puhekyvyttömien työntekijöiden kanssa. Olennainen tieto jää välittymättä tai sa

Tavallaan samaa mieltä, mutta eikö toisaalta erilaisuutta pitäisi pystyä sietämään tässäkin suhteessa? Mihin ujot introvertit (kaikki introvertit eivät tietenkään ole ujoja) voivat sitten mennä töihin, jos eivät kelpaa puutteineen toimistolle?

Ei se kai niinkään voi olla, että ujot menkööt it -alalle tai joihinkin muihin erakkomaisiin hommiin? Jos mielenkiinto/lahjat ei kohdistu oikein, että voisi tehdä itsekseen etänä, niin sitten pitää vain olla työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kyllä tuosta välittyy minusta ennen kaikkea se, että ongelmia on tullut puhelin- ja puhekyvyttömien työntekijöiden k

Tavallaan samaa mieltä, mutta eikö toisaalta erilaisuutta pitäisi pystyä sietämään tässäkin suhteessa? Mihin ujot introvertit (kaikki introvertit eivät tietenkään ole ujoja) voivat sitten mennä töihin, jos eivät kelpaa puutteineen toimistolle?

Ei se kai niinkään voi olla, että ujot menkööt it -alalle tai joihinkin muihin erakkomaisiin hommiin? Jos mielenkiinto/lahjat ei kohdistu oikein, että voisi tehdä itsekseen etänä, niin sitten pitää vain olla työttömänä?

 

Jos introvertiksi itseään kutsuva ei pysty vastaamaan työpuheluihin tai tarpeen tullen soittamaan niitä, kyseessä on aika vakava puute. Tervehtimättä ja vastaamatta jättäminenkin on minusta sen tason käytöstä, ettei se kuulu työpaikoille. 

 

Moni introvertti pystyy hoitamaan mainitsemani asiat ongelmitta ja kohteliaasti, vaikkeivät ne ehkä kuulu hänen mielipuuhiinsa. Samahan se on kaikille: kaikista työtehtävistä ei voi pitää, mutta ne on silti hoidettava. 

 

Työelämässä törmää enenevässä määrin ihmisiin, jotka ajattelevat, että oman mukavuusalueen ulkopuoliset asiat voi vain jättää tekemättä. En minä ainakaan palkkaisi sellaista työntekijää. 

 

Teen jonkin verran työtä oman alani harjoittelijoiden kanssa. Pyrin huolehtimaan, että heillä on harjoittelun päättyessä valmiudet hoitaa työasioita sähköpostitse, viestitse ja puhelimella. Yhä useampi nuori pelkää puhelinta. 

Kun kerran liikuntarajoitteisille/muuten vammaisille järjestetään työolosuhteet esteettömiksi, niin miksei sitten ujoille voida vaikka räätälöidä omia työskentelytapoja?

Kyllähän se kuormittaa ujoa ihmistä paljon, jos on PAKKO soittaa tai puhua muiden edessä. Miksei voisi hyväksyä, että tämä henkilö sen sijaan tsättää tai lähettää sähköpostilla esityksen tutustuttavaksi jo ennen kokousta? 

Toki ujo voi usein pakottaa itsensä näihin juttuihin, mutta miksi sitä ei voisi helpottaa ja siten vähentää turhaa kuormitusta joka saattaa johtaa jopa sairastumiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap esimerkkejä sanamuodoista, joilla työpaikkailmoituksissa on ilmaistu, että haetaan sosiaalista luonnetta?

No en sanatarkasti muista, mutta esimerkiksi oli tuo kahvikoneella juttelu, sitten oli "tartut herkästi puhelimeen ja soitat tiimiläisille" tms, "otat rohkeasti kontaktia muihin", "olet tiimipelaaja", "nautit vuorovaikutuksesta", "sovit sosiaaliseen ja iloiseen työporukkaamme", "haemme sinua, hyvä ja hauska tyyppi", "työyhteisömme viihtyy hyvin yhdessä myös vapaa-ajalla" jne.

Eihän sitä aina suoraan sanota siis, mutta kyllä minulle noista muodostuu tietynlainen kuva haettavasta, joka ei siis ole hiljainen introvertti.

Kuulostaa siltä, että työtehtävä vaatii ihmisen, joka tarttuu helposti puhelimeen. Eikö silloin ole oikein sanoa asi

Voin kokemuksesta kertoa, että puhelimen käyttäminen edes tarvittaessa ei suju läheskään kaikilta keski-ikäisiltäkään myös.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran liikuntarajoitteisille/muuten vammaisille järjestetään työolosuhteet esteettömiksi, niin miksei sitten ujoille voida vaikka räätälöidä omia työskentelytapoja?

Kyllähän se kuormittaa ujoa ihmistä paljon, jos on PAKKO soittaa tai puhua muiden edessä. Miksei voisi hyväksyä, että tämä henkilö sen sijaan tsättää tai lähettää sähköpostilla esityksen tutustuttavaksi jo ennen kokousta? 

Toki ujo voi usein pakottaa itsensä näihin juttuihin, mutta miksi sitä ei voisi helpottaa ja siten vähentää turhaa kuormitusta joka saattaa johtaa jopa sairastumiseen? 

Kun joku akuutti tilanne on hoidettava heti, että työt jatkuvat koko tiimillä, ei voida vetäytyä ujouden tms taakse, ja lähetellä rauhassa sähköposteja. Asia pitää hoitaa heti ja tehokkaasti. Usein se vaatii puhelimeen tarttumista tai tuntemattomille ihmisille puhumista. Jos tuollainen ei luonnistu itseltä, niin silloin ei tietenkään ole kyseiseen työtehtävään sopiva kandidaatti.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran liikuntarajoitteisille/muuten vammaisille järjestetään työolosuhteet esteettömiksi, niin miksei sitten ujoille voida vaikka räätälöidä omia työskentelytapoja?

Kyllähän se kuormittaa ujoa ihmistä paljon, jos on PAKKO soittaa tai puhua muiden edessä. Miksei voisi hyväksyä, että tämä henkilö sen sijaan tsättää tai lähettää sähköpostilla esityksen tutustuttavaksi jo ennen kokousta? 

Toki ujo voi usein pakottaa itsensä näihin juttuihin, mutta miksi sitä ei voisi helpottaa ja siten vähentää turhaa kuormitusta joka saattaa johtaa jopa sairastumiseen? 

Tässä viestissä kiteytyy lähes kaikki, mikä nykyajassa on pielessä. 

 

Saako huomenet ja heipat näpytellä työpaikan chattiin, ettei vain työntekijä sairastu käytävällä moikkaamisesta? Onko tulipalon tullen ok laittaa sähköposti reippaammalle työkaverille, joka toivon mukaan soittaa (hui!) hätäkeskukseen?

Missä menee paapomisen raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran liikuntarajoitteisille/muuten vammaisille järjestetään työolosuhteet esteettömiksi, niin miksei sitten ujoille voida vaikka räätälöidä omia työskentelytapoja?

Kyllähän se kuormittaa ujoa ihmistä paljon, jos on PAKKO soittaa tai puhua muiden edessä. Miksei voisi hyväksyä, että tämä henkilö sen sijaan tsättää tai lähettää sähköpostilla esityksen tutustuttavaksi jo ennen kokousta? 

Toki ujo voi usein pakottaa itsensä näihin juttuihin, mutta miksi sitä ei voisi helpottaa ja siten vähentää turhaa kuormitusta joka saattaa johtaa jopa sairastumiseen? 

Kun joku akuutti tilanne on hoidettava heti, että työt jatkuvat koko tiimillä, ei voida vetäytyä ujouden tms taakse, ja lähetellä rauhassa sähköposteja. Asia pitää hoitaa heti ja tehokkaasti. Usein se vaatii puhelimeen tarttumista tai tuntemattomille ihmisille puhumista. Jos tuolla

Ainoastaan hyvin pieni osa extroverteistä kykenee tuollaiseen työskentelyyn.

Kuka tahansa pystyy feikkaamaan 15min/työpäivä (kahvittelujen ajan) että on iloinen, ekstrovertti joka kyselee myös työkavereilta mitä kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa pystyy feikkaamaan 15min/työpäivä (kahvittelujen ajan) että on iloinen, ekstrovertti joka kyselee myös työkavereilta mitä kuuluu. 

Miksi minun pitäisi feikata iloisuutta?

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran liikuntarajoitteisille/muuten vammaisille järjestetään työolosuhteet esteettömiksi, niin miksei sitten ujoille voida vaikka räätälöidä omia työskentelytapoja?

Kyllähän se kuormittaa ujoa ihmistä paljon, jos on PAKKO soittaa tai puhua muiden edessä. Miksei voisi hyväksyä, että tämä henkilö sen sijaan tsättää tai lähettää sähköpostilla esityksen tutustuttavaksi jo ennen kokousta? 

Toki ujo voi usein pakottaa itsensä näihin juttuihin, mutta miksi sitä ei voisi helpottaa ja siten vähentää turhaa kuormitusta joka saattaa johtaa jopa sairastumiseen? 

Kun joku akuutti tilanne on hoidettava heti, että työt jatkuvat koko tiimillä, ei voida vetäytyä ujouden tms taakse, ja lähetellä rauhassa sähköposteja. Asia pitää hoitaa heti ja tehokkaasti. Usein se vaatii puhelimeen tarttumista

Ainoastaan hyvin pieni osa extroverteistä kykenee tuollaiseen työskentelyyn.

Höpö höpö. Suurin osa aikuisista kykenee tällaiseen. Tai kykeni ennen pikaviestipalvelujen yleistymistä. 

 

Nykyään täytyy rekrytoinnissa erikseen selvittää ennen normaalit aikuistaidot.

"Höpö höpö. Suurin osa aikuisista kykenee tällaiseen. Tai kykeni ennen pikaviestipalvelujen yleistymistä. "

Olet väärässä.

t. Työelämässä asiantuntijoiden ja johtaijen kanssa työskentelevä.

Introvertti ei ole sama asia kuin ujo.