Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää, miksi 14v:n tulisi olla perheen sisällä oma itsenäinen yksikkönsä, joka huolehtii itse niin ruokansa, pyykkinsä, läksynsä kuin harrastuksensakin? Saako lapsi myös 500 e/kk rahaa omiin menoihinsa, jotta voi maksaa niin vakuutukset, ruuan, vaatteet, sähkönkulutuksen, vesimaksunsa, hygieniatuotteet jne.
Ei ihme, että kouluista välitetään tietoa siitä, että ongelmatilanteissa on turha ottaa yhteyttä kotiin, vanhemmat eivät välitä. Ei heille kuulu, mitä lapsensa tekevät.
Ei tarvitse olla täysin itsenäinen, mutta vähän pitää omia asioitaan huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se, miten erilaiset lähtökohdat perheissä annetaan lapsille ja mitä pidetään normina.
Ap antaisi lapsen selvitä itsekseen. Jos ei selviä, niin sitten ei voi mitään. Isä taas huolehtii lapsestaan ja mahdollistaa hyvän alun elämälle.
Onko tuo hyvä alku elämälle, että kaikki huomio ja toimintakyky on puhelimessa, tuetaan riippuvuutta siihen? Ei minusta.
Mun mielestä menee miehellä överiksi
Mulla on 8v ja 10v, jotka heräävät itse, hoitavat ruokansa itse, koulujuttunsa itse, ja harrastuksensa itse. Ei ole kauaa kun johonkin harrastuksen esitykseen olivat saaneet jopa siistit nutturat tehtyä toisilleen.
Meitä tarvitaan enää neuvojina ja laskujen maksajina. Toki mielelläni vien harjoituksiin ja teen aamupalaa jos aikaa on. Usein ei ole. 15v todellakin pitää suoriutua siitä mistä 8v suoriutuu, ellei taustalla ole jotain poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää, miksi 14v:n tulisi olla perheen sisällä oma itsenäinen yksikkönsä, joka huolehtii itse niin ruokansa, pyykkinsä, läksynsä kuin harrastuksensakin? Saako lapsi myös 500 e/kk rahaa omiin menoihinsa, jotta voi maksaa niin vakuutukset, ruuan, vaatteet, sähkönkulutuksen, vesimaksunsa, hygieniatuotteet jne.
Ei ihme, että kouluista välitetään tietoa siitä, että ongelmatilanteissa on turha ottaa yhteyttä kotiin, vanhemmat eivät välitä. Ei heille kuulu, mitä lapsensa tekevät.
Ei tarvitse olla täysin itsenäinen, mutta vähän pitää omia asioitaan huolehtia.
Ai niin kuin ap haluaa eli rahaa et saa euroakaan, mutta huolehdit itse aivan kaiken omassa elämässäsi?
En voi ymmärtää, mutta kai kukin tavallaan. Itse olen suurperheestä, tein jo 3.lk makaroonilastikkoa koko joukolle.
Meillä taas on kolme lasta, yksi lukiossa, yksi yläasteella ja yksi ala-asteella. 10:n oppilaita, kaikilla useampi harrastus.
Koulusta, harrastuksista, heräämisistä, vesipulloista, oman huoneen siivoamisista ym huolehtivat ihan itse, ovat huolehtineet ekaluokasta lähtien. En ole puuttunut niihin sanallakaan ellei lapsi ole itse pyytänyt apua.
Isommat hoitaa itse jo pyykkihuoltonsa.
Mutta sen sijaan kyllä juttelemme, pelaamme, kokkaamme, käymme kaupassa paljon yhdessä, välillä lähdemme teatteriin tmv. Tähän jää voimia kun arki ei kuormita liikaa.
Lapset ovat omatoimisia, mukavia ja pidettyjä. He saavat tämän vuoksi kivoja ekstroja kun heitä usein pyydetään edustamaan ties mihin, ovat päässeet useampaan maksettuun kouluvaihtoon ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun, mutta kyllä meilläkin 15-vuotiaan pojan heräämiset huolehditaan, laitetaan aamupala valmiiksi ja minä kyselen, että onko läksyt tehty ja muistan presiis kokeiden aikataulut. Poika itse huolehtii kyllä läksyt, mutta varmistan aina, että on tehnyt ja onko jotain kysyttävää. Kokeisiin lukemisesta ajoissa muistutan ja myös on yhdessä tehty aikatauluja, kun saattaa olla koesuma, harkkoja yms. Että pitää ajoissa ennakoida. Esimerkiksi ensi viikolla on ma, ti ja to koe. Viikonloppu menee turnauksessa, ma ja ke koko illan harkat, ja joku esitelmä pitää palauttaa torstaina myös. Käydään läpi ajoissa tämä, että esitelmää ei voi jättää tuonne sumapäiville vaan se pitää tehdä ajoissa jne. Mielestäni on jo oppinut vähän katsomaan kalenteria, että jos on monta koetta viikolla ja muita hommia tehtävänä, niin pitää vähintään viikkoa aiemmin jo herätä tilanteeseen. Kovin paljoa ei tuntimäärällisesti tee
Ai teillä on pääsiäismaanantaina kokeet. Vähän nyt epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä menee miehellä överiksi
Mulla on 8v ja 10v, jotka heräävät itse, hoitavat ruokansa itse, koulujuttunsa itse, ja harrastuksensa itse. Ei ole kauaa kun johonkin harrastuksen esitykseen olivat saaneet jopa siistit nutturat tehtyä toisilleen.
Meitä tarvitaan enää neuvojina ja laskujen maksajina. Toki mielelläni vien harjoituksiin ja teen aamupalaa jos aikaa on. Usein ei ole. 15v todellakin pitää suoriutua siitä mistä 8v suoriutuu, ellei taustalla ole jotain poikkeavaa.
Moni nuori hoitaa ala-asteella asiansa ihan ok, mutta sitten iskee murrosikä ja kauhea aivotaantuma, jonka yli vanhempien pitää auttaa nuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää, miksi 14v:n tulisi olla perheen sisällä oma itsenäinen yksikkönsä, joka huolehtii itse niin ruokansa, pyykkinsä, läksynsä kuin harrastuksensakin? Saako lapsi myös 500 e/kk rahaa omiin menoihinsa, jotta voi maksaa niin vakuutukset, ruuan, vaatteet, sähkönkulutuksen, vesimaksunsa, hygieniatuotteet jne.
Ei ihme, että kouluista välitetään tietoa siitä, että ongelmatilanteissa on turha ottaa yhteyttä kotiin, vanhemmat eivät välitä. Ei heille kuulu, mitä lapsensa tekevät.
Ei tarvitse olla täysin itsenäinen, mutta vähän pitää omia asioitaan huolehtia.
Ai niin kuin ap haluaa eli rahaa et saa euroakaan, mutta huolehdit itse aivan kaiken omassa elämässäsi?
Mitä sä selität? Saan rahaa palkkatyöstä, en siitä että imuroin kotona, herään kellonsoittoon tai käyn suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se, miten erilaiset lähtökohdat perheissä annetaan lapsille ja mitä pidetään normina.
Ap antaisi lapsen selvitä itsekseen. Jos ei selviä, niin sitten ei voi mitään. Isä taas huolehtii lapsestaan ja mahdollistaa hyvän alun elämälle.
Onko ne hyvät eväät elämälle, ettei opi huolehtimaan ja ottamaan itse vastuuta mistään? Aina "joku" huolehtii kaiken valmiiksi. Tuolla kaavalla tulee aikamoinen järkytys ja pudotus, kun aikanaan muuttaa omilleen. Elämän perustaidot täysin hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun, mutta kyllä meilläkin 15-vuotiaan pojan heräämiset huolehditaan, laitetaan aamupala valmiiksi ja minä kyselen, että onko läksyt tehty ja muistan presiis kokeiden aikataulut. Poika itse huolehtii kyllä läksyt, mutta varmistan aina, että on tehnyt ja onko jotain kysyttävää. Kokeisiin lukemisesta ajoissa muistutan ja myös on yhdessä tehty aikatauluja, kun saattaa olla koesuma, harkkoja yms. Että pitää ajoissa ennakoida. Esimerkiksi ensi viikolla on ma, ti ja to koe. Viikonloppu menee turnauksessa, ma ja ke koko illan harkat, ja joku esitelmä pitää palauttaa torstaina myös. Käydään läpi ajoissa tämä, että esitelmää ei voi jättää tuonne sumapäiville vaan se pitää tehdä ajoissa jne. Mielestäni on jo oppinut vähän katsomaan kalenteria, että jos on monta koetta viikolla ja muita hommia tehtävänä, niin pitää vähintään viikkoa aiemmin jo herätä tilanteeseen. Kovin paljoa ei tuntimäärällisesti tee
Nyt on kyllä ennakoitu huonosti, kun ihan pääsiäisenäkin teillä mennään kouluun😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se, miten erilaiset lähtökohdat perheissä annetaan lapsille ja mitä pidetään normina.
Ap antaisi lapsen selvitä itsekseen. Jos ei selviä, niin sitten ei voi mitään. Isä taas huolehtii lapsestaan ja mahdollistaa hyvän alun elämälle.
Onko tuo hyvä alku elämälle, että kaikki huomio ja toimintakyky on puhelimessa, tuetaan riippuvuutta siihen? Ei minusta.
Mistä sä keksit jonkun puhelinriippuvuuden? Ei sellaisesta mitään sanottu. Toki valtaosa nuorista on riippuvaisia puhelimistAn.
Hyvä alku elämälle on huolehtivat vanhemmat. Kouluun, harrastuksiin ja ravintoon panostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tekee itse aamupalan, toki jos itsekin olen keittiössä samaan aikaan voin tehdä jotain, kysellään onko läksyt tehty, muttei tarkisteta, isommista kokeista tulee viesti Wilmaan, näitä voidaan kysellä, samoin kielien sanakokeita joskus. Ei ole täysin itseohjautuva siisteyden suhteen, mutta ottaa pölyt ja imuroi huoneen kerran viikkoon ja vie omat roskansa. dEi tule puhelimella ruokapöytään ja puhelin menee illalla nukkumaan, ei todellakaan roiku sillä illalla tai aamulla. Lukee kirjaa päivittäin sovitun ajan. Jos ei huolehdi velvollisuuksistaan niin menettää peliajan sekä viikkorahan. Rahoja vähentää myös huonot wilma-merkinnät, etujen edellytyksenä on myös kiitettävät koetukokset ja arvosanat.
Talvella pääsee autokyydillä treeneihin, nyt menee alle 5 km matkat treeneihin pyörällä, pidemmälle autolla samoin turnaukset yms. Lapsi tosin 10-vuotias nyt, ja toivon että itseohjautuminen kasvaa tässä vielä.
En tiedä ketään joka paapoisi noin isoa lasta, tuollaista hoitoa annetaan päiväkoti-ikäiselle.
Onko puoliso saanut vastaavanlaista palvelua lapsena? Kuinka pitkään tätä ajateltiin jatkaa, hoitaako isä aikuista lastaan, vie töihinkin? Toisaalta tällainen lapsi tuskin edes saa töitä. Ei kenelläkään tuntemistani kavereista joilla on tuonikäisiä lapsia olisi edes aikaa tuollaiseen, lapsi on selkeästi ainoa lapsi, mutta tässä nyt tehdään karhunpalvelus lapselle. Mutta ei ole sinun lapsesi, joten ei ole sinun murheesi.
Onnittelut. Voitte hyvällä tuurilla saada tuosta aikuisen miehen kasvetettua 30 vuoden päästä.
Mutta vain hyvällä TUURILLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se, miten erilaiset lähtökohdat perheissä annetaan lapsille ja mitä pidetään normina.
Ap antaisi lapsen selvitä itsekseen. Jos ei selviä, niin sitten ei voi mitään. Isä taas huolehtii lapsestaan ja mahdollistaa hyvän alun elämälle.
Mun veli oli tuollainen juuri tuollainen samanlainen hyysävä isä pojalleen. No nyt tämä poika on 23-vuotias eikä pärjää yhtään elämässä. Isä maksaa (nyt jo kiroillen) hienon auton ja sen kukut, vuokria, vaatteita ja mitä milloinkin. Poika ei saa mitään otetta ja ryhtiä, ja tekee tyhmiä päätöksiä mukavuudenhalusta. Ei osaa kantaa vastuuta ja suunnitella arkea, eikä ajatella pitkänäköisesti.
Se siitä "hyvästä alusta elämälle".
Vastuun antaminen on rakkautta. Ei liikaa niin ettei lapsi uuvu tai ei osaa, mutta kyllä herääminen on ihan perusjuttu, samoin aamupalan/välipalan tekeminen.
Oman huoneen siisteys oli vielä ysärillä itsestään selvyys, ei kukaan itke sitä jälkikäteen kun oli epäreilua. Samoin itse silloin hoideltiin harrastukset, kavereiden kanssa ulkoilut ja muut - ilman kännyköitä. Samoin peruskäytöstavat oli must: kiitos, näkemiin, ole hyvä, kiitos onnittelukortista, kiitos viimeisestä.. Ysärillä ja 2000-l alussa etsi teinit jo kesätöitä 15v. Harvoin meitä kyydittiin mihinkään.
Minusta isä on hyvä ja läsnäoleva isä. Erokin voi aiheuttaa isälle tarpeen olla extrapaljon kiinni pojan arjessa, ja hyvä niin. Parempi tämä keskustelu kuin se, että poika saa käydä isän luona ehkä joka toinen viikonloppu.
Kotitöitä on minusta hyvä oppia pikkuhiljaa. Itse vaatisin, että oma huone imuroidaan (ja välillä pyyhitään lattiat) aina itse. Sitten pyynnöstä välillä tiskikone, ja esim yleisten tilojen imurointia. Kyllä siihen löytyy aikaa. Esim ruokapöydässä voi kännykkä olla kielletty. Kaikilta.
Olette kasvatuksessa jo myöhässä ja pilanneet lapsen.
Sitä vastuuta pitää alkaa heti alusta asti opettamaan lapsen kehittymisen mukaan. 14-vuotiaan kohdalla ollaan jo sellaiset 10-12 vuotta myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun, mutta kyllä meilläkin 15-vuotiaan pojan heräämiset huolehditaan, laitetaan aamupala valmiiksi ja minä kyselen, että onko läksyt tehty ja muistan presiis kokeiden aikataulut. Poika itse huolehtii kyllä läksyt, mutta varmistan aina, että on tehnyt ja onko jotain kysyttävää. Kokeisiin lukemisesta ajoissa muistutan ja myös on yhdessä tehty aikatauluja, kun saattaa olla koesuma, harkkoja yms. Että pitää ajoissa ennakoida. Esimerkiksi ensi viikolla on ma, ti ja to koe. Viikonloppu menee turnauksessa, ma ja ke koko illan harkat, ja joku esitelmä pitää palauttaa torstaina myös. Käydään läpi ajoissa tämä, että esitelmää ei voi jättää tuonne sumapäiville vaan se pitää tehdä ajoissa jne. Mielestäni on jo oppinut vähän katsomaan kalenteria, että jos on monta koetta viikolla ja muita hommia tehtävänä, niin pitää vähintään viikkoa aiemmin jo herätä til
No, se oli kuvitteellinen esimerkki. Eikä sitä paitsi ole ylipäätään nyt kokeita seuraavaan kahteen viikkoon.
En ymmärrä teitä, miksi ihmeessä teini-ikäisen pitäisi huolehtia itsestään automaattisesti. Jotkut huolehtii, jotkut ei. Erityisesti pojilla huolehtiminen on aika heikkoa monesti, vaikka heistä ihan kelpo miehiä tuleekin. Sekö on se ideaali, että annetaan pojan alisuorittaa ja "oppia kantapään kautta"? Totuus on, että ne pojat, joista on huolehdittu, pärjäävät paremmin elämässä. Sitä paitsi huolehtimalla viestitään lapselle, että asioiden hoitaminen kunnolla on tärkeää ja se kiinnostaa myös vanhempia. Se on mallintamista. Samalla tavalla kuin vanhempien käytös toisia ihmisiä kohtana on mallintamista tai lapselle huomenen sanominen. Tämä on ylisukupolvinen tapa meilläkin. Isästäni ei aikanaan huolehdittu, äiti oli kiltti tyttö ja huolehti itse. Meillä kotona minä sain hoitaa itse, koska olin pikkuvanha, mutta veljeä hoivattiin jo kasarilla ja ysärillä samalla tavalla. Lopputuloksena veljestäni tuli vastuuntuntoinen perheenisä, korkeasti koulutettu, työssään pärjäävä ja tienaa hurjasti enemmän kuin valtaosa suomalaisista. Ei hän ole laiska, vastuuntunnoton tai saamaton. Miehen kotona taas ei ole huolehdittu ja mies sitä manailee vieläkin, että pitikin mennä teini-ikä niin penkin alle ja aikuisuus tuonne 30v. saakka. Näkyy mm. työurassa ja koulutuksessa edelleen.
Minusta ap kirjoitti ihan normaalista rupattelusta 14v:n kanssa. Teitkö matikanlaskut, muistitko vesipullon, onko sulla treenipaita mukana jne. Näistähän me vanhemmat tuonikäisten kanssa puhumme - jos siis yhtään tiedämme elämästään. Tuollainen muistuttaminen ja patistelu on normaalia yhteydenpitoa murkkuikäiseen, sillä osoitetaan, että välitetään, vaikka toinen elää kuin omassa maailmassaan.
Ei lapsi mene rikki siitä, että isä tekee aamupalaksi munakkaan eikä yrmistele kahvikuppinsa takaa, että laita itse ruokasi. Eikä lapsi mene hajalle siitäkään, että isä vie kouluun. Siinä voi aamulla olla yhteinen hyvä hetki jutella niistä asioista, joista ei äitipuolen kuullen sovi sanoa sanaakaan, koska tämä vahtii mustasukkaisena ettei vain kukaan saa mitään enempää kuin hän.
Muutamaan helikopterivanhempaan jo kolahti 😂
Alue: Aihe vapaa
Tässä näkyy se, miten erilaiset lähtökohdat perheissä annetaan lapsille ja mitä pidetään normina.
Ap antaisi lapsen selvitä itsekseen. Jos ei selviä, niin sitten ei voi mitään. Isä taas huolehtii lapsestaan ja mahdollistaa hyvän alun elämälle.