Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa

Vaikuttaa siltä että pojalla saattaisi olla add. Kannattaa perehtyä ja tarvittaessa pyytää tutkimuksiin jotta saisi apua. 

Minulla on seiskaluokkalainen tyttö. Herää itse herätyskelloon, välillä teen tuorepuuron tai leivät valmiiksi (koska haluan), jos en tee niin tyttö syö yleensä jogurttia itse. Tyttö menee kouluun bussilla tai pyörällä. Kerran viikossa menen myöhemmin töihin, silloin vien molemmat tytöt, myös lukiolaisen, koska miksi ei. Treeneihin menee pyörällä tai kävelee koulusta, haetaan pois. Läksyt on huolehtinut itse ekaluokalta saakka, mutta kokeisiin on tapana kysellä. Oma lukeminen ei tuo niin hyvää tulosta. Kaikki poikkeusasiat harrastuksissa ja koulussa tyttö huolehtii itse, en itse muistaisi mitään.

Kieltämättä poika kuulostaa siltä, että tarvitsee paljon tukea, muttq toisaalta hyvähän se on, että isä on kiinnostunut tukemaan. Pienin askelin itsenäisyyttä voisi kyllä lisätä.

Poikaa passataan ihan liikaa! Nuo itsenäisyyden taidot on määrä oppis jo alakoulun aikana. 

Mun lapset on jo ala-asteikäisistä lähtien itse huolehtineet itsensä kouluun, koska mun on pitänyt lähteä töihin jo ennen seitsemää. Olin kolmen lapsen yh, eikä siinä olisi edes tullut kyseeseen, että olisin alkanut heille jokaiselle henkilökohtaiseksi palvelijaksi. Kun lasten on pakko oppia itsenäisiksi, niin ne myös oppivat sen ja samalla myös vastuuntuntoisiksi. En ymmärrä nykyisiä helikopterivanhempia, jotka kuorivat perunat, pilkkovat nakit ja voitelevat leivät valmiiksi kädettömille vauvateineilleen.

Kaikille tuupataan tuota adhd:ta ja add:ta nykypäivänä, kun oikeasti ongelmana on puhelinriippuvuus ja ruutumaailmaan hukkuminen. Näinhän ap:kin sanoi. Ei ole pojalla hajua mitä ympärillä tapahtuu, kun kaikki keskittyminen on puhelimen sisällössä.  Sitten näille laitetaan adhd diagnoosia ja lääkitystä, ei, ei ja ei. 

Itse huolehdin koulusta ja aamupaloista jo ekaluokkalaisesta lähtien.  Ei kaksiset aamupalat olleet, muroja tai ei mitään.

Huokaus. Mulla on hirveä ongelma 11v ja 7v veljenpoikien kanssa. Kävelevät jp mun luo kärttämään mun kännykkää, kun isä on viisaasti asettanut ruutuajaksi 1,5h päivässä. Ihan samanlaisia, kuin tuo sun miehen poika. Koulu menee hyvin, on myös paljon liikuntaharrastuksia. Näen jo kauhulla, kuinka paljon tulee tulevaisuudessa riitaa tyttöystävän kanssa, kun kotitöitä ei osata tehdä yhtään. Olen jotenkin huolissani pojista, mutta nuorisosta on oltu huolissaan viimeiset 2000 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Itse huolehdin koulusta ja aamupaloista jo ekaluokkalaisesta lähtien.  Ei kaksiset aamupalat olleet, muroja tai ei mitään.

Mutta hyvin olet näköjään pärjännyt. Eikö teillä ollut leipää, vai oliko sen voiteleminen liian vaikeata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huolehdin koulusta ja aamupaloista jo ekaluokkalaisesta lähtien.  Ei kaksiset aamupalat olleet, muroja tai ei mitään.

Mutta hyvin olet näköjään pärjännyt. Eikö teillä ollut leipää, vai oliko sen voiteleminen liian vaikeata?

Taisi ruisleipää olla mutten siitä lapsena tykännyt. Joskus harvoin oli ranskanleipää vai mitä lie. Se maistui.

Mulla on 13 v poika (7. luokka). Herää kellonsoittoon, mutta usein illalla kysyn onhan laittanut kellon kun unohtelee. Aamuista selviää itse mutta jos olen paikalla, saatan vähän auttaa/tukea, esim.  tuon jogurtin ja granolapurkin pöytään, pidän seuraa pöydässä, puhelinta hän ei pöytään  tuo.

Pakkaa repun jo illalla itse. Läksyistä harvemmin kyselen mutta kokeisiin muistutan lukemaan. Saa 9 ja 10 numeroita lähes pelkästään, ehkä tuo  patistuskin on auttanut. 

Kuskaan harrastuksiin,lämpimällä välillä menee pyörällä. Saman tyylistä patistusta valmistautumisesta kuin teillä,mutta lievempää. 

Kukin perhe tavallaan. Kuulostaa sekin huonolta että riitelet kaavatuksesta. Kuulostaa kyllä että teillä on ihan liikaa puhelinaikaa ja keskittyminen menee siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 13 v poika (7. luokka). Herää kellonsoittoon, mutta usein illalla kysyn onhan laittanut kellon kun unohtelee. Aamuista selviää itse mutta jos olen paikalla, saatan vähän auttaa/tukea, esim.  tuon jogurtin ja granolapurkin pöytään, pidän seuraa pöydässä, puhelinta hän ei pöytään  tuo.

Pakkaa repun jo illalla itse. Läksyistä harvemmin kyselen mutta kokeisiin muistutan lukemaan. Saa 9 ja 10 numeroita lähes pelkästään, ehkä tuo  patistuskin on auttanut. 

Kuskaan harrastuksiin,lämpimällä välillä menee pyörällä. Saman tyylistä patistusta valmistautumisesta kuin teillä,mutta lievempää. 

Kukin perhe tavallaan. Kuulostaa sekin huonolta että riitelet kaavatuksesta. Kuulostaa kyllä että teillä on ihan liikaa puhelinaikaa ja keskittyminen menee siihen. 

Ai joo ja tekee kotitöitä kivasti pyydettäessä. Oma-aloitteisesti ei kyllä. 

Mun poika hoiti koulujuttunsa itse. Harrastuksista, niihin kuskauksista hoiti isovanhempi sen, mitä poiks ei itse hoitanut.. (Olen yh, ja avun otin kiitollisena vastaa.) Periaatteessa yläkoulussa heräsi itse, mutta varmistin joka aamu, että hän heräsi. Tein pienen aamupalan joka aamu, koska hänelle ei aamulla ruoka maistunut. Jos ei kuitenkaan syönyt sinä yläkouluaikoina, oli koulusta tultuaan täysin loppu. Kun minä laitoin aamupalan lautaselle, sli hän sen automaattisesti. Murrosiässä myös poikani biologinen jolloin myöhästyi jopa 3-5h, joten aamut eivät olleet helpoimpia hänelle. Itselleni tämä sama oli tapahtunut, joten tiesin, kuinka innoittavaa se on. Lapsuudenkodissani aamuvirkku äiti laittoi aamiaisen kaikille, viimeiseksi lähtenyt siivosi jäljet.

Yksinhuoltajana kun olen ollut, niin on kyllä poikani tehnyt kotitöitä. Olen kokenut, että vaikka hän ei aina tekisi, niin niiden opettaminen kuuluu kasvatukseen. Yläkouluvaiheessa teki seuraavia ( Ei kaikkia aina, mutta aina jotain.): imurointi, pölyjen pyyhintä, tiskikoneen tyhjennys, pyykinpesu, lattiakaivon tyhjennys, kaupassakäynti, 1-2 kertaa viikossa ruoanlaitto. Helpommalla olisin selvinnyt tekemällä itse. Keittiö oli aikamoisessa sotkussa kokkailujen jälkeen. Minulle oli kuitenkin ok siivota keittiö, kun toinen oli kokkaillut. Jos oli kokeita, tiivis harrastusjakso, niin oli vapautettu kaikista kotitöistä, mikäli neuvotteli asiasta. Näin oppi neuvottelutaitoja.

Kertomasi voi olla tavallista. Jotkut lapset tarvitsevat paljon apua erityisesti murrosiässä. Kuulostaa myös sille, että miehesi ei kärsi tilanteesta. Minä kyllä olisin tehnyt pojalle listan tavaroista, jotka pitää olla mukana, ha pyytänyt häntä tarkistamaan sen mukaan, onko esim. vesipullo mukana.

Meillä yläkoululainen (14) huolehtii noista asioista itse. Tekee aamu- ja iltapalansa itse, välillä haluaa laittaa ruokaa myös koko perheelle. Huolehtii läksynsä, kokeensa ja harrastuksensa. Autetaan tietenkin, jos pyytää apua, esim. vaikea läksy tai kokeisiin kysely. Herää herätyskelloon ja on tarkka rutiineistaan.

Omat lapset ovat tuon ikäisinä hoitaneet itsenäisemmin asioitaan, mutta jos eivät olisi, niin olisin varmasti tehnyt kaikkeni, että lapsen elämä olisi sujunut hyvin.

Monilla (pojilla) ei vielä yläkouluiikäisinä ole halua tai kykyä huolehtia asioistaan ja sitten meneekin elämä huonosti. Ei syödä aamupalaa, ei tehdä koulutehtäviä, myöhästytään, ei tavaroita mukana, ei harrastuksia jne. Sitten ysin keväällä hoksataan, että pitäisi korottaa numeroita,  jos haluaa kunnon kouluun. Silloin on myöhäistä. 

Esikoinen ei juurikaan osallistunut kotona kotitöihin.  Tottui kuitenkin siistiin kotiin ja hyvään ruokaan. Kun muutti omilleen, oppi heti pitämään asuntonsa siisitinä ja tykkää kokata. 

Mulla on kaksi lasta. Samoista geeneistä alkunsa saaneita. Samassa perheessä kasvaneet. Samanlaisen kasvatuksen saaneet. Silti ovat erilaisia, kappas. 16-vuotias vaatii jatkuvaa peräänkatsomista. Ihan jatkuvaa. Muuten ei vaan kertakaikkiaan tapahdu mitään. 14-vuotias huolehtii käytännössä niin itsenäisesti kaiken kuin voi, äärimmäisen tunnollinen. 

Mä koen että molemmille yritän antaa niin hyvät eväät maailmaan kuin mahdollista. Isomman kohdalla se tarkoittaa tällä hetkellä sitä että pienestäkin vastuunkannosta ollaan tyytyväisiä ja kiitetään. Nuoremman kohdalla se tarkoittaa sitä että yritän kannustaa häntä olemaan armollisempi itselleen. 

Onneksi molemmat on omia. Ymmärrän kyllä että kukaan muu kuin oma vanhempi ei jaksaisi tuota mun vanhempaa lasta. 

Anna olla. Vanhemmat hoitavat omansa. 

MIkä sinua tuossa ärsyttää? Sekö, että isä kaikesta päätelleen rakastaa lastaan ja sinä et saa vastaavanlaista huomiota?

Jos tuossa kuviossa sekä isä että lapsi ovat tyytyväisiä ja homma toimii, niin missä on se ongelma? Jos sinut jätettiin pärjäämään yksin ja nyt huomaat, että toisia lapsia rakastetaan enemmän kuin sinua koskaan, niin onko se pojan vika?

Kyse ei ole isän ja pojan suhteesta, kyse on siitä, että näet omassa kodissasi lapsen saavan paljon enemmän vanhemman tukea kuin mitä sinulle tarjottiin. Huomaat olleesi yksinäinen ja turvaton, vaikka nuorena koit, että näin sen tulee ollakin, en merkitse mitään vanhemmilleni. Nyt näet, että asiat olisivat voineet olla toisin ja olet puhtaasti kateellinen.

MInäkin teen lapsille aamupalan, en siis pelkästään keitä itselleni kahvia. MInäkin vien lapseni kouluun, koska se on huomattavasti kätevämpää kuin laittaa heidät menemään bussilla. Minäkin kyselen läksyistä, minäkin välitän siitä, miten heillä menee ja missä voin auttaa. Tiedän, että lapseni pystyisivät kaikkeen tuohon ilman minua ja koulu sekä harrastukset sujuisivat, mutta koska rakastan lapsistani, niin haluan heille parasta. Täysin tuhoon tuomittu ei tämä elämäntapani ole, koska vanhin lapsista aloitti viime syksynä opinnot oikeustieteellisessä ja jo lukioaikana teki osa-aikatöitä.

Selittäkää, miksi 14v:n tulisi olla perheen sisällä oma itsenäinen yksikkönsä, joka huolehtii itse niin ruokansa, pyykkinsä, läksynsä kuin harrastuksensakin? Saako lapsi myös 500 e/kk rahaa omiin menoihinsa, jotta voi maksaa niin vakuutukset, ruuan, vaatteet, sähkönkulutuksen, vesimaksunsa, hygieniatuotteet jne.

Ei ihme, että kouluista välitetään tietoa siitä, että ongelmatilanteissa on turha ottaa yhteyttä kotiin, vanhemmat eivät välitä. Ei heille kuulu, mitä lapsensa tekevät.

Kyllä se minuakin ärsyttisi paikallaan möllöttävä kännykkäriippuvainen teini. Ottaisin puheeksi suoraan teinin kanssa ja haastaisin olemaan välillä ilman. 

Muuten toisten kasvatustapoihin on vaikea puuttua, tulee herkästi loukattua. 

Lapseton peilaa aina kasvatustapoja omaan lapsuuteensa, koska ei ole muuta kosketuspintaa aiheeseen. Ei ap sun vanhemmat ole olleet yhtään sen oikeammassa kasvatuksessa. Kukin kasvattaa omalla tavallaan. Anna olla ja jos niin kovasti ärsyttää, niin muuta pois. Voi sitä yhdessä olla miehen kanssa ilman yhteisasumistakin.

Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun, mutta kyllä meilläkin 15-vuotiaan pojan heräämiset huolehditaan, laitetaan aamupala valmiiksi ja minä kyselen, että onko läksyt tehty ja muistan presiis kokeiden aikataulut. Poika itse huolehtii kyllä läksyt, mutta varmistan aina, että on tehnyt ja onko jotain kysyttävää. Kokeisiin lukemisesta ajoissa muistutan ja myös on yhdessä tehty aikatauluja, kun saattaa olla koesuma, harkkoja yms. Että pitää ajoissa ennakoida. Esimerkiksi ensi viikolla on ma, ti ja to koe. Viikonloppu menee turnauksessa, ma ja ke koko illan harkat,  ja joku esitelmä pitää palauttaa torstaina myös. Käydään läpi ajoissa tämä, että esitelmää ei voi jättää tuonne sumapäiville vaan se pitää tehdä ajoissa jne. Mielestäni on jo oppinut vähän katsomaan kalenteria, että jos on monta koetta viikolla ja muita hommia tehtävänä, niin pitää vähintään viikkoa aiemmin jo herätä tilanteeseen. Kovin paljoa ei tuntimäärällisesti tee koulun eteen, mutta pääasia, että tilanne olisi hallinnassa, eikä tarvitsisi viimeisenä iltana raivota, kun kaikki kaatuu niskaan. Niitäkin on tapahtunut.

Enkä muuten ole ainoa, joka huolehtii teinipoikansa koulusta. Mitä olen jutellut, niin juuri poikien kohdalla erityisesti tuossa iässä kodin tuki on erityisen tärkeä. Useimmilla hyvin koulussa pärjäävillä pojilla on erittäin tukeva koti taustalla, joka pitää pojan ryhdissä. Pojat vaan kehittyy hitaammin ja liian moni poika tippuu kärryiltä tai alisuorittaa pahasti tuossa iässä, kun älyä olisi, mutta ovat jääneet omilleen. Sitä paitsi teini-ikään kuuluu hajamielisyys.