Oletteko huomanneet, että muunsukupuolisilla on hyvin ahtaat käsitykset sukupuolirooleista?

"Eli en ole nainen, kun ei ole koskaan ollut ns. hoivaviettiä tai halua tulla äidiksi(?) "

Olen eri, mutta jälleen projisoit oman lapsuudestasi ja elinympäristöstäsi olevan stereotypiasi muihin. Hormonitoiminta on biologinen fakta, se ei johda leikkimään barbeilla tai synnyttämään kaikkia naisia, mutta ei kuitenkaan poista sitä, etteikö heillä olisi naisen hormonitoiminta ja sukupuoli.

No shit, Sherlock. Sitten itketään että ahdistaa. Miksiköhän ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo tarkoita mitään. He vain kertovat hetkiä elämässä jossa ympäristö on pakottanut heitä johonkin sukupuolimuottiin ja se kaikki on tuntunut heistä väärältä. Se on tunne ettei kuulu siihen sukupuoleen mihin muut väittää kuuluvan.

Väitätkö muka ettei näitä muotteja ole? Sukupuolipakkomielteiset aina perustelee binäärejä sillä että tytöt biologisesti sitä ja pojat biologisesti tätä, mutta sitten se ei aina pädekään, mutta sukupuoli ei ole kuitenkaan yhtään kulttuurillinen vaan sidottu genitaaleihin tai jotain.

Että jospa annetaan ihmisten elää ja olla rauhassa. Säästäisitte tekin omaa muelenterveyttänne.

Juu, kyllä kaikkia pakotetaan asioihin jotka eivät tunnu omilta. Miehet pakotetaan armeijaan ja naisiin kohdistetaan sairaita perversioita. Lapset laitetaan käkkimään vilkkaimpana aikanaan koulun penkkiin palvomaan tiedekultin epäjum

Sulla ei taida olla kaikki hyvin? Vähennä nettiä ja salaliittoteorioita.

Muunsukupuoliset ovat aina naisia, jotka juurikin eivät pidä jostain stereotypisesta naisten asiasta, niin se tekee heistä nyt sitten jotenkin muunsukupuolisen. En tykkää meikata, en tykkää pukeutua mekkoon, en tykänyt nukeista, en pidä pitkistä hiuksista, en halua olla mikään kotiäiti jne. Ratkaisu tähän on kutsua itseään "muunsukupuoliseksi" sukupuoleksi jota ei ole olemassa. Transnainen sentään haluaa rehellisesti tissit, perseen ja näyttää naiselta, he saattoivat leikkiä jopa autoilla lapsena.

"Jos et suunnittele parittelevasi kyseisen henkilön kanssa, se ei kyllä kuulu sinulle, vaikka kunka kiinnostaisi. Niinkuin ei todella moni muukaan asia. Ja lähtökohtaisesti jos et tiedä henkilön sukupuolta, hän ei todennäköisesti yritä houkutella sinua parittelemaan kanssaan, joten jätä asia sikseen."

Ei ole kyse siitä, kuuluuko se vai ei, vaan siitä, että se on tieto, jonka ihminen kerää toisesta automaattisesti. Eikä sitä tarvita pelkästään parittelua suunniteltaessa vaan esim. siinä, kun tehdään ihmisestä uhka-arvio, siis määritellään, onko joku henkilö jossain tilanteessa uhka vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin transsukupuolisuuteni silloin kun suunnittelin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa tulevaisuutta ja intuitiivisesti maalailin unelmaa jossa eläisin niin että pukeutuisin mieheksi ja eläisin siinä roolissa, mutta kukaan ulkopuolinen ei tietäisi siitä. Palat loksahti paikalleen. Siihen aikaan ei näistä puhuttu mediassa tai missään, enintään ei-samaistuttavia ladyboy ja transvestiitti vitsejä ja/tai heihin kohdistuvaa väkivaltaa elokuvissa ja muussa viihteessä. Aktiivisella googlettamisella löysin tutkimuksia jotka sanoitti omaa kokemusta, löytyi oikea termi sille mikä oli riivannut koko lapsuuden ja nuoruuden.

Olisi pitänyt tajuta jo murrosiän ahdistuksesta. Kyllähän ne muutokset varmasti muitakin ahdistaa, mutta tavallisesti ihminen lopulta kasvaa omaan sukupuoleensa. Minulle sitä ei koskaan tapahtunut ja se ahdistus oli niin voimakasta että kun koulun seksivalistustunnilla ohjaaja ajattelemattomasti varoitteli tyttöjä että jos laih

Olen iloinen puolestasi ja siitä, että tietämys transsukupuolisuudesta on nykyisin helposti saatavilla. Mutta samalla olemme saaneet joukon ihmisiä, jotka eivät ole transsukupuolisia, vaan heidän kokemuksensa johtuvat muista asioista.

Vaikka olenkin tässä kirjoittanut kriittisesti, niin en todellakaan ole persu enkä mikään muukaan konservatiivi. Sekin häiritsee, että näistä asioista kriittisesti kirjoittamista verrataan Yhdysvaltojen tilanteeseen. Kyseessä on täysin erilaiset yhteiskunnat kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin transsukupuolisuuteni silloin kun suunnittelin ensimmäisen tyttöystäväni kanssa tulevaisuutta ja intuitiivisesti maalailin unelmaa jossa eläisin niin että pukeutuisin mieheksi ja eläisin siinä roolissa, mutta kukaan ulkopuolinen ei tietäisi siitä. Palat loksahti paikalleen. Siihen aikaan ei näistä puhuttu mediassa tai missään, enintään ei-samaistuttavia ladyboy ja transvestiitti vitsejä ja/tai heihin kohdistuvaa väkivaltaa elokuvissa ja muussa viihteessä. Aktiivisella googlettamisella löysin tutkimuksia jotka sanoitti omaa kokemusta, löytyi oikea termi sille mikä oli riivannut koko lapsuuden ja nuoruuden.

Olisi pitänyt tajuta jo murrosiän ahdistuksesta. Kyllähän ne muutokset varmasti muitakin ahdistaa, mutta tavallisesti ihminen lopulta kasvaa omaan sukupuoleensa. Minulle sitä ei koskaan tapahtunut ja se ahdistus oli niin voimakasta että kun koulun seksivalistustunnilla ohjaaja ajattelemattomasti varoitteli tyttöjä että jos laih

Tämä voi olla myös ympäristön odotuksista kiinni.

Minä olen kokenut joutuneeni vasten tahtoani miehiseen rooliin, koska yh:n lapsi ja äiti on epätoivoisesti etsinyt maskuliinisuutta kaikkialta ympäriltään saadakseen itse säilyttää naisen asemansa. Ihailee muitakin maskuliinisia naisia, jotka ottavat aggressiivisen miehen roolin, puolustavat häntä, jne. Itse ei ole kuitenkaan edes lapsiaan puolustanut.

En koe olevani mies, vaikka äidin seurassa selvästi minua on yritetty siihen rooliin änkeä. 

Sama juttu isän puolelta, isä jopa sanoi minulle joskus, että "minusta tulisi hyvä poika". Täysin häiriintynyttä ja sairasta vanhempien puolelta, ettei tue ja mahdollista tyttömäisyyttä. Sen sijaan seksikkäästä pukeutumisesta olen saanut noottia molemmilta. Ja olen siis nainen. 

Äitini kannusti minua myös esim. lisääntymään homoseksuaalien kanssa.

Omasta mielestäni sairasta. En ole tekemisissä kummankaan kanssa, vaan elän omaa elämääni (naisena, joksi olen syntynytkin).

Vierailija kirjoitti:

Tuota minäkin olen miettinyt. Minä en ollut ikinä stereotyyppinen tyttö lapsena, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että olisin ollut poika.Miten joku tuntee olevansa eri sukupuolta?

Ehkä heidän vanhempansa (tai kasvuympäristö sä) ovat erityisen vanhoillisia. Itse muistan kuinka lapsena olisin halunnut olla poika, sillä tytöt eivät saaneet tehdä mitään kivaa ja tytöiltä vaadittiin tunnollisuutta ja kotitöiden tekemistä.

Kuulin lapsena paljon typeriä kommentteja: "Tytöt ei saa juosta tuolla tavalla", "Tytöt ei saa istua noin", "Tytöt ei saa kiipeillä puuhun", "Tyttöjen pitää oppia siivoamaan", "Tyttöjen pitää huolehtia...", "Tyttöjen pitää katsoa toisten perään"... Pojille ei ollut sääntöjä. Pojat saivat tehdä mitä tahtoivat, sillä "Pojat on poikia".

Teininä minua sitten torjuttiin usein. Torut alkoivat aina sanalla "naisihminen ", ja usein päättyivät vihaisen tokaisuun "sinähän oot niinkuin miehet". Olin täysin epäonnistunut tyttö ja nainen. Ihan niinkuin miehet. Varmasti olisin nuorena halunnut lähteä korjausprosessiin jos sellainen olisi ollut mahdollista.

Onneksi siihen aikaan ei puhuttu vääristä sukupuolista eikä sukupuolen korjaamisista. Ihan tyytyväinen nainen minusta kuitenkin kasvoi kunhan sain etäisyyttä tiukkapipoiseen kasvuympäristööni. Stereotypioihin en ehkä mahdu vieläkään enkä ymmärrä miksi niihin pitäisi edes mahtua.

Vierailija kirjoitti:

"Jos et suunnittele parittelevasi kyseisen henkilön kanssa, se ei kyllä kuulu sinulle, vaikka kunka kiinnostaisi. Niinkuin ei todella moni muukaan asia. Ja lähtökohtaisesti jos et tiedä henkilön sukupuolta, hän ei todennäköisesti yritä houkutella sinua parittelemaan kanssaan, joten jätä asia sikseen."

 

Ei ole kyse siitä, kuuluuko se vai ei, vaan siitä, että se on tieto, jonka ihminen kerää toisesta automaattisesti. Eikä sitä tarvita pelkästään parittelua suunniteltaessa vaan esim. siinä, kun tehdään ihmisestä uhka-arvio, siis määritellään, onko joku henkilö jossain tilanteessa uhka vai ei.

Uhka-arvio? Kerro lisää. Onko esim. kaikki miehet automaattisesti potentiaalisia rikollisia sukupuolensa takia vai vaikuttaako siihen epäilyttävä tai uhkaava käytös lainkaan?

Itse koen epäilyttävästi tai agressiivisesti käyttäytyvät ihmiset uhkaavina kyllä ihan sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo tarkoita mitään. He vain kertovat hetkiä elämässä jossa ympäristö on pakottanut heitä johonkin sukupuolimuottiin ja se kaikki on tuntunut heistä väärältä. Se on tunne ettei kuulu siihen sukupuoleen mihin muut väittää kuuluvan.

Väitätkö muka ettei näitä muotteja ole? Sukupuolipakkomielteiset aina perustelee binäärejä sillä että tytöt biologisesti sitä ja pojat biologisesti tätä, mutta sitten se ei aina pädekään, mutta sukupuoli ei ole kuitenkaan yhtään kulttuurillinen vaan sidottu genitaaleihin tai jotain.

Että jospa annetaan ihmisten elää ja olla rauhassa. Säästäisitte tekin omaa muelenterveyttänne.

Juu, kyllä kaikkia pakotetaan asioihin jotka eivät tunnu omilta. Miehet pakotetaan armeijaan ja naisiin kohdistetaan sairaita perversioita. Lapset laitetaan käkkimään vilkkaimpana ai

Miksei olisi? Vähennä itse gaslightaamista ja hyväksy, että jotkut omaksuvat enemmän tietoa ja datapisteitä kuin "möyh öyh pillu ja banaani, olen ihminen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos et suunnittele parittelevasi kyseisen henkilön kanssa, se ei kyllä kuulu sinulle, vaikka kunka kiinnostaisi. Niinkuin ei todella moni muukaan asia. Ja lähtökohtaisesti jos et tiedä henkilön sukupuolta, hän ei todennäköisesti yritä houkutella sinua parittelemaan kanssaan, joten jätä asia sikseen."

 

Ei ole kyse siitä, kuuluuko se vai ei, vaan siitä, että se on tieto, jonka ihminen kerää toisesta automaattisesti. Eikä sitä tarvita pelkästään parittelua suunniteltaessa vaan esim. siinä, kun tehdään ihmisestä uhka-arvio, siis määritellään, onko joku henkilö jossain tilanteessa uhka vai ei.

Uhka-arvio? Kerro lisää. Onko esim. kaikki miehet automaattisesti potentiaalisia rikollisia sukupuolensa takia vai vaikuttaako siihen epäilyttävä tai uhkaava käytös lainkaan?

Itse koen epäilyttävästi tai agressiivisesti käyttäytyvät ihmiset uhkaa

Määrittelin sen jo seuraavassa lauseessa: se tarkoittaa arviota siitä, onko joku ihminen vaarallinen vai ei. Eivät kaikki miehet tietenkään ole potentiaalisia rikollisia sukupuolensa takia. Aggressiivinen  käytös ei suinkaan ole ainoa indikaattori vaarasta. Esimerkkitilanne on se, että nainen kävelee yksin yöllä jossain. Vastaantuleva mies nostaa sykettä huomattavasti enemmän kuin vastaantuleva nainen huolimatta siitä, mitkä ovat miehen aikeet.

Vierailija kirjoitti:

"Jos et suunnittele parittelevasi kyseisen henkilön kanssa, se ei kyllä kuulu sinulle, vaikka kunka kiinnostaisi. Niinkuin ei todella moni muukaan asia. Ja lähtökohtaisesti jos et tiedä henkilön sukupuolta, hän ei todennäköisesti yritä houkutella sinua parittelemaan kanssaan, joten jätä asia sikseen."

 

Ei ole kyse siitä, kuuluuko se vai ei, vaan siitä, että se on tieto, jonka ihminen kerää toisesta automaattisesti. Eikä sitä tarvita pelkästään parittelua suunniteltaessa vaan esim. siinä, kun tehdään ihmisestä uhka-arvio, siis määritellään, onko joku henkilö jossain tilanteessa uhka vai ei.

Elämme yhteiskunnassa, emme raivoapinalaumassa. Vai oletko sinä raivoapina?

Värkkien määrää tai muoto ei myöskään kerro välttämättä mitään. Joku saattaa olla hyperseksuaalinen ja haluta panna miehiä, naisia ja lapsia. Jollain saattaa olla pillu ja kohtu, mutta munasarjat poistettu, jolloin tämän hormonitoiinta ei enää edusta naisen vaan sukupuolettoman käytöstä ja reagointia. 

Joku saattaa olla sairas, ja siksi käyttäytyä eri avalla kuin stereotyyppinen mies tai nainen.

Joku saattaa värjätä hiuksiaan ja syödä steroideja käyttäytyäkseen kuin hedelmällinen nainen, vaikka on oikesti vaihdevuosihirviö.

Ylipäätään se, että kohtaat yhteiskunnan jäsenet ensisijaisesti värkkiensä kautta kertoo siitä, että sinä et sovellu yhteiskuntaan, vaan olet käsitänyt jotakin fundamentaalisesti väärin. Tämä paikka ei ole parittelufestivaali, vaan kaikille on taattu perustuslakien ja ihmisoikeuksien mukaan nimenomaan oikeus olla joutumatta seksualisoinnin kohteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen puolestasi ja siitä, että tietämys transsukupuolisuudesta on nykyisin helposti saatavilla. Mutta samalla olemme saaneet joukon ihmisiä, jotka eivät ole transsukupuolisia, vaan heidän kokemuksensa johtuvat muista asioista.

Vaikka olenkin tässä kirjoittanut kriittisesti, niin en todellakaan ole persu enkä mikään muukaan konservatiivi. Sekin häiritsee, että näistä asioista kriittisesti kirjoittamista verrataan Yhdysvaltojen tilanteeseen. Kyseessä on täysin erilaiset yhteiskunnat kuitenkin.

Mistä sinä tiedät mistä näiden muiden kokemus johtuu? Diagnoosia ja hoitoja ei saa mikäli on vähääkään epäilystä että sukupuolikokemus johtuu esim. mt-ongelmista. Ja toisaalta jos joku vaan kutsuu itseään muunsukupuoliseksi tms. niin mitä haittaa siitä on. Ei yhtään mitään.

En ole lukenut koko ketjua mutta en ole kutsunut sinua persuksi tai konservatiiviksi tai verrannut tilannetta USAan. Mutta nyt kun sanoit niin voin kertoa että kyllä täälläkin on ihmisiä jotka haluaa apinoida MAGA meiningin Suomeen, mukaanlukien transihmisten vainoaminen. Huomasin sen silloin kun AV:lla minut uhattiin jäljittää ja hakata jos menen kuselle kirjasto Oodin unisex(!) vessaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota minäkin olen miettinyt. Minä en ollut ikinä stereotyyppinen tyttö lapsena, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että olisin ollut poika.Miten joku tuntee olevansa eri sukupuolta?

Ehkä heidän vanhempansa (tai kasvuympäristö sä) ovat erityisen vanhoillisia. Itse muistan kuinka lapsena olisin halunnut olla poika, sillä tytöt eivät saaneet tehdä mitään kivaa ja tytöiltä vaadittiin tunnollisuutta ja kotitöiden tekemistä.

Kuulin lapsena paljon typeriä kommentteja: "Tytöt ei saa juosta tuolla tavalla", "Tytöt ei saa istua noin", "Tytöt ei saa kiipeillä puuhun", "Tyttöjen pitää oppia siivoamaan", "Tyttöjen pitää huolehtia...", "Tyttöjen pitää katsoa toisten perään"... Pojille ei ollut sääntöjä. Pojat saivat tehdä mitä tahtoivat, sillä "Pojat on poikia".

Teininä minua sitten torjuttiin usein. Torut alkoivat aina sanalla "naisih

Tytöille on tyypillistä esim. lasketella tutu-hameessa söpöissä väreissä. Kiivetä puuhun elsa-mekossa. Osallistua olympialaisiin tekoripsissä ja -kynsissä.

Kaikki tämä on sallittua eikä kukaan muu sitä voi määritellä, mikä on tyttömäistä ja ei. Tuollainen "tytöt ei sitä ja tätä" on vain alistamista, väkivaltaa.

"

Elämme yhteiskunnassa, emme raivoapinalaumassa. Vai oletko sinä raivoapina?

Värkkien määrää tai muoto ei myöskään kerro välttämättä mitään. Joku saattaa olla hyperseksuaalinen ja haluta panna miehiä, naisia ja lapsia. Jollain saattaa olla pillu ja kohtu, mutta munasarjat poistettu, jolloin tämän hormonitoiinta ei enää edusta naisen vaan sukupuolettoman käytöstä ja reagointia. 

Joku saattaa olla sairas, ja siksi käyttäytyä eri avalla kuin stereotyyppinen mies tai nainen.

Joku saattaa värjätä hiuksiaan ja syödä steroideja käyttäytyäkseen kuin hedelmällinen nainen, vaikka on oikesti vaihdevuosihirviö.

Ylipäätään se, että kohtaat yhteiskunnan jäsenet ensisijaisesti värkkiensä kautta kertoo siitä, että sinä et sovellu yhteiskuntaan, vaan olet käsitänyt jotakin fundamentaalisesti väärin. Tämä paikka ei ole parittelufestivaali, vaan kaikille on taattu perustuslakien ja ihmisoikeuksien mukaan nimenomaan oikeus olla joutumatta seksualisoinnin kohteeksi. "

Lainasit viestiäni, mutta et oikeastaan kirjoittanut mitään, mikä olisi liittynyt minun viestiini. No, vastaan silti: kun sinä kohtaat ihmisen, sinä määrität hänen sukupuolensa välittömästi, halusit tai et. Se tapahtuu ihmisellä automaattisesti. Jos sinun mielestäsi siihen liittyy ennen kaikkea sukupuolielimet ja paneminen, se on sinun asiasi, mutta älä yleistä sitä muihin. Mä taas näen ihmiset enemmän ihmisinä ja yksilöinä kuin sukupuolieliminä. Voihan olla, että tuo raivokas yritys teeskennellä, että sukupuolia ei ole olemassa, johtaa tuohon, että sukupuoli redusoituu sinulla juuri seksuaalisuuteen ja sukuelimiin?

Koko muusuhan johtuu siitä, että on sukupuolistereotypia ja kun siihen ei mahdu, sen sijaan, että miettisi onko se oma käsitys relevantti, julistautuu muusuksi, koska ei täytä miehen eikä naisen päässään luomaa stereotypiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen puolestasi ja siitä, että tietämys transsukupuolisuudesta on nykyisin helposti saatavilla. Mutta samalla olemme saaneet joukon ihmisiä, jotka eivät ole transsukupuolisia, vaan heidän kokemuksensa johtuvat muista asioista.

Vaikka olenkin tässä kirjoittanut kriittisesti, niin en todellakaan ole persu enkä mikään muukaan konservatiivi. Sekin häiritsee, että näistä asioista kriittisesti kirjoittamista verrataan Yhdysvaltojen tilanteeseen. Kyseessä on täysin erilaiset yhteiskunnat kuitenkin.

Mistä sinä tiedät mistä näiden muiden kokemus johtuu? Diagnoosia ja hoitoja ei saa mikäli on vähääkään epäilystä että sukupuolikokemus johtuu esim. mt-ongelmista. Ja toisaalta jos joku vaan kutsuu itseään muunsukupuoliseksi tms. niin mitä haittaa siitä on. Ei yhtään mitään.

En ole lukenut koko ketjua mutta en ole kutsunut sinua persuksi tai konservatiivi

Sinulle ei ole ihan valjennut se, mitä miessukupuoli edustaa. 

On olemassa miehiä, jotka vihaavat kaikkea. He loukkaantuvat kaikesta ja kokevat vihaa ihan kaikkea kohtaan, joka ei hyökkää heidän kimppuunsa takaisin. Se ei ole henkilökohtaista naisia tai transsukupuolisia kohtaan. Myös naiset joutuvat tuon kohteeksi, mm. h uorittelu pelkän sukupuolen perusteella, jne. Myös pikkusiskot. Oleelliset tekijät ovat: "miehellä/pojalla on paha olla" "kohde on pienempi/heikompi/ei hyökkää takaisin". 

Jos stereotyypeista puhutaan niin olin hyvin poikamainen tyttö. Olisin halunnut olla poika, mutta ymmärsin että se ei ole mahdollista. Nykyään käsitän, että ongelmani naiseksi kasvamisessa liittyivät yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen. Kehot eivät kaipaa muuttamista vaan yhteiskunta ja asenteet. Muunsukupuolisuus ja transkokemus liittyvät minusta tytöillä naissukupuolen halveksumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Muunsukupuoliset ovat aina naisia, jotka juurikin eivät pidä jostain stereotypisesta naisten asiasta, niin se tekee heistä nyt sitten jotenkin muunsukupuolisen. En tykkää meikata, en tykkää pukeutua mekkoon, en tykänyt nukeista, en pidä pitkistä hiuksista, en halua olla mikään kotiäiti jne. Ratkaisu tähän on kutsua itseään "muunsukupuoliseksi" sukupuoleksi jota ei ole olemassa. Transnainen sentään haluaa rehellisesti tissit, perseen ja näyttää naiselta, he saattoivat leikkiä jopa autoilla lapsena.

Niin. 

Ei tykkää tyttöjen/naisten stereotyyppisistä jutuista mutta miehen roolikaan ei oikein istu  niin pitää julistautua muunsukupuoliseksi.

Voisiko olla vaan oma itsensä? Ja toteuttaa persoonallista naiseutta/mieheyttä?

Jokaisessa meissä on feminiininen ja maskuliininen puoli. Jokainen ilmentaa niitä tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos et suunnittele parittelevasi kyseisen henkilön kanssa, se ei kyllä kuulu sinulle, vaikka kunka kiinnostaisi. Niinkuin ei todella moni muukaan asia. Ja lähtökohtaisesti jos et tiedä henkilön sukupuolta, hän ei todennäköisesti yritä houkutella sinua parittelemaan kanssaan, joten jätä asia sikseen."

 

Ei ole kyse siitä, kuuluuko se vai ei, vaan siitä, että se on tieto, jonka ihminen kerää toisesta automaattisesti. Eikä sitä tarvita pelkästään parittelua suunniteltaessa vaan esim. siinä, kun tehdään ihmisestä uhka-arvio, siis määritellään, onko joku henkilö jossain tilanteessa uhka vai ei.

Määrittelin sen jo seuraavassa lauseessa: se tarkoittaa arviota siitä, onko joku ihminen vaarallinen vai ei. Eivät kaikki miehet tietenkään ole potentiaalisia rikollisia sukupuolensa takia. Aggressiivinen  käytös ei suinkaan ole ainoa indikaattori vaarasta. Esimerkkitilanne on se, että nainen kävelee yksin yöllä jossain. Vastaantuleva mies nostaa sykettä huomattavasti enemmän kuin vastaantuleva nainen huolimatta siitä, mitkä ovat miehen aikeet.

 

Koska miehet yliedustavat rikostilastoissa. Hyvä huomio! Loogisesti transihmisen kohtaaminen pitäisi siis rauhoittaa, koska he ovat tilastollisesti paljon korkeammassa riskissä joutua väkivallan uhriksi, myös seksuaalisen väkivallan, kuin että olisivat tekijöitä. Tämä siis kun verrataan ns. cis-sukupuolisiin miehiin JA naisiin.