Mies hakee 7. kertaa opiskelemaan ja en jaksaisi enää koko aihetta yhtään
5 vuotta mies on käytti lomansa valtavan pääsykoemateriaalin lukemiseen. Ei ole päässyt koulutukseen. Haluaisi siis korkeamman tutkinnon, koska se on ainoa keino päästä ylenemään työtehtävässään. Hän on todella hyvä ja pidetty nykytyössään ja olisi toivottu korkeammaksi esimieheksikin, mutta korkeampi tutkinto pitää olla.
On hakenut ns oikeaan koulutukseen nyt 6. kertaa ja nyt hakee myös "kiertokautta" kun sellainen mahdollisuus aukesi. On tehostanut oppimistaktiikkaansa ym. Mitään valmennuskursseja tms ei tähän ole.
Eli nyt odotellaan nro 6. ja 7. valintoja. Mies jaksaa olla optimistinen ja suunnittelee opintoja. Hankki uuden läppärin ym. Ja mä en jaksaisi kuulla enää koko asiasta. Tottakai tuen ja tsemppaan ja valan uskoa että kaikki menee hyvin, annan lukuaikaa ym. Samoin jos hän pääsisi kouluun, niin tuen ja annan opiskelurauhan. Mutta olen totaalisen väsynyt koko aiheeseen. Tuossa joku päivä mies kysyi että autanko häntä sitten joissain tehtävissä, kun itse olen ns kirjalliselta ulosanniltani edelleen parempi vaikka hän on sitä opetellutkin. Siinä kohtaa sanoin jo suoraan, tosin naurahtaen että kyllä sä saat opintosi hoitaa ihan itse.
En tiedä miten jaksan jos mies nyt pääsisikin kouluun ja siinä menisi seuraavat vuodet. Eli vapaa-aikansa menisi opintoihin. Mutta mikäs minä olen toisen haavetta dissaamaan. Ja sitten tunnen itseni ja ajatukseni kohtuuttomiksi, kun toivon vaan että hän lopettaisi jo sen hakemisen. Tyytyisi siihen mitä on, mieluinen ala ja työ nytkin.
Ja miksi kirjoitin? Halusin vaan purkautua. Miehen kouluun pääsyssä ei kukaan voi auttaa, siksi en kirjoittanut vaan pitää jonnekin päästä sanomaan omat tuntemukset.
Kommentit (199)
Itsellä nuoruuden poikaystävä (lopulta aviomies) haki todella matemattiselle ja kilpailulle alalle viitisen vuotta. Siis ihan lyhyellä matikalla ja ilman suurempia lahjoja. Kävi korottamassa matikan arvosanaa mutta todistus ei riittänyt sisäänpääsyyn millään (esimerkiksi ruotsi oli 5 tai 6 mutta siihen ei halunnut lukiossa panostaa). Eli pääsykokeissa oli pärjättävä kun todistus ei riittänyt. Lopulta pääsi yhtenä vuonna toiselle linjalla peruutuspaikalta (yhtä matemaattinen mutta ei juuri se ykkösvaihtoehto). Sinä vuonna hakusysteemeissä oli joku muutos ja valtava joukko hakijoita peruutti. Pääsi siis sisään tyyliin peruutuspaikalta nro 9 tai ehkä jopa 12.
Ei se tilanne sen paremmaksi muuttunut opiskellessa, kun edellytyksiä pärjäämiselle ei oikeastaan ollut. Mikään opinnoissa ei ollut helppoa, kun puuttui pitkän matikan / matemaattisen osaamisen pohja. Jatkuvaa rämpimistä. Osa kursseista meni kolmanteen uusintaan ja rimaa hipoen läpi. Lopulta valmistui, kun gradu oli roikkunut viitisen vuotta.
Kaikki tämä edellytti sitä, että minua istutettiin esimerkiksi tilastotieteen tehtävien edessä hänen kanssaan tekemässä niitä (minun alani on humanistinen, ei yhtään matemaattis-luonnontieteellinen). Joskus minua valvotettiin öisin kaverina, kun hän teki koulutehtäviään. Minä hoidin kotityöt suurelta osin, koska joko teki koulutöitä, pelasi, harrasti tai muuten kärsi siitä, ettei maailma ymmärtänyt hänen nerouttaan.
Töissä tämä ihmelapsi ei juurikaan opiskeluaikana käynyt, koska se häiritsi tätä vaativaa opiskelua. Minä kyllä kävin töissä. Maksoi sentään elämisestä puolet mutta suuret hankinnat tulivat suurin alta osin mun kukkarosta. Lopulta sai ylipuhuttua itselleen todella hyvän työn, mutta sen vaatimus oli maisterin tutkinto. Minulta ei edes kysytty, kun muutettiin toiseen kaupunkiin sen työn takia. Tyypillä ei ollut edes vielä kandi kasassa, kun muutama kurssi ei mennyt millään läpi ja gradu tökki. Ehkä siinä meni vuosi, kun se työpaikka vaati tutkintotodistuksen. Työ ei jatkunut ja tyyppi ei suostunut hakemaan työttömyysturvaa. Onneksi sai melko nopeasti uuden työn. Valmistui jopa lopulta!
Samalla tässä suuren netin rinnalla minä opiskelin ja tuin. Omakin gradu jäi roikkumaan mutta sai sen sitten jonkun ajan päästä tehtyä. Hänen valmistuminen oli suuri tapahtuma ja oli isot juhlat jne. Minun valmistumisesta ei oikeastaan edes puhuttu.
Eli tällaisten tyyppien kanssa omat jutut on aina kakkossijalla.
En mäkään jaksais, ap. I feel you.
Onneksi hän on sentään ollut töissä koko ajan mutta onhan tuo nyt ihan käsittämätöntä pyrkiä seittämättä vuotta koulutukseen johon selvästi ei ole sitä tarvittavaa tasoa. Lyö päätä seinään; kuullostaa jopa pakkomielteeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en voi tänne reseptiä laittaa todisteeksi. Jännityksessä sydän hakkaa ja Propral poistaa sen ja sitä kautta minulla hellittää jännitys.
Aika kova lääke kun poistaa sydämen hakkaamisen :D Miten sä pystyt kirjoittamaan tänne ilman pulssia?
Heh heh, olitpa nokkela. Jospa kuitenkin palataan ketjun varsinaiseen aiheeseen.
Sinä ihan itse aloit höpistä sydänlääkkeistä. Etkä edes tajua, että jännitys ei kaikilla ilmene samoin kuin sinulla.
Tuohan puhui itsestään, ei kaikista ihmisistä, eikä varsinkaan sinusta. Onko sinulla vaikeuksia hahmottaa missä kohtaa sinä loput ja muut ihmiset alkavat, että muut ovat ihan sinusta erillisiä olentoja? Joilla voi olla erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä kuin sinulla.
Eikö ammattisurkean koko tarkoitus on, että kaikki halukkaat pääsevät ja kaikki voivat töiden ohessa vasemmalla kädellä hutaista "tutkielman". Siis aivan jokaikinen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen palo- ja pelastusala. Tai suojelu/puolustus.
Nämä mullekin tuli mieleen. Kun ei ole vaihtoehtoisia tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen palo- ja pelastusala. Tai suojelu/puolustus.
Nämä mullekin tuli mieleen. Kun ei ole vaihtoehtoisia tapoja.
Ja suuri osa palstamammoista ei näemmä yhtään tajua että tällaisiakin aloja on olemassa 😂😂
Kysessä melko varmasti tilintarkastajan pätevyyskoe
Lapsellisia nuo jankkaajat että hyvä kun ei luovuta. Ihmisen elämä menee hukkaan ja pilalle kun ei tajua luovuttaa. Mitään hyvää ei siinä ole ei mitään.
Eikö se mies itse jo turhaudu kun kaikki haut menee pieleen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiennyt, että tällainenkin koulutus on...
Millainen?? Et tiennyt että joillain aloilla on aivan omat koulutuksensa eikä joku maisteritutkinto auta mitään?
Olisko puolustusvoimat?
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ihmistä et tule koskaan löytämään. Nyt kuulostaa siltä, että olet löytänyt ihmisen, joka selkeästi työskentelee tavoitteidensa eteen ja on pitkäjänteinen, eikä heti vaikeuksien edessä ole luovuttamassa. Jos et kestä että toisella on unelmia ja halua niitä siinä häntä tukea, eroa. Jos et hyväksy toista sellaisena kun hän on, eroa.
Kaikkia asioita ei saa tässä elämässä suoraan tai helposti. Ihmiset ovat erilaisia, toiset menestyvät asiassaan nopeammin kuin toiset. Joku maailmankuulu menestyskirja saattaa olla kirjailijan 10. teos.
Ihmiset myös tykkäävät harrastaa asioita, vaikkeivat ole siinä hyviä muiden mielestä. Joskus itse yrittäminen on se juttu, josta saa nautinnon, ei se mitali.
Monet menestyneet taiteilijat ovat eronneet monia kertoja, juurikin syystä, että se ottaa aikansa, mutta kun nykyisin ihmisillä ei ole aikaa mihinkään, vaan koko ajan pitäisi paahtaa, koska hallitus sanoo näin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies itse jo turhaudu kun kaikki haut menee pieleen??
Aina hetken aikaa on pettynyt, sitten alkaa odottaa seuraavaa hakua. Ap
Näin ulkopuolisen korviin kuulostaa siltä että olette klassisesti ajautumassa erilleen.
Miehellesi on selvästi tärkeää hakea opiskelemaan ja hän haluaa siihen käyttää aikansa. Sille päätökselle et vaimona voi mitään - voit keskustella että asia harmittaa kuten ilmeisesti olet tehnytkin, mutta toisen puolesta et voi päättää.
Jos mies jättää sinun takiasi enää hakematta, hän katkeroituu ja syyttää siitä sinua. Sen puoleen en oikeasti näe muuta vaihtoehtoa kannaltani kuin joko hyväksyä tilanne tai ottaa ero.
No, ei me nyt sentään tämän takia erillemme olla ajautumassa. Enkä mä sitä paitsi ole mitään kieltämässä, sen olen sanonut ketjussa jo moneen kertaan. Mutta minäkin saan väsyä tilanteeseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
No, ei me nyt sentään tämän takia erillemme olla ajautumassa. Enkä mä sitä paitsi ole mitään kieltämässä, sen olen sanonut ketjussa jo moneen kertaan. Mutta minäkin saan väsyä tilanteeseen. Ap
Eihän kukaan sinua ole väsymystä estämässä - tottakai saa väsyä. Mutta järjellä ajatuksella tuossa ei ole kuin kaksi eri vaihtoehtoa johon voit vaikuttaa -eli omaan asenteeseesi tai siihen että pysytkö parisuhteessa. Mies sitten kypsyy hakemiseen tai pääsee sisään mutta kumpaankaan niistä ei voi ulkopuolisena vaikuttaa. Omaan asenteeseen voi.
Joskus pitää luovuttaa. Jos se vaan yksinkertaisesti on liian tyhmä.
Taitaa miehen haaveet olla omiin kykyihin nähden liian korkealla. Tolla pänttäänisellä ja noilla yrityskerroilla vaikuttaa jatkaminen resurssien tuhlaamiselta. Pitäiskö sun palauttaa mies maan pinnalle ja auttaa suuntaamaan katse loppu-uraan ja tuleviin eläkepäiviin. Ehkä myös teidän parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa miehen haaveet olla omiin kykyihin nähden liian korkealla. Tolla pänttäänisellä ja noilla yrityskerroilla vaikuttaa jatkaminen resurssien tuhlaamiselta. Pitäiskö sun palauttaa mies maan pinnalle ja auttaa suuntaamaan katse loppu-uraan ja tuleviin eläkepäiviin. Ehkä myös teidän parisuhteeseen.
Tai sitten mies pääsee, toki mitä enemmän tulee sen vaikeampi on päästä, mutta ei se yrittämästä. Aloittajalle tilanne on toki väsyttävä. Tietenkin voi olla että mies on päntännyt jo liikaa, niinkin voi käydä, minulla menee kaikki penkin alle jos liikaa opiskelen. Mutta anoppi lähti noin 50 vuotiaana opiskelemaan maisterin tutkintoa, kun ensin 15 vuotta käytti aikaa ylioppilaaksi pääsyyn
Tuli mieleen, että olisikohan kenties lentäjäkoulutus? Käsittääkseni se on kaupallinen koulutus, mikä pitää itse maksaakin... vaikea päästä :) ehkä muitakin vastaavia...