Persoonallisuuden perusteella syrjiminen työnhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyvällä työpaikalla on riittävän kattava sekoitus eri MBTI-tyyppejä. Sillä saadaan monipuolisesti ra

Olen ollut järkyttynyt, kun olen käynyt yliopiston kirjastossa. Siellä on seinillä lappuja, joissa kerrotaan "turvallisen tilan" periaatteista. Se turvallisen tilan periaate tarkoittaa tässä sitä, mitä minä keski-ikäisenä ihmisenä ymmärrän käytöstavoilla. Ei puhuta toiselle ihmiselle ilkeästi, ei oteta kantaa hänen ulkomuotoonsa ym., ei tehdä oletuksia hänen ominaisuuksistaan jne. jne.

Minä ymmärtäisin, jos tuollaisia ohjeita ja kivoja värikuvia olisi lastentarhassa ja vielä ala-asteella. "Näin olet kiva kaveri kaikille"-tyyppistä settiä. "Älä kiusaa. Älä nimittele. Älä puhu pahaa toisista." Toivottavasti sellaisia on.

Mutta sitä minä en voi ymmärtää, että koulumenestykseltään maan parhaimmistoon kuuluvalle aikuiselle väestölle pitää vääntää rautalangasta asioita, jotka minulle on opetettu ns. kotikasvatuksena, päivähoidossa, esikoulussa, ala-asteella. Yläasteella ei enää opetettu, miten käyttäydytään. Oletettiin, että se jo tiedetään. Lukiossa ei olisi tullut kuuloonkaan. Eikä yliopistolla silloin, kun minä siellä opiskelin. 

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt paikassa, jossa kukaan ei jutellut kahvikoneella. Ymmärrän hyvin että jos on sellaisen juroluolan kokenut, ei koskaan enää uudestaan.

Ja olen itse introvertti. Minulla on kuitenkin käytöstavat ja huomioin työkavereideni olemassaolon. Kahvitauolla parin sanan vaihtaminen ei ole liikaa pyydetty, ei.

Se on oikeasti todella masentavaa olla työpaikassa jossa on vaan minäminäminä ja minun introverttiys

suomalaisissa työpaikoissa siedetään ihan liikaa tällaista

Olin tosi ujo lapsi eikä minusta tuntunut, että sitä siedettiin hirveästi. Jatkakaa toki "veikö kissa kielesi" ja muuta lätinää. Ei pidä sietää, eiväthän ne ujot muuten muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyvällä työpaikalla on riittävän kattava sekoitus

Olen ollut järkyttynyt, kun olen käynyt yliopiston kirjastossa. Siellä on seinillä lappuja, joissa kerrotaan "turvallisen tilan" periaatteista. Se turvallisen tilan periaate tarkoittaa tässä sitä, mitä minä keski-ikäisenä ihmisenä ymmärrän käytöstavoilla. Ei puhuta toiselle ihmiselle ilkeästi, ei oteta kantaa hänen ulkomuotoonsa ym., ei tehdä oletuksia hänen ominaisuuksistaan jne. jne.

Minä ymmärtäisin, jos tuollaisia ohjeita ja kivoja värikuvia olisi lastentarhassa ja vielä ala-asteella. "Näin olet kiva kaveri kaikille"-tyyppistä settiä. "Älä kiusaa. Älä nimittele. Älä puhu pahaa toisista." Toivottavasti sellaisia on.

Mutta sitä minä en voi ymmärtää, että koulumenestykseltään maan parhaimmistoon kuuluvalle aikuiselle väestölle pitää vääntää rautalangasta asioita, jotka minulle on opetettu ns. kotikasvatuksena, päivähoidossa, esikoulussa, ala-asteella. Yläasteella ei enää opetettu, miten käyttäydytään. Oletettiin, että se jo tiedetään. Lukiossa ei olisi tullut kuuloonkaan. Eikä yliopistolla silloin, kun minä siellä opiskelin. 

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Näitä on Lontoon metrossa: "Ethän ole ilkeä työntekijöillemme" Valitettavasti tähän on tultu, että aikuiset ihmiset eivät osaa alkeellisempiakaan käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta loisteputki räjähtää eikä saa sanaa suustaan -tyypille: nuo esimerkkisi ovat aivan övereitä. Ei oikeassa elämässä tule tuollaisia tilanteita usein, miksei siis ujo ja puhumaton sovi työporukkaan 99,9999% ajasta?

Ja toisekseen, ei se ole valinta olla sairaalloisen ujo. Kuulostaa aivan kuin sinua ärsyttäisi ujot ihmiset, ehkä omasta lapsuudesta johtuen (jos olit kerran se joka ei saanut sanaa suustaan) ja koska olet itse kyennyt rohkaistumaan niin vaadit muilta samaa, vaikka jokaisen ihmisen tilanne on tietenkin erilainen. Vähän sama ilmiö kun jotkut raitistuneet on pahimpia alkoholistien ruoskijoita jostain sisäistetystä vihasta johtuen.

Meillä on ollut töissä vaaratilanteita, koska nämä itselleen sopivalla hetkellä sosiaalisesti estyneet ovat jättäneet vakavia asioita ilmoittamatta. 

 

Kuka työnantaja on valmis siihen, että koko varasto ja irtaimisto palaa, kun tilanteen havainnut henkilö ei ole saanut ilmoitettua havaitsemastaan sähköviasta?  

 

Päinvastoin kuin väität, olen ollut todella ymmärtäväinen erilaisten persoonallisuuksien suhteen. Meillä todellakin saa tuijottaa kahvihuoneessa omia kenkiään, eikä ole pakko tulla ollenkaan.

Minä ja moni muu meillä on ällistynyt siitä, miten pitkälle nykyajan mukavuusalueajattelu ja vastuun pakoilu on mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyvällä työpaikalla on riittävän kattava sekoitus

Elämme persoonallisuushäiriöpandemiaa: on järjetön määrä narsisteja, psykopaatteja, sadisteja, histrionisia, epävakaita jne. hankalia ekstroverttihäiriöisiä ja paranoidisia, estyneitä, autisteja, depressiivisiä jne. introverttihäiriöisiä. Rajat ovat pahemman kerran rikki vapaan kasvatuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyvällä työpaikalla on riittävän kattava sekoitus

 

Jungin työ on kaukana roskasta. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen oivaltavimpia psykologeja. Ihmiset eivät ymmärrä että jokainen MBTI-persoonataksoni sisältää omat varjofunktioiden hierarkiat, kehittymättömät puolensa.

Jung ei olekaan roskaa, vaan MBTI. Testi on teknisesti väärin laadittu, eikä se tunnista esim. ambiversiota lainkaan. 

Pitäisi olla oikea tasapaino ymmärtäväisyyden ja odotusten välillä. Toki voi odottaa, että työkaveri moikkaa käytävällä ja vastaa puhelimeen, mutta ei voi odottaa jokaisen olevan pirteä ja puhelias persoona. Perusjuttuja tosin. Työnantajan markkinoilla voi etsiä miellyttävintä työntekijää kuin mitäkin rotumuulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki pitää pystyä soittamaan kiireellisessä asiassa ja esimerkiksi varoittamaan muita suullisesti tulipalosta, mutta nämä ovat poikkeuksellisia tilanteita. Useimmiten asiat voisi esittää myös kirjallisesti, eikä tervehtiminen vaikuta mihinkään mitään jos kaikilla on tiedossa miksi yksi on hiljaisempi, eli kyse ujoudesta eikä mistään henkilökohtaisesta.

Ylipäätään sellainen ajattelu on pitkään ollut vallalla, että pitää olla 100% iskussa joka osa-alueella, muuten ei ole asiaa työelämään. Yhä harvempi ihminen yltää näihin vaatimuksiin jotka vieläpä kovenee jatkuvasti. Suljetaan siis aina vaan uusia ihmisryhmiä ulkopuolelle.

Minulle esim vaikeuksia tuottaa tietotekniikka, koska en ole siitä lainkaan kiinnostunut, enkä ymmärrä siitä mitään ja siksi unohdan helposti k

Ja miksi sen työnantajan pitäisi palkata se tervehtimätön puhelimesta kieltäytyjä, kun samaan paikkaan löytyy todennäköisesti sata muuta ihmistä, jolta hoituu nämä perusasiat vaivatta?

Vuorovaikutus kuormittaa. Siis ihan kaikkia. Aivan erityisesti vuorovaikutus kuormittaa jos keskustelukumppani puhuu huonosti, suomea, mumisee, kuulee huonosti, häntä ei näe, hän ei puhu juuri ollenkaan tai puhuu ihan koko ajan. Ja aika harva haluaa työkaveriksi henkilön, joka aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta, jos parempikin on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyv

Muuten hyvä kommentti, mutta särähtää tuo "vapaa kasvatus"-syytös. Sillä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin arkikielessä ymmärretään "vapaalla kasvatuksella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jostain syystä sallitaan ns. introverteille täydellinen käytöstapojen puute. Aikuisuuteen ja jopa tutkinnon suorittamiseen asti voi selvitä osaamatta tervehtiä ystävällisesti kollegoja tai opiskelukavereita. 

 

Ei kyse ole siitä, etteikö introvertti voisi olla loistava lisä työyhteisöön. Kyse on siitä, että liian moni käyttäytyy työelämässä törkeästi. 

Suomessa ylistetään extroverttien luonteenpiirteitä työelämässä, vaikka tieteelliset tutkimukset eivät tuota tukisi. On vaan niin hienoa kun töissä on hyvä pössis. Toisaalta ei tarvitse miettiä miksi tuottavuus laskee ja kilpailukyky on pohjamudissa.

Hyv

Ambivertti ihminen siis kerää ja käsittelee dataa kahdella kanavalla samanaikaisesti? Nope, väärinymmärryksiä sattuu kun ei ymmärretä hankalia termejä oikein.

Introversio tarkoittaa jungilaisuudessa ominaisuuksia joissa ihminen tarkkailee ensiksi mielensä sisältöä ennen kuin alkaa tarkkailla ulkomaailmaa. Ekstroversio taas ulkomaailmasta hakee datansa ja vasta sitten pohtii sisäisiä havaintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän ihmisillä jo aika pahasti sekaisin a) käytöstavat ja b) persoonallisuuspiirteet. Sen verran Keltikangas-Järvistä olen itse lukenut, että sieltä oppinut sen, että vaikka olisi minkälainen synnynnäinen temperamentti (joka vaikuttaa persoonallisuuteen mutta ei ole koko persoonallisuus), niin se ei tarkoita sitä, että saa käyttäytyä ihan miten sattuu.

Ylipäänsä ns. peruskäytöstavat ovat ihmisillä tässä maassa aika pahasti hukassa. Ihan siihen pisteeseen asti, ettei ole edes yksimielisyyttä siitä, mitä ovat ns. peruskäytöstavat.

Monet ihmiset jännittävät uusia tilanteita, tai sellaisia tilanteita, jotka ovat aiemmin menneet jotenkin nolosti mönkään. Sitten se jännitys tai häpeä voi näkyä ties minkälaisena uhona. Sen sijaan jos saataisiin jotenkin yhdessä yhteiskuntana sovittua, miten missäkin tilanteissa toimitaan, ja lapsille opetettaisiin tätä johdomukaisesti

Tuohan on vanhemmuuden alisuorittamista. Kun ei kasvata, ei tarvi ottaa vastaan moitteitakaan, vaikka oma jälkikasvu tyrisikin. Toisaalta siinä vanhempi välttää aiheuttamasta ikäviä tunteita lapselle edellyttämällä tai vaatimalla jotain.

Vapaa kasvatus on hyvä silloin kun sillä on rajansa ja perusnormiston opetus osana sitä. Esimerkiksi siinä missä ujoa pitää muistaa rohkaista pienestä pitäen hakeutumaan ihmisten seuraan, on "rämäpäätä" vahdittava kolttosilta. Vapaa kasvatus on hyvä siinä että lapsi saa toteuttaa itseään eikä vanhemmat ennalta ohjaa ja määrittele lapsen elämän mielenkiinnon kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siksi, että introverttikin voi keskustella kahvikoneen äärellä. Mikään ei estä. 

Mutta miksi pitäisi? Itse silloin kun vielä toimistolla työskentelin, jätin kahvikoneella keskustelut väliin. hain sieltä vaan välillä kupin kahvia, jonka nautin työpisteelläni. Siellä työyhteisössä sellainen hyväksyttiin täysin, miesvaltainen ala, ei ekstroverttipaineita.

No sitten voi jättää hakematta mieleiseensä duuniin, jos tuo on ongelma ja pelottaa niin rekrytiimin kysymykset. Jos aikuinen ihminen ei kykene vaihtamaan yhtään sanaa toisten kanssa, koska pitää vedota introverttiyteen, voi ihan yhtä hyvin kysyä "miksi?" Miksi pitäisi palkata juuri introvertti? Ihan kuin he olisivat kaikkein parhaita työntekijöitä eikä 200 muun hakijan joukosta löy

Miksi töihin pitäisi palkata huonompi, jotta sinulle saadaan kahvikoneelle seuraa? Etsi ystävät vapaa-ajalta!

Se, että kieltäytyy keskustelemasta, antaa kuvan asenneongelmaisesta ihmisestä. Hyvä työntekijä osaa nimenomaan peruskäytöstavat. Itsekin olen introvertti ja viihdyn yksinäni, mutta osaan tarvittaessa olla sosiaalinen. Aikuisen ihmisen on toisinaan tehtävä asioita, joita ei välttämättä haluaisi ja on epäammattimaista vältellä kokonaan muita työpaikalla.

Tästä varmasti osittain johtuu kohtaanto ongelmat myös. Ekstrovertit hyötyy työmarkkinoilla piirteestään ja saavat siksi valita ensin hommansa, loput jää introverteille, siis keskimäärin. Sitten meillä on paljon ekstrovertteja töissä joita tehdään itsekseen etänä ja toisaalta paljon introvertteja kuormittumassa toimistolla tai jossakin muussa lähityössä. Tai sitten työttömänä, jos ovat ihan super introvertteja.

Kansantaloudellisesti järkevintähän olisi jakaa työt vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Eli introvertit etätöihin ja ekstrovertit sosiaalisempiin hommiin. Mutta se puuttuisi liikaa ihmisten oikeuksiin, joten siksi on niitä hommia joihin jonotetaan ja niitä joita kaikki työttömät (introvertit) eivät kykene tekemään kärsimättä.

Sosiaalinen luonne taidetaan ymmärtää väärin. Introverttikin voi olla sosiaalinen, ja extrovertti taas ei aina välttämättä olekaan. Ehkä yhteistyökykyinen olisi parempi ilmaisu, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Puheliaisuus ei ole siis yhtä kuin sosiaalisuus, sillä puhelias ihminen voi olla hyvin jyräävä ja muut huomioon ottamaton.

Eli:

- Puolet ilmoituksista on kirjoitettu niin, että sanankäänteistä voi saada kuvan, että hakija on jollain tasolla sosiaalinen.

- Puolessa ilmoituksista ei mainittu mitään.

- Yhdessäkään ei mainittu ekstroverttiyttä eikä introverttiä syrjitty. 

"Eikä aina edes kyse sellaisesta työstä missä välttämättä pitäisi olla sosiaalisia taitoja"."

Sosiaalisia taitoja pitää olla aina ja välttämättä. Työssä niihin kuuluu esim. että osaa kysyä neuvoa, jos ei tiedä jotain, ilmoittaa jos on sairaana ja ilmestyy palavereihin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmasti osittain johtuu kohtaanto ongelmat myös. Ekstrovertit hyötyy työmarkkinoilla piirteestään ja saavat siksi valita ensin hommansa, loput jää introverteille, siis keskimäärin. Sitten meillä on paljon ekstrovertteja töissä joita tehdään itsekseen etänä ja toisaalta paljon introvertteja kuormittumassa toimistolla tai jossakin muussa lähityössä. Tai sitten työttömänä, jos ovat ihan super introvertteja.

Kansantaloudellisesti järkevintähän olisi jakaa työt vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Eli introvertit etätöihin ja ekstrovertit sosiaalisempiin hommiin. Mutta se puuttuisi liikaa ihmisten oikeuksiin, joten siksi on niitä hommia joihin jonotetaan ja niitä joita kaikki työttömät (introvertit) eivät kykene tekemään kärsimättä.

Eli esimerkiksi jos on automyyjän ja joku itsenäisesti etänä tehtävä työ avoinna jossain paikkakunnalla, ja myös kaksi työnhakijaa, toinen introvertti ja toinen ekstrovertti. Kumpikin hakee jälkimmäiseen ja ekstrovertti todennäköisesti valitaan koska osaa hurmata haastattelussa. Sitten on edelleen myyjän paikka auki, mutta työnhakijana jäljellä vain se introvertti joka ei halua tai voi työkseen puhua ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmasti osittain johtuu kohtaanto ongelmat myös. Ekstrovertit hyötyy työmarkkinoilla piirteestään ja saavat siksi valita ensin hommansa, loput jää introverteille, siis keskimäärin. Sitten meillä on paljon ekstrovertteja töissä joita tehdään itsekseen etänä ja toisaalta paljon introvertteja kuormittumassa toimistolla tai jossakin muussa lähityössä. Tai sitten työttömänä, jos ovat ihan super introvertteja.

Kansantaloudellisesti järkevintähän olisi jakaa työt vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Eli introvertit etätöihin ja ekstrovertit sosiaalisempiin hommiin. Mutta se puuttuisi liikaa ihmisten oikeuksiin, joten siksi on niitä hommia joihin jonotetaan ja niitä joita kaikki työttömät (introvertit) eivät kykene tekemään kärsimättä.

Kuka sen introvertti/ekstrovertti -jaon tekee ja missä vaiheessa? Koska eikö "järkevintä" olisi että ekstroverttejä ei edes kouluteta mihinkään etätyönä tehtävään hommaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmasti osittain johtuu kohtaanto ongelmat myös. Ekstrovertit hyötyy työmarkkinoilla piirteestään ja saavat siksi valita ensin hommansa, loput jää introverteille, siis keskimäärin. Sitten meillä on paljon ekstrovertteja töissä joita tehdään itsekseen etänä ja toisaalta paljon introvertteja kuormittumassa toimistolla tai jossakin muussa lähityössä. Tai sitten työttömänä, jos ovat ihan super introvertteja.

Kansantaloudellisesti järkevintähän olisi jakaa työt vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Eli introvertit etätöihin ja ekstrovertit sosiaalisempiin hommiin. Mutta se puuttuisi liikaa ihmisten oikeuksiin, joten siksi on niitä hommia joihin jonotetaan ja niitä joita kaikki työttömät (introvertit) eivät kykene tekemään kärsimättä.

Kuka sen introvertti/ekstrovertti -jaon tekee ja missä vaiheessa? Koska eikö "järkevint

Näinhän se kannattaisi hoitaa. Jo nuorena tehtäisiin opettajien havaintojen pohjalta jako minkä mukaan sitten jatkokoulutukset. Olisi tehokasta ja isänmaan parhaaksi, toki varsinkin ekstroverttikansalaisille aivan hirveää sortoa.