Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Teini-iän myllerryksessä osa nuorista heittää kaiken läskiksi. Silloin se mikä sinusta näyttää paapomiselta, pitää heidät kiinni koulunkäynnistä ja irti päihteistä. Ehkä miehesi näkee tämän riskinä juuri tämän pojan kanssa.
Itsenäistyminen ja vastuunkanto olisi ihanteellinen kehityssuunta mutta siihen ei pysty kaikkia pakottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää, miksi 14v:n tulisi olla perheen sisällä oma itsenäinen yksikkönsä, joka huolehtii itse niin ruokansa, pyykkinsä, läksynsä kuin harrastuksensakin? Saako lapsi myös 500 e/kk rahaa omiin menoihinsa, jotta voi maksaa niin vakuutukset, ruuan, vaatteet, sähkönkulutuksen, vesimaksunsa, hygieniatuotteet jne.
Ei ihme, että kouluista välitetään tietoa siitä, että ongelmatilanteissa on turha ottaa yhteyttä kotiin, vanhemmat eivät välitä. Ei heille kuulu, mitä lapsensa tekevät.
Ei tarvitse olla täysin itsenäinen, mutta vähän pitää omia asioitaan huolehtia.
Ai niin kuin ap haluaa eli rahaa et saa euroakaan, mutta huolehdit itse aiva
suurin osa palstamammoista ei ymmärrä mitään tulonhankinnasta, budjetoinnista jne., joten itsenäinen 8v pärjäisi siinä missä aikuinenkin. Ja vain siksi, että vanhempi ei halua lapsensa olevan lapsi.
Oikea tapa olisi jotain teidän molempien väliltä. Koulua on hyvä patistaa, koska ei lapsilla ole sellaista itsenäistä motivaatiota käydä koulua kuin koulupsykologit luulee. Koulu on tärkein asia lapsen loppuelämän kannalta. Se määrittää paljon elintasoa ja myös tulevaisuuden ammatin. Isä haluaa selvästi, että pojalla olisi hyvät mahdollisuudet kaikkiin mikä vaan kiinnostaisi. Huonoilla koulupapereilla, joutuu ottamaan sen paikan mihin pääsee.
Itsenäistymistä kannattaa opettaa että poika osaa tehdä aamupalan ja hoitaa aikataulut itse. Jos myöhästyy, poika ottaa siitä sitten itse vastuun.
15 vuotias on vielä lapsi ja tarvitsee vanhempien tukea. Myös 20 vuotias tarvitsee vanhempien tukea, mutta paljon vähemmän.
Kun teette muutoksia, tehkää pieniä muutoksia kerralla, ei kaikkia yhdessä rysäyksessä.
Minusta se on lapsen heitteillejättöä, jos hänelle ei anneta mitään mahdollisuuksia opetella vastuunottamista, kodin töitä, itsenäisen elämän opettelua jo pienestä pitäen. Se ei tarkoita, että lapsi on 10v itsenäinen miniaikuinen, vaan iän mukana lisääntyvää taitojen opettelua. Siinä vaiheessa, kun hän muuttaa kotoa, pitää olla perusasiat kunnossa. Tuollainen puhelunriippuvaisen vetelyksen aikaansaaminen omasta lapsestaan kostautuu myöhemmin. Kiitos tästä kuuluu vain ja ainoastaan vanhemmille. Onhan se sietämätöntä seurata omassa kotona tuollaista ja täältä lukea, miten "ei kuulu sulle muitten lapset". Tietenkin kuuluu, varsinkin ne, jotka asuvat samaa taloutta. Olivat he sitten syntyneet omista haaroista tai ovat puolison edellisen suhteen hedelmiä.
Jos olen kotona, teen nuorimmalle aamupalaa vielä. Hän on vuotta nuorempi kuin ap:n miehen poika. Mutta kun en ole kotona, tekee itse aamupalan. Mulla kello soi tiettyyn aikaan, että muistutan läksyjen teosta illalla. Tämä jäänne muutaman vuoden takaa, kun nukkumaan mennessä läksyt oli tekemättä.. En halua, että yömyöhään tekee läksyjä. Itse tein omani pian koulun jälkeen. Yritän pysyä perillä kokeista ja muistuttaa niistä ja kysyn, onko lukenut kokeisiin. Joskus myös kyselen koealueesta. Mihinkään en kuskaa, ei ole autoa. Kävelee ja osaa hyvin käyttää julkisia. Lämmittää itselleen ruokaa koulun jälkeen, jos en ole kotona.
Saa nähdä milloin näistä asioista luovun kuopuksen kanssa. Isompien kanssa se tapahtui yläkouluaikaan. Tosin kuopus on ainut, jolle läksykello on soinut.
Sinun pitää ihan rauhassa antaa ärtymyksen tulla, tunne se ja sitten päästä irti ja katso mitä sen alla on. Onko huoli, pelko, viha, kateus? Entä mitä sen alla on? Looulta sisäisesti jutellaan esiin nousevien ihmisten kanssa, sanotaan, kuunnellaan toista(voi olla vaikka lapsuudesta eikä nykyperheestö). Lopuksi: voitko antaa täysin anteeksi. Tunnetyöskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap toivoo, että tilanteessa tehtäisiin? Isä lopettaisi auttamisen ja poika lopettaisi koulunkäynnin ja harrastuksen?
Sulle on vain ääripäät olemassa? Musta ja valkoinen?
Itse ehdotan yksi askel ja tapa kerrallaan. Poika opettelee pakkaamaan repun itse, katsoo lukujärjestyksestä mitä tarvitaan. Poika opettelee käyttämään herätyskelloa. Poika opettelee tekemään läksyt ennen ruutupelailua.
Kyllä ne teinipojatkin on kehityskelpoisia. Uskokaa vaan niihin.
Yrittäisin lempeästi puhua itsenäisyyden lisäämisen eduista nuoren kehitykselle. Seurustelukumppanillani (emme asu yhdessä) on nuoret aikuiset lapset, joilla ei ole mitään rahantajua, koska exänsä kanssa edelleen huolehtivat suurimmasta osasta heidän kulujaan. Lapset mm. asuu sukulaisten maksamissa asunnoissa eivätkä he edes maksa ruokiaan itse.
Olen selittänyt omista lapsistani, kuinka tärkeää heille on ollut jo teininä löytää kesätöitä, opetella maksamaan laskuja, säästämään ja suunnittelemaan mihin rahat riittävät. Kuinka se nostaa itsetuntoa ja luo turvallisuudentunnetta. Vähitellen jonkinlaista rajaamista ja itsenäisyyden odottamista on alkanut tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös huolehtinut pojastani aina ja siksi meillä onkin hyvät välit ja poika pärjää koulussa ja varmasti myös elämässä.
Fiksu ja hyväkäytöksinen nuori on, mutta hajamielinen toisinaan ja siksi muistuttelen.
Aamupalan laitan ainakin osittain valmiiksi ja joskus jopa jeesannut repun pakkaamisessa, jos kova kiire ollut.
Koulumatkat kävelee, tai pyöräilee ja herää kelloon, tai herätän, jos olen kotona.
Onkohan näillä ongelmateineillä ollut huolehtivat vanhemmat, vai mitä luulette?
Usein vanhemmat näillä ymmärtääkseni alkoholisteja, tai muuten elämänhallintaongelmaisia ja mikä on tulos ?
Viikonloput käytetään päihteitä, ei sääntöjä, eikä kukaan kysele miten menee. Nukutaan liian vähän, syödään huonosti ja koulu menee päin....
Olkaa ylpeitä siitä, että välitätte nuoristanne.
Mitä ihmettä :D tuon ikäinen sälli saa enemmän paapomista kuin mitä useimmat alakoululaiset saavat! Siis hienoa, että isä on kiinnostunut lapsensa koulusta jne, mutta hänen tulisi ohjata lasta tekemään ITSE eikä tehdä tämän puolesta.
Voisitte alkaa valmistelemaan häntä siihen, että ysiluokka hoidetaan itse ja menestyksestä sitten palkitaan. Hänen tulisi olla 100% itsenäinen ja vastuuntuntoinen 3v kuluessa.
Miehelle voisit sanoa, että hän kasvattaa kyvykästä MIESTÄ, eikä mitään avutonta prinsessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia.
Meillä tokaluokkalainen 8v poika pakkaa itse reppunsa, huolehtii itse läksynsä ja kokeensa. Tekee itse aamupalansa ja katsoo kouluvaatteensa. Monesti tekee itselleen aamulla kaurapuuron mikrossa. Isänsä kyllä vie usein aamuisin autolla kouluun, koska hänen työpaikkansa on 100 m päässä koulusta. Kotiin lapsi kuitenkin kävelee itse 2,5 km. Poika pärjää hyvin koulussa. Numeroarviointia ei vielä ole, mutta kokeet ovat menneet hienosti. Itsenäisesti käy myös kavereilla kylässä.
Meillä on myös 5. luokkalainen, 11 v tyttö. Itse pakkaa reppunsa, huolehtii läksynsä ja lukee kokeisiin. Lukuaineiden keskiarvo reilusti päälle 9. Eli koulu menee hienosti. Menee itsenäisesti harrastuksiin. Tekee aamupalansa itse, katsoo kouluvaatteet itse.
Lapset osallistuvat myös kotitöihin. Siivoavat itse huoneensa. Niitä eivät äiti ja isä siivoa. Tokaluokkalainen vie usein roskia roskakatokseen, ja päivittäin kumpikin hoitavat pienempää sisarusta sen aikaa, kun vanhemmat tekevät esim. ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle suoraa, että et halua miehen antavan lapselleen yhtään enempää aikaa ja huomiota kuin itse saat. Opetelkaa laittamaan herätyskello soimaan klo 5, naida napsautelkaa aamutuimaan ja sinäkin siedät miehen huolenpitoa jälkikasvustaan ihan toisella tavalla, kun olet saanut oman huomiotuokiosi.
Oletko jotenkin katkeroitunut äitipuolista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä :D tuon ikäinen sälli saa enemmän paapomista kuin mitä useimmat alakoululaiset saavat! Siis hienoa, että isä on kiinnostunut lapsensa koulusta jne, mutta hänen tulisi ohjata lasta tekemään ITSE eikä tehdä tämän puolesta.
Voisitte alkaa valmistelemaan häntä siihen, että ysiluokka hoidetaan itse ja menestyksestä sitten palkitaan. Hänen tulisi olla 100% itsenäinen ja vastuuntuntoinen 3v kuluessa.
Miehelle voisit sanoa, että hän kasvattaa kyvykästä MIESTÄ, eikä mitään avutonta prinsessa!
Nykyprinsessat ovat muuten aika pärjääviä, eli keksisin jonkun muun tavan loukata, voisi osua paremmin ;)
Ihmettelen kyllä ketjun ymmärtäväisiä vastauksia. Avauksessa kuvattu toiminta on ihan täysin sitä kauan sitten paheksuttua "helikopterivanhemmuutta", ellei lapsella sitten ole ap:n tietämättä jotain vaikeita diagnooseja.
Kysehän ei ole siitä, etteikö 15-vuotiasta tulisi vanhempien vahtia, seurata, neuvoa, pitää huolta, auttaa, ruokkia ja niin edelleen. Vaan siitä, että minä ainakin olisin HUOLISSANI, jos tuossa iässä ei ole vielä mitään kykyä huolehtia itsenäisesti omista asioista - edes koulu- ja harrastusasioista! Siis eihän tässä nyt puhuta, että 15-vuotiaan tulisi huolehtia omat ruokansa pöytään ja hoitaa itse kaikki viralliset paperinsa ja lääkäriasiat, vaan poikahan ei aloituksen mukaan edes läksyjään muista elleivät vanhemmat niistä pidä huolta!
Muisti, ajankäyttö, ylipäätään tuollaiset asiat kuin ajoissa herääminen ja itsensä raahaaminen kouluun tai harrastuksiin oikeaan aikaan - tällaiset asiat opitaan askel askeleelta. Aivot kehittyvät vain niitä treenaamalla, ja toisaalta taantuvat jos niitä ei treenaa. Miten se nuori maagisesti osaa 20-vuotiaana hoitaa koulunsa tai työnsä, jos siihen mennessä hän ei ole tajunnut mistään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmako se on, että vanhemmat huolehtii? Outoa. Nähdäkseni ongelma on ne nuoret, jotka eivät itse kykene huolehtimaan ja samalla vanhemmat antaa hypätä omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan laiturilta uimataidottomana veteen.
Mikä ihmeen ihanne Suomessa on, että lapsi pitää saada itsenäistymään mahdollisimman aikaisin? Monissa maissa 20-vuotiastakin pidetään ihan vauvana vielä, kun täällä ihmetellään, miten tuon ikäinen voi mitenkään enää nojata vanhempiin missään asiassa.
Meillä tyttö muutti omilleen vasta 21-vuotiaana. Kavereista huomasi vaan, että eroperheiden lapset muutti heti 18v., kun on niitä isä- ja äitipuolia. Sitten ydinperheiden lapsilla ei ollut niinkään kiire ja muuttivat enemmänkin sitten, kun oli opiskelupaikka jossain. Kyse on siis lukion käyneistä. Meillä opiskelupaikan saaminen kesti kaksi vuotta ja oli sen ajan töissä. Tässähän tuo punkkasi, kun kerran on iso talo ja mahtui hyvin. Eikä meidän kanssa elämä ole mitään niin kurjaa täysi-ikäisellekään. Saihan tuo mennä ja tulla. Riitti, että ilmoittaa, jos on yötä pois, ettei aleta huolestua. Sai mukavasti säästöön rahaa opiskeluja varten ja muutenkin nautti elämästä. Kävi kivoja matkoja kavereiden kanssa useamman jne. Se aikuistuminen silmissä 18-21 oli valtava. Siis koko ihminen oli ihan toinen, kun oli 21-vuotias verrattuna siihen, kun oli 18-vuotias. Kypsyminen elämään.... Nyt opiskelee vihdoin ja hyvin tuo näyttää asiansa hoitaneen.
Mielestäni isä saa kasvattaa sellaisen vetelyksen ja autettavaa kuin haluaa, mutta tuohon kännykän tuijottamiseen ruokapöydässä saat puuttua mikäli kyse on yhteisestä kodistanne. Se ei kuulu minkäänlaisiin tapoihin.
Ehkä sinulle ei ole kerrottu kaikkea pojan terveydestä. Toisaalta, olen kyllä omin silmin nähnyt, että noin 40-vuotiaalle terveelle miehelle kuoritaan perunat valmiiksi lautaselle ja muuten tuodaan valmis ateria eteen kuin ravintolassa. Heidän aamupalastaan en tiedä.
Ymmärrän vanhempia, jotka kannustavat ja tukevat lastaan hyvinkin paljon, mutta jotain rajaa siinäkin. Oletettavasti sekin lapsi herää jonakin aamuna ihan itsekseen, ja ehkä pääsee opiskelemaan. Miten selviää yliopiston opintosuunnitelmasta, jos on tottunut siihen, että vanhemmat huolehtivat kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on vaikea käsittää miten avuttomia ja ennen kaikkea avuttomaksi heittäytyviä osa teineistä on. Itse muutin 16-vuotiaana lukioon kaupunkiin, eikä tästä nyt niin pitkä aika ole, 90-luvun puolessa välissä. Hyvin pärjäsin ja oli otettava vastuuta. En saanut traumoja. Jotenkin hullulle tuntuu jos tuon ikäinen poika on kuin tarhaikäinen, eihän se ole normaalia. Tulee varmasti kostautumaan.
Silloin ei ollut kännyköitä. Vaikka oli yksinkertaisempikin tai adhd-nuori niin saivat aina jotain tehtyä. Ap:n miehen kaltaiset munattomat pehmovanhemmat eivät tajua minkä karhunpalveluksen tekevät kun eivät rajoita puhelimen tuijotusta.
75:lle
Tässä ei puhuttu nuoren omilleen muuttamisesta, vaan siitä pitäisikö yläkouluikäisen osata tehdä läksynsä ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Oikea vastaus on, että kyllä pitäisi osata. En ole koko lukuvuonna vilkassutkaan alakouluikäisten lasteni läksyjä ja aina ne on silti hoidettu, ja kiitosta tulee opettajilta.
^ Eihän ap mistään omilleen muuttamisesta ole puhunut.
Edelleen, miten kukaan voisi muuttaa edes 21-vuotiaana omilleen, jos oppinut edes omia kengännauhojaan solmimaan, näin kärjistetysti?
Ja toisaalta, kyseinen lapsi voi asua vaikka 30-vuotiaana vielä kotona ja silti hoitaa työasiansa ja osallistua kotitöihin ilman että isä herättää joka aamu ja kädestäpitäen vie työpaikalle.
Kyky pärjätä ja toimia itsenäisesti on eri asia kuin itsenäistyminen. "Itsenäistyminen" siinä mielessä kuin se täällä usein nähdään - pitää muuttaa aikaisin omilleen jne, bla bla blaa - ei ole se tärkeä asia, vaan kyky pärjätä ja toimia itsenäisesti on.
Alue: Aihe vapaa
"Mutta sinä et olekaan alaikäinen, josta aikuinen on vastuussa. Tai aikuisen pitäisi olla. Ketjun perusteella meillä on melkoinen joukko jopa ala-asteikäisiä, jotka voisivat varsin hyvin muuttaa pois kotoa jo 8v iässä, koska äiti ja isä vaativat olemaan itsenäisiä ja lapsi on pelkkä taakka, jos tarvitsee missään apua."
No tuo on oman mielesi tuottama katkera kärjistys. Puolustusreaktio ilmeisesti. Outoa oli myös nuo kommenttisi rahasta.