Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa

Kyllä, introvertit saavat ihan yhtä lailla töitä kuin ekstrovertitkin, kun osaaminen ja asenne ovat kohdillaan. Ujous tai heikot vuorovaikutustaidot eivät ole sama asia kuin introverttius. Introvertti sen sijaan voi olla aivan sujuva ja itsevarma ihmisten kanssa, mutta tarvitsee vain enemmän aikaa palautumiseen. Esim. Barack Obama on introvertti ja siitä huolimatta loistava puhuja ja huippumenestynyt urallaan.

https://www.inc.com/damon-brown/the-leader-of-the-free-world-is-an-intr…

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti kaiken siihen liittyvän mitä olen oppinut. Ei vain pysy päässä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin sittisontiaisen historia. Joku toinen saattaa olla vain 40% työkykyinen. Kolmas taas ujo. Meidät kaikki jätetään helposti työpaikkojen ulkopuolelle, koska haetaan täydellistä. Sitten ihmetellään kun ihmiset on työttömänä tai uupuu.

Esim osaajapulaa voisi monella alalla helpottaa jo sillä, että palkattaisiin kaikki vajaatyökykyiset vaikka etänä/muuten mukautetusti tekemään sen verran kuin kykenevät. Eikä niin että kolmen 33% työkykyisen sijaan pitää saada se 100% tyyppi, joita ei siis ole, joten tuodaan ulkomailta ja/tai ulkoistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Niin. Moni huonosti käyttäytyvä vetoaa introversioon, mikä pilaa introverttien maineen. 

 

Ujous on luonteenpiirre, mutta sekään ei estä kohteliasta, asiallista kanssakäymistä. Sosiaaliseen ahdistukseen olisi hyvä hankkia apua, jos se estää normaalin elämän. 

No kyllä itsellekin tälleen sosiaalisena erakkona, ystävällisenä ärsyttää se että tyhjännaurajat ja huutajat lasketaan suomessa sosiaalisiksi. :D perussuomalainen sosiaalisuus ei ole mua varten xD ja silti en ole epäsosiaalinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Niin. Moni huonosti käyttäytyvä vetoaa introversioon, mikä pilaa introverttien maineen. 

 

Ujous on luonteenpiirre, mutta sekään ei estä kohteliasta, asiallista kanssakäymistä. Sosiaaliseen ahdistukseen olisi hyvä hankkia apua, jos se estää normaalin elämän. 

Kyllä, aina kannattaa hakea apua jos on rajoitteita. Mutta ei se apu aina auta tarpeeksi, jolloin näillekin ihmisille pitää löytyä paikka yhteiskunnasta. Jos joku ei pääse kotoaan ulos pelon takia, eikä terapia tai lääkitys auta, niin miksi ihmeessä hänelle ei voida antaa poikkeuslupaa tehdä 100% etänä. Siis esimerkkinä. 

Ja jos joku on niin ujo ettei uskalla edes tervehtiä, niin miksi sen perusteella pitää koko ihminen leimata kelvottomaksi? Eikö voida vain tiedottaa, että meillä on sokean Markun ja kuuron Siljan lisäksi nyt myös ujo Pekka, joka ei tervehdi tai jutustele, eli älkää sitä turhaan ihmetelkö tai vaatiko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.

 

Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tiedä yhtään mitään siitä millaista se on.

No miksei se lähiesimies kerro sille HR-tädille, millaista työ oikeasti on? "Tässä suurin osa työstä tehdään itsekseen ja kokouksissa lähinnä jaetaan hommat. Ei tarvi olla mitenkään ekstrovertti, kunhan kykenee kommunikoimaan järkevästi niissä kokouksissa silloin kun niitä on. Laita sinne, että haetaan sellaista ihmistä joka tekee mielellään enimmäkseen yksin töitä." Tuonko HR-täti kääntää sosiaaliseksi tiimipelaajaksi ilmoitusta laatiessaan, kysymättä esimieheltä mitään?

Vierailija kirjoitti:

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti kaiken siihen liittyvän mitä olen oppinut. Ei vain pysy päässä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin sittisontiaisen historia. Joku toinen saattaa olla vain

Mä olen sairauseläkkeellä työvoimapula-alalta. Kykenisin tekemään 20-30% työaikaa, mutta kukaan ei palkkaa. Luulisi että se yksikin päivä viikossa helpottaisi kiirettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.

 

Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tied

En usko että kukaan Hr täti omin päin alkaa keksimään mitään vaadittavia luonteenpiirteitä. Eiköhän se mene niin, että ennen rekryä kysytään jo olemassaolevilta millainen työkaveri olisi hyvä, ja sitten heidän toiveita yritetään myös toteuttaa.

Sitten näissä keskusteluissa tulee varmasti usein eteen, että pitää olla mukava ja helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja kannustava ja mielellään hauska ja sellainen jonka kanssa viihtyy ja on helppo tehdä yhteistyötä jne jne jne. Tuskin kukaan toivoo hiljaista ja omissa oloissaan pysyvää työkaveria, ellei työyhteisö ole jo valmiiksi sellainen.

Vierailija kirjoitti:

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti kaiken siihen liittyvän mitä olen oppinut. Ei vain pysy päässä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin sittisontiaisen historia. Joku toinen saattaa olla vain

Peruskäytöstavat, kuten tervehtiminen, ovat osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ja niitä pidetään yleensä itsestäänselvyyksinä. Aikuiselta odotetaan kykyä osallistua tällaiseen vuorovaikutukseen, koska se on osa päivittäistä toimimista työelämässä ja yhteisöissä. Jos joku ei kykene täyttämään näitä perusvaatimuksia, se voi se olla merkki siitä, ettei hän ole valmis aktiivisesti työskentelemään sosiaalisten haasteidensa kanssa. Tämä voi puolestaan antaa vaikutelman, että henkilö ei ole erityisen ongelmanratkaisukeskeinen tai valmis kehittämään itseään, ja tällainen asenne ei oikein ole soveliasta työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Niin. Moni huonosti käyttäytyvä vetoaa introversioon, mikä pilaa introverttien maineen. 

 

Ujous on luonteenpiirre, mutta sekään ei estä kohteliasta, asiallista kanssakäymistä. Sosiaaliseen ahdistukseen olisi hyvä hankkia apua, jos se estää normaalin elämän. 

Kyllä, aina kannattaa hakea apua jos on rajoitteita. Mutta ei se apu aina auta tarpeeksi, jolloin näillekin ihmisille pitää löytyä paikka yhteiskunnasta. Jos joku ei pääse kotoaan ulos pelon takia, eikä terapia tai lääkitys auta, niin miksi ihmeessä hänelle ei voida antaa poikkeuslupaa tehdä 100% etänä. Siis esimerkkinä. 

Ja jos joku on niin ujo ettei uskalla edes tervehtiä, niin miksi sen perusteella pitää k

Tervehtimätön ihminen ei tietenkään ole ihmisenä kelvoton. Tiettyyn, todennäköisesti moneen, työhön hän voi sen sijaan olla sopimaton. 

 

Jos kykyjä on, mutta sosiaalisuus ei nappaa, suosittelen toiminimeä tai kevytyrittäjyyttä, ensisijaisesti ensinmainittua. Teen itsekin toiminimen kautta lähes kaiken. Ja kyllä, tervehdin ja käytän puhelinta. 

Upup

Sosiaalisuus ei liity tuohon mitenkään. Introvertti ei ole synonyymi epäsosiaaliselle, eivätkä kaikki ekstrovertit ole sosiaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti kaiken siihen liittyvän mitä olen oppinut. Ei vain pysy päässä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin sitt

Ihmisillä on erilaisia rajoitteita, eikä niiden perusteella voida päätellä mitään sen enempää. Joku voi olla lihava, se ei tarkoita että olisi laiska tai elämänhallintaongelmainen. Miksi sitten sairaalloisen ujoa pidettäisiin jonain sopeutumis- tai kehityshaluttomana?

Jos kykenee tekemään työnsä, ja vain sosiaalinen puoli on hankala, niin en tajua tätä pakkomiellettä sulkea ulos työpaikoilta. Onko sitten parempi, että tämä ujo istuu työttömänä kotona korvauksilla ja sen sijaan roudataan intiasta sellainen joka osaa työn yhtä hyvin mutta bonuksena myös tervehtii?

Eikö kannattaisi ennemmin miettiä, mitkä ovat ne oleelliset, ja vaatia sitten vain ne, että mahdollisimman moni sopii kuvaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloisesti menevät sekaisin epäsosiaalisuus, huonot käytöstavat, ujous ja introversio.

Niin. Moni huonosti käyttäytyvä vetoaa introversioon, mikä pilaa introverttien maineen. 

 

Ujous on luonteenpiirre, mutta sekään ei estä kohteliasta, asiallista kanssakäymistä. Sosiaaliseen ahdistukseen olisi hyvä hankkia apua, jos se estää normaalin elämän. 

Kyllä, aina kannattaa hakea apua jos on rajoitteita. Mutta ei se apu aina auta tarpeeksi, jolloin näillekin ihmisille pitää löytyä paikka yhteiskunnasta. Jos joku ei pääse kotoaan ulos pelon takia, eikä terapia tai lääkitys auta, niin miksi ihmeessä hänelle ei voida antaa poikkeuslupaa tehdä 100% etänä. Siis esimerkkinä. 

Ja jos joku on niin ujo ettei uskalla edes tervehtiä, niin miksi sen perusteella pitää koko ihminen leimata kelvottomaksi? Eikö voida vain tiedottaa, että meillä on sokean Markun ja kuuron Siljan lisäksi nyt myös ujo Pekka, joka ei tervehdi tai jutustele, eli älkää sitä turhaan ihmetelkö tai vaatiko.

Vaikeuksien ja epämukavien tilanteiden kohtaaminen on osa henkilökohtaista kasvua. Kyllähän niitä joitakin töitä on, joita voi tehdä 100 % etänä, mutta ei sinun pidä olettaa, että työnantajat automaattisesti joustavat, jotta sinun ei tarvitse poistua omalta mukavuusalueeltasi. Jos haluat saavuttaa jotain, mikä on vaikea saavuttaa, sinun on poistuttava sieltä mukavuusalueeltasi tai sitten tyydyttävä johonkin vähempään. Ei suinkaan olettaa, että koko maailma ympärilläsi sopeutuu sinun rajoitteisiisi. Kyllä niille sokeille ja kuuroillekin on varsin rajoittuneet työmarkkinat ja kyllä toisaalta mielestäni ujon ihmisen on huomattavasti helpompi löytää töitä kun vaikkapa näkövammaisen.

Tuohan on kiva.  Saa viettää aikaa kahvikoneella.  Kyllä sitä juttua löytyy kun saamalla saa ja ihan edellytetään. Eikä voi syytellä jos työt vähän kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on siitä kun kaikkialla pyritään nyt turvalliseen tilaan jne? Että jos joku ei vaikka moikkaa, niin se koetaan epäyställisenä tai pelottavana? Ja sellaisia ei sitten toivota pilaamaan "turvallista" työyhteisöä? 

Turvallisessa tilassa nimenomaan kaikenlaisia ihmisiä suvaitaan omana itsenään, tietty siihen pisteeseen asti kunhan ei loukkaa yhteiskunnan lakeja tai itse organisaation säännöstöjä.

Nähdäkseni, ujon introvertin näkökulmasta, persoonallisuussyrjintä johtuu ihmisten yksiulotteisesta ihmiskäsityksestä että vain oman kaltaisia ihmisiä liian useat ihmiset suosivat, eivätkä arvosta ihmisyyden rikkautta taustasta katsomatta. Ihmisten sydämensivistys on valumassa yhteiselon tiimalasista hiekkalaatikolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on todella noin yleistä, niin voisiko sitten olla niin että monilla rekrytoijilla on huonoja kokemuksia introverteista ja siksi minimoivat riskejään hakemalla ns hyvää tyyppiä? Tämä olettaen siis, että rekrytoijat tietävät mitä ovat tekemässä ja heillä on tiedostetut syynsä suosia tietynlaisia hakijoita.

 

Ne rekrytoijat on yleensä isommissa firmoissa täysin eri ihmisiä kuin ne jotka tekee sitä päivittäistyötä. Eli heillä ei ole oikeasti hajuakaan siitä millaista se työ oikeasti on. Päättelevät ilmeisesti että pitäisi olla kovin tiimihenkisiä, koska esim. it-projektit yleensä tehdään projektitiimeissä. Mutta käytännössä silti homma menee hyvin itsenäisesti ilman varsinaista tiimityötä. Kokouksissa suunnitellaan ja jaetaan hommat, sitten kukin tekee itsekseen. Mutta HR-osaston tädit ei tied

No kyllähän useimmat meistä teeskennelläänkin. En itsekään ole koskaan ollut päivääkään työttömänä, koska olen vetänyt rekrytilanteissa sen shown, jossa olen esittänyt energistä, puheliasta, innostunutta. Mutta se on jotenkin aika hassua että se show täytyy vetää, ottaen huomioon mitä se työnkuva lopulta on, yksin koneen näpyttämistä. Ja erityisen ikävää se on alalla yleisille autisteille tai sosiaalisten tilanteiden kammoisille, heiltä ei välttämättä esittäminen edes onnistu.

Moneen paikkaan toivotaan hakijoita erilaisista taustoista moninaisuuteen vedoten. Käytännössä haetaan ei- suomalaisia työntekijöitä. Rasismi ei liity enää ihonväriin, vaan luonteebpiirteisiin. Myös työttömän leima on sinällään hyväksytty syy syrjiä. 

Minulle edellinen työnantaja sanoi suoraan päin naamaa, että olen luonteeltani vääränlainen. Miksi tämä on ok? En minäkään sano muille, että ovat vaikka liian läskejä tai pukeutuvat epämielyttävästi.

"

En usko että kukaan Hr täti omin päin alkaa keksimään mitään vaadittavia luonteenpiirteitä. Eiköhän se mene niin, että ennen rekryä kysytään jo olemassaolevilta millainen työkaveri olisi hyvä, ja sitten heidän toiveita yritetään myös toteuttaa.

Sitten näissä keskusteluissa tulee varmasti usein eteen, että pitää olla mukava ja helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja kannustava ja mielellään hauska ja sellainen jonka kanssa viihtyy ja on helppo tehdä yhteistyötä jne jne jne. Tuskin kukaan toivoo hiljaista ja omissa oloissaan pysyvää työkaveria, ellei työyhteisö ole jo valmiiksi sellainen."

Ainakin mulla lähes kaikki tiimit joissa olen 20 vuoden urani aikana ollut, on ollut hyvin hiljaista ja omissa oloissa viihtyvää porukkaa. Myös toimistolla. Siellä on saattanut seassa olla jotain pieniä kaveriryhmiä, jotka on käyneet yhdessä lounailla ja jutelleet, mutta pääosa on hiipinyt sinne koneensa ääneen avokonttorilla hiljaa kuin haamu, tervehtimättä ketään, ja sitten siinä päivän itsekseen naputtaneet. Teamsilla tms kyselty kysyttävät jopa samassa konttorissa istuessa, ettei keskittymisrauha avokonttorissa häiriinny kaikilta. 

Mutta koska ketään ei ikinä pysyvästi palkata vain yhteen tiimiin, vaan konsultiksi yleisemmin, niin jossain tuntuu olevan kummallinen näkemys, että paras valinta olisi ADHD-tyyppinen intoilija, joka on supersosiaalinen. Lähiesimiehet, jotka on mukana rekryprosesseissa, usein kyllä haluaisivat niitä muunlaisiakin. Heille merkkaa vain tekninen osaaminen. Mutta niitä on vaikea saada palkattua niitä sulkeutuneempia tai jollain tapaa erikoisia persoonia, koska jossain tasolla arvioidaan ettei sovi taloon.