Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa
18.04.2025 |
Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.
Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen?
Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle.
Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia.
Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti.
Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (314)
Älä kuuntele näitä negatiivisia ihmisiä täällä, vaikutat hyvältä äitipuolelta. Kasvatusvastuun on vanhemmilla mutta tuo tilenne tuntuu kuormittavan kaikkia. Itse varmaan pyrkisin keskustelemaan tästä sekä pojan ja isän kanssa erikseen.
Kysy avoimia kysymyksiä ja anna toisen puhua. Itse varmaan kysyisin tyylillä että olen huomannut, että tuo repun pakkaaminen vaikuttaa aika raskaalta, miltä se itsestä tuntuu tms. Jos toinen vastaa siihen, että tuntuu ikävältä tms niin siihen voisi kysyä, että miten se toinen ratkaisisi asian.
Jos ei tunnu että keksii mitään, niin voi itse kysyä, että saisiko ehdottaa jotain? Jos sinulle annetaan lupa ehdottaa niin itse ehdottaisin varmaan että käydään läpi mitä kouluaineita on huomenna ja lapsi saa sitten itse pakata repun ja aikuinen tulee tarkastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele näitä negatiivisia ihmisiä täällä, vaikutat hyvältä äitipuolelta. Kasvatusvastuun on vanhemmilla mutta tuo tilenne tuntuu kuormittavan kaikkia. Itse varmaan pyrkisin keskustelemaan tästä sekä pojan ja isän kanssa erikseen.
Kysy avoimia kysymyksiä ja anna toisen puhua. Itse varmaan kysyisin tyylillä että olen huomannut, että tuo repun pakkaaminen vaikuttaa aika raskaalta, miltä se itsestä tuntuu tms. Jos toinen vastaa siihen, että tuntuu ikävältä tms niin siihen voisi kysyä, että miten se toinen ratkaisisi asian.
Jos ei tunnu että keksii mitään, niin voi itse kysyä, että saisiko ehdottaa jotain? Jos sinulle annetaan lupa ehdottaa niin itse ehdottaisin varmaan että käydään läpi mitä kouluaineita on huomenna ja lapsi saa sitten itse pakata repun ja aikuinen tulee tarkastamaan.
Tämä kirjoitus tuo taas esiin sen mitä jaksan edelleen ihmetellä. Painotetaan että pitäisi jutella ja kysellä. Mutta kun ei ne kaikki lapset puhu. Tuollaisten miltä sinusta tuntuu kysymysten esittäminen on monille yhtä tyhjän kanssa, ei sieltä irtoa kuin jotain mutinaa. Ne jotka reippaasti ja monipuolisesti kuvaillen vastaavat, niin heillä tuskin on edes tällaisia ongelmia mitä tässä aiheessa nyt puidaan.
eli seuraava neuvo kiitos.
Minulla on 8.luokkalainen tyttö. Huolehtii koulustaan itse, joskus pyytää apua läksyissä tai että kyselen vaikka enkun sanoja häneltä. Pakkaa itse koulureppunsa.
Tekee itse aamupalansa, välipalansa ja iltapalansa. Minä teen lämpimän ruoan mutta jos se ei kelpaa tyttärelle, hän keittää itse nuudeleita.
Siivoaa itse oman huoneensa ja tuo itse pyykkinsä pyykkikoriin. Satunnaisesti pesee oman lempivaatteensa itse jos minä en ole sitä pessyt.
Kulkee itse pyörällä tai jalkaisin harrastukseen ja kavereille mutta jos on kovin huono keli ollut, niin olemme kuskanneet iltaisin kaverilleen.
Kuulostaa siltä, että miehesi poikaa on passattu aika paljon.
Onhan noita peräkammarin poikia ja heikkolahjaisia aina ollut. Ja varmasti aina mietitty, mitä vanhemmat ovat tehneet väärin. Ja osalla tehneetkin. Kuten ap:n poikapuolen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele näitä negatiivisia ihmisiä täällä, vaikutat hyvältä äitipuolelta. Kasvatusvastuun on vanhemmilla mutta tuo tilenne tuntuu kuormittavan kaikkia. Itse varmaan pyrkisin keskustelemaan tästä sekä pojan ja isän kanssa erikseen.
Kysy avoimia kysymyksiä ja anna toisen puhua. Itse varmaan kysyisin tyylillä että olen huomannut, että tuo repun pakkaaminen vaikuttaa aika raskaalta, miltä se itsestä tuntuu tms. Jos toinen vastaa siihen, että tuntuu ikävältä tms niin siihen voisi kysyä, että miten se toinen ratkaisisi asian.
Jos ei tunnu että keksii mitään, niin voi itse kysyä, että saisiko ehdottaa jotain? Jos sinulle annetaan lupa ehdottaa niin itse ehdottaisin varmaan että käydään läpi mitä kouluaineita on huomenna ja lapsi saa sitten itse pakata repun ja aikuinen tulee tarkastamaan.
Tämä kirjoitus tuo taas esiin sen mitä
Puhuminen on ihan hyvä taito oppia, mutta ei koskaan opi jos yritä. Ja emme tiedä mitenkään minkälainen puhuja tämä lapsi tai puoliso ovat, joten turha on sanoa, että tämä turha neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 14-vuotias on hoitanut kaikki ap:n mainitsemat asiat 12-vuotiaasta lähtien itse. Lisäksi huolehtii oman huoneensa siivouksesta ja pyydettäessä osallistuu kaikkiin muihinkin kotitöihin (levittää pyykit kuivumaan, tekee polttopuita, laittaa perheelle ruokaa, tyhjentää astianpesukoneen jne.). Harrastusten ja koulun aikatauluista ja kokeista huolehtii itse. Me vanhemmat kuljetamme harrastuksiin, koska ne ovat kauempana. Saa kokeista kiitettäviä ja tarvittaessa pyytää apua kokeisiin kertaamiseen (on kyllä vähentynyt huomattavasti).
11-vuotias kuopus on jo taitava hänkin. Ruoanlaittokoulutus on tosin sen verran kesken, ettei osaa hirveästi lämpimiä aterioita vielä tehdä. Ja valmentaja viestii harrastuksen jutuista meille vanhemmille, joten niitä setvitään yhdessä. Mutta kisareissuunkin pakkaa itse tavarat mukaan, eikä mitään tärkeää koskaan unohdu.
Lapsen puolesta tekeminen ei auta häntä myöhemmässä elämässä. Aikuisuus tulee eteen yllättävän nopeasti. Vaadimme vastuunottoa ensin ihan pienissä asioissa ja kohtelemme lapsia ikätasoisesti (=10-vuotias ei ole avuton). Kun lapsi havaitsee osaavansa, motivoi se ottamaan vastuuta aina uusista asioista.
307 jatkaa...
Pian 15-vuotiaan pitäisi oppia tällaiset jutut verrattain nopeasti, kun ne hänelle opetetaan ja sitä vaaditaan. Mikäli ei opi eikä kykene, kannattaa pohtia, olisiko vika puhelimen liiallisessa käytössä tai mahdollisesti jossakin neuropsykiatrisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse kyllä olen sitä mieltä että on hyvä että vanhempi pitää huolta. Poika on vasta kasilla ja lapsi. Suomessa niin kauhean aikaisin pitää itsenäinen. Itse koin että olin yksin vastuussa kaikesta ja olinkin lapsena tosi ahdistunut. Edes koulukyytiä en saanut, itse piti kaikki tehdä. Olisi ihanaa kun olisi ollut huolehtiva vanhempi. Pikku hiljaa sitä voi tietysti lapselle antaa vastuuta ja varmaan vanhempana alkaa jo itse kiinnostaa ja motivoitua paremmin hoitamaan noita aikataulujaan ja harrastuksia, jos ne yhä kiinnostavat silloin. Joku keskitie olisi hyvä olla. Ei niin että itse pitää yhtäkkiä tehdä ihan kaikki. Koulu ja nuoruus on muutenkin rankkaa aikaa. Ihan viimeistään kun muuttaa omilleen itsenäistyy, tai jos menee armeijaan.
Tästäpä tulikin palstalle tyypillinen omienlastenkehumisketju. Ei siinä mitään, hienoa että ihmiset osaavat olla ylpeitä lapsistaan. Mutta jos noin ratkaisukeskeisesti mietitään, niin onkohan nyt juuri oikea hetki alkaa opetella sitä itsenäisyyttä, jos ysiluokka on ovella ja poika saa autettuna hyviä numeroita ja auttamatta viitosia?
Eli ainakin kouluun ehtimisen ja kokeisiin valmistautumisen kanssa tukitoimet on syytä pitää nykytasolla, jos ei halua rankaista lasta siitä, ettei hänelle ole opetettu asioita ikätasoisesti. Muissa asioissa voi sitten positiivisen kautta opettaa itsenäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä pahalta että äitipuoli haluaa jättää lapsen pärjäämään ilman apua jos kerran tähän saakka on autettu. Minusta on ihan normaalia että ruoat ja läksyt huolehditaan tuonkin ikäiseltä lapselta. Ihan kiva jos onnistuu muuten mutta jos ei onnistu niin parempi huolehtia kuin jättää huolehtimatta.
ongelma on se että jokaisessa perheessä tavallaan ja sinä et nyt oikein kuulu niihin joiden pitää puuttua asiaan jos mies itse huolehtii. Hyvä isä vaihtaa mieluummin vainoa kuin jättää poikansa yhtäkkiä oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että pojalla saattaisi olla add. Kannattaa perehtyä ja tarvittaessa pyytää tutkimuksiin jotta saisi apua.
Hitto aina näitä kaukais-diagnooseja jotta vain jatkettaisiin lapsen hemmottelua! Mene pois! Kyseessä on kasvattamaton laiska nuori, jota isi hemmottelee huonosta omastatunnosta, kun on eronnut! Ap on ihan oikeassa siinä, että tuon ikäisen pitää jo osata enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä pahalta että äitipuoli haluaa jättää lapsen pärjäämään ilman apua jos kerran tähän saakka on autettu. Minusta on ihan normaalia että ruoat ja läksyt huolehditaan tuonkin ikäiseltä lapselta. Ihan kiva jos onnistuu muuten mutta jos ei onnistu niin parempi huolehtia kuin jättää huolehtimatta.
ongelma on se että jokaisessa perheessä tavallaan ja sinä et nyt oikein kuulu niihin joiden pitää puuttua asiaan jos mies itse huolehtii. Hyvä isä vaihtaa mieluummin vainoa kuin jättää poikansa yhtäkkiä oman onnensa nojaan.
Mis tuon repäisit että ap haluaa jättää pojan pärjäämään ilman apua. Minusta Ap oli sitä mieltä että poika voisi alkaa harjoitella monia asioita, että pääsisi ikätasolleen joskus.
Vanhempien kannattaisi hakea nuorelle toimintaterapiaa ja vieroittaa poikaa puhelimesta. Toimintaterapiaa saa myös ihan itse maksamallakin, niin ei tarvitse diagnooseja. Myös Perheneuvola joillain alueilla auttaa vielä tuon ikäisiä nuoria (ei kaikilla).
Me muuten vastaavia jumiasioita käytiin perheneuvolassa esikoisen kanssa, hän oli silloin 10 v. Saatiin apua ja hyviä vinkkejä joista oli oikeasti hyötyä.
Alue: Aihe vapaa
Nooh, kollegani kuskaa kouluun 17-v lukiolaista, kun tyttö muuten myöhästyisi joka päivä. Minkälaiset eväät elämään tästä saa. :D Ymmärtäisin, jos lukio olisi samalla suunnalla ja alkaisi samoihin aikoihin kun vanhemman työt, mutta tämä siis lähtee kesken työpäivän kuskaamaan sitä.